Joidenkin mielestä on näppärää, jos kumppaneilla on samanlainen vuorokausirytmi.
On tylsää, kun pariskunta menee bileisiin ja aamuvirkku sanoo kymmeneltä illalla, että lähettäiskö hani kotiin. Iltavirkku alkaa päästä vauhtiin vasta puolen yön jälkeen. Jos iltavirkku lähtee nuokkuvan parinsa kanssa kotiin kun juhlat ovat vasta alkamassa, joutuu hän mököttämään yksin telkkarin ääressä monta tuntia. Jos iltaihminen jää pippaloimaan, saattaa kumppani tulla mustasukkaiseksi - ja alkaa joka tapauksessa kiskoa häntä kahdeksalta aamulla hiihtolenkille.
Iltavirkut ja -torkut eivät kuulu samaan ihmisheimoon. Aamunvirkut ovat selvästi reippaampaa ja raittiimpaa ainesta. Viiden ja seitsemän välillä lauantaisinkin heräävät usein paheksuvat pitkään nukkuvia. Aamuvirkut tamppaavat mattoja, imuroivat ja soittavat pirteitä puheluita mieluiten aamutuimaan. Illalla he närkästyvät, jos joku katsoo kymmenen uutisia: mitä ihmeen ihmisiä tuolla oikein kukkuu!
Iltavirkut ovat oikeasti huonompia ihmisiä. He viihtyvät baareissa, polttavat tupakkaa ja harrastavat rahapelejä muita useammin. Iltavirkut ovat kaksi tai jopa kolme kertaa muita ihmisiä pahemmin nikotiiniriippuvaisia, eivätkä he edes halua lopettaa tupakointia!
Iltavirkun ja aamuvirkun kannattaa ilman muuta risteytyä. Ensinnäkin molemmat saavat omaa aikaa jo binomissa. Kun suhteeseen putkahtaa kolmas (siis lapsi, ei kolmas pyörä), on hyvä että ihmisaines on sekoittunut ja tulokas on seka-aikatauluun kykenevä hybridi. Iltavirkku jaksaa hytkyttää jälkikasvua toisen mennessä ajoissa nukkumaan. Ja aamuvirkku lähtee nappulan kanssa puistoon, kun toinen jää lojumaan.
Iltavirkut ovat hauskaa seuraa bilettäjälle ja seikkailijalle. He haluavat vähän kapinoida aikuisenakin. Sovinnaisuus ei ole heille mikään hyve.
Mutta ilman aamuvirkkuja maailma ei pysyisi raiteillaan, kun kukaan ei menisi ajoissa sänkyyn, kouluun ja töihin, vaan kaikki nukkuisivat ja söisivät koska sattuu ja pelaisivat vaan kännissä rulettia.