Suhteet & seksi

Erilaisissa tutkimuksissa on yritetty selvittää parisuhteen onnellisuuden ja seksin suhdetta. Useimmissa tutkimuksissa saadaan tulokseksi, että tyydyttävä seksielämä korreloi parisuhdetyytyväisyyden kanssa. Vain pieni osa ihmisistä kokee seksittömän liiton todella onnelliseksi.

Jotkut yhdysvaltalaistutkijat ovat alkaneet epäillä kulttuuristen odotusten vaikuttavan onnellisuuden ja tyytyväisyyden kokemuksiin. Miksi muuten juuri kerran viikossa rakastelevat, eli kaikista keskimääräisimmän yhdyntäaktiivisuuden harrastajat, olisivat kaikista tyytyväisimpiä?

Hollantilais- ja belgialaistutkijat halusivat tutkia pariskunnan seksielämää luonnollisessa ympäristössä. Heidän mukaansa seksielämä on monimutkainen kahdenkeskinen ja herkkä asia, jonka mallintamisessa kannattaa selvittää pariskuntien oikeata parisuhde-elämää molempien näkökulmasta.

Heteropariskunnat pitivät kolmen viikon ajan sähköistä päiväkirjaa omasta mielialastaan, omasta ja toisen käytöksestä ja parisuhteeseen liittyvistä tunteistaan, ja nämä kirjattiin joka päivä ylös iltaisin. Lisäksi parit kirjasivat aamuisin havaintonsa suhteen seksuaalisesta aktiivisuudesta, fyysisestä läheisyydestä sekä itsetyydytyksestä. Näin tutkijat uskoivat saavansa selville parien päivittäisten kohtaamisten, kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen ja seksielämän ajallisen yhteyden. Mitkä asiat vaikuttavat fiiliksiin ja toisaalta seksin harrastamiseen?

Hyvä mieliala, kivat teot, vaimon positiiviseksi koettu käytös ja parisuhteeseen liittyvät positiiviset tunteet ennustivat miehillä lisääntyvää seksuaalista toimintaa ja fyysistä läheisyyttä. Seksi ja läheisyys taas voimistivat miesten hyväntuulisuutta, ja he kokivat puolison käytöksen ja parisuhteen myönteisesti seuraavana päivänä. Kumppanin mielialat ja käytös vaikuttivat voimakkaasti miesten kokemaan läheisyyteen.

Naisilla samantyyppiset positiiviseksi koetut asiat päivän mittaan ennustivat seksuaalista toimintaa myöhemmin. Naisilla seksi ei niinkään vahvistanut seuraavan päivän mielialaa tai käytöstä, vaan vaikutti enemmän naisten parisuhdeorientaatioon. Kaikki päivän aikaiset tapahtumat vaikuttivat naisten kokemaan parisuhteen läheisyyteen. Naiset kokivat edellisen päivän läheisyyden vielä seuraavana päivänä myönteisenä fiiliksenä parisuhteesta.

Miehet kokivat masturbaation eri lailla kuin seksin vaimon kanssa. Miesten mielestä itsetyydytys oli negatiivisesti yhteydessä parisuhteeseen.

Tutkijoiden mukaan seksillä ja intiimiydellä on tärkeä säätelevä vaikutus parisuhteeseen. Ne vahvistavat suhteen myönteistä ilmapiiriä. Tutkimus antaa myös selviä viitteitä siitä, että parisuhteen laatu arkielämän päivittäisissä kohtaamisissa vaikuttaa siihen, ollaanko sellaisella tuulella, että seksin harrastaminen kiinnostaa.

Dewitte M., Van Lankveld J., Vandenberghe S., and Loeys T.: Sex in its daily relational context. The Journal of Sexual Medicine. December 2015.

Suomessa harva tekee lapsia nuorena, ja yhä useampi ei edes harkitse perheen perustamista alle kolmekymppisenä. Yllättäen Väestöliiton tutkimuksessa ilmeni, että pahin vauvakuume tulee kuitenkin jo parikymppisenä.

Onko nykyelämä ihan biologian vastaista?

Vauvakuume tarkoittaa voimakasta kaipuuta saada oma lapsi. Vauvakuumetta voi olla sekä naisilla että miehillä.

Vauvakuumeella on varmasti biologinen pohja, mutta se tarttuu ja leviää myös sosiaalisesti. Tutkimusten mukaan se voi tarttua esimerkiksi ystävistä, sukulaisilta ja työkavereilta.

Vauvakuumetta aiheuttavat mm. vauvanvaatteiden ja lelujen katselu, vauvan sylissä pitäminen, vauvojen näkeminen livenä tai kuvisssa, vauvan hoitaminen, nukkuvan vauvan katselu tai leikkivien ja nauravien lasten seuraaminen.

Väestöliiton Perhebarometrissä tutkitaan aina jotakin parisuhteeseen ja perheeseen liittyvää teemaa. Vuoden 2015 tutkimuksessa tutkittiin syntyvyyttä. Osallistujilta kysyttiin myös vauvakuumeesta: millaisia ajatuksia vauvat ja pienet lapset herättävät vastaajassa. Tutkimuksessa lapsettomat (n=1526) ja yksilapsiset (n=703) vastaajat arvioivat vauvakuumettaan.

Naiset tulivat äideiksi viime vuonna keskimäärin 29-vuotiaana ja miehet isäksi 31-vuotiaana. Vauvakuume on kuitenkin kovimmillaan selvästi paljon aikaisemmin.

Vauvakuumeelle herkimpiä näyttävät tutkimuksen mukaan olevan lapsettomat 20-25-vuotiaat naiset. Herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla iän myötä. Mitä vanhempi lapseton nainen, sitä heikompi vauvakuume!

Miehet ovat herkimmin vauvakuumeessa 26-30-vuotiaina.

Yhden lapsen vanhemmat kokevat muita herkemmin vauvakuumetta, mutta muiden naisten tapaan yhden lapsen äidin kuume hiipuu iän myötä. Yhden lapsen isillä vauvakuume oli pahin 31-35-vuotiaana.

Voimakkaimmin vauvakuumetta aiheuttivat vauvan sylissä pitäminen ja hellittely tai nukkuvan pienokaisen katselu.

Perhebarometrin mukaan nuorin ikäryhmä haaveili isommasta lapsikatraasta kuin heitä vanhemmat. Miksi vauvakuume hiipuu iän myötä, ja juuri silloin kun suomalaiset ajattelevat, että on sopiva hetki saada lapsia? Heikkeneekö hedelmällisyys, estääkö aikuisen todellisuus vai tuleeko pupu pöksyyn?

Toukokuun Tietovuoto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä. Väestöliitto 10.5.2016.

Millaiset ihmiset ovat suosittuja deittipalveluissa? Jos miehiltä kysytään, on vastaus: ”kauniit”. Naisten sanotaan suosivan varakkaita. Tosiasiassa miehet ja naiset valitsevat kumppaniehdokkaita jatkoon täysin samoilla kriteereillä.

Kiltti, kiva, hyvännäköinen ja fiksu on haussa kaikilla, mutta kiireisessä nykykulttuurissa harvalla on mahdollisuus selvittää toisen ominaisuuksia kunnolla. Mikä on tärkeintä, jos haluaa päästä treffeille?

Neljän yhdysvaltalaisyliopiston tutkijat selvittivät kolmen tutkimuksen sarjassa millaisia ihmisiä oikeasti pyydetään treffeille. Ensin tutkijat nauhoittivat 144 pikadeittikohtaamista ja selvittivät keitä pidettiin kivoina, rakastettavina ja dominoivina.

Pikadeittipareilta kysyttiin lopuksi, keiden kanssa he haluaisivat treffeille. Nauhojen analysoinnin jälkeen saatiin tulokseksi, että paras ennustaja oli pikadeittaajan kehonkieli ja asento. Ryhdikäs, dominoiva, raajojaan rennosti levittävä ja tilaa vapaasti ottava tarjokas koettiin kaikkein viehättävimmäksi, sekä miesten että naisten mielestä.

Ihmiset uskovat, että kehonkieleltään ”ekspansiivinen” ja dominoiva ihminen on myös hauska, viehättävä ja hyvin tienaava.

Estyneeseen ja suppeasti esiintyvään kilpailijaan verrattuna, tilaa ottavan deittaajan suosio oli kaksinkertainen. Edes naisilla ei kauneus auttanut, jos kehonkieli oli estynyt ja jäykkä. Tilan haltuun ottava kumppaniehdokas tuntui pikadeittaajasta jopa ihanammalta kuin deittipalvelun valmiiksi hahmottelema parhaiten sopiva pari.

Seuraavaksi värvättiin kuusi apulaista, joista otettiin estyneet ja vapautuneet valokuvat Tinderiin. Profiili oli muutoin sama, vain henkilön asentoa/ olemusta manipuloitiin. 3000 koehenkilöä laitettiin selaamaan Tinder-kuvia ja etsimään kiinnostavia ihmisiä treffeille. Estyneisiin kuviin verrattuna kehoaan rennommin levittelevät saivat 27 prosenttia enemmän ”kyllä”-vastauksia.

Kolmannessa vaiheessa koehenkilöitä pyydettiin merkkaamaan ne Tinder-kuvat, jotka parhaiten sopivat ominaisuuksiin ”avoin” ja ”hallitseva”. Ominaisuudet sopivat hyvin juuri kehonkieleltään rentojen ja itsevarmojen kuviin.

Tutkijoiden mukaan ihannekumppania pikadeiteiltä tai Tinderistä etsivät eivät ehdi tutustua ihmisen ihaniin piileviin ominaisuuksiin, vaan he hakevat houkuttelevinta treffiehdokasta olemuksen perusteella. Avoin ja sosiaalisesti dominoivan oloinen on halutuin partneri, koska hänen oletetaan olevan hierarkian huipulla ja suosittu.

Tutkijoiden mukaan avoin, dominoiva ja itsevarma kehonkieli lisää molempien sukupuolten viehätysvoimaa. Ei siis mikään ihme, että miehet istuvat mielellään jalat harallaan ja hartiat leveällä! Mitä epäestyneet naiset tekevät? Liikkuvat rennosti, heiluttelevat hiuksiaan ja ovat sinut kehonsa kanssa?

Millainen kehonkieli viehättää sinua eniten?

Tanya Vacharkulksemsuk, Emily Reit, Poruz Khambatta, Paul W. Eastwick, Eli J. Finkel, and Dana R. Carney: Dominant, open nonverbal displays are attractive at zero-acquaintance. PNAS.org 22.2.2016.

Garth Sundem: Tinder Study Shows Science of Best First-Date Body Language. Psychology Today 2.4.2016.

Tilastokeskuksen 14.4.2016 julkistuksen mukaan syntyvyys on Suomessa laskenut viidettä vuotta peräkkäin. Suhteellisesti jyrkimmin syntyvyys on laskenut Kainuussa ja Keski-Pohjanmaan kunnissa.

Vähintään 50 000 asukkaan kunnista korkein syntyvyys on Seinäjoella (1.94), Oulussa (1.92) ja Espoossa (1.86). Maan pienin kokonaishedelmällisyysluku on Helsingissä (1.32). Myös Turun (1.35) ja Tampereen (1.45) syntyvyys ovat alhaisia.

Ensimmäisen elävän lapsen synnyttäneiden keski-ikä oli viime vuonna 28,8.

Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen ”Miksi syntyvyys laskee?” -kirjassa esitellään perheen perustamiseen liittyviä trendejä ja tilastoja.

Ihanteellinen perhekoko on pienentynyt ja lapsettomuuden kannatus kasvanut. Kohta 50 vuoden ajan (vuodesta 1969) suomalaisten syntyvyys on ollut alle uusintamisluvun 2.1.

Lastensaanti polarisoituu Suomessa. Entistä suurempi osa ihmisistä jää lapsettomiksi, mutta samalla kolme tai useampia lapsia hankkineiden perheiden määrä on hieman kasvanut 1955-1970 -syntyneiden kohdalla (verrattuna suuriin ikäluokkiin). Nuorten polvien lopullista lapsilukua ei vielä tiedetä.

Vuonna 2015 suomalaisten mielestä ihanneikä tulla äidiksi oli 26.7 vuotta. Isäksi pitäisi tulla 28.5-vuotiaana. Ensisynnyttäjien ikä on korkeampi, melkein 29 vuotta, ja isäksi tullaan vasta keskimäärin yli 30-vuotiaana.

Naisten mielestä vanhemmaksi tulon ihanneikä on hieman korkeampi kuin miesten mielestä. Korkeasti koulutetut haluavat tehdä lapsia muita myöhemmin.

Nuorilla aikuisilla - varsinkin miehillä - sopivan kumppanin puute oli tärkeä syy olla hankkimatta lapsia. Naisilla uudeksi, vieläkin tärkeämmäksi syyksi on tullut ”muut kiinnostuksen kohteet”. 42 prosenttia naisista piti omia kiinnostuksen kohteitaan hyvin tärkeänä syynä siirtää lastenhankintaa. Kolmannes nuorista naisista ei halua luopua elämäntyylistään.

Aiemmin omiin intresseihin ja elämäntapaan liittyvät syyt ovat olleet yleisiä lähinnä nuorten miesten parissa. Nyt erityisesti naisten mielestä itsensä toteuttaminen on tärkeää.

Nykyään jopa avioliitossa olevat vastaajat saattavat mainita oikean kumppanin puuttumisen syyksi lapsettomuuteen. Ihmiset siis ottavat puolisokseen kumppanin, joka ei heidän mielestään sovi vanhemmaksi.

2015 nuorilla aikuisilla myös työhön ja toimeentuloon liittyvät epävarmuustekijät saivat luopumaan ainakin toistaiseksi perheen perustamisesta.

”Lapsettomista 20-34 -vuotiaista naisista 45 prosenttia ja miehistä lähes kolmasosa suunnitteli hankkivansa lapsen tai lapsia jossain vaiheessa. Naisista lähes 30 prosenttia ja miehistä 35 prosenttia oli epävarma siitä, aikoiko hankkia lapsia lainkaan.” (s.53)

Perusasteen koulutuksen saaneista muita suurempi osuus aikoo jäädä lapsettomiksi. Keskiasteen koulutuksen hankkineiden keskuudessa lastensaantiaikeet ovat kovimmat.

Suomalaisnaiset ovat halukkaampia hankkimaan lapsia kuin miehet. Varsinkin perusasteen koulutuksen miehet tyytyvät 0-1 lapseen, naiset toivoisivat lapsia enemmän.

Lapsettomuuden lisääntymisen ohella myös vain yhden lapsen tekeminen on yleistynyt. Miksi lapselle ei haluta tehdä sisaruksia?

Miettisen mukaan yhden lapsen vanhemmista monilla oli aikomus hankkia lisää lapsia. Naisista peräti 55 prosenttia olisi halunnut lisää lapsia, ja miehistäkin yli neljännes. Yksilapsisista vanhemmista neljännes äideistä ja 40 prosenttia isistä ei aikonut hankkia enempää lapsia.

Ns. itsekkäät syyt eivät juuri vaikuta toisen lapsen hankkimisen punninnassa. Miehet pihtaavat lapsilukua selvästi naisia useammin taloudellisista syistä. Viidennes miehistä piti talouteen tai työhön liittyvää epävarmuutta tärkeänä syynä lykätä lisälasten hankintaa, naisista näin ajatteli 10-15 prosenttia. Kuitenkin joka toinen vastaaja piti taloutta yhtenä tekijänä toisesta lapsesta luopumisessa.

Toisesta lapsesta luopuminen johtuu hyvin usein siitä, ettei puoliso halua lisää lapsia.

Lähes 30 prosenttia naisista piti työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia vähintään jokseenkin tärkeinä harkitessaan perheen kasvattamista. Perhevapaan aiheuttama katkos työelämässä mietityttää varsinkin lapsettomia korkeasti koulutettuja naisia. Heistä melkein kolmannes piti työuran katkosta vähintään jokseenkin tärkeänä syynä harkita lapsentekoa.

Akateemisesti koulutettujen joukossa on paljon lapsettomuuden kannattajia, mutta osa korkeasti koulutetuista jää ilman lapsia liian kauan asiaa vetkutellessaan. Koska akateemiset naiset lykkäävät lastensaantia yhä myöhemmäksi, eivät koulutetut miehetkään saa aina toivomaansa perhettä. Useimmiten koulutetut nimittäin naivat suurin piirtein omasta koulutus- ja ikäryhmästään.

Vaurailla korkeasti koulutetuilla työssäkäyvillä miehillä on parhaat edellytykset hankkia perhe. Biologian unohtaminen voi kampittaa alfaurosten haaveet.

Anneli Miettinen: Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Katsauksia E49/2015. Väestöliitto. Hansaprint Oy.

Avioliittoneuvoja ja psykoterapeutti Mel Schwartz kärsi uransa alussa avuttomuudentunteesta. Hänen vastaanotolleen tuli pariskuntia, joiden tappelun sivustaseuraaminen teki hänet neuvottomaksi.

Schwartzin mukaan syviin vesiin ajautuneet parit eivät pääse riitelyssään koskaan perille. Vaikka kukaan ei voita tai häviä, silti suhteessa käydään jatkuvaa matsia. Riitaisissa liitoissa kumpikin unohtaa toisen kuuntelemisen.

Yhtenä päivänä Schwartz kyllästyi ja keksi ehdottaa paasaavalle asiakkaalleen pientä kokeilua: ”Yritä löytää edes viisi prosenttia asiaa, josta voit olla samaa mieltä puolisosi kanssa!”.

Viiden prosentin sääntö oli mullistava keksintö. Useimmat ihmiset ovat kohtuuttomuudessaan kumppaniaan kohtaa säilyttäneet kuitenkin jonkinlaisen järjenhivenen. Täytyyhän toisen puheista löytää edes totuuden siemen jossakin asiassa, asutaanhan sentään saman katon alla.

Schwartz tähdensi, ettei viiden prosentin sääntöä kokeilevan tarvitse mitenkään myöntää syyllisyyttään, antautua täydellisesti tai tunnustaa olleensa kaikessa väärässä. Omista mielipiteistä ja tunteista saa ja täytyy pitää kiinni. Samalla on annettava toiselle mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Hänkin saattaa olla vähän oikeassa.

Ristiriitoja ei pitäisi tietenkään koskaan päästää niin pahoiksi, että avioliiton tarkoitus olisi puolison tyrmäys. Mitä iloa olisi voitosta, jos läheinen on nujerrettu ja murrettu? Hyvällä itsetunnolla varustettu tasapainoinen ihminen ei halua sotia muita vastaan. Schwartzin tavoitteena on saada terapiaan tuleville riittävä itseluottamus ja kyky rakastavaan ja joustavaan parisuhteeseen.

Kaikkien ihmisten kanssa kommunikaatio sujuu paremmin, jos lähestymistapa on empaattinen ja ymmärtävä. Ihmisten tulisi kuunnella herkällä korvalla toisen näkökulmia asiaan. Varsinkin läheisissä ihmissuhteissa on luonnollista olla rakastava ja kannustava, ja haluta saada selville, miksi toinen ei voi hyvin. Mistä hän mahdollisesti loukkaantui, minkä katsoi epäreiluksi tai tylyksi käytökseksi.

Silti yllättävän moni suhtautuu kumppaniinsa kuin viholliseen, vaikka sanoisi rakastavansa tätä. Schwartzin mukaan on opittava käyttäytymään, puhumaan ja toimimaan rakastavasti.

Jos myöntää edes jossakin asiassa, että toinen saattaa olla vähän oikeassa, alkaa riitelyn kuvio murtua. Aluksi kumppani saattaa karjua vanhaan malliin, mutta hetken kuluttua hän huomaa, että jokin on muuttunut.

Kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi, kun hän saa toiselta vahvistuksen olemassaololleen, sanoilleen tai tunteilleen, ei hänen tarvitse enää hyökätä. Tilanne rauhoittuu ja voidaan yhdessä miettiä mistä asioista ollaan samaa mieltä ja miten edetä kiistakysymyksissä.

Schwartzin mukaan jatkuva kamppailu johtuu halusta voittaa ja olla oikeassa. Silloin sivuuttaa toisen hyvät huomiot ja asialliset kommentit, koska ne muka heikentävät omaa suoritusta. Schwartzin mielestä ihmissuhteissa ei ole järkeä pyrkiä niskan päälle, sillä se tietää toisen tappiota, eikä siitä seuraa kuin katkeruutta ja onnettomuutta.

Ihmissuhteissa tavoitteena ei ole voitto, vaan välittäminen.

Parisuhdetaitojen ja emotionaalisen älykkyyden opettelu pitäisi terapeutin mielestä saada jo kouluihin. Viiden prosentin sääntö on vain ensiaskel kohti hyviä vuorovaikutus- ja riitelytaitoja.

Mel Schwartz: The 5% Rule - Breaking Through the Argument. Psychology Today 3.4.2016