Miehet joskus voivottelevat, kuinka joutuvat tekemään kaiken työn pokailussa. Väite on evoluutiopsykologien mielestä höpöä. Kosiomenoja ohjaa nainen.
Labra- ja sinkkubaaritutkimuksissa havaittiin, että yli 70 prosentissa tapauksia nainen tekee aloitteen. Esimerkiksi baaritiskillä naisen ja miehen välinen keskustelu alkaa yleensä vasta kun nainen on ensin vilkaissut miestä.
Naisten lähettämät viestit ovat niin hienovaraisia, ettei suurin osa paikalla olijoista huomaa naisen tehneen mitään. Usein mies itsekin luulee olevansa aloitteen tekijä. Kun tilanteita tsekattiin nauhalta, huomasivat tutkijat, että mies ei juuri koskaan lähesty naista, ellei tämä ole antanut miehelle merkkiä.
Nainen ei tietenkään ota riskiä siitä, että muut luulisivat hänen pokailevan miehiä. Miehen antamat pakit olisivat myös liian suuri julkinen häpeä. Mies joutuu siis tekemään ensimmäisen siirron. Nainen ei metsästettävää esittäessään kuitenkaan halua, että kuka tahansa random-urpo vie hyvät mahikset paikan ihanimpaan äijään. Naisen täytyy siis megahienolla tilanteen manipulaatiolla junailla asiat omaksi hyväkseen.
Tutustuminen ei etene, ellei nainen osoita kiinnostusta. Katseet, huulten mutristelu, hiusten heiluttelu, hymyt, kiusoittelu, nauraminen, ryhti (hyvä, miestä kohti kurottava) ja keskustelukumppanin koskettelu kertovat naisen olevan mieltynyt kyseiseen urokseen.
Itse asiassa eleet vaikuttavat kosiskelun etenemiseen enemmän kuin ulkonäkö. Kaunis nainen voi jäädä ilman. Nainen lähettää kaiken aikaa viestejä, joilla nopeuttaa, hidastaa tai lopettaa miehen etenemisen.
Kulttuuriantropologinen tutkimus aihepiirin tiimoilta onnistuu missä tahansa, missä mies voi kohdata naisen. Siis baariin (tai tanssilavoille) luonto-ohjelmaa seuraamaan.