Suhteet & seksi

Väestöliiton elokuun tietovuodossa tutkimusprofessori Osmo Kontula paljastaa mikä motivoi suomalaisen uskottomuuteen. Sinänsä uskollisuus on parisuhteen megatrendi, eikä puolisoa petetä menneiden vuosikymmenten tyyliin mieluiten ollenkaan.

Aiemmin miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin kolmannes sortui seksiin vieraissa lakanoissa. Nyt suurin osa yhä harvemmaksi käyvistä pettäjistä kertoo kysyttäessä avoimesti kannattavansa mahdollisuutta rinnakkaissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa vuonna 2015 suomalaisilta kysyttiin FINSEX-tutkimuksessa syytä pettämiselle. Miehillä ja naisilla on vähän erilaiset syyt syrjähyppyyn.

Miehiä motivoi eniten eteen tullut houkutteleva tilaisuus. Miehistä 45 prosenttia ja naisista noin kolmannes oli tarttunut tällaiseen mahdollisuuteen. Naisia yleisimmin motivoiva syy uskottomuuteen olivat ongelmat omassa parisuhteessa. Tämän kertoi syyksi naisista 39 ja miehistä 16 prosenttia.

Naispettäjistä neljännes oli rakastunut uuteen kumppaniin. Miehistä vajaa kymmenen prosenttia rakastui yhtäkkiä toiseen naiseen.

Puolison haluttomuuteen viittasi miehistä 28 ja naisista 20 prosenttia. Joka neljäs ei oikein osannut kertoa selvää motiivia pettämiseen (M 27%, N 23%). ”Se vain tapahtui.”

Kontulan mukaan pettämisen syyt voi pelkistää näin: naisten syyt pettää liittyvät suhteeseen ja tunteisiin, miesten hairahtumisen motiivina on usein seksiin tai tiettyyn tilanteeseen liittyvä asia.

Osa pettäjistä oli pahoja sarjapettäjiä. Suhteita saattoi olla kymmeniä.

Vaikka suurin osa suomalaisista haluaa nykyään uskollisen parisuhteen, jotkut kaipaavat jatkuvaa vaihtelua seksikumppaneihin. Seurustelusuhteen alussa kannattanee selvittää kumpaan leiriin potentiaalinen puoliso kuuluu.

Sanonta ”kerran pettäjä, aina pettäjä” näyttää nimittäin pitävän aika hyvin paikkansa.

Ajatteletko tuntevasi rakkaasi läpikotaisin? Jopa onnellisessa läheisessä suhteessa olevat ihmiset piilottelevat välillä tunteita toisiltaan, jos kokevat emootioiden ilmaisun liian kiusalliseksi tai raskaaksi.

Washingtonin ja Stanfordin yliopiston psykologian tutkimuksen mukaan parit kuvittelevat osaavansa tunnistaa toisen tunteet paremmin kuin mitä he oikeasti osaavat.

Onnellisessa parisuhteessa kumppani nähdään usein positiivisessa valossa. Ihmiset eivät halua uskoa, että rakas peittelee tunteitaan. He myös yliarvioivat toisen kyvyn suhtautua positiivisesti asioihin, jotka yleensä herättävät negatiivisia tunteita.

Tutkimuksessa selvitettiin puolesta vuodesta neljään vuotta seurustelleiden 18-25 -vuotiaiden opiskelevien heteroparien kykyä arvioida kumppaninsa tunteita. Miten hyviä parit olivat arvioimaan toisen kykyä hallita tunteitaan, ja miten hyvin heidän arvionsa toisen tunteista osuivat oikeaan?

Tutkijat keskittyivät kahteen visuaalisesti vaikeasti arvioitavaan selviytymismekanismiin. Ensimmäinen oli pokerinaama, eli tunteiden piilottaminen vähentämällä ilmehtimistä. Toinen tutkijoita kiinnostava seikka oli kognitiivinen uudelleenarviointi, eli asioiden selittäminen parhain päin ikävässä tilanteessa.

Parit olivat melko hyviä arvioimaan toistensa tapaa hallita tunteitaan. He olivat parempia huomaamaan toisen halun tukahduttaa tunteitaan kuin arvioimaan sitä miten hyvin toinen osaa uudelleenarvioida tilanteen.

Naiset näkevät kumppaninsa positiivisemmassa valossa kuin miehet. Naiset myös yliarvioivat miehen kyvyn ajatella asioista myönteisesti.

Tunteellisena pidetyn kumppanin ei uskota piilottelevan tunteitaan.

Jos kumppanilla on tapana osoittaa paljon positiivisia tunteita, ja hän vaikuttaa kovin onnelliselta, on hänen partnerillaan taipumus yliarvioida hänen ponnistelunsa (positiivisen ajattelun saralla).

Tutkijoiden aiemmassa tutkimuksessa oli käynyt ilmi, että miehet tukahduttavat naisia enemmän tunteitaan. Tunteiden peittely heikentää parisuhteen laatua ja voi olla pitkällä aikavälillä haitallinen suhteen kehitykselle.

Psykologien mukaan tunteiden tukahduttaminen on selvästi huonompi strategia kuin asioiden ajattelu uudesta näkökulmasta. Tukahduttaminen ei tee hyvää henkilön omalle henkiselle hyvinvoinnille, eikä hänen ihmissuhteilleen.

Tunteiden peittely pitämällä naamaa peruslukemilla ei ole siis kovin älykäs vaihtoehto. Kaiken lisäksi muut näyttävät helposti aavistavan, että siinä kaveri vain piilottelee tunteitaan.

Haluatko oppia ymmärtämään itseäsi paremmin? Onko sinulla ongelmia parisuhteessa? Riiteletkö paljon muiden ihmisten kanssa?

Parisuhdekeskus Katajan pariterapeutti Sari Liljeström on kirjoittanut kirjan parisuhteen vuorovaikutuksesta. Siinä Liljeström esittelee tietoisuuden kartan, josta on apua oman elämän osa-alueiden hahmottamiseen.

Tietoisuuden kartta auttaa erottelemaan tosiasiat ajatuksista, kehon reaktioista, tahdosta ja tunteista. Usein ihmiset sekoittavat omat tulkintansa tosiasioihin.

”On jo liian myöhä” on tulkinta, ajatus. ”Kello on 22.30” on tosiasia.

”Meillä on liikaa velkaa” on ajatus. ”Meillä on 50 000 euroa asuntovelkaa” on tosiasia.

”Täällä on kylmä” saattaa olla tuntemus kehossa, ehkä ihminen palelee. Palelu voi johtua siitä, että on oikeasti kova pakkanen, tai sitten henkilöä väsyttää ja hän palelee sen takia. ”Ulkona on 15 astetta lämmintä” on tosiasia.

Tosiasiat, ajatukset, tahto, tunteet ja tuleva toiminta kuuluvat puheessa erilaisina ilmaisuina. Kehon reaktiot paitsi tuntuvat omassa kehossa, myös näkyvät ulospäin muille.

Tietoisuuden lisääntyminen auttaa puhumaan muille ihmisille järkevämmin ja selvemmin kuin pelkkien subjektiivisten tulkintojen varassa eläminen. Tietoisuuden lisääntyminen helpottaa myös muiden ihmisten kuuntelemista.

Jotkut hikeentyvät herkästi ja alkavat huutaa ja kiukutella muille ihmisille, vaikka reaktioiden syy ei olisi ollenkaan heissä. Omien ajatusten ja tunteiden erotteleminen todellisesta maailmasta auttaa pääsemään irti liian voimakkaista reaktioista.

Neutraali, todistettavissa oleva aines eli tosiasiat kertovat täsmällistä tietoa ulkomaailmasta, muista ihmisistä ja olosuhteista. Muiden ilmeet ovat aistihavaintoja ja tulkintoja, mutta ne mielletään usein tosiasioiksi.

Kulmien kurtistus on tosiasia. Emme välttämättä tulkitse kulmien kurtistusta ja silmien pyöritystä oikein. Oliko toinen kenties ärsyyntynyt, vihainen vai hämmästynyt?

Ihmiset tulkitsevat tosiasioitakin eri tavoin. Ihmiset myös muistavat tosiasiat omalla tavallaan, ja jokainen uskoo, että hänen omat muistonsa ovat tosiasioita.

Pyrkimys löytää yhteinen käsitys tosiasioista auttaa kuitenkin suhdetta eteenpäin. Kun molemmat hahmottavat, miten toinen käsittää todellisuuden, ollaan jo paljon lähempänä yhteistä todellisuutta.

Ajatukset kuvaavat valtaosaa tietoisuuden toiminnasta. Yleensä ihmiset myös puhuvat ajatuksistaan eniten. Johtopäätökset, tulkinnat, arvostukset, luulot ja uskomukset värittävät puheitamme. Useimmiten ajatukset sisältävät aika vähän oikeasti objektiivista ainesta. Ajatukset suodattuvat kaiken kokemuksen, opitun ja ennakkoluulojen läpi. Ihmisillä on taipumus arvostaa omia ajatuksiaan. Muiden ajatukset ovat hienoja silloin, kun ne muistuttavat omia käsityksiämme.

Tunteet ovat kokemuksen energisin alue. Erilaiset elämäntilanteet synnyttävät monenlaisia tunteita: hyvää mieltä, huolta, kiukkua, haikeutta, loukkaantumista jne. Arvot ja tarpeet määrittävät tunteita. Tunteet viestivät meille siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Tunteet ovat spontaaneja reaktioita ihmiselle tapahtuvista asioista. Ihmisten on hyvin vaikea ohjata edes omia tunteitaan.

Kehon reaktiot kertovat intuitiivisesta reaktiosta ulkopuoliseen maailmaan. Keho kertoo mitä mieltä olemme ihmisistä ja tapahtumista. Fysiologinen reaktio on tunteiden pohjalla. Kehon viestejä kannattaa kuunnella tarkasti, etenkin vaaratilanteissa.

Tahto ei voi tulla ulkoa annettuna. Oma tahto on sisäinen halu ja tarve, toive, pyrkimys, tavoite tai päämäärä. Sen hahmottaminen on monille vaikeaa. On helpompi tietää, mitä ei tahdo. Oman tahdon löytäminen ja ilmaiseminen rakentavasti ja rauhanomaisesti on yksi ihmiseksi kasvamisen suurista tehtävistä. Oman tahdon puolustaminen, rajojen asettaminen, mutta myös joustaminen ja vapaaehtoinen omasta tahdosta luopuminen toisen hyväksi ovat itsenäisen aikuisen ihmisen tunnusmerkkejä.

Tunnistettu tahto tuo paljon energiaa, jonka avulla voi saavuttaa asettamiaan päämääriä, ja löytää rohkeutta ja sinnikkyyttä toteuttaa niitä.

Tietoisuuden eri osa-alueiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan vallitsevaa tilannetta. Moni jää tässä kohtaa paikoilleen vatvomaan.

Suhteen tai elämäntilanteen analysoiminen ei johda mihinkään, jos ei toimita tulevaisuuden eteen. Miten uusi aiempaa parempi ymmärrys näkyy toimintana?

”Meidän pitäisi keskustella tästä asiasta” kuvaa ajatuksia ja tahtotilaa. ”Keskustelemme tästä perjantaina kello 20” ilmaisee täsmällisesti ja selvästi, mitä tulen tekemään asian suhteen, ja missä aikataulussa.

”Meidän pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä” on ajatus ja toive. Omasta halusta kertominen toiselle on tärkeää. Parisuhde voi jäädä pelkäksi toiveajatteluksi, ellei aietta toteuteta. ”Varataan ensi viikonlopuksi hotellihuone Turusta ja ollaan kahdestaan koko viikonloppu” on tulevan toiminnan suunnittelua ja toivottavasti myös toteuttamista.

Sari Liljeström: Vuorovaikutustaidot parisuhteessa. Kataja-Parisuhdekeskus ry 2012.

Tietoisuuden taidoista on hyötyä myös tarkkaavaisuushäiriöisille. Tässä linkissä näkyy kuva tietoisuuden kartan kakkarasta.

Tuoreen parisuhteen kehitystä on aiemmin tutkittu erilaisten sitoutumistyylien pohjalta. On huomattu, että kiintymys vaikuttaa ihmisten seksuaalisuuteen. Israelilaistutkijoiden ryhmä halusi selvittää, miten asia toimii toisinpäin.

Vähentävätkö seksuaalinen halukkuus ja emotionaalinen läheisyys orastavan parisuhteen kiintymykseen liittyvää epävarmuutta?

62 juuri deittailun aloittanutta paria osallistui kahdeksan kuukautta kestävään tutkimukseen, jossa pariskuntia tarkkailtiin ja tutkittiin kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä tutkimuskerralla parit keskustelivat suhteensa seksistä ja tutkijat tarkkailivat heidän seksuaalisen halukkuutensa ja emotionaalisen läheisyytensä määrää.

Tutkittavien kyseiseen uuteen suhteeseen liittyvää kiintymysahdistusta ja välttelyä selvitettiin joka tutkimuskerralla. Tulokset erosivat sukupuolen mukaan.

Miesten osoittama seksuaalinen halukkuus kumppania kohtaan ennusti sekä miesten että naisten suhteeseen liittyvien epävarmuustekijöiden vähenemistä. Ts. se että mies tuntee voimakasta halua naisystäväänsä kohtaan vahvistaa molempien mielestä parisuhdetta.

Sen sijaan naisen selvä seksuaalinen halukkuus miesystävää kohtaan esti miehen epävarmuuden vähenemistä, eli piti miehen varpaillaan parisuhteessa. Naisen osoittama läheisyys sai miehen suhteeseen liittyvän epävarmuuden vähenemään.

Nainen näyttäisi kiintyvän mieheen seksin perusteella, ja mies näyttää varmistuvan naisestaan, kun tämä on sitoutunut tunnetasolla. Voiko tämä olla totta?

Moran Mizrahi, Gilad Hirschberger, Mario Mikulincer, Ohad Szepsenwol and Gurit E. Birnbaum: Reassuring sex: Can sexual desire and intimacy reduce relationship-specific attachment insecurities? European Journal of Social Psychology, June 2016.

”Usein parisuhdeongelmat on yksilön ongelmia”, väittää parisuhdeneuvoja Sari Liljeström. Liljeström työskentelee parisuhdekeskus Katajassa.

”Apua voi siis myös hakea yksin. Parisuhdetta voi hoitaa yksin”, sanoo Liljeström.

Liljeströmin mukaan muutosta parisuhteen ongelmiin voi hakea muuttamalla omaa käytöstään. ”Se lisääntyy mihin keskittyy”, hän muistuttaa.

Parisuhteen kestävyydelle tai ongelmien sietämiselle ei voida laittaa mitään yleistä rajaa. Ihmisten tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat pitkälti myös parisuhteen joustavuuden määrän.

”On olemassa yksilön rajat, ei parisuhteen kestävyyden ongelmaa, vaan yksilön rajat. Ihmiset panee suojat päälle, kun on menty lähelle rajaa.”

Usein kuulee, että riitaan tarvitaan kaksi, tai että parisuhdetta voi hoitaa vain yhdessä. Liljeströmin näkemys on virkistävä ja toivoa antava, jos kokee parisuhteen vaikeaksi, eikä kumppani halua lähteä vaikka pariterapiaan. Kärsivä voi hakea apua ihan itse.

Liljeströmin mukaan useimmat ihmisen kriisit ovat yksilön kriisejä. Omia ajatuksia ja tunteita tutkailemalla voi saada avun hankalaan tilanteeseen. Samalla usein muutkin ihmissuhdeongelmat, kuten parisuhteen klikit, helpottavat.

Liljeströmin mielestä aikuisten ihmisten tulisi käsittää, ettei toinen henkilö voi koskaan ratkaista kaikkia ongelmiamme ja tyydyttää kaikkia tarpeitamme.

”Hyvä parisuhde on sellainen, jossa saan ajoittain riittävästi sitä mitä tarvitsen, jotta kestän ne hetket kun en saa.”

Sari Liljeströmin luento 30.11.2016

Yksi parisuhteen seksin kannalta turmiollisin uskomus on Väestöliiton mukaan ”mies on aina valmiina”. Miehillä on asiantuntijoiden mukaan muutenkin paljon paineita seksielämässä. Jos nainen luulee, että miehen on oltava automaattisesti aina innokas seksiin, tulee molemminpuolisia pettymyksiä.

Naisten seksielämää ehkä eniten haittaavat uskomukset liittyvät orgasmin saantiin ja alistumiseen. Naiset saavat syyllisyyden- ja huonommuudentunteita, jos eivät saa yhdynnässä orgasmia. Jotkut ihmiset luulevat edelleen, että naisen on oltava sängyssä alistuva ja että hänen on yritettävä kaikin puolin vain miellyttää miestä, jopa orgasmin teeskentelyyn asti.

Läheisyyden ja seksin sekoittaminen liikaa toisiinsa voi saada koko parisuhteen ihan lukkoon. Pariskunnalla pitäisi olla mahdollisuus läheisyyteen, halailuun ja suukotteluun ilman että se aina johtaa seksiin. Monet haluttomuudesta kärsivät kokevat kaiken hyväilyn ahdistavana, koska pelkäävät joutuvansa vastentahtoisesti harrastamaan seksiä.

Yksi heteromiehiä ja -naisia erottava läheisyyteen liittyvä lukko on Väestöliiton mukaan seksin merkitys eri sukupuolille. Naisen on voitava luottaa mieheen ja tuntea olevansa rakastettu ennen kuin hän voi antautua nautintoon. Ensin tulee läheisyys, sitten vasta seksi. Mies taas tuntee läheisyyttä ja luottamusta naiseen vasta harrastettuaan seksiä tämän kanssa. Nämä kaksi erilaista tapaa kokea asiat voivat johtaa pariskunnan täydelliseen pattitilanteeseen.

Naiselle intiimiyden huippu on siis seksi, miehelle taas tunteiden näyttäminen.
Vai onko tämä Väestöliiton esittämä seksilukko taas vain yksi osoitus vääristä seksimyyteistä?

Suomessa on melko korkeat eroluvut ja runsaasti päihteiden ongelmakäyttöä. Verrattuna muihin pohjoismaalaisiin olemme myös melko sairaita. Väkivaltaisuuttakin esiintyy runsaasti, tosin kohtuuttoman paljon muihin eurooppalaisiin verrattuna lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Tuoreessa Scientific American Mind -julkaisussa kirjoitetaan tunteiden huomiotta jättämisen vaurioittavan ihmisen terveyttä. Aleksityymikko saattaa kutsua vaivoja luokseen.

Suomessa aleksitymiaa, eli kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita, on tutkittu paljon. Nopean katsauksen aiemmasta tutkimuksesta saa vaikka täältä.

Jotenkin kaikenlainen syrjäytyminen näyttää olevan osittain päällekkäistä aleksitymian kanssa. Jopa epäsosiaalisen käytöksen ja aleksitymian esiintymiskartat näyttävät aika lailla samanlaisilta.

Onneksi aleksitymia näyttää vähentyvän väestössämme. Max Karukivi on sekä tutkinut että hoitanut siitä kärsiviä nuoria.

Aleksityymikoita on aiemmin pidetty tunteettomina. Nykytiedon valossa heillä on paljonkin tunteita, mutta he eivät oikein pääse niihin käsiksi. Jos ajattelee tunne-eksyneen ihmisen ennemminkin avuttomana ummikkona kuin psykopaattina, voi säilyttää oman empatiakykynsä myös aleksityymikon seurassa.

Kotimaisten tutkimusten mukaan aleksityymikoissa on enemmän yksin eläviä. Parisuhteissa tunteiden heikko ymmärtäminen ja niukka ilmaiseminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Pariutuneet aleksityymikot päätyvät tavallista useammin eroon. Voisivatko erilaiset parisuhteen ongelmat johtua ainakin osin aleksitymiasta?

Usein epämääräinen fyysinen oireilu tunne-elämän ristiriidoissa on yleistä aleksityymikoille. Kun on paha mieli, ei ymmärretä sitä kunnolla, vaan saadaan erilaisia ruumiillisia oireita. Vaikka tutkimustiedon valossa aleksitymia on ollut yleisempää miehillä kuin naisilla, on minusta selviä merkkejä siitä, että Suomessa on myös paljon naisia, joilla on vaikeuksia tunteiden ymmärtämisessä.

Max Karukiven väitöksen mukaan sukupuoliero on nuorten keskuudessa hyvin pieni. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten nykyiset nuoret voivat aikuisina ja vanhoina. Jakautuuko aleksitymia tasaisesti naisille ja miehille? Onko kulttuurissamme jotain sellaista, mikä vaikeuttaa miesten tunne-elämän kehitystä? Aiemmin sellaisina seikkoina on ainakin pidetty sotaa, kasvatusta ja erilaisia muita näivettäviä tekijöitä.

Vastaus otsikkoon on: opetelkaa. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja ilmaisemaan. Jos on tosi pahassa jamassa, on varmasti syytä hakea ammattiapua, mutta lievemmissä tapauksissa voi hyvä ja turvallinen parisuhde kasvattaa ihmistä. Naiset ja miehet ovat oppineet ilmaisemaan itseään ja rakkauttaan, sekä myös vihan tunteitaan, yhdessä kärsivällisesti opettelemalla.

Tunteiden ymmärtämisen opettelu vaatii parisuhteessa molempien kumppaneiden panostusta. Vaaditaan vastaantuloa, vilpitöntä halua ymmärtää ja antaa anteeksi toisen kehno tunneilmaisu, ja tarvitaan myös tilaa toisen kehitykselle.

Jatkuvan mykkäkoulun sietäminen, pakeneminen paikalta, tai yhteinen karjuntakonsertti täytyy lopettaa yhteisymmärryksessä. On yritettävä tulkita toista yhä uudestaan kysymällä, että mitä oikeastaan tunsit ja tarkoitit äskeisellä? Tunnetaitojen oppiminen vaatii paitsi kärsivällisyyttä myös paljon rohkeutta. Aiemmin tunteita paennut tai niistä eksynyt on voinut saada pahasti nenilleen lapsuudessa ja nuoruudessa.

Rohkeus kannattaa. Elämä tunteiden rikastamassa maailmassa on niin paljon antoisampaa. Mitä iloa on olla rakkaan sylissä, jos ei tunne mitään?

Suomalaisten omastakin mielestä kulttuurimme on aika kylmä ja negatiivinen, varsinkin talvikaudella.

Opiskeluaikana luin tenttikirjasta, että Suomessa on yksi maailman laajimmista reviireistä. Eli suomalainen haluaa toisen ihmisen oleskelevan mahdollisimman kaukana itsestään.

Jotkut tutkijat ovat kuvanneet suomalaisen ja esimerkiksi etelä-eurooppalaisen keskustelua hippaleikkinä, jossa etelän ihminen yhä uudestaan yrittää lähestyä puhekumppania ja suomalainen ahdistuneena perääntyy. (Puhumattakaan arabeista, jotka näyttävät huutavan toisilleen kasvot kiinni toisen kasvoissa.)

Monen ihmissuhdeasiantuntijan mielestä tulisimme onnellisemmiksi ja ystävällisemmiksi yksinkertaisella asialla: kosketuksella. Eli meidän pitäisi mennä ihmisten lähestymisessä vielä tiukkaakin reviiriä pidemmälle: iholle.

Psychology Today -julkaisussa Rick Chillot kirjoittaa kosketuksen voimasta. Toisin kuin monissa muissa ilmaisun muodoissa, koskettavilla ihmisillä on tutkimusten mukaan taipumus tulkita toisen tunteet oikein.

Esimerkiksi DePauw-yliopiston tutkimuksessa 2009 ihmiset pystyivät kosketuksen avulla selvittämään toisen vihan, pelon, inhon, rakkauden, kiitollisuuden, sympatian, onnen ja surun tunteet 78 prosentin tarkkuudella.

Tutkijoiden mukaan meillä on ikiaikainen intuitiivinen taito aistia toisen läheisyydessä hänen tunteensa ja halunsa. Ehkä opimme tämän jo kauan ennen puheen oppimista.

Kosketus myös tehostaa ihmisten välistä yhteistyötä kiinnittämällä ihmiset toisiinsa.

Kosketus parantaa tuloksia työ- ja urheiluyhteisöissä. Yhdessä tutkimuksessa alkukaudella toisiaan eniten koskemalla kannustaneet joukkueet menestyivät parhaiten loppukaudella.

Koskettaessa stressihormonitaso alenee ja oksitosiiniarvo nousee parantaen luottamusta ja kiintymystä ihmisten välillä.

Mikä hienointa, koskettaja ja kosketeltava ”hyötyvät” yhtä paljon kosketuksesta, oli kyse sitten hieronnasta tai halailusta.

Kosketuksella saa selville, miten toinen suhtautuu koskettamiseen.

Työelämässä tai vieraiden ihmisten kanssa ei varmaan kannata rynnätä lääppimään toista. Asiantuntijoiden mukaan varovaisinta lähestymistä on syytä noudattaa mitä korkeammassa asemassa on suhteessa toiseen. Näin esimerkiksi johtaja ei aloita alaisten koskettelua, vaan alainen tekee aloitteen.

Suomalaisten onnellisuuden kohentaminen olisi helpointa aloittaa parisuhteissa. Kumppanin koskettelu käy kätevästi kotona. Tyytyväisyys ja rauhallisuus leviäisivät kaikille elämänalueille.

Pitkäaikaisessa parisuhteessa ei aina kosketa niin paljon kuin vastarakastuneina.

Kosketus on yksi suhteen hyvinvointimittari. Kosketuksen määrä ei niinkään mittaa pitkän suhteen tilaa. Tärkeintä on vastaako toinen kosketukseen.

Onnellisissa parisuhteissa kumppani vastaa kosketukseen lämpimästi ja vastavuoroisesti, lähestyen pariaan. Huonossa suhteessa kosketus saa aikaan torjunnan.

The Power of Touch. Psychology Today. 11.3.2013.

Aiheen vierestä: http://www.psychologytoday.com/blog/stop-walking-eggshells/201004/touch-is-the-ultimate-communication

Sivistysvaltioissa lapsen saamisesta päättää nainen. Paavin lisäksi muutama muukin mies on tästä hikeentynyt.

Suomessa eniten ääntä pitävät vastoin tahtoaan isäksi tai ainakin elatusapujen maksajaksi joutuneet eli aborttiin kehottavat miehet.

Raskaudenkeskeytykseen päätynyttä naista surkutellaan ja (syystäkin) kauhistellaan, jos terveydenhoitohenkilöstö on ollut kylmäkiskoinen. Onneksi fyysiset kärsimykset ovat yleensä lyhytaikaiset, mutta henkinen lasti saattaa painaa loppuelämän. Syyllisyyttä, katumusta, häpeää. Myötätuntomme on kovan päätöksen tehneen naisen puolella.

En halua luopua naisen oikeudesta päättää omasta kehostaan.

Mutta ovatko miesten tunteet unohtuneet? En tarkoita ruokkomaksuista valittavien, pienestä virheestä lopun ikää maksavien miesten katkeruutta, vaan niiden hiljaisten miesten surua, jotka olisivat halunneet pitää lapsen. Niiden miesten, jotka ovat odottaneet, että pääsisivät poikansa kanssa onkimaan tai tyttärensä kanssa uimaan käsipohjaa. Mahtaa olla ahdistavaa seurata voimattomana vierestä, miten toinen päättää kaapia toiveet isyydestä kirurgin teräskaukaloon.

Tai vaikka aborttipäätös olisi yhteinen, saa nainen kaiken sympatian, miestä katsotaan epäluuloisesti. Sika! Aika moni hiljainen mies on syvästi pahoillaan tyttöystävänsä tai vaimonsa jouduttua keskeyttämään raskauden yhteisen mokan takia. Ketä kiinnostaa?

Miehet ovat tottuneet siihen, ettei heidän tunteillaan ole niin väliä.

http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/raskaudenkeskeytykset/index.htm