Seksuaaliselle käyttäytymiselle pitäisi luoda standardi. Malli, joka toimisi johtotähtenä seksuaalisuuden opettamisessa. Tällä hetkellä asia on levällään kuin Jokisen rouvan eväät. Uskonnolliset ja epämääräiset filosofiset piirit antavat omia käyttäytymismallejaan. Media ja pornoteollisuus jakavat omaa totuuttaan.
Standardin ensimmäinen kohta olisi myönteisyys. Kaikki seksuaalinen toiminta ja koko aihe on julistettava myönteiseksi. On väärin ensimmäiseksi pelotella, kuinka voi saada tauteja tms. Asia on aivan sama kuin autolla ajaminen: voi tulla kolareita ja toiset ajavat kännissä, mutta ei ajamista sen perusteella voi kieltää tai julistaa pahaksi.
Toinen kohta olisi erilaisuuden hyväksyminen. Tässä nojattaisiin mm. Kinseyn raporttiin. Osa ihmisistä on homoseksuaaleja ja lesboja ja hyvä niin. Osa haluaa seksiä päivittäin, osa kerran kuussa ja osa ei koskaan. Ja hyvä niin.
Kolmanneksi seksuaalisuudelle luotaisiin elinkaari, jonka osat määriteltäisiin. Kaari alkaisi lapsuudesta, jolloin lähdettäisiin siitä, että lapselle kerrotaan seksiin liittyvistä asioista siitä lähtien kun hän itse on niistä kiinnostunut. Siis ei peiteltäisi ja salailtaisi, vaan vastattaisiin avoimesti niihin kysymyksiin, joita lapsi esittää, mutta toki fiksusti.
Sama linja jatkuisi nuorien kanssa. Tässä kohtaa tuotaisiin tärkeänä pointtina esiin se, että kokemattomuus, ujous ja arkuus ovat seksuaalisuudessa tässä vaiheessa mahdollisuus, eivät haitta. Ne kuuluvat nuoruuteen ja luovat mahdollisuuksia aitoihin, ikimuistoisiin kokemuksiin ja mahdollisuuden oppia seksiä myönteisessä hengessä, jolloin aiheesta voisi jäädä koko elämän ajaksi myönteinen mielikuva. Muistuttaa, että nuorena ei kannata kiirehtiä ja tuhota herkkää kehitysvaihetta, vaan iloita ja nauttia siitä. Nuorena voi kokea jotain, mitä ei koskaan enää saavuta vanhempana.
Nuorille pitäisi tehdä selväksi rakastumisen ja rakkauden merkitys ja yhteys seksuaaliseen käyttäytymiseen. No, onneksi luonto on sen valmiiksi ohjelmoinut ja helpottaa tehtävää. Mutta aina niitä löytyy niitäkin, jotka median ja pornoteollisuuden tarjoamat mallit ovat johtaneet harhaan. Rakkauden ja ihastumisen ero pitäisi määritellä ja kuvailla.
Mutta sitten kun on päässyt vauhtiin, ei kannata hirveästi pidätellä, sillä silloin kun seksi maistuu, sitä on harrastettava. Myöhemmin suurelle osalle ihmisistä käy yhä nuorempana niin, että seksi ei enää maistu ja tuo samanlaista iloa. Näin meidän aikanamme yhä useammin, kun fyysinen kunto ja sitä kautta hormonaalinen aktiivisuus laskee.
Sitten kerrottaisiin seksuaalisuuden muutoksista iän ja elämänkokemusten myötä. Olennaista olisi kertoa parisuhteen vaikutuksista seksielämään. Kuinka aika ja saman kokeminen uudestaan ja uudestaan latistaa lähes kaikkien parien seksielämän ja mitä sille asialle on tehtävissä. Mutta kuinka asia sitten voi muuttua korkeammassa iässä toisenlaiseksi, ystävyydeksi. Tai, kuinka on ihmisiä, jotka pitävät itsensä kunnossa ja ovat muutenkin seksuaalisesti lahjakkaita, ja kykenevät nauttimaan seksistä lähes hautaan asti.
Neljänneksi vielä erikseen tunne-elämän yhteys seksiin eri iässä.
Viidenneksi teesiksi naulattaisiin häpeämättömyys, mikä olisi sukua ensimmäiselle kohdalle. Seksi on yksityisasia, jossa on syytä säilyttää tietty intimiteettisuoja, mutta asioista puhuminen ei olisi millään tavalla häpeällistä, jos niin haluaa tehdä. Päinvastoin, koska se on yleishyödyllistä, siihen pitäisi kannustaa. Ei toki pakottaa, koska kaikki eivät siihen pysty tai ole kypsiä. Seksi ei ole häpeällistä.
Kuudenneksi sosiaalinen äly, käyttäytymistavat ja henkiset arvot, joiden avulla voi lisätä myönteisyyttä, hyvinvointia ja seksin laatua. Kuinka ylipäätään ajattelemalla oikein voi lisätä ja ylläpitää iloa.
Seitsemänneksi pidättäytyminen sopivassa määrin. Kyllä pyssyä on ladattava välillä, ei koko ajan voi ampua. Tosin tämänkin soveltamisessa on erilaisia vaiheita, sillä esimerkiksi kun on oikein rakastunut, ei siinä voi kuin iloita.
Kahdennakseksi korostettaisiin, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti eläimiä. Eläimillä on yhteys luontoon. Eläimillä on biologisia toimintamalleja, joita ei voi kieltää. Seksiä tarvitseva, mutta saamaton ihminen on kuin tarhakettu, joka kyllä säilyy elossa häkissä, mutta ei pääse toteuttamaan luontaista liikkumisen viettiään.
Tässä ei varmasti ollut kaikki, vaan joitakin ajatuksia lähtökohdaksi.
Standardin avulla voitaisiin merkittävästi edistää seksuaaliterveyttä. Ongelmaksi standardin laatimisessa ja toteuttamisessa muodostuisi valitettavasti se, että on vielä niin paljon kehittymättömiä ihmisiä, joilla kuitenkin on vaikutusvaltaa. Mutta tämähän on esteenä kehitykselle kaikilla elämän aloilla. Muidenkin standardien kehittämisessä on lähdetty liikkeelle epätäydellisestä kokonaisuudesta, ajatuksena kehittää standardia ajan kuluessa ja ihmisten kehittyessä.
Ihmiset ovat erilaisia.
