Suomalaisten omastakin mielestä kulttuurimme on aika kylmä ja negatiivinen, varsinkin talvikaudella.
Opiskeluaikana luin tenttikirjasta, että Suomessa on yksi maailman laajimmista reviireistä. Eli suomalainen haluaa toisen ihmisen oleskelevan mahdollisimman kaukana itsestään.
Jotkut tutkijat ovat kuvanneet suomalaisen ja esimerkiksi etelä-eurooppalaisen keskustelua hippaleikkinä, jossa etelän ihminen yhä uudestaan yrittää lähestyä puhekumppania ja suomalainen ahdistuneena perääntyy. (Puhumattakaan arabeista, jotka näyttävät huutavan toisilleen kasvot kiinni toisen kasvoissa.)
Monen ihmissuhdeasiantuntijan mielestä tulisimme onnellisemmiksi ja ystävällisemmiksi yksinkertaisella asialla: kosketuksella. Eli meidän pitäisi mennä ihmisten lähestymisessä vielä tiukkaakin reviiriä pidemmälle: iholle.
Psychology Today -julkaisussa Rick Chillot kirjoittaa kosketuksen voimasta. Toisin kuin monissa muissa ilmaisun muodoissa, koskettavilla ihmisillä on tutkimusten mukaan taipumus tulkita toisen tunteet oikein.
Esimerkiksi DePauw-yliopiston tutkimuksessa 2009 ihmiset pystyivät kosketuksen avulla selvittämään toisen vihan, pelon, inhon, rakkauden, kiitollisuuden, sympatian, onnen ja surun tunteet 78 prosentin tarkkuudella.
Tutkijoiden mukaan meillä on ikiaikainen intuitiivinen taito aistia toisen läheisyydessä hänen tunteensa ja halunsa. Ehkä opimme tämän jo kauan ennen puheen oppimista.
Kosketus myös tehostaa ihmisten välistä yhteistyötä kiinnittämällä ihmiset toisiinsa.
Kosketus parantaa tuloksia työ- ja urheiluyhteisöissä. Yhdessä tutkimuksessa alkukaudella toisiaan eniten koskemalla kannustaneet joukkueet menestyivät parhaiten loppukaudella.
Koskettaessa stressihormonitaso alenee ja oksitosiiniarvo nousee parantaen luottamusta ja kiintymystä ihmisten välillä.
Mikä hienointa, koskettaja ja kosketeltava ”hyötyvät” yhtä paljon kosketuksesta, oli kyse sitten hieronnasta tai halailusta.
Kosketuksella saa selville, miten toinen suhtautuu koskettamiseen.
Työelämässä tai vieraiden ihmisten kanssa ei varmaan kannata rynnätä lääppimään toista. Asiantuntijoiden mukaan varovaisinta lähestymistä on syytä noudattaa mitä korkeammassa asemassa on suhteessa toiseen. Näin esimerkiksi johtaja ei aloita alaisten koskettelua, vaan alainen tekee aloitteen.
Suomalaisten onnellisuuden kohentaminen olisi helpointa aloittaa parisuhteissa. Kumppanin koskettelu käy kätevästi kotona. Tyytyväisyys ja rauhallisuus leviäisivät kaikille elämänalueille.
Pitkäaikaisessa parisuhteessa ei aina kosketa niin paljon kuin vastarakastuneina.
Kosketus on yksi suhteen hyvinvointimittari. Kosketuksen määrä ei niinkään mittaa pitkän suhteen tilaa. Tärkeintä on vastaako toinen kosketukseen.
Onnellisissa parisuhteissa kumppani vastaa kosketukseen lämpimästi ja vastavuoroisesti, lähestyen pariaan. Huonossa suhteessa kosketus saa aikaan torjunnan.
The Power of Touch. Psychology Today. 11.3.2013.
Aiheen vierestä: http://www.psychologytoday.com/blog/stop-walking-eggshells/201004/touch-is-the-ultimate-communication
5 kommenttia
jugular
14.10.2013 20:03
Kovin amerikkalaiselta kuulostaa. Koskettaminen on yksi maailman parhaista ja hienoimmista asioista, varsinkin parisuhteessa ja sen arjessa, mutta ajatuskin siitä, että pitäisi ryhtyä koskettelemaan esimerkiksi työkavereita, ahdistaa. Kun rikotaan henkilökohtaisia rajoja, ei siinä paljoa oksitosiinia irtoa, ja liian lähelle tuleva työkaveri nostaa korkeintaan kortisolin tuotantoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Fistful of touch
15.10.2013 05:33
"Suomalaisten omastakin mielestä kulttuurimme on aika kylmä ja negatiivinen, varsinkin talvikaudella. Opiskeluaikana luin tenttikirjasta, että Suomessa on yksi maailman laajimmista reviireistä. Eli suomalainen haluaa toisen ihmisen oleskelevan mahdollisimman kaukana itsestään."
Vastaa kommenttiinEi se vähän pidemmän etäisyyden pitäminen ole kylmyyttä tai negatiivisuutta, se vain on suomalaisen kulttuurin eräs piirre. Ei suomalainen yleisesti halua toisen ihmisen oleskelevan mahdollisimman kaukana, vaan keskusteltaessa noin kädenmitan päässä - eikä suomalaisessa kaupunkiarkkitehtuurissa ole tarvetta ahtaa ihmismassoja niin tiiviisti kuin monissa miljoonakaupungeissa. Joka maassa lienee itse kullakin elinpiirissään joitain henkilöitä, joiden toivoo pysyvän muualla kuin missä itse kulloinkin on.
Suuremman henkilökohtaisen reviirin tausta lienee siinä, että suomalaiset kaupungit ovat kautta aikojen olleet asukasmäärältään pieniä, kun taas Välimeren ympäristössä, basaarissa, kiinalaisella torilla jne. on pitänyt ruuhkassa seistä kiinni keskustelukaverissa että kuuleekin jotain ja ettei ihmisvirta vie mukanaan... Veikkaan, että Pohjoismaissa ja Brittein saarilla (ainakin kantaväestön parissa ja suurkaupunkien ulkopuolella) keskusteluetäisyys on aika lähellä suomalaista.
Vastaa kommenttiin
tuuli.hattu80
15.10.2013 11:21
Joo, kosketuksella on maaginen vaikutus varsinkin parisuhteessa. Olen joskus lukenut, että kosketuksella voi ehkä ehkäistä masennusta ja minusta tuntuu, että asia on juuri näin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
16.10.2013 15:09
Aika rankkaa suomalaisuuden parjausta. Suomalaisilla on oma tila. Oma tila on käsitteenä ihan yleisesti tiedossa oleva käsite. Jos siihen tilaan puskee joko suomalainen perääntyy tai työntää toisen etäämmälle. Jos tämä on kylmyyttä niin ok, mutta mielestäni kyse on vain sen iholle puskevan kyvyttömyydestä ottaa muita huomioon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
25.10.2013 22:10
Oma tila voi olla eteläeurooppalaisellakin "omituisen laaja". Persoonallisuus vaikuttaa kansallisuutta enemmän siihen, miten lähelle muita haluaa päästää. Toki kulttuuri vaikuttaa asiaa, muttei ohjaa 100%-sesti.
Se mikä itseäni harmittaa suomalaismiesten "omassa tilassa" on se henkinen jäätyminen. Puhuminen on vaikeaa kasvokkain ja tärkeistä asioista, mutta netissä ja kännissä sitä avaudutaan todella raivokkaasti.
Siinähän se elämä lipuu ohi.
Ei kyllä käy yhtään kateeksi näitä lumiukkoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin