Suhteet & seksi

Pennsylvanian yliopiston positiivisen psykologian tutkimuskeskuksen johtaja Scot Barry Kaufman on listannut hyvinvointia ennustavia persoonallisuudenpiirteitä Scientific American Mind -sivustolla.

Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan yhdeksi tärkeimmäksi hyväksi persoonallisuudenpiirteeksi nousee taas ulospäinsuuntautuneisuus. (Onneksi myös Suomessa, introverttien luvatussa maassa, on mahdollista saavuttaa onnellinen elämä vähemmällä sosiaalisella panostuksella, ks. alla.)

Kaufmanin mukaan hyvinvointia ennustavat parhaiten nämä 11 asiaa:

1. Positiiviset tunteet. Henkilöllä on usein (ja voimakkaita) positiivisia tunteita ja mielialoja.

2. Vähän negatiivisia tunteita. Henkilöllä on mahdollisimman harvoin ja hyvin laimeita negatiivisia tunteita ja mielialoja.

3. Tyytyväisyys elämään.

4. Autonomia.

5. Ympäristön hallinta.

6. Jatkuva henkinen kasvu.

7. Hyvät ihmissuhteet.

8. Itsensä hyväksyminen.

9. Elämällä on tarkoitus.

10. Henkilö on mukana monessa asiassa (sitoutuminen).

11. Saavutukset. Henkilö kokee saavuttaneensa itselleen tärkeitä asioita elämässään.

Mitkä viisi määräävintä persoonallisuudenpiirrettä (Big Five) selittävät näitä koetun hyvinvoinnin elementtejä? Yleensä tutkimuksissa päädytään kahteen tärkeimpään hyvinvointia ennustavaan piirteeseen: ulospäinsuuntautuneisuus ja matala neuroottisuus. Eli sosiaalinen ja tasapainoinen ihminen saavuttaa helpoiten onnen.

Kaufmanin mukaan tutkija Jessie Sun on keksinyt uuden lähestymistavan persoonallisuuden analysointiin. Hyvinvointi ja onni elämässä on mahdollista saavuttaa viidellä erilaisella tavalla (ja huom. yksikin näistä riittää!):

1. Innostuminen. Helposti innostuva persoona omaa yleensä paljon hyviä puolia ja houkuttelee ympärilleen kivoja ihmisiä ja asioita.

2. Matala syrjäänvetäytymisaste. Syrjään vetäytyjä on melko usein neuroottinen, herkkä, negatiivisille vaikutuksille altis, itsekeskeinen murheilla mässäilijä. Hänen vastakohtansa taas on tyytyväinen osallistuja, positiivinen, itsenäinen ja kivoja asioita elämässä saavuttava onnistuja.

3. Aikaansaavuus. Ahkerat, toimeliaat ja aikaansaavat ihmiset saavuttavat elämässä itselleen asettamiaan tavoitteita ja tulevat siitä onnelliseksi. Usein heidän lähipiirinsä nauttii myös aikaansaannosten henkisistä ja muista hedelmistä.

4. Myötätunto. Myötätuntoiset ihmiset välittävät toisten tunteista ja hyvinvoinnista. Myötätuntoisuus korreloi hyvien ihmissuhteiden, ympäristön hallinnan, henkilökohtaisen kasvun, sitoutumisen ja muiden mukavien asioiden kanssa.

5. Älyllinen uteliaisuus. Kiinnostus uusia ideoita kohtaan, älyllisistä ponnisteluista nauttiminen, monimutkaisten asioiden syvällinen ajattelu ja omien kokemusten reflektointi kuvastaa älyllisesti uteliaita ihmisiä. Heillä on voimakas kokemus autonomiasta ja ympäristön hallinnasta. Henkinen kehitys, itsensä hyväksyminen ja aikaansaavuus korreloivat älyllisen uteliaisuuden kanssa. Sen sijaan älyköillä ei ollut selvää taipumusta negatiivisuuteen eikä positiivisuuteen.

Kaufmanin mukaan hyvinvointia ennustaa jossakin määrin myös itsevarmuus tai luova avoimuus. Itsevarmat ihmiset saattavat tosin joutua hankaliin tilanteisiin, koska eivät koe suurta halua taipua joukkopaineen edessä, ja he saattavat toisinaan ärsyttää muita ihmisiä.

Erilaisten analyysien jälkeen Kaufman on löytänyt kolme asiaa, jotka eivät korreloi henkilön oman hyvinvoinnin kanssa, vaikka ihmiset niin luulevatkin.

1. Vaikka useimmat ovat saaneet hyvän kotikasvatuksen, jossa korostetaan kauniin käytöksen tärkeyttä, ei tästä neuvosta näytä olevan hyötyä omalle hyvinvoinnille. Kaufmanin mukaan kohteliaisuus ei korreloi lainkaan henkilön oman hyvinvoinnin kanssa. Julkisuudessa on viime aikoina paheksuttu ihmisten itsekkyyden ja huonojen käytöstapojen lisääntymistä. Ehkä nykyihminen on intuitiivisesti huomannut, ettei kohteliaisuus ”kannata”.

Toki hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus lisäävät MUIDEN ihmisten hyvinvointia.

2. Järjestelmällisyys ei lisää ihmisen hyvinvointia. Itse asiassa turha perfektionismi laskee onnellisuutta ja vähentää luovuutta. Henkilökohtainen kasvu vaarantuu turhia nipottamalla. (Vrt. marittaminen.)

3. Ailahtelevaisuus, impulsiivisuus ja oikuttelu eivät välttämättä laske ihmisen hyvinvointia. Mikäli henkilö ei ole herkästi ahdistuva ja syrjään vetäytyvä, hän saattaa olla varsin itsetyytyväinen kaikessa poukkoilevassa kärttyisyydessään. Tästä on hyvänä esimerkkinä Tenavat-sarjakuvan Tellu. Spontaani tuittupää voi terrorisoida ympäristöä, mutta tuntea itsensä varsin onnelliseksi.

Scot Barry Kaufman: Which Personality Traits Are Most Predictive of Well-Being? The real link between personality and well-being. Scientific American Mind. 21.1.2017.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nuorten aikuisten kannattaa elää mahdollisimman konservatiivista elämää, jos he haluavat päästä onnelliseen avioliittoon. Amerikkalaisten avioelämää tutkivan the National Marriage Projectin raportin mukaan kolme tärkeää elämäntapaan liittyvää tekijää johtaa onnellisiin naimakauppoihin.

Denverin yliopiston tekemään tutkimukseen värvättiin vuosina 2007-2008 yli tuhat heterosuhteessa olevaa 18-34 -vuotiasta nuorta aikuista, joiden elämää seurattiin viiden vuoden ajan. 418 tutkittavaa päätyi naimisiin.

Avioliittojen laatua tutkittuaan psykologit Galena K. Rhoades ja Scott M. Stanley tulivat siihen tulokseen, ettei kannata karata kahdestaan naimisiin. Kunnon häät pitäneet parit olivat muita onnellisempia.

Ja mitä isommat häät, sitä parempilaatuinen avioliitto oli palkkiona. Seuraako onni vain rikkaita? Ehei. Tutkijat poissulkivat varallisuuden, koulutuksen, uskonnon, etnisen taustan ym. taustamuuttujien vaikutukset, ja totesivat kunnon kemujen ihan oikeasti ennustavan parempaa avio-onnea.

Ilmeisesti suuren joukon edessä annettu lupaus velvoittaa enemmän kuin salaa naimisiin menneiden kahdenkeskinen sopimus. Toisena selityksenä tutkijat pitivät ison tukijoukon apua, lämpöä ja rakkautta. (Hieman surulliselta tuntuu pienen suvun ja niukan ystäväpiirin omaavien parien kannalta, jos ei edes oma parisuhde tuo onnea elämään.)

Mitä enemmän häslinkiä ja parisuhteita pareilla oli ollut ennen avioliittoa, sitä huonompilaatuinen heidän liittonsa oli. Tutkijat arvelevat runsaiden parisuhdekokemusten vain aiheuttavan liikaa vertailua, ja sen tiedostamista, että jossain saattaa olla vielä parempi vaihtoehto. Paljon sutinaa kokeneet avioparit saattavat myös huonona hetkenä muistella jotakin exää, joka oli sentään tosi hyvä sängyssä.

Mittava kokemus eroista syö myös avio-onnea. Jo monta kertaa parisuhteen päättänyt saattaa pitää avioeroa ihan käypänä vaihtoehtona. Miksi juuri tämä suhde vaatii jatkoa?

Mitä tietoisemmin parit tekivät päätöksiä uusien askelien ottamisesta parisuhteen polulla, sitä onnellisempi oli heidän avioliittonsa. Parit jotka vahingossa ajautuivat asumaan yhdessä, tai tekivät lapsia puolivahingossa, olivat muita onnettomampia. Tutkimuksen mukaan lisääntyminen vasta avioliiton solmimisen jälkeen takaa paremman avio-onnen.

Nuorten aikuisten vapaampi ja kokeilevampi parisuhde-elämä johtaa tämän tutkimuksen mukaan vain huonompiin avioliittoihin. Perinteet kunniaan ja ekan kanssa naimisiin? Olisiko siinä onnen salaisuus?

Parisuhteeseen kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet. Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ihmiset kaipaavat aiempaa enemmän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Odotukset sukupuolirooleittain jaetuista kotitöistä ovat vaihtuneet joustavuuteen. Kumpi tahansa puolisoista voi tarttua kodin ”sotkuisiin töihin”.

Ihmiset haaveilevat edelleen elinikäisestä parisuhdeonnesta, mutta yhä harvemmalla on kestävän liiton mallia lapsuudenkodistaan.

Vaarasen artikkeli ”Mikä pitää pitkät avioliitot koossa ja onnellisina?” käsittelee yhdysvaltalaistutkimuksen päätuloksia pitkän avioliiton onnen avaimista.

Tohtori Alicia Nicoleaun johtamassa tutkimuksessa selvitettiin yli kymmenen vuotta avioliitossa olleiden perheellisten ihmisten omia käsityksiä onnellisesta parisuhteesta. Mikä muu kuin rakkaus, sitoutuminen, kunnioitus, ystävyys ja hyvä vuorovaikutus pitävät yhdessä?

Nicoleau halusi täsmällisemmän selityksen kaunopuheille. Mitä suhteelta vaaditaan käytännössä?

Pareja haastateltiin yhdessä. Tutkimuksessa nousi esiin kolme pääteemaa:

1. Päätökset tehdään yhdessä. Haastateltavat tekivät joko kaikki päätökset yhdessä, tai vähintään isot päätökset ja hankinnat käytiin yhdessä läpi ennen toteuttamista. Kyse ei ole siitä, etteikö päätöksiä tai hankintoja osaisi tehdä yksinkin, vaan tällä johtoryhmän kokouksella haluttiin osoittaa kunnioitusta ja arvostusta toiselle.

2. Molemmat tekevät joustavasti kotitöitä. Rakastavat parit ajattelevat toisen parasta ja jaksamista. Jos kumppani on vaikka myöhempään töissä, tekee ensiksi tullut ruoan valmiiksi jne. Yksi työmatkalta tullut mies kertoi ryhtyvänsä heti kotitöihin, jotta vaimo pääsisi välillä lepäämään.

3. Kummatkin omistavat henkilökohtaista aikaansa parisuhteen hyväksi. Molemmat järjestävät menonsa niin, että parisuhteelle jää aikaa. Parit mm. kertoivat lähtevänsä viikonlopun viettoon yhdessä, ilman lapsia.

Tutkittavien parien käsitys parisuhteen hoitamisen tärkeydestä oli syvällä heidän asenteissaan ja ilmeni selvästi heidän käytöksessään. Yhteinen onni ohjasi ajattelua ja päätöksentekoa. Parit eivät miettineet omaa etuaan, vaan halusivat helpottaa ja auttaa toistensa elämää, jakaa ilot ja taakat. He ymmärsivät olevansa samassa veneessä.

Joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa ja vastaantulo olivat tärkeitä asioita. Erityisesti naiset kokevat yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, jos parisuhteesta puuttuu jousto. Tutkimuksen mukaan miehet oppivat joustamaan paremmin, jos vaimo kertoo kärsivänsä parisuhteen joustamattomuudesta esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.

Onnelliset pariskunnat kokivat olevansa samalla aaltopituudella. Toista ymmärretään usein ilman sanojakin. Toisen tarpeet huomioidaan.

Keskinäinen ymmärrys vahvistaa turvallisuudentunnetta ja parisuhdetta. Jos kokee, ettei toinen ymmärrä, seuraa vallan epätasapaino, jossa epäillään toisen saavan suhteesta itseä enemmän irti.

Vaarasen mukaan parisuhteen priorisointi ja joustavuus ilmenevät juuri jaettuina kotitöinä ja päätöksentekona sekä ajan varaamisena yhdessäoloon.

Juttelin yhden naisen kanssa. Hänellä on hyvä ja luotettava mies ja kivat terveet lapset. Koira, koti, auto, mökki, korkea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Elämä on hyvää ja rauhallista.

Hän on aivan varma, että kohta iskee ja lujaa. Häneltä viedään mies, lapsi, koti tai jotain muuta tärkeää ja rakasta.

Hän näyttää varsin rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän kertoo peloistaan tyynesti. Hän on tuntenut näin lapsesta saakka. Koskaan ei kannata luottaa siihen, että elämä voisi olla onnellista. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin onnellisuuden pelko olisi ainoa tae ihanan elämän jatkumisesta.

Ikään kuin jossain joku tai kohtalo antaisi naiselle armonaikaa vain niin kauan kun hän on valmistautunut kohtaamaan ankaran iskun. Heti kun nainen rentoutuu ja uskaltaa olla onnellinen, tämä joku kostaa viemällä kaiken.

En tiedä miten onnellisuuden pelko vaikuttaa läheisiin, mutta ihmisellä itsellään täytyy olla koko ajan aika ikävä olo.

Victoria Stern kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa onnen pelosta. Hänen mukaansa se yhdistyy usein mielenterveyden ongelmiin. Onnellisuutta pelkäävä on ainakin muita suuremmassa masennusriskissä.

Minulle peloistaan kertonut nainen ei vaikuta minusta lainkaan masentuneelta. Hän on määrätietoinen, tunnollinen, tyytyväinen ja rauhallinen. En tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Mies ja lapset vaikuttavat onnellisilta.

Naisen lapsuudenkodissa oli alkoholismia ja riitaisuutta. Monen onnellisuutta pelkäävän taustalta löytyy järkevä selitys luottamuksen puutteeseen.

Jos ei lapsena voinut luottaa omiin vanhempiinsa ja tulevaisuuteen, on vaikea uskoa aikuisenakaan, että kaikki menee hyvin. Jos on lapsena vedetty päivittäin matto alta, ei helpolla myöhemminkään usko siihen, että lattiat ja matot pysyvät usein paikoillaan.

Alkoholistiperheiden lapsista ei tule aina räyhääviä juoppoja ja sossupummeja. Usein heistä tulee elämäänsä pienistä paloista tunnollisesti rakentavia yhteiskunnan tukipilareita. He varmistelevat elämää vähän kaikessa. He suojelevat lapsiaan kaikelta pahalta, ja varovat ottamasta turhia riskejä, kuten luottavaisille sinisilmille sopivia tunteita.

Elämässä ei koskaan ole kenellekään takeita siitä, että kaikki menee hyvin. Kuka tahansa, koska tahansa voi silmänräpäyksessä menettää itselleen tärkeimmän asian. Meidän ei kuitenkaan kannata pelätä sitä kaiken aikaa. Sen voi joskus ottaa huomioon, muille sen kohdanneille on annettava tukea ja armoa, mutta tieto elämän arvaamattomuudesta ei saa lannistaa. Muuten ei voi koskaan elää kunnolla.

Nekään jotka ovat uskaltaneet rakastaa täysillä, ja ovat menettäneet onnensa, eivät yleensä kadu rakastaneensa. Jos he jäävät henkiin, he muistavat haikeudella ja lämmöllä, miten saivat kokea jotain tavallista suurempaa, jotain minkä takia kannatti elää.

Are You Afraid of Happiness? -testi kertoo kuinka paljon uskallat tuntea onnea.

http://www.scientificamerican.com/article/are-you-afraid-of-happiness-quiz/

”Jee, hiihdin tänään 5,3 kilometriä ja tein Miramarin kanssa ihania vaaleanpunaisia kuppikakkuja.”

Typerykset lykkii ladulla ja noi itetehdyt muffinit maistuu peeltä, ehkä ajattelet lukiessasi tutun fb-päivitystä.

Menestyneet ihmiset ovat usein lapsellisen omahyväisiä. He postailevat ärsyttäviä juttuja pikkupikkuelämästään ja saavat kyynikot ärtymään sohvillaan.

Pienestä iloitseminen, pikkuruiset välitavoitteet, ahkeruus ja itsetyytyväisyys tuovat kuitenkin onnen.

Tehdessäni muutama vuosi sitten juttua uranvalinnasta, törmäsin suomalaiseen tutkimukseen, jonka mielenkiintoisena tuloksena oli ehkä monen mielestä yllättävä avain menestykseen yliopisto-opinnoissa: hyvä organisointitaito. Kaikki huippu-urheilua tai mitä tahansa menestymistä läheltä seuranneet tietävät, ettei ilman sinnikkyyttä päästä mihinkään.

Masennustutkijat ovat jo kauan tienneet, että masentuneet ihmiset ovat useimmiten realisteja. Onnelliset ja tyytyväiset ihmiset taas harrastavat johdonmukaista itsepetosta. He uskottelevat itselleen, että ovat oman kyvykkyytensä, lahjakkuutensa ja erinomaisuutensa ansiosta pärjänneet hyvin elämässään. He myös osaavat vakuutella itselleen, että kehno lomamatka säälittävässä kohteessa oli huippuhieno reissu, tai että heidän omistamansa ritsa on automalleista paras, tyylikkäin ja aistikkaimman värinen.

Professori Kaarina Määttä on vuosikymmeniä tutkinut parisuhdetta. Määttä on todennut kestävän suhteen perustuvan osittain molemminpuoliseen harhaan toisen ihanuudesta. Parisuhteessaan onnellinen pystyy rakastumishuuman jälkeenkin uskomaan, että oma mussukka on maailman upein ja fiksuin.

Ihmislajin menestys maan päällä saattaa osin perustua tähän omahyväisyysharhaan ja kykyyn nousta tappion suosta uskomaan huomiseen onneen.

Elämässään menestyneen ”pöhkön” kitkerä pilkkaaminen ei ehkä ole viisas metodi. Onnen kierrettä voi itse ruokkia ajattelemalla, että kaikki kääntyy parhain päin – ja kannustamalla itseään ja muita yrittämään iloisella mielellä vielä kerran.

Onnelliset muistavat hyvät asiat ja kääntävät mielessään ikävätkin asiat parhain päin.