Suhteet & seksi

Oletko liian herttainen ja avoin? Saitko neuvoksi olla hieman viileämpi ja vaikeammin tavoiteltava?

Parisuhdemarkkinoilla varoitetaan yli-innokkuudesta. Auliisti itseään tarjoava koetaan ehkä liian helppona nakkina, epätoivoisena tai muuten vaan lapsellisena.

Toisaalta ei kannata alkaa esittää kovin vaikeasti napattavaakaan.

Jos on liian vaikea, ei löydä parisuhdetta ollenkaan. Harva jaksaa loputtomiin jahdata nihkeästi lämpenevää kumppania.

Vaikeasti tavoiteltava henkilö ei välttämättä ole kiva ja tasapainoinen. Psykologi Susan Krauss Whitbourne kirjoittaa Kirby Weinbergin tutkimuksesta, jonka mukaan vaikeasti tavoiteltava ihminen saattaa olla narsisti.

Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että monet innostuvat suhteen alussa jahtaamaan hieman viileämmän tuntuista potentiaalista partneria. Eli esimerkiksi bileissä tai baarissa voi flirttailun vaihtaa vaikeasti tavoiteltavan esittämiseen.

Pidemmän päälle läheisemmän tuttavuuden välttely ei toimi.

Vaikeasti tavoiteltava ei vastaa puheluihin, eikä ole muutenkaan tavoitettavissa. Hän on usein käytökseltään epämiellyttävä. Kuinka innostavaa on viikosta toiseen yrittää väkisin tavata ynseää ihmistä?

Entä jos suhde on jo aloitettu? Kuinka sytyttävää on, jos rakkaasi ei halua kuunnella sinua, ei katsoa sinua silmiin, eikä ole kiinnostunut seurastasi? Toinen samanlainen, eli ihmiset etäällä pitävä henkilö saattaa sopia sinulle.

Vaikeasti tavoiteltavat persoonat ovat muita useammin kylmiä, manipuloivia, narsistisia, vähemmän miellyttäviä ja epäaitoja. He eivät halua intiimiä ihmissuhdetta, eivätkä he osaa luoda syvää kiintymyssuhdetta. He ovat usein välinpitämättömien vanhempien lapsia.

Vaikeasti tavoiteltavat haluavat rangaista muita, eikä heillä ole halua paljastaa itseään edes lähimmille ihmisille. Heidän käytöksensä perustuu hylkäämisen, nöyryytyksen ja pettämisen pelkoon.

Vaikeasti tavoiteltava käyttää viileyttä, teeskenneltyä kiinnostuksen puutetta ja ylimitoitettua itsearvostusta puolustusmekanismina. Hän ei ole emotionaalisesti täysin tasapainoinen.

Pysyvää lämmintä parisuhdetta etsivän ei siis kannata etsiä onnea vaikeasti tavoiteltavan kanssa.

Aidosti itsevarma, sinut itsensä kanssa oleva ihminen osaa lopettaa kosiskeluleikin lyhyeen silloin kun haluaa oikeasti tutustua kiinnostavaan ihmiseen. Läheinen parisuhde vaatii lämpöä, ja rohkeutta paljastaa todellinen luonteensa.

Jotkut evoluutiopsykologit sanovat, että ihmisiä on kahdenlaisia. Yhdet ovat parisuhdeuskollisia, toiset haluavat paljon kumppaneita.

Onko taipumus pettämiseen biologista vai vain huonoa käytöstä?

Psykologian tutkijat ovat löytäneet alustavaa todistusaineistoa fysiologisiin eroavaisuuksiin ihmisten välillä.

Englannissa ja Yhdysvalloissa haastateltiin miehiä ja naisia heidän parisuhdemieltymyksistään. Miehistä reilu puolet ja naisista vajaa puolet toivoi useita kumppaneita ja paljon seksiä. Toinen joukko kaipasi yhtä erittäin läheistä parisuhdetta, joka kestää.

Tutkijat pyysivät myös kuvan ihmisten kädestä. Miehillä oli naisia useammin pitkä sormussormi. Professori John Manning on jo yli 20 vuoden ajan tutkinut ihmisten sormien pituutta. Jos nimetön on pitkä suhteessa etusormeen, on huomattu henkilön pärjäävän muita paremmin mm. jalkapallossa ja juoksussa.

Nimetön venähtää pitkäksi jos vauva on kohdussa ollut runsaassa testosteronikylvyssä. Pitkän nimettömän omaavat ihmiset ovat paitsi parempia urheilijoita, myös ilmeisesti keskimäärin rohkeita ja pelottomia. Tämä pätee siis myös naisiin.

Pitkä nimetön saattaa korreloida myös runsaiden seksihalujen ja useiden partnereiden kaipuun kanssa. Miesten korkeampi testosteronitaso saattaa osittain selittää miesten hieman naisia yleisemmän taipumuksen pettää kumppaniaan seksuaalisesti.

Jos siis haluat uskollisen, läheisen kumppanin loppuelämäksi, voit turvautua kahteen pikatestiin. Kysy mitä mieltä kumppanisi on uskollisuudesta, sopivasta määrästä seksiä, ja kuinka monen kanssa hän haluaisi sitä harrastaa. Voit myös katsoa minkä pituiset sormet hänellä on. Jos nimetön on etusormea pidempi, voi olla, että uskollisuus on rakkaallesi hieman haastavaa.

Pitkän parisuhteen salaisuus näyttää olevan kahden sellaista kovasti arvostavan ihmisen pariutuminen keskenään. Länsimainen kulttuuri tukee yksiavioisuutta vahvasti.

Ehkä seksillä hurvittelijat joutuvat länsimaissa turvautumaan sarjamonogamiaan, vai onko kulttuurimme nykyään salliva useita kumppaneita harrastaville?

Millä perusteella ihmiset valitsevat ystävänsä? Tutustutaanko ihmisiin vain sattumalta, vai valikoidaanko ystävät jonkin kriteerin mukaan?

Usein varhaiset ystävyyssuhteet perustuvat siihen, että asutaan samassa talossa tai ollaan samalla luokalla viereisissä pulpeteissa. Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että jo puolistoistavuotias valitsee ystäväksi samannäköisen lapsen.

Yalen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ystävillä on hämmästyttävän samankaltaiset geenit. Saattaa olla, että ystävät valitaan hajun perusteella.

”Friendship and natural selection” -artikkelissa esitellään suuren sydäntutkimusaineiston avulla löytyneitä havaintoja ystävyyssuhteista ja perimästä. Läheisillä ystävillä on yllättävän paljon toisiaan muistuttava dna.

Helsingin yliopiston ja Väestöliiton tutkimuksessa huomattiin, että persoonallisuus vaikuttaa selvästi ystävien valintaan. Tutkimuksessa käytettiin yli 12 000 hengen brittiaineistoa.

Ulospäinsuuntautuneet ja sovinnolliset ihmiset etsiytyvät yleensä samankaltaisten ihmisten seuraan. Heidän ystävänsä asuvat yleensä lähellä ja aikaa vietetään yhteisissä illanistujaisissa ja samanhenkisten riennoissa. Perinteet, pitkät ystävyyssuhteet ja samanlaiset harrastukset ovat arvossaan.

Persoonallisuudeltaan avoimilla ihmisillä on enemmän erilaisia ystäviä. Hyvät ystävät saattavat olla eri ikäisiä, toista sukupuolta, toisesta etnisestä ryhmästä, ja he saattavat asua toisella puolella maapalloa. Avoimien ihmisten ystävyyttä ei häiritse myöskään se, että ystäviä tavataan vain harvoin.

Tunnolliset ihmiset seurustelevat mieluiten omien sukulaistensa kanssa. Sukulaiset ovat siis myös ystäviä.

Avoimen ihmisen maailma on älyllisesti ja emotionaalisesti ehkä kaikkein rikkain, mutta hänen kannattaa huomioida se, että suurin osa ihmisistä ei kaipaa ajatustensa mylläämistä. Useimmat ihmiset tapaavat mieluiten samoja ihmisiä, tuttujen ja turvallisten traditioiden mukaan ja mukavan yhdessäolon merkeissä.

Uusia ajatuksia, rohkeita keskusteluja ja yllättävää seuraa kaipaava avoin luonne voi joutua etsimään kaltaisiaan tutkimusmatkailijoita vähän kauempaakin. Eri kaveriporukoiden kesken sukkulointi saattaa myös virkistää.

Oletko bestiksesi kanssa kuin kaksi marjaa? Kaipaatko koskaan mitään uutta, vai onko vanha porukkasi parasta mitä tiedät?

Oletko parisuhteessa? Kuka on läheisin ihmisesi?

Useimmat avo- tai avioliitossa olevat sanovat kumppaniaan läheisimmäksi ihmisekseen. Todellisuudessa moni jakaa syvimmät tuntonsa jonkun muun kuin oman puolison kanssa.

Parisuhteen alussa halutaan tietää uudesta rakkaasta kaikki. Millainen olit lapsena? Miltä näytit teini-iässä, missä kävit koulua, mitä harrastuksia sinulla oli?

Mitä ajattelet? Mistä pidät? Miten sinusta tuli noin ihana?

Rakastumisvaiheen jälkeen suhde usein tasaantuu ja lopulta koittaa arki. Kukaan ei jaksa jatkuvaa hullaantumisen tuomaa aivomyrskyä, vaan useimmille ihmisille normaali rakastava parisuhde riittää.

Normaali rakastava parisuhde vaatii yhteistä aikaa, puhumista ja tekemistä. Kumppanille kerrotaan yleensä tavalliset arkikuulumiset: miten töissä meni, onko koira käytetty ulkona tai mitä tehdään päivälliseksi.

Joskus arki muuttuu komenteluksi tai mäkätykseksi. Vie koira ulos, mikset ole käynyt kaupassa, aina täällä kompastuu näihin sun kenkiin.

Tyytyväiset parit ovat kiinnostuneita toistensa mielipiteistä ja pohdinnoista. Puhutaan politiikasta, kasvatuksesta, uskonnosta ja rahasta. Pohditaan pitäisikö oman kylän kirkon vihkiä homoja vastoin piispojen suositusta tai pitäisikö aloittaa uusi harrastus.

Onnellisimmat parit uskaltavat luottaa toisiinsa vielä syvemmin. Puhutaan omista tunteista ja arimmistakin toiveista, peloista ja tarpeista.

Omien syvimpien ja salaisimpien tunteiden jakaminen, tarpeista kertominen ja lähelle päästäminen ei ole parisuhteessa itsestään selvää.

Intiimeimmällä alueella pitää voida luottaa toiseen täysin. Nyt kerrotaan asioita, joiden avulla ihmistä voidaan haavoittaa ja loukata syvälle.

Osa ihmisistä erkanee omasta kumppanistaan. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen ei kiinnosta. Yhteiselämä on pelkkää tosiasioiden toteamista ja arjen töiden delegointia. Jotkut juttelevat parinsa kanssa kaikista muista tärkeistä asioista, paitsi niistä, jotka ovat oman ihmisyyden syvintä olemusta.

Kun kumppanin kanssa ei uskalla puhua kaikista intiimeimmistä asioista, saattaa käydä niin, että jakaa ne parhaan ystävänsä kanssa. Parisuhteen kylkeen voi kasvaa kolmas osapuoli, joka itse asiassa tietää yhden puolison syvimmät tunteet, vaikka liiton toinen varsinainen jäsen on tärkeistä asioista ihan ulkona.

Kun jollekulle (aika usein miehelle) tulee sellainen tunne, että ei itse aina kuulu oman avioliittonsa tai parisuhteensa johtoryhmään, voi tunne olla varsin aito kokemus siitä, että jää oikeasti ulkopuolelle. Jossakin jotkut ovat jakaneet, puhuneet, pohtineet ja päättäneet jopa siitä, mihin parisuhde menee, mutta toiselta varsinaiselta osapuolelta ei ole kysytty mitään.

Jakamalla, luottamalla, kuuntelemalla, puhumalla rehellisesti ja avoimesti kumppanilleen voi huolehtia siitä, että on parisuhteen toinen varsinainen osapuoli. Uskaltaako sinulle puhua? Oletko luottamuksen arvoinen? Haluatko tosissasi ymmärtää toista?

Intiimissä hyvässä ja läheisessä suhteessa on toimiva vuorovaikutus. Siihen ei mahdu kolmatta pyörää.

Yksin asuminen ja yksinäisyys kietoutuvat puheessa usein yhteen, vaikka kaikki yksinasuvat eivät tunne itseään erityisen yksinäisiksi. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yksin oleminen ja itsekseen viihtyminen ovat lisääntyneet.

Tilastokeskuksen 2014 ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät aiempaa useammin aikaa yksin. Myös perheissä ihmiset puuhastelevat itsekseen, etenkin tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa.

Yksin vietetty aika on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vietetään päivässä seitsemän tuntia yksin. Miehet ovat naisia useammin itsekseen. Naiset ovat vähentäneet perheen kanssa vietettyä aikaa, ja nyt pk-seudun naiset ja miehet viettävät perheen kanssa yhtä paljon aikaa. Maaseudun naiset omistautuvat edelleen miehiä enemmän perheelleen.

Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut tänä vuonna Yksin kaupungissa -tietokirjan, johon on koottu aihepiirin tutkimustietoa. Yksinäisyyden kokemukset raastavat kaikkia, myös parisuhteessa eläviä. Yksin asuvat kokevat tilastollisesti enemmän yksinäisyyttä kuin kaksin tai perheen kanssa asuvat, mutta urbaani yksineläminen ei ole pelkkää kärsimystä.

Urbanisaatio- ja modernisaatiokehitys mahdollistui kaupungistumisen myötä. Ihmiset eivät enää olleet sidottuja tiukan yhteisön normeihin. Pikkupaikkakuntien tiukkikset rajoittivat uskonnon, seksin, suvun, perinteen ja pelkän ilkeyden varjolla toisten elämää. Kaupunkeihin karanneet yksilöt saattoivat aloittaa uuden, erilaisen elämäntavan suhteellisen anonyymisti, koska suuremmassa ja heterogeenisemmässä porukassa ketään ei kiinnostanut rajoittaa muita turhaan.

Naisten mahdollisuus opiskeluun, työhön, yksin asumiseen ja oman kehon määräämiseen on ollut suuri vallankumous.

Kommunikaation muuttuminen tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä muihin, vaikka asuisi yksin. Kaupungeissa on paljon toimintaa sinkuille, eikä perhettä tai sukua välttämättä kaivata jokapäiväiseen elämään, jotkut eivät kaipaa ollenkaan.

Eliniän pidentyminen, pariutumisen myöhentyminen ja avioerot ovat myös lisänneet yksin asumista. Yhä useammat lesket ja eronneet eivät solmi uutta parisuhdetta.

Naiset asuvat miehiä useammin yksin nuorena ja vanhana. Suurin osa 35-44 -vuotiaista naisista asuu perheessä.

Helsingin asuntokunnista noin puolet on yksinasuvia. 1.1.2015 yksinasuvia oli 154 091. He muodostavat koko väestöstä noin neljänneksen ryhmän. Kolme neljäsosaa helsinkiläisistä asuu parisuhteessa tai perheessä.

Helsingin yksinasuvista reilu 60 prosenttia on naimattomia, vajaa neljännes on eronneita, joka kahdeksas on leski ja neljä prosenttia on naimisissa. Kaikki yksinasuvat eivät siis ole vapaita sinkkuja, vaan osa elää erillissuhteessa.

Tutkimusten mukaan yksinasuvilla on vahvat sosiaaliset verkostot kodin ulkopuolella. Koska muita tavatakseen on yleensä poistuttava kotoa, on hyvillä liikenneyhteyksillä ja palveluilla tärkeä rooli myös yksinasuvien asumisvalinnoissa.

Euroopassa on tehty tutkimuksia eri perhetyyppien asumispreferensseistä. Useimmat yksinasuvat ovat varsin urbaaneja ja asuvat mieluiten kaupungin keskustassa. Iäkkäämmät sinkut asuvat jonkin verran myös maaseututaajamissa. Osittain ilmiö johtuu leskien ja eronneiden jäämisestä perheen vanhaan kotiin. Nuoret aikuiset kaipaavat palveluiden ja tapahtumien ytimeen. Kaupunkien keskustoissa on myös tarjolla muita alueita enemmän pieniä asuntoja.

Yksinasuvia piinaavat korkeat asumiskustannukset. Kuitenkin aika iso osa jopa Helsingin keskustassa asuvista yksineläjistä tulee varsin hyvin toimeen. Keskusta on korkeasti koulutettujen ja hyvin ansaitsevien suosiossa. Yhä useammin yksinasuva hankkii itselleen ison asunnon.

Yksinasuvat saattavat priorisoida kantakaupunkia myös ajansäästön takia. Näppärät työmatkat, mahdollisuus autottomuuteen ja nopea pääsy harrastuksiin ja ystäviä tapaamaan voittavat jopa neliöiden määrän. Arkiaskareita ei voi jakaa kenenkään kanssa, joten keskustassa asuvan on helpompi selvitä kauppa- ym. reissuista nopeasti.

Vuonna 2014 yksinasuvia löytyi eniten Alppiharjusta ja Kalliosta, vähiten Östersundomista. Alppiharjussa yli puolet yli 20-vuotiaista asui yksin, kun Östersundomin peruspiirissä yli 20-vuotiaista asui yksin alle 10 prosenttia väestöstä. Kolmekymppisiä asuu paljon myös muualla kantakaupungissa, kuten Ullanlinnassa, Kampinmalmissa ja Töölössä.

Nuorten aikuisten absoluuttiset määrät ovat kasvaneet eniten Vuosaaressa, Herttoniemessä, Mellunkylässä ja Lauttasaaressa. Näille alueille on rakennettu paljon uusia asuntoja, ja yksinasuvien suosiossa olevia yksiöitä ja kaksioita.

Yksinasuvilla ihmisillä on keskimääräistä urbaanimmat elämänarvot. Kantakaupunki houkuttaa paitsi palveluiden, kahviloiden, ravintoloiden, työpaikkojen ja säpinän vuoksi myös väljemmän asenneilmapiirin takia. Naapurit eivät välitä kyttäillä sinkkujen elämää, ja erilaiset elämäntavat ovat sallitumpia kuin esimerkiksi pienillä paikkakunnilla.

Vaikka yksinasuvat asuvat yleensä pienemmissä asunnoissa kuin perheet, ei yksinasuvien keskimääräinen asumisväljyys ole mitenkään huono. Yksinasuvan kodin koko on keskimäärin 54,1 neliötä, kun muilla taas on käytössään vain 35,6 neliötä per henkilö.

Yksinasuvat asuisivat mieluiten kaksiossa. Vain alle kymmenen prosenttia kelpuuttaisi alle 40 neliön asunnon, jos saisivat itse valita mieluisan kokoisen kodin.

Helsingin lähiöiden yksinasuvista lähes 90 prosenttia asuu kerrostalossa, kun taas muista lähiöasukkaista lähes puolet asuu pientaloissa. Yksinasuvista myös useampi pitää kerrostaloa itselleen parhaiten sopivana asumismuotona. Halukkuus asua kerrostalossa kasvaa iän mukana. Eläkeläisistä selvä enemmistö arvostaa asumisen helppoutta.

Helsingin yksinasuvat arvostavat muita enemmän asumista keskustassa. Sisemmässä kantakaupungissa asuvista 75-80 prosenttia asuu mieleisellään alueella, esikaupungeissa asuvista kaksi kolmasosaa on tyytyväisiä.

Sinkut asuvat muita useammin vuokralla, vaikka he haluaisivat asua omistusasunnossa. Yllättäen kantakaupungin yksinasuvat eivät koe asumismenoja laitakaupungin sinkkuja kuormittavampina, vaikka asuminen keskustassa on kalliimpaa. Usein keskustan yksinasuvat ovat varakkaampia kuin lähiöiden sinkut.

Yksin asuvilla nuorilla on jonkin verran muita nuoria enemmän taloudellisia huolia, yksinäisyyttä ja muita ongelmia.

Valtakunnallisen Nuorisobarometrin (2015) mukaan vanhemmiltaan viimeisen puolen vuoden aikana taloudellista tukea oli saanut 63 prosenttia helsinkiläisnuorista. Muissa isoissa kaupungeissa 71 prosenttia nuorista oli saanut tukea kotoa.

Yksinasuvat nuoret naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä. Työttömät ovat yksinäisempiä kuin muut.

Yksinasuvien hyvinvointitutkimuksessa läheiset ihmissuhteet nousivat jopa perhesuhteita tärkeämmiksi. Terveys ja ympäristö ovat sinkuille tärkeitä. Fyysinen kunto ja itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi tunteminen ovat myös tavoittelemisen arvoisia hyvinvointitekijöitä. Joka neljäs yksinasuva mies ei hyvinvointitutkimuksessa kokenut itseään rakastetuksi. Naisilla osuus oli 16 prosenttia.

Yksinasuvista 29 prosenttia on tyytymättömiä kulutusmahdollisuuksiinsa. Vähiten tyytyväisiä ollaan sukupuolielämään.

Helsingin yksinasuvat ovat vapaa-ajanviettotavoiltaan jonkin verran muita aktiivisempia ja suhteessa vähemmän perhekeskeisiä. Nuoret yksinasuvat ovat keskimäärin aktiivisempia kuin vanhat, ja kaikista aktiivisimpia ovat hyvätuloisimmat sinkut. Urbaaniin elämäntapaan kuuluu itselle tärkeiden ihmisten tapaaminen, harrastukset, ja ulkonäöstä ja tyylistä huolehtiminen. Naiset ovat hieman miehiä seurallisempia.

Aktiivisesti nettiä käyttävät ovat myös aktiivisempia tapaamaan ystäviään. Kaksi kolmasosaa netissä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelevista myös tapasi ihmisiä viikoittain livenä, kun taas nettiä harvemmin tai ei lainkaan käyttävistä vain vajaa puolet näki ihmisiä joka viikko.

Toisin kuin usein väitetään, somen suurkuluttajilla on muita laajemmat sosiaaliset verkostot ja he liikkuvat enemmän julkisissa tiloissa. Tiiviisti yhteyksiä pitävät ovat yleensä aktiivisia useilla eri tavoilla.

Yksin asuvista melko usein yksinäisiä on 19 prosenttia. Jatkuvasta yksinäisyydestä kärsii neljä prosenttia. Opiskelijat tuntevat enemmän yksinäisyyttä kuin työssäkäyvät. Vähiten yksinäisyyttä kokevat korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Osa kaikista vähiten muita ihmisiä tapaavista yksinasuvista ei tunne lainkaan yksinäisyyttä. Heille yksin oleminen on oma valinta.

Neljällä viidestä yksinasuvasta on lähiomainen ja joka toisella on läheinen ystävä, joka välittää. Neljä prosenttia sanoo, ettei heillä ole ketään, joka välittää.

Eläkeläisten jatkuvasta napinasta huolimatta vähiten pienituloisia yksinasuvia on eläkeläisten joukossa (14,3 %), kun taas alle 25-vuotiaista sinkuista yli puolet on pienituloisia (54 %). Nuorten taloudellista epävarmuutta lisää entisestään tulojen epävarmuus. Pienituloinenkin eläkeläinen tietää rahan napsahtavan säännöllisesti tilille. Erityisen hankalaa on työkyvyttömällä tai työttömällä pääkaupungissa vuokralla asuvalla yksinasujalla, joista 89 prosenttia piti menojen hoitamista hankalana. Edes ruokaan tai lääkkeisiin ei ole rahaa. Yli puolet työttömistä yksinasuvista onkin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen.

Hyvin toimeentulevista sinkuista neljä viidesosaa pitää elämänlaatuaan hyvänä. Köyhistä vain puolet arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Taloudelliset vaikeudet laskevat miesten elämänlaatua enemmän kuin naisten.

Vuonna 2011 vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste oli 89,7 prosenttia, kun yksin asuvista miehistä kävi töissä vain 57,6. Äiditkin osallistuvat sinkkunaisia useammin työelämään, eron ollessa 20 prosenttia.

Parhaiten yksinasuvat työllistyvät Suomessa pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Espoon ja Vantaan sinkut käyvät useammin töissä kuin muun Suomen perheelliset. Pk-seudulla on hyvin tarjolla työpaikkoja, ja toisaalta asumisen ja muiden menojen kalleus pakottavat menemään töihin. Yksinasuvat naiset käyvät yksinasuvia miehiä useammin töissä. Alle 40-vuotiaat sinkkunaiset osallistuvat työelämään enemmän kuin äidit.

Pk-seudun sinkuista lähes 70 prosenttia osallistuu työelämään, kun muualla Suomessa yksinasuvista käy töissä vain 56,7 prosenttia. Naisten työllisyysaste on koko maan sinkkujen kohdalla miehiä korkeampi. Sinkkumiehet tienaavat vähemmän kuin perheelliset miehet, mutta enemmän kuin minkään ryhmän naiset.

Yksinasuvien kulutusmenot poikkeavat hieman muusta väestöstä. Sinkuilla menee muita suurempi osuus kulutusmenoista asumiseen (kallis vuokra), matkustamiseen ja baareihin. Metropolialueen asukkaiden kulutusmenot ovat suuret muuhun maahan verrattuna. Suurin selittäjä on kallis asuminen ja liikennekustannukset, mutta etelän asukkaat käyttävät myös vapaa-aikaan enemmän rahaa kuin muut suomalaiset.

Sinkkujen kauhistelu saattaa kummuta yleisestä urbanismin pelosta. Tutkimustiedon valossa yksinasuvista suurin osa ei poikkea kovinkaan paljoa muusta väestöstä. Melkein kaikki asuvat jossakin elämänsä vaiheessa yksin. Useimmat toivovat itselleen parisuhdetta, jos sopiva ihminen sattuu kohdalle.

Yksin kaupungissa. (Toim.) Jenni Väliniemi-Laurson, Pekka Borg ja Vesa Keskinen. Helsingin kaupungin tietokeskus 2016.