Suhteet & seksi

Jokaisella hyvännäköisellä naisella tulisi olla homomiehiä kavereina. Heteronaisen ja homomiehen ystävyys tuo iloa ja hyötyä molemmille.

Yhdysvalloissa ilmiölle on jo kauan sitten annettu nimikin: Fag hag. Fag hag -nainen viihtyy homojen seurassa, tai hänen paras kaverinsa on homomies. Miksi?

Heteronainen viihtyy homomiehen kanssa, koska he ovat kiinnostuneita samoista asioista, he nauravat samoille asioille vähän eri näkökulmasta, ja koska homokaveri antaa hyviä neuvoja deittailuun.

Millaisia vaatteita kannattaa ostaa? Millainen tukka näyttää hyvältä? Miten mies isketään? Miksi miesten kanssa seurustelu on niin vaikeaa?

Homokaverin eduista on nyt tieteellistä näyttöä! Sosiaalipsykologian professori Theresa DiDonato kirjoittaa Psychology Today -julkaisussa, että homomies antaa oikeasti muita parempia deittineuvoja heteronaiselle, varsinkin jos nainen on kaunis.

Viehättävän naisen ystävien ei aina kannata tehdä frendistään entistä halutumpaa jo valmiiksi kilpailluilla parisuhdemarkkinoilla. Miksi kauniin ystävän pitäisi saada vielä lisää etumatkaa miesten silmissä?

Heteromiehet eivät myöskään aina anna reiluja neuvoja kauniille heteronaiselle. Heteromiehen ensisijainen etu on saada kyseinen kaunis nainen omaan, eikä toisen miehen kainaloon.

Heteronaisen seurasta ja neuvoista on myös vastavuoroisesti iloa ja hyötyä homomiehelle. Kauniskaan nainen ei yleensä onnistu viemään homomiehen kiikarissa olevaa miestä. Heteronainen ja homomies kilpailevat eri miesten suosiosta, ja he osaavat aidosti iloita toisen onnesta. Match Made in Heaven.

Suomen avioliittolaki muuttuu 1.3.2017. Uuden lain mukaan homoparit voidaan vihkiä maistraatissa avioliittoon.

Suomessa jo rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä siitä yhteisen ilmoituksen maistraattiin. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona siitä päivästä, jona maistraatti on saanut ilmoituksen.

Sen sijaan kirkkoon on homojen turha mennä pyytämään vihkimistä tai siunaamista.

Kirkon kannasta ns. homolakiin on riidelty jo vuosia. Uuden avioliittolain myötä piispat laitettiin lopulta selkä seinää vasten. Mikä on ylipappien kanta?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous on tällä viikolla antanut kirkolliskokouksen pyytämän selonteon kirkon kannasta maaliskuussa muuttuvaan avioliittolakiin. Piispat kokoontuivat 31.8.2016 Joensuussa. Evl:n sivuilla kerrotaan, että avioliittoselonteon tarkoituksena on selkiyttää avioliittolain muutokseen liittyvää keskustelua kirkossa.

Piispat totesivat, että lain muutos ei muuta kirkon oppia avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Lakimuutos ei muuta papin oikeutta vihkiä kirkolliseen avioliittoon.

Kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa määrätään, miten papin tulee vihkiä ihmisiä avioliittoon. Myös kirkollinen siunaus suljetaan edelleen pois homopareilta.

Mikäli kurittomat papit alkavat vihkiä tai siunata homoja, menee asia hiippakuntaan.

Vain kirkolliskokous voi muuttaa kirkon vihkikaavan, ja siihen tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö. Piispoilla oli mahdollisuus ohjata keskustelua ja kirkon kantaa kohti pohjoismaista käytäntöä: kirkko kuuluu kaikille. Suomessa ei tähän olla valmiita.

Arkkipiispa Kai Mäkinen kysyy, miten kirkko voi palvella homoja. Hän toivoo keskustelun jatkuvan. Lisäksi Mäkinen muistuttaa, että kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, eronneille ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

”Jokainen ihminen on jumalan kuva.”

Kirkon avioliittoselonteko on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Vanhoilliset ovat helpottuneita avioliitto-sanan rajaamisesta vain heteropareille. Useat vähemmistövaikuttajat ovat tyrmistyneet kirkon tylystä ja poissulkevasta linjasta. Kuinka valtio on armollisempi homoille kuin Jeesuksen seuraajat? Missä on lähimmäisenrakkaus?

On mielenkiintoista nähdä suomalaisten reaktioita. Saako selonteko jotkut liittymään takaisin kirkkoon? Jaksaako kirkko taistella homomyönteisyyttä vastaan maassa, jossa enemmistö suhtautuu asiaan suvaitsevaisesti tai välinpitämättömästi?

Miten homoseksuaalit ja heitä symppaavat tahot reagoivat? Seuraako uusi eroaalto kirkosta, vai alkaako taistelu kirkon sisällä omien oikeuksien saamiseksi?

Moni hetero on kysynyt, miksi homot haluavat väkisin kuulua yhteisöön, joka ei pidä heitä tasa-arvoisina heteroiden kanssa? Monet homoseksuaalit ovat vastanneet, että kysymys on periaatteesta, ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Halutaan eroon toisen luokan ihmisyydestä.

Tunnettu homo ja pappisvesa Antti Holma kirjoitti heti Facebook-sivullaan, että ”Minusta rakkautta ja sen oikeutusta kannattaa etsiä ihan muualta kuin uskonnoista, vaikka taiteesta ja elämästä”. Holma jakoi Helsingin Sanomien uutisen ”Piispainkokous: Homoparit eivät saa kirkollista vihkimistä eivätkä siunausta”.

Holma jatkaa: ”Harmistuneita saattaa auttaa se tieto, ettei yksikään maailmanuskonnoista lue homoja yhdenvertaisiksi tai kokonaisiksi ihmisiksi. Siksi edelleen suosittelen (varsinkin vähemmistöille) hengellisyyden harjoittamista muualla kuin temppeleissä”.

Miten tähän kirkon sisälläkin käytävään riitaan saadaan ratkaisu? Piispat ovat itse harkinneet jopa luopumista kirkon vihkioikeudesta. Avioliittoon vihkimiset hoitaisi vain maistraatti. Uskonnolliset ihmiset voisivat pyytää avioliitolleen jälkeenpäin kirkollista siunausta.

Ilmeisesti vain heterot siunattaisiin kirkossa jatkossakin. Minulla ei ole tähän jyrkkää kantaa. Minun puolestani kirkko saa tehdä miten haluaa. Ihmettelen kuitenkin monien kirkkoon kuuluvien ihmisten pelkoja avioliiton ja perinteisen perhe-elämän rapautumisesta.

Miten homojen avioliittoon vihkiminen vaarantaa heteroliiton tai heteroperheen idyllin? Yksikään homo ei ole millään tavalla haitannut tai heikentänyt omaa parisuhdettani tai perhe-elämääni. Miten se edes olisi mahdollista?

Homoliitot ja homojen tarpeita aiempaa paremmin tukevat perhelait päinvastoin vahvistavat avioliittoinstituutiota ja perheiden ”pyhyyttä”. Eikö ole hienoa, että perhe-elämä on niin mahtavaa, että homotkin haluavat asettua aloilleen ja turvata perheensä elämän?

Ihmettelen myös kirkon tekopyhyyttä avioliiton siunauskäytännöissä. Maistraatissa vihitty kirkkoon kuulumaton ateisti saa kirkollisen siunauksen, jos hän menee naimisiin kirkkoon kuuluvan heteron kanssa (joka voi myös olla ateisti). Sen sijaan syvästi uskova homopari saa tulevaisuudessa eteensä papin, joka lienee sisäistänyt kirkkohallituksen myöhemmin syksyllä esitettävän ”keskustelumallin”, jonka tiimoilta ilmeisesti pohditaan erilaisten ihmisten hengellistä elämää.

Voi-voi sinua homorukka, rukoilen puolestasi, mutta et oikeasti pääse joukkoomme.

"I want to lick your pussy."

Aha. Hui.

"I love to lick your pussy."

Öö. Tätäkö tää on nyt kaksi tuntia?

Nuori nainen haluaa naista näyttämön laidassa. Toisella laidalla hieman vanhempi nainen alkaa kiemurrella ja läähättää, pimpin perässä hänkin.

Jotain lesbonäytelmääkö tultiin katsomaan? Kyllä ja ei.

"Onhan tää nyt vähän kiusallista!", kommentoi näytelmän ainoa mies, ja alkaa neuvoa näytelmän ohjaajaa, eli siskoaan, joka tekee omaelämäkerrallista näytelmää homoksi heräämisestään.

Ensimmäinen näytös on ehkä parasta teatteria tällä hetkellä. Hyvä teksti, mahtava rytmi, hienot näyttelijät, ja harvinaisen uskottava ja luonteva tarina nuoren naisen elämästä, ja noloista seksikokemuksista.

Omat kokemukseni eivät vastaa mitään näytelmässä esiintyvää, ja silti uskon kaiken, mitä lavalla kerrotaan.

Suorasukaista, mutta herkkää, raadollista, mutta lempeää, ja ihanan estynyt minäkertoja, joka kuitenkin paljastaa kaiken.

Alun lesboilu jää tavallaan taustakertomukseksi, sillä näytelmä käsittelee ihmiseksi kasvamista ja parisuhteen kuvioita. Parisuhde voisi olla mikä tahansa parisuhde, vaikka heterosellainen.

Pari rakastaa, pari riitelee, parilla on seksiongelmia, jotka johtunevat läheisyyden osoittamisen vaikeudesta. Pari menee terapiaan. Terapiakohtaus on huippuhauska.

Toinen on itsestäänselvyys. Yksi vähän toteuttaa itseään. Toinen rakastuukin toiseen.

Liikuttavaa, hauskaa, tunnistettavaa.

Pari lojuu sohvalla kuin mikä tahansa pari millä tahansa sohvalla jossain päin Eurooppaa.

Millaista on tulla kaapista omalle isälleen? Nähtävästi vaivaannuttavaa, vaikka asia olisi isälle ihan tuttua, koska isällä on paljon homokavereita.

Mistä sen tietää onko työkaveri homo? Onko oma lapsi homo? Onko oma puoliso homo?

"Kyllä sen tietää!"

Ei sitä aina tiedä.

Onko sillä väliä?

Joskus on.

Kävin katsomassa näytelmän heteroiden ja homojen kanssa. Mieshomon ensimmäinen kommentti oli: "Tässä oli meille paljon vähemmän!" (Homoille ja heteronaisille siis. Näytelmässä paljastetaan ainakin kahden naisen tissit, mutta vain yhden miehen pakarat.)

Tavallaan näytelmä ei poikkea merkittävästi länsimaisesta normista. Jotenkin objektina on taas nainen. Naiskatsojalle asetelma on tuttu. Jotain pientä hämminkiä tyypilliseen objektiasetelmaan tuo lesbo minäkertoja, ja se, että kertoja haluaa murtaa perinteisen, eli miehen, näkökulman.

Katsoja ei tunne missään vaiheessa oloaan likaiseksi tai loukkaantuneeksi, vaikka kertoja kuvailee halujaan tai muiden haluja. Se on aika raikas kokemus. Suosittelen.

Q-teatteri: Jotain toista

Olen lukenut useamman biseksuaalien hulppeista mahdollisuuksista kertovan jutun. Bi:n elämän täytyy olla ihanaa, kun voi naida kaikkea, mikä liikkuu kahdella jalalla!

Silmiini osui elokuun The Journal of Sexual Medicinen artikkeli biseksuaaleista. Siinä arvioitiin biseksuaalien elämää ihan toisin.

Lukuisat tutkimukset lesbo-, homo- ja bi -nuorista ovat osoittaneet, että biseksuaaleilla on erityisen korkea riski suisidaaliseen käytökseen ja päihteiden käyttöön. Biseksuaaleilla on myös väitetty olevan enemmän masennusta ja ahdistusta kuin heteroilla tai homoilla. Tämä koskee sekä bi-miehiä että -naisia.

Joukko tutkijoita halusi tehdä metatutkimuksen biseksuaaleista. He kysyivät onko biseksuaalisuudella ja itsetuhoisella käytöksellä yhteys, ja jos on, mitkä riskitekijät liittyvät tähän käytökseen.

Biseksuaaleiksi itsensä identifioivat raportoivat tavallista enemmän mielenterveysongelmia ja aineiden väärinkäyttöä. He sekä ajattelevat että yrittävät muita nuoria useammin itsemurhaa.

Itsetuhoisen käytöksen riskiä lisäsivät biseksuaalien kokema väärin kohtelu, ikätovereiden käsitykset heistä ja oman perheen torjuva tai syrjivä käytös.

Tutkijat päättelivät bi-ihmisten kokevan tavallista kovempaa psykologista stressiä. He eivät ilmeisesti koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan tulisi olla erityisen valppaina biseksuaalien mielenterveysongelmia hoitaessaan.

Biseksuaalien tarkkaa määrää ei tiedetä. Jotkut ovat väittäneet enemmistön ihmisistä olevan vähän bi-mielisiä, mutta tutkimuksissa itsensä varsinaisiksi biseksuaaleiksi identifioivia on ollut vain muutamia prosentteja.

Jos joku biseksuaali lukee tämän, olisi mielenkiintoista kuulla omia kokemuksia elämästä bi:nä Suomessa.

Bisexuality and Suicide: A Systematic Review of the Current Literature. The Journal of Sexual Medicine. August 2014.

Suomen eduskunta ei kannata homoliittojen hyväksyntää. Näin YLE kommentoi asiaa aiemmin tänä vuonna: http://yle.fi/uutiset/onko_suomi_homoliittojen_takapajula/6513874 . Kansanedustajat suhtautuvat aiheeseen hyvin varovaisesti, vaikka kansalaiset ovat muuttuneet melko suvaitsevaisiksi.

Samaan aikaan homoliittojen vastustus on tietysti nostanut päätään.

Konservatiivisesti suhtautuvat ihmiset kysyvät usein, miksi homojen pitäisi päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen.

Tässä yksi vastaus:

APA (American Psychological Association) eli amerikkalainen psykologiyhdistys on ottanut kantaa homoliittoihin. Psykologien ”virallinen näkemys” on, että tutkijat ovat osoittaneet, että toisiinsa sitoutuneet homoparit muistuttavat (psykologisesti ja sosiaalisesti) pääpiirteittäin heteropareja.

Heterojen tavoin useimmat lesbot ja homot haluavat muodostaa pysyvän ja pitkäaikaisen parisuhteen, ja tekevätkin niin. Heterojen tavoin homot sitoutuvat emotionaalisesti kumppaniinsa ja käyvät läpi samoja parisuhteen (ongelma)kysymyksiä ja vaiheita kuin heterotkin. Parisuhteen intiimiys, rakkaus, uskollisuus ja pysyvyys ovat yhtä tärkeitä kaikille ihmisille.

APAn mukaan lesbo- ja homoparit kokevat parisuhteessaan yhtä hyvää tai jopa parempaa parisuhdetyytyväisyyttä kuin heterot.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan avioliiton kieltäminen homopareilta aiheuttaa heille sosiaalista stressiä ja mielenterveysongelmia. Vähemmistöön kuulumisen stigma pahenee. Psykologit ovat huolissaan etenkin murrosikäisten ja nuorten aikuisten seksuaalisesta kehityksestä, sillä leimautuminen poikkeavaksi juuri kehityksen herkkinä vuosina vaarantaa terveen kasvun.

Homojen ja lesbojen perheet ja ystävät saattavat myös kärsiä syrjivän avioliittolainsäädännön negatiivisista terveysvaikutuksista.

Tutkimusten mukaan homot ja lesbot ovat yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin ja heidän lapsensa ovat psyykkisesti yhtä tasapainoisia kuin enemmistöperheiden jälkeläiset. Homoseksuaalien lapset menestyvät koulussa yhtä hyvin kuin muiden perheiden lapset ja he ovat aivan yhtä suosittuja ikätoverien joukossa kuin heteroidenkin lapset.

Miksi homoille on niin tärkeää päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen? APAn psykologit vastaavat näin: avioliitto tuo sitoutuneeseen parisuhteeseen sellaista sosiaalista ja taloudellista tukea, joka johtaa yleensä huomattavasti parempaan terveyteen ja tyytyväisyyteen. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat miehet ja naiset saavat selviä psyykkisiä ja fyysisiä terveyshyötyjä (avoliittoon verrattuna).

Laillistetussa parisuhteessa olevien (homo)liitot ovat Yhdysvalloissa olleet kestävämpiä kuin avoliitot. APAn mukaan homojen avioliittojen kieltämiselle ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Ovatkohan suomalaiset kansanedustajat tutustuneet aiheesta tehtyihin tutkimuksiin?

http://www.apa.org/topics/sexuality/index.aspx

Eheytyminen-termi tuo mieleen jonkin vähän rikki menneen tai kolhuja saaneen korjaamista/ korjautumista. Ihmisen mielen eheyttäminen voisi olla vaikka vaikean lapsuuden eläneen henkilön pyrkimystä hyvään elämään: tasapainoon, hyviin ihmissuhteisiin, kykyyn tehdä työtä tai opiskella.

Homoseksuaalin eheytyminen on mielestäni oman suuntautumisen tajuamista ja hyväksymistä ja pyrkimystä elämään sovussa ympäristön kanssa. Jotkut ovat tästä ihan eri mieltä. He haluavat homon eheytyvän heteroksi. Esimerkiksi kristillinen Aslan ry kehottaa luopumaan homoseksuaalisuuden toteuttamisesta. Homon pitäisi muuttaa suuntautumistaan. Tehokas konsti on ottaa eri sukupuolta oleva puoliso. Uskomaton kehotus! Jos olet hetero, kuvittele ottavasi samaa sukupuolta oleva pari elämääsi. Luuletko että suuntautumisesi muuttuisi?

Ja voi kumppaniparkaa. Ainakin hänelle olisi rehellistä kertoa, mistä on kysymys.

Homoelämää kammoksuvilla on vaistonvarainen (vai opittu?) inho erilaista elämäntapaa kohtaan. En tiedä voiko sen muuttaa. Asiallisen tiedon jakaminen ei tunnu auttavan.

Nuorisopsykiatrit ovat aika hyviä nuoren mielen asiantuntijoita. Kysyin Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen kantaa seksuaalisuuteen. Sain useamman vastauksen, eikä niistä mikään kehottanut vaihtamaan suuntausta.

Yhdistyksen hallituksen sihteeri, psykoterapeutti ja nuorisopsykiatri Irja Kantanen vastasi, että ”Lapsuuden ja nuoruuden kehitys luovat pohjan aikuisen seksuaalisuudelle, joka on syvästi henkilökohtainen asia ja identiteetin osa. Siksi seksuaalisuuden ilmentymiin on suhtauduttava kunnioittavasti, olipa niiden muoto mikä tahansa” ja: ”Terapiaa voidaan suositella vain silloin, kun sen tarve perustuu ihmisen omaan tarpeeseen selvittää sisäinen ristiriita. Siksi ulkopuolinen paine ei voi olla terapian aloittamisen syy”.

”On myös eettisesti väärin yrittää muokata toisen ihmisen persoonallisuutta ulkopuolisia normeja vastaaviksi”, Kantanen lopettaa.

Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen puheenjohtaja Eila Laukkanen (myös Kuopion yliopiston nuorisopsykiatrian vt professori) kommentoi homojen eheyttämistä seuraavasti: ”Nuoren ihmisen seksuaalisuus on asia, jonka hän joutuu työstämään omassa mielessään. Siten ulkopuolelta tuleva neuvo, ohjeistus tai ryhmäpaine eivät häntä siinä pysty auttamaan”.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja, nuorisopsykiatri Ilpo Lahti (ja Turun YTHS:n johtajapsykiatri) ihmetteli ulkopuolisten sössimistä toisen seksuaalisuuteen. Kommentin voi lukea Cityn jutusta: http://www.city.fi/artikkeli/Heterokurssille/3707/

Ei mitään lisättävää.