Suhteet & seksi

Suomalaisten tutkimusten mukaan ihmisten suurimpia haaveita on pitkän onnellisen parisuhteen saavuttaminen. Monet kyselevät, mistä sellaisen ihanan suhteen löytää.

Ehkä sitä ei noin vain löydetä, ehkä se pitää tehdä itse?

Jotkut selittävät parisuhteensa onnistumista hyvällä kumppanivalinnalla. Varmasti sopivan parin löytäminen helpottaa yhdessäoloa.

Psykologian professori Kaarina Määtän mukaan kestävää parisuhdetta avittavat kumppaneiden suopeus, kärsivällisyys, kompromissit, tinkiminen ja joustavuus. Elämän vastoinkäymisiä kestävät parhaiten toistensa erilaisuuden ja parin muuttumisen hyväksyvät ihmiset.

Normaaleja kyllästymisen ja turtumisen tunteita vastaan arjen sankareilla on aseinaan luovuus ja seikkailumieli. Myös kumppanien yhdessä harrastamien miellyttävien toimintojen määrä on hyvä liiton onnistumisen ennustaja.

Yhdessäolo, yhteisen maailman luominen, lähentää kumppaneita toisiinsa, ja läheisyys tuo suhteeseen rentoutta ja helppoutta olla yhdessä. Määtän mukaan parin yhteisen maailman luominen vaatii aikaa.

Läheisyys tarkoittaa syvimpien tunteiden jakamista. Se vaatii itseluottamusta ja rohkeutta. Avoimuus kulkee yhdessä luottamuksen kanssa. Kun molemmat toteutuvat, syntyy turvallisuudentunne, joka myös vähentää defenssikäyttäytymistä ja väärinymmärryksiä.

Kaarina Määtän mukaan miehillä on yleisesti tunnepidättyvyyttä, mutta onnellisessa suhteessa olevat miehet ovat yleensä avoimia.

Miehen avoimuus - suhteessa miehen temperamenttiin ja persoonaan -kertoo paljon parisuhteen tilasta.

Pitkässä suhteessa arjen ongelmat ja huolet vievät paljon voimia, joten viisaat parit varaavat aikaa myös huvitteluun ja hauskuuteen -yhdessä.

Toisaalta fiksut myös kestävät pakollisia vastoinkäymisiä uskoen vaikeuksien helpottavan ja uuden hienomman ajan koittavan nurkan takana.

Pelkkiä huippuhetkiä odottavat pettyvät.

Määtän mukaan sitoutuminen on rohkeiden laji. Parisuhteeseen sitoutuvat arvostavat itseään.

Rakastumisen kierteeseen päätyy itseensä ja elämäänsä kyllästynyt. Itseään arvostava oppii rakastamaan myös toista.

Jos on päättänyt rakastaa, keksii keinoja ratkaista riidat ja rakentaa siltoja, eikä halua luovuttaa helpolla. Tietysti päätöksen pitää olla molemminpuolinen. Yksin on vaikeaa pelastaa rakoilevaa suhdetta.

Kaarina Määttä: Kestävä parisuhde

Kehno parisuhde jäytää terveyttä. Onnettomassa suhteessa olevat jopa kuolevat neljä vuotta nuorempina kuin muut.

Rakkaudessa pettyminen särkee ihan oikeastikin sydämen. Onnettomassa liitossa olevien naisten on todettu kärsivän muita enemmän sydänsairauksista. Jos mies osoittaa säännöllisesti halveksuntaa vaimolleen, tämä kärsii tavallista useammin myös infektiotaudeista.

Kumppanin halveksuvat ilmeet nostavat tutkimusten mukaan toisen pulssia kaksi-kolme lyöntiä minuutissa. Pitkään jatkuessaan tällainen ilmehtiminen aiheuttaa sairastavuutta.

Huono suhde nostaa sekä naisen että miehen verenpainetta ja stressitasoa. Erimielisyys pitää adrenaaliarvot ja sykkeen koholla. Ahdistus lisääntyy.

Miehen sydänlihas tuottaa adrenaliinia nopeammalla voimalla kuin naisen, ja mies palautuu stressitilanteesta naista hitaammin. Nainen saattaa olla jo leppynyt riidan jälkeen, kun miehellä on vielä fyysisesti kurja olo.

Onnettomien parien negatiivinen latausvääristymä aiheuttaa kommunikaatioon katkeruuden kierteen. Pahimmassa tapauksessa kaikki, mitä toinen sanoo tai tekee, pahentaa tilannetta entisestään.

Onnettomat naiset ovat kaikista negatiivisimpia. Riidan aihe unohtuu, mutta katkeruus kasvaa. Naiset motkottavat, miehet sulkeutuvat. Miehen vetäytyminen saa naisen valittamaan vielä enemmän. Kierre on vaikea katkaista.

Suhdetta ei pitäisi alun alkaenkaan päästää niin huonoon tilaan, että yhdessäolo vain ahdistaa. Jos näin on kuitenkin jo päässyt käymään, on aika tarttua ongelmaan heti ja etsiä apua. Jos suhteen pelastaminen ei enää kiinnosta, lähde pois – ja vapauta molemmat korjaamaan omia riekaleitaan omilla tahoillaan.

Kaarina Määttä: Kestävä parisuhde.

Lisää aiheesta:

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/terveyden-t%C3%A4hden

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200601193978162_su.shtml

Ihmisillä syntyy erilaisia mielikuvia huonoa äitiä ajatellessaan. Yhden mielestä hän on huolimaton päihteidenkäyttäjä, toisen mielestä kylmäverinen nipo ja diktaattori.

Mistä huonot äidit tulevat? Ilmeisesti osa saa jo syntymälahjana huonot eväät huolehtijaksi. Toisilla kehno lapsuus heikentää mahdollisuuksia hyvään äitiyteen.

Lääkäri Marianne J. Legato on tutkinut paljon hormonien vaikutusta ihmisen käytökseen. Hänen mukaansa äitiydestä vähemmän nauttivat naiset omaavat muita vähemmän reseptoreita nautintoa tuottaville läheisyyshormoneille.

Oman lapsen sively nostaa esimerkiksi dopamiinitasoa. Hellittely kohottaa myös oksitosiiniarvoja. Omien rakkaiden ajattelu tai näkeminen lisää serotoniinia. Kaikille ei edes läheisimpien ihmisten läheisyys tuo samanlaista mielihyvää kuin muille.

Psykologi Anne Storey tutki odottavien parien hormonitasoja raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Stressihormoni kortisolin tason nousua ei aina pidetä kivana ilmiönä, mutta mitä korkeampi kortisolin taso tuoreella äidillä oli, sitä herkemmin ja myötätuntoisemmin hän reagoi lapseensa. Äideillä kortisoli parantaa muistia ja nopeuttaa vauvanhoidon niksien opettelua.

Myös prolaktiinitaso vaikutti hoivakäyttäytymiseen. Korkea määrä teki hyvän hoitajan.

(Lasta odottavat isät kokivat myös hormonimuutoksia jo ennen lapsensa syntymää. Sekä prolaktiinin että kortisolin tasot nousivat ja testosteronin taso laski. Nämä muutokset valmistavat miestä lapsen hoitajaksi. Muutokset tapahtuvat parhaiten miehille, jotka ovat vaimonsa lähellä odostusaikana ja synnytyksen jälkeen.)

Paljon ympäristön tukea saaneet naiset ovat yleensä muita parempia äitejä. Heidän ei tarvitse hermoilla yhtä paljon kodin rakentamisesta tai taloudellisista huolista.

Monet äidit rakastuvat lapseensa jo kohdussa ja ajattelevat tuntevansa lapsensa heti synnytyksen jälkeen. Toiset taas pitävät sisällään liikkuvaa olentoa muukalaisena, kaameana tunkeutujana, joka ei kuulu kehoon. Lapsen synnyttyä äiti ei ymmärrä, miksi makkara laitetaan hänen rintansa päälle, eikä huonoimmassa tapauksessa pysty sietämään omaa lastaan ollenkaan.

Osa äideistä ei tunne mitään vauvaansa kohtaan. Olento on kuin vieras, josta täytyy pitää huolta vuorokauden ympäri. Tunteiden puuttuminen aiheuttaa monelle äidille syyllisyydentunteita.

Lapselleen tiuskiva äiti huomataan varmaan helpoiten. Monen asiantuntijan mukaan lapselle paljon vaarallisempi on välinpitämätön ja tunnekylmä äiti. Lapsi ei saa sellaista lämmintä ja läheistä vuorovaikutusta, jota hän kehittyäkseen onnelliseksi ihmiseksi tarvitsee.

Erityisen haitallisena pidetään myös ailahtelevaa äitiä. Lapsen turvallisuudentunne on uhattuna, jos äidin mielialat ja käytös vaihtelevat kaiken aikaa. Välillä lämmin ja rakastava, seuraavassa hetkessä varsinainen hirviöäiti, voi olla todella pelottava hahmo.

Yksi huonon äidin merkki on aika erikoinen: tutkijat väittävät, että vauvan oikealla kädellä kantaminen kertoo äidin huonoista hermoista ja depressiosta. Suurin osa tasapainoisista sekä vasen- että oikeakätisistä äideistä tuuditteli lastaan vasemman käden päällä.

https://www.dur.ac.uk/news/newsitem/?itemno=5689

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/pahoinpitely_muuttaa_lapsen_aivoja

Kun vanha lukiokaverini muutti pari vuotta sitten Lontooseen, hän huomasi, että lyhyt tukka ei ole vain näppärä hiusmalli, vaan jotain paljonpaljon suurempaa.

Hiukset tekevät naisen. Englannissa lähes kaikilla naisilla on pitkät hiukset. Lyhyttukkaiset naiset saavat osakseen ihmettelyä, paheksuntaa ja huomauttelua, harvemmin ihailua. Frendini tajusi aika äkkiä, että (hetero)sinkun on paras alkaa kasvattaa hiuksia, ja vähän äkkiä.

Suomessakin käsittääkseni enemmistö miehistä pitää pitkistä hiuksista (naisilla). City-lehdessä oli muutamia vuosia sitten kysely miesten ja naisten mieltymyksistä. Pitkät tummat hiukset olivat kaikista ihanimmat.

Suomalaiset miehet harvemmin selittävät pitkien hiusten mieltymystään. Tai no, se on miesten mielestä naisellista.

Useimmilla suomalaissyntyisillä naisilla on maantien värinen, ohuehko, suora, melko kiilloton tukka, joka näivettyy kasvussaan entisestään usein jo 30-40 -vuotiaana. Siksi monet aikuiset naiset leikkaavat lyhyen napakan kypärän.

Useimmat suomalaiset naiset käyvät myös kokopäivätöissä, eikä heillä ole aikaa föönata tukkaa tuntikaupalla.

Suomessa naisella saa olla lyhyet hiukset, jos hän on muuten kaunis tai kiva. Voi olla, etteivät miehet lähesty lyhythiuksisia naisia yhtä innokkaasti kuin pitkähiuksisia, mutta luulisin, etteivät he ainakaan kovin äänekkäästi ja sankoin joukoin käy lyhyttukkaisten naisten kimppuun.

Toisin näyttää olevan Englannissa: http://www.newstatesman.com/laurie-penny/2014/01/why-patriarchy-fears-scissors-women-short-hair-political-statement

Laurie Penny lopettaa kirjoituksensa napakasti. Jos lyhyt tukka on kannanotto, hyvä. Hän ei haluakaan olla tekemisissä naisia tiukasti kategorisoivien konservatiivimiesten kanssa. Lyhyillä hiuksilla hän pitää väärät tyypit loitolla.

Varmaan joku mies Suomessakin on joskus nimittänyt siilitukkaista naista rekkalesboksi, mutta meillä kunnon reaktion aikaansaaminen vaatisi vähintään kaljua. Vai herättääkö edes kalju nainen enää sen kummempaa ihmettelyä?

Suomessa on jo kauan sitten luovuttu ajatuksesta, jonka mukaan naisten elämän ensisijainen tarkoitus on miesten miellyttäminen. Vai onko sittenkään?

Parinvalinnassa voivat ratkaista itselle oudotkin (jo muinais)biologiasta kumpuavat merkit hedelmällisyydestä. Pääsääntöisesti vain terveellä - ja useimmiten vain nuorella - naisella voi olla paksu, terve, kiiltävä, ja pitkäksi kasvava tukka.