Rakkaus on rohkeiden laji

Dia

24.2.2014 12:44

Hyvä pointti nuo aikanaan mieleen iskostuneen kasvatuksen seuraukset.

Ihmiset toistavat usein kuulemaansa/opittua kyseenalaistamatta sitä. Itseäni lähinnä ärsyttää, harmittaa ja surettaa, että poikia ja myöhemmin miehiä kielletään olemasta tunteellisia ja avoimia tai rangaistaan siitä. Siinähän katoaa se aito minuus ja ihminen joutuu esittämään roolia, mikä uuvuttaa sekä itseä että muita ja vieroittaa itsestä ja muista ihmisistä. Eihän sen oman minuutensa esille tuominen aina ole ruusuisin mahdollinen vaihtoehto, mutta myös roolin vetämistä kokeilleena tiedän, että ennemmin olen rehellinen itselleni sekä oma itseni kuin koitan miellyttää muita tai alistua pelon edessä joidenkin huonojen kokemusten takia.

Jokainen elää omaa elämäänsä ja maailmassa on tilaa kaikille. Maailmaa ei voi muuttaa ainakaan aloittamatta sitä muutosta itsestään.

Joitakin voi kauhistuttaa toisen itku tai avoin puhe ja siksikin hän kieltää sen toiselta, mutta sehän kertoo sen ihmisen reaktion kautta sen omasta arvo- ja tunnemaailmasta eikä lainkaan itkijästä/puhujasta. Tätä ei aina muisteta. Aika hyvä kysymys on "Miksi (mielestäsi tämä on oikein)?", jos ja kun kohtaa epäloogisia kieltoja tai rangaistuksia. Aikuisena sen esittäminen on yleensä turvallisempaa kuin lapsena, koska lapsi on kuitenkin vanhemmastaan riippuvaisempi ja haavoittuvaisemmassa asemassa kuin parisuhteen osapuolet toisistaan ja keskenään.

"Pojat/miehet ei saa itkeä" juontaa juurensa historiasta, mutta nykypäivänä sille ei ole enää samanlaista perusteltua pohjaa kuin ennen vanhaan. Yleensä ihmiset saavat itkeä sekä kertoa tunteistaan/ajatuksistaan. Se tytöt/pojat -erittely ainakin tässä asiassa on jo niin vanha ja väärä kaava, että sen soisi unohtuvan kaikkien vanhempien päistä.

Tytöillekin opetettiin aikanaan niitä vääriä arvoja: mm. sietämistä, hiljaa olemista ja (epätervettä) nöyryyttä, joka ei oikeasti ole mikään hyve, vaan teki naisesta pahimmillaan onnettoman kaikensietävän harmaan tuppisuun hiirulaisen, joka vain patosi ahdistustaan takaraivoonsa ja oireili pahaa oloaan ihan muita kanavia pitkin. Asioiden kyseenalaistaminenkin kun oli kiellettyä tai toteutuessaan osoitus siitä, että on "huono".

Jäädessään aikuisenakin päälle sellainen "liian kiltin tytön" käytösmalli tuo omat ongelmansa niin ihmisen omaan elämäänsä kuin parisuhteeseenkin: ainakin puhuminen ja rehellisesti omien mielipiteiden ja halujen esiin tuominen voi olla todella vaikeaa. Se kavereille purnaaminen on yksi hyvä esimerkki toimimattomasta tavasta reagoida tilanteeseen: oikeastihan asiat etenee tai ratkeaa joko kumppanille puhumalla ja kumppaniaan kuuntelemalla, tai asennettaan/kumppaniaan vaihtamalla.

Kun samaan suhteeseen osuu mies, joka ei itse puhu eikä ainakaan näytä tunteitaan vaikka päätä leikattaisiin irti, ja nainen, joka ei uskalla kysyä mitään ja menee sen mukaan mitä päälle päin miehestään näkee tai arvaa asioita, niin aika fiasko on tiedossa. Valitettavasti. Päälle vielä kummankin patoutumat siitä, ettei koe olevansa hyväksytty, ja lapsuuden traumat sekä muut käsittelemättömät kiukut, niin aika ikävältä näyttää kokonaisuus.

Onneksi aikuisiällä on mahdollista halutessaan korjailla lapsuudessaan saatuja naarmuja ja traumoja. Halutessaanhan voi muuttua ja kehittyä, varsinkin jos ei itse viihdy vanhoissa "nahoissaan". Ympäröivää maailmaa ei voi muuttaa, ja omat resurssitkin kannattaa sijoittaa fiksusti omaan kasvuun ja joustamiseen, niin pysyy elämän myrskyissä ja maailman haasteissakin ehjänä. Asioiden pohtiminen ja tunteiden tuuletuskin ovat yleensä järkevästi toteutettuina hyväksi. Menneisyyteen/epäkohtiin pidempiaikainen jumiutuminen kertoo jostain, mikä on itsellä solmussa ja työstettävä kohde tai niin arka kohta, ettei sitä ehkä näe itsekään ja siksi pyörii ympyrää.

Luulen, että asenteet ja kasvatustavatkin on kyllä vähitellen pehmenneet ainakin viimeisen 10-20 vuoden sisällä siitä, mitä esim. meidän vanhemmille ja meidän ikäisillekin on aikanaan opetettu "oikeana" käytöksenä. Ainahan löytyy vanhempia, jotka sokeasti toistavat sitä samaa ikäväksi kokemaansa kaavaa, millä heidätkin on kasvatettu, mutta löytyy niitäkin, jotka muuttuvat muuttuvan maailman mukana ja osaavat avoimin mielin huomoida ja hyödyntää uutta tietoa.

Onneksi tänään on saatavilla niin paljon tietoa, että se myös lisää ymmärrystä niitä wanhoja aikoja kohtaan, jolloin asiat näkee terveessä perspektiivissä ja osaa suhtautua niihin adekvaatisti. Silloin entisaikanaan oli huomattavasti vähemmän tietoa asioista, ja olosuhteet, elinympäristö ja vanhemmuuskin oli jotain muuta kuin tänä päivänä. Tuskin löytyy yhtä yleispätevää, jokaikiselle sopivaa vanhemmuus- tai käytössääntökirjaa, mutta onneksi soveltamisvaraa on tänään huomattavasti enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, ja tietoa päivitetään koko ajan.

Kasvukipuja tietty voi tulla, kun pitäisi wanhan mallin kasvatuksen saaneena koittaa sopeutua tämänhetkiseen maailmaan ja sen uusiin käsityksiin ja samalla oppia lisää itsestään. Siinä ainakin oppii, että pysyvää on vain muutos. Ja ihminenkin on prosessi, onneksi: olisihan se aika tylsää olla läpi elämän samanlainen kuin 1- tai 10-vuotiaana.

shiwan8

24.2.2014 18:33

"Onneksi tänään on saatavilla niin paljon tietoa, että se myös lisää ymmärrystä niitä wanhoja aikoja kohtaan, jolloin asiat näkee terveessä perspektiivissä ja osaa suhtautua niihin adekvaatisti."

Ongelma on siinä, että tämä ei kiinnosta oikeasti niitä joiden siitä pitäisi kiinnostua, siis lisääntymisikäisiä naisia. Feminismin ydinteesi on ollut vuosikymmeniä se, että naisella on oikeus vaatia ja miehillä/yhteiskunnalla on velvollisuus täyttää ne vaatimukset. Tuloksena on sukupolvia joiden "opittu narsismi" estää käytännössä aidon empatian näiden mimmien suunnalta sillä, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta kun heille on opetettu vauvasta saakka, että miehen ainoa rooli on toimia heidän palvelijanaan ja viihdyttäjänään. Ok, karrikointia, mutta tuossa on se syy ja seuraus. Harvempi sitä haluaa luopua saavutetuista eduista edes tasapuolisuuden nimissä, siinä mielessä ymmärrän nykypäivän nuorten naisten näkökulmaa asiaan.
Ongelmaa ei käytännössä olisi jos se ei olisi niin laaja ongelma. Näitä ihmisiä on kuitenkin varsinkin kaupungissa niin massiivinen määrä, että ne loput kohtuullisestikin toimivat kärsivät näistä "tasa-arvoilijoista".

Dia

24.2.2014 20:29

Tarkoitin lainaamallasi tekstilläni kertoa sen, että maailmaa ja elämää voi tänään kiitos tiedon ja tieteenkin tarkastella entistä selkeyttävämmässä valossa ja oppia näkemään kokonaiskuvan sen sijaan, että kokisi kapea-alaisen näkymän ja sitä seuraavan ymmärtämättömyyden seurauksena mm. vihaa ja pelkoa historian tapahtumafragmentteja ja ihmisiä kohtaan.

Feminismin vaikutuksiin ja näkyvyyteen en osaa ottaa kantaa siksikin, etten itse harrasta sitä enkä ajattele toisen sukupuolen olevan toiselle "velkaa". Pidän yleensä toimimattomana sellaista ajattelua, että toisen pitäisi tehdä toisen eteen jotain koska [ihmishistorian tapahtumat] tai [sukupuoli]. Kai nainen synnyttää ne lapset koska mies ei ainakaan vielä siihen pysty. :D

Ajat muuttuu, ja kaupungeissa eletään hyvinkin erilaisilla asenteilla kuin maaseudulla. Muutokset eivät ole kaikkien mieleen, mutta ei kaikkia voikaan miellyttää, varsinkin kun populaatio kasvaa ja on entistä hankalampaa etsiä yleispätevää ratkaisua tai käytösmallia.

Minusta pääasia on se, että ihminen löytää sen itselleen sopivan tavan olla ja elää ja vielä pystyy toteuttamaan sitä. Muut elävät sitten omaa elämäänsä joko onnellisina, onnettomian tai jonain muuna.

Tämä ei siis tarkoita, ettet saisi jakaa ajatuksiasi täällä. asiallinen ja rakentava keskustelu lipsumatta väittelyn puolelle on mieluisaa ajanvietettä minullekin, kun sille päälle satun. Kerroin oman näkemykseni perusteluna sille, miksi en itse paneudu kovin syvällisesti sellaiseen, mikä ei liippaa omaa elämää tai mielenkiinnon kohteita.

shiwan8

24.2.2014 21:39

Juu, ymmärsin. Olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin ne joiden käsissä tilanteen korjaaminen on ovat myös ne jotka joutuvat sen seurauksena laskeutumaan jalustaltaan ja sehän ei heille käy. :)

Sehän on vain tervettä jos ei harrasta feminismiä. Kertoo sen, että ihminen on kykenevä ajattelemaan itsenäisesti ja näkemään maailmaa ilman ainakaan kovin pahoja vinoumia. Vaikutukset ovat kuitenkin selkeät. Kaikki sukupuoliin liittyvät muutokset sen jälkeen kun 80-luvulla tasa-arvo tuli lakiin ovat feminismin vaikutuksia. Lähes kaikki niistä ovat negatiivisia.
Mitä tulee sukupuolten tehtäviin niin eräs feministi keskustelussa aiheesta sukupuolten välinen tasa-arvo, vastasi kysymykseen "eikö miehillä pitäisi olla samat oikeudet kuin naisilla" että "naisethan ne miehet on tehneet". Eli siis "ei". Kertoo kaiken olennaisen siitä mitä feminismi pitää sisällään. Miehet ovat omaisuutta ja käyttövälineitä siinä missä Rooman valla ajan orjat.

Olen täysin samaa mieltä, että ainoa roolijako joka on toistaiseksi horjumaton, on se, että nainen synnyttää lapsen. Muuten kaikki on kiinni yksilöistä. En vain kannata tätä nykypäivän ajatusta muottiin pakottamisesta, kummankaan sukupuolen kohdalla. Sen lisäksi olisi ihan fiksua opettaa pennuille miesten ja naisten luontaisista taipumuksista sen verran, että tajuaisivat edes vähän mistä on kyse kun toinen sukupuoli ei toimi niin kuin itse haluaisi. Olisi säästänyt nykyaikuisiltakin ihan käsittämättömän määrän ongelmia. :)

Aikojen muuttumisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että orjien kieltäminen lailla sisältäisi poikkeuksen jos yksi sukupuoli on "omistaja" ja toinen orja. Sitä se kuitenkin monesti tämän meidän kulttuurin muutoksen kautta nykyään tarkoittaa. Itse en tosin ole vielä siihen tilanteeseen joutunut.
Se ja moni muu asennevamma lakkaisi olemasta laajamittainen ongelma jo ihan sillä, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei se, mikä on heidän mielestään oikea tapa, ole A) automaattisesti myös muiden mielestä oikea tapa ja/tai B) ainoa oikea tapa olla ja elää. Tuossa kun on kyse makuasiasta, ei mistään tieteen toteamasta asiasta jonka poikkeamat ovat nimenomaan poikkeuksia sääntöön.

"Kerroin oman näkemykseni perusteluna sille, miksi en itse paneudu kovin syvällisesti sellaiseen, mikä ei liippaa omaa elämää tai mielenkiinnon kohteita."

Sitä ei vaan kaikki voi harrastaa tai sanotaanko että todella harva voi. "The only thing necessary for the triumph of evil is for good people to do nothing." Tämä feminismin nousun ja sitä myöten tasa-arvon syksykierteen jatkuminen tasa-arvon saavuttamisen jälkeen on ollut viimeiset noin 20 vuotta mahdollista vain siksi, että ihmiset antavat sen tapahtua keskittymällä vain omiin asioihin. Se toimii yksilöllekin vain jos ne ongelmat eivät kosketa itseä. Sinua naisena ne eivät luonnollisesti kosketa. Ei siinä, varmaan itse tekisin samoin jos olisin nainen. Minua ei sinällään kiinnosta pikkuasiat tai ne, mitkä eivät muuta elämääni merkittävästi huonompaan suuntaan. Ei siis niin, että olisin mitenkään parempi tai oikeamielisempi ihminen. Satun vain olemaan siinä suunnassa minne se muutoksen mukanaan tuoma paska on roiskittu. :)

Dia

25.2.2014 00:49

Muoteissa on tosiaan se vika, että vain harvat ihmiset on tehty 100 % niiden mukaan, joten yhtä harvat niihin sopii. (Tästä tulikin mieleen ehe ehe -juttu, että joidenkin ihmisten kohdalla Jumala katsoi valmista tulosta, itki ja rikkoi näiden ihmisten luomiseen käytetyn muotin. :D)

Ajatus opettamisesta on hyvä. Lapsen kapasiteetti ja keskittyminen on onneksi rajallinen, niin lapsi ehtii nauttia kukista ja auringosta ja ihmetellä perhosia eikä vain opettele nukkumisen ja syömisen välillä, miten karu paikka maailma on.

Myös "opettajat" (lue: vanhemmat/kasvattajat) vain ovat usein itsekin vielä keskeneräisiä (kuten ihmiset yleensä) eivätkä välttämättä edes tiedä asioista muuta versiota kuin sen mitä heille on opetettu tai sen, mitä itse soveltavat, ja jos lopputulos tyydyttää, niin sillä mennään eikä käytetä aikaa asioiden kyseenalaistamiseen tai hiomiseen. Monilla vanhemmilla ei lisäksi edes riitä aikaa tai voimia alkaa Maailman Parhaimmiksi Ja Oppineimmiksi Vanhemmiksi. Hyvä kun saavat riittävästi unta. Jotkut haluavat tai hankkivat niitä lapsia tietämättä edes lastenhoidon tai lapsen psyyken perusasioista. Valitettavasti.

Elämä opettaa kokemusten kautta. Omista kuhmuista ja naarmuista jää usein selkeämpi oppijälki pääkopan sisälle kuin varoittavista teoreettisista esimerkeistä tai muiden kokemuksista. Hyvähän se on tietoa kartuttaa jo nuorena. Olisi vain se elämäkin elettävänä ja koettavana, sehän sitten opettaa. Eikä kaikkea voi oppia valmiiksi elääkseen virheettömästi.

Olen oma-aloitteisesti selvittänyt joillekin miehille, millainen (paikoin myös helvetillinen) hormonivuoristorata kaikkine sivuvaikutuksineen onkaan meneillään aina kerran kuussa ja ettei se ole mitenkään naisen itsensä käsinkirjoittama, ja että siihen voi kyllä vaikuttaa, muttei sitä voi kokonaan nollata. Kulmakarvojen korkeuksista päättelin, että info oli kaikista wikipedioista ja suhdekokemuksista huolimatta aikas uutta. Ymmärtäminen saattaa lisätä myös empatiaa.

Kuitenkin on paljon vääristäviä vitsejä tästäkin aiheesta, ja niitä viljellään mielellään, ja ne jäävät takaraivoon "totuuksiksi". Lopputulos lienee arvattavissa, vähän sama kuin kokemattomien varhaisteinien seksikeskustelut. :D

Heh, "naisethan ne miehet on tehneet". Tuskinpa ihan yksinään. :D

Pidän toimimattomana sukupuolten vastakkainasettelua. Johtunee siitäkin, etten pidä keinotekoisista, sirkushuveja tavoittelevista konfktiasetelmista, jota esim. realitysarjat, yellow press ja muu sossuporno tarjoavat. Se on vähän kuin jätteistä tehtyä muka-einestä suoraan injektoituna aivoihin. Henkisesti myrkyllistä. Naiset ja miehet on keskenään syystäkin erilaisia. Samankaltaistuminen toisi ehkä senkin, että jokainen voi ihan itse tuottaa spermaa, siittää itsensä ja synnyttää ihan itsekseen, ja ainoa olemassaoleva huoltajuusmuoto olisikin yksinhuoltajuus. :D

Se jää mulle tosi epäselväksi, että millä tavalla käytännön arkielämässä naiset pitävät miehiä orjina. Jätetään feministit sivuun, näkemyksesi niiden roolista ja käytöksestä olet jo selittänyt. Mietin sitäkin, onko esim. kotitöiden (yhteissopimuksellakin) jakaminen parisuhteen osapuolten kesken miehen alistamista, koska kyseessä ovat "perinteisesti akkain työt" ja mies kaipaisi "miesten töitä", joita ei kaupungissa vain ole tarjolla, ellei niitä hakemalla hae ja keksi?

On ihan inhimillistä pitää omaa toimintatapaa hyvänä ellei erittäin hyvänä, varsinkin jos se toimii itselle. (Taas ehe ehe -hyvä vitsi aiheesta: hippi kasvattaa kannabista, hoitaa sitä huolellisesti ja saa kivan sadon. Istuu pössyttelemässä ja pohtii: "Tää on hyvää, tosi hyvää. Mähän osaan. Miksen mä ole maatalousministeri?" :D)

En usko, että kovin moni perusfiksu ihminen (lue: keskivertokansalainen) lähtisi silti aidosti vetämään henkseleitä kaikkien muiden tapojen yli ja nostamaan omaansa jalustalle, tai etsimään omasta tavastaan vikoja, jos niitä soveltaisi jonkun ihan muun elämään. Toisinaan hyvää tarkoittaen ihmiset voivat tarjota ratkaisuja tai neuvoja toisille näiden kertoessa vaivoistaan/ongelmistaan, ja tämäkin lienee ihan inhimillistä, vaikka saattaa ärsyttää niitä ongelmistaan kertojia. (Jotkuthan haluavat vain valittaa ja torppaavat hyvätkin neuvot/kommentit, mutta tämä on sitten taas ihan eri aihealue/keskustelu.)

Onko mielestäsi tosiaan niin, että vain todella harva jos kukaan voi olla paneutumatta kovin syvällisesti sellaiseen, mikä ei heitä kiinnosta tai liippaa heidän elämäänsä? Käsitän niin, että tämä tarkoittaa tätä: melkein kaikki ihmiset tai ainakin huomattavan suuri osa käyttää aikaansa käsitelläkseen sellaisia asioita, jotka eivät kiinnosta heitä eivätkä mitenkään liity heidän elämäänsä. Millaisia asioita nämä olisivat ja millainen "pakko" olisi taustalla? Kysyn ymmärtääkseni, koska en itse osaa arvata oikein jos lainkaan, mitä tarkoitit.

"The only thing necessary for the triumph of evil is for good people to do nothing."
En pidä tuota kiveen hakattuna, koska myös olosuhteet voivat olla esteenä asioiden tapahtumiselle tai suunnitelma pettää hataruudessaan. Lisäksi lasken tuon ilmaisun samaan kastiin tämän kanssa: "If you're not with us, you're against us." Ellei kyseessä ole porukan jakautuminen kahdeksi taistellakseen hengestä ja turpaan tulee vaikka tutisisi pasifistina nurkassa, niin ilmaisuhan on aika manipuloiva ("joko-tai", näennäinen valintapakko). Joskus voi olla yksinkertaisesti puolueeton ja irti tilanteesta.

Mitä on tasa-arvon syöksykierre ja miten se mielestäsi tai näkemystesi mukaan ilmenee? Jälleen: kysyn, koska en osaa sanoistasi päätellä tai nähdä mitä tarkoitat, ja olisi ihan mielenkiintoista saada joitakin esimerkkejä ymmärtääkseni tilanteen sinun silmin. Huom. en pyydä esimerkkejä voidakseni alkaa väittelemään kanssasi niiden oikeellisuudesta. Tähän mennessä olet varmasti jo oppinut, että pidän väittelyitä ajanhukkana.

Mun elämä ei ole ongelmatonta tai helppoa, koska olen nainen. Et tietenkään voi tätä tietää, koska olet mies, mutta naiset törmäävät aika usein nytkin elämässään lasikattoihin, hyvävelikerhoihin ja kaikenlaiseen muuhun vähemmän tasa-arvoiseen tai reiluun penispohjautuvaan syrjintään.

Itse olen valinnut joskus taistella tätä ilmiötä vastaan ja joskus olen poistunut tilanteesta, koska taisteleminen olisi ollut ajanhukkaa ja elämäni tuhlausta. Naistenkin elämässä on siis papanoita heitteleviä paviaaneja. Niistä ei vaan viitsi tehdä elämänsä keskipistettä ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Tämä on asenne- ja valintakysymys ainakin itselleni.

shiwan8

25.2.2014 02:17

Muoteissa on myös se vika, että niihin sopivat tuppaavat olemaan täydellisen haluttomia ymmärtämään ja hyväksymään sitä, että joku muu ei niihin sovi.

Jos nyt lasketaan tähän vain ne perheet joissa kaikki ovat saman katon alla ja kaikki ns. normaaleja ihmisiä, on ihan omaa typeryyttä jos ei hoida hommiaan niin, että voimat siihen riittävät. Yleensä töitä saa tehdä lyhyemmissä pätkissä noin esimerkiksi.
Se, onko taitoa on sitten toinen juttu. Siinä olisi mainio sauma intin vaihtoehdoksi, opetella miten lapsen pää toimii. Siinä missä miehet menevät kouluttautumaan tulemaan ammuttaviksi rajalle suojellakseen omaa ja muita maan perheitä voisivat muut sitten mennä oppimaan miten sen pennun kanssa on fiksua toimia. Vähemmän traumoja -> enemmän työkykyisiä. Tämä voitaisiin jo hyvin perustellusti hoitaa niin, että asetetaan sama maanpuolustus tmv. velvollisuus naisille joka siis on jo miehillä.

Muiden opetuksen tarkoitus ei pitäisi ollakaan se, että estetään tekemästä asioita vaan että valistetaan siitä mitä todennäköisesti seuraa minkäkinlaisesta toiminnasta. Nythän ollaan tasolla jossa tarhassa todetaan jo käytännössä suoraan, että on huono juttu olla poika tai poikamainen.

Ymmärtäminen tosiaan saattaa lisätä empatiaa. Nykyihmisiä katsoessa näyttäisi siltä, että monesta tulee parisuhteen käynnistyttyä ja alun huuman loputtua jonkin sortin sosio-/psykopaatteja. Tuo sen perusteella, että ei olla monesti vähääkään kiinnostuneita muiden olemisen laadusta ellei itsellä ole maailman eniten kivaa 100% ajasta. Tämä näkyy erityisesti nuoremmissa.

Vääristäviä vitsejä? Ai vastaava kuin "kyllä jokainen kunnon mies (vapaavalintainen naista palveleva teon kuvaus)"?

Juu siis eivät naiset miehiä yksin tehneet, mutta siitä kommentista näkee nykyisen naisasiarintaman jäsenten selkeän suhtautumistavan. Koska miehet ovat lähtöisin (myös) naisesta ovat he naisten kollektiivin omaisuutta.

Se konfliktiasetelma sukupuolten välillä ei ole miesten keksintö. Aina on ollut läppää vastakkaisesta sukupuolesta, mutta tämä "war of the sexes" on kyllä ihan vain muutaman miesvihaajan alulle panema aivopieru jolle on helppo värvätä kannatusta katkeroituneista narsisteista ja huono-onnisista naisista.

Niin siis käytännön arkielämässä mieheen kohdistuvat odotukset eivät ole muuttuneet miksikään. Miehet menevät edelleen ennen naisia sotiin tai arkisemmin puolustamaan perheitaan merkittäviltä uhilta (olivat ne sitten mitä tahansa) oman henkensä ja/tai terveytensä uhalla. Miesten odotetaan edelleen tienaavan vähintään saman kuin kumppaninsa ja olisi hyvä tienata merkittävästi enemmän. Miesten odotetaan edelleen tekevän raskaat ja vaaralliset työt (orjien kieltämisen jälkeen kaivoksiin tmv. ei esimerkiksi ole tainnut kuolla yhtään naista). Ylipäätään, oli se uhraus mikä tahansa, jos sitä ei joku erityisesti halua tehdä niin mies sen tekee joko odotusten tai pakon seurauksena...joilla ei ole juurikaan eroa käytännössä. Miehen odotetaan myös edelleen, kuten tuolla jo totesin (vai oliko toinen ketju), olevan se tukipilari joka ei kriisin osuessa kohdalle osoita minkään sortin rakenteellisen heikkouden merkkejä vaan handlaa tilanteen kuin tilanteen.
Samaan aikaan mieheltä vaaditaan sitä, että hän hoitaa puolet huushollista, lapsista ja muista vanhaan aikaan naisen töistä.
Ihan ok jos naiset hoitaisivat puolet miesten vastuualueesta, mutta kun eivät hoida. Käytännössä siis se, että naisille on suotu lisää vapauksia on johtanut siihen, että miesten omien hommien lisäksi heidän odotetaan nyt hoitavan myös puolet "naisten hommista". Mitään kiitosta siitä on turha odottaa keneltäkään.
Tämä eroaa orjuudesta ainoastaan siten, että miehellä on vaihtoehtona ottaa sosiaalinen "hylkiö"-leima. Pakko siis ei ole, mutta kumpikaan valinta ei ole hyvä.

On inhimillistä pitää omaa toimintatapaa hyvänä jos se toimii itselle. On se kuitenkin osoitus empatiaan kykenemättömyydestä jos ei ole halukas tekemään kompromissia kun se ei toimi kumppanille, vaan odottaa tämän vain nielevän itselleen toimimattoman systeemin.

Riippuu ihan perusfiksun kansalaisen sukupuolesta ja sen perusteella kasvatuksesta. Ne naiset jotka ovat kotona äideiltään esimerkin kautta oppineet, että isiä (lue miehiä) saa hakata niin henkisesti kuin fyysisestikin jos hän ei taivu naisen tahtoon, eivät ihan hirveästi ole kiinnostuneita kompromisseista. Sama pätee varmaan päinvastaiseenkin.

Kyllähän ihminen voi paneutua mihin asiaan vaan. Se on sitten eri juttu kiinnostaako jos siitä ei koeta olevan itselle hyötyä. Miksi naiset paneutuisivat ajattelemaan mikä on todellista tasa-arvoa jos se on kerran heille keskimäärin vain haitallista? Miksi miehet olisivat vanhaan aikaan paneutuneet ajattelemaan samaa asiaa kun se kerran oli heille lähinnä haitaksi?

Joko/tai-tilanne on jokaisella edessä monta kertaa päivässä. Jo se, että sattuu tykkäämään jäätelöstä ja on tilanteessa jossa sitä olisi saatavilla johtaa enemmän tai vähemmän tietoiseen joko/tai-päätökseen ja sitä seuraavaan toimintaan. Tämä ei ole sen kummallisempi asia. Joko vastustaa syrjintää tai ei vastusta niissä olosuhteissa ja vaikutussuuntauksissa jossa sitä esiintyy. Aika harva näyttää vastustavan ääneen mikä taas johtaa siihen, että jos sitä ei suoraan kannateta niin se ainakin hyväksytään. Kyllä, jako on oikeastikin juuri noin yksinkertainen. :)

Tasa-arvon syöksykierteestä voisi olla hyvä esimerkki sukupuolikiintiöt. Niistä eivät miehet käytännössä hyödy tai pikemminkin niin päin, että niistä on miehille lähinnä haittaa. Vaihe jossa ne keksittiin oli sellainen, jossa haluttiin tasapäistää joidenkin alojen töihin pääsemisen todennäköisyyksiä ariarvoistamalla hakijat sukupuolen mukaan. Toinen esimerkki voisi olla se, että siinä missä on vaadittu miehiä taipumaan naisten hyväksi, yksikään nainen ei ole joutunut kuitenkaan luopumaan mistään sellaisesta edusta jota mies ei voi saada jo pelkästään sukupuolensa takia. Asenteellisten epätasa-arvon tilojen ylläpito on myös yksi esimerkki siitä. Sellaista on esimerkiksi juurikin nämä kasvatuksellisten asennevammojen ylläpitämiset ja vaikkapa se, että vaikka laki turvaa miehelle oikeuden tietää onko hänen lapsekseen väitetty lapsi todella hänen, hänellä ei käytännössä ole sitä oikeutta jos mielii pitään sen lapsen perheen kasassa mikäli ilmenee, että väite lapsen suvusta pitää paikkaansa. On olemassa vain naisten kuntosaleja, mutta ei nyt tule mieleen ainuttakaan vain miesten kuntosalia. Euroopasta ei löydy yhtään miehiin kohdistuvan väkivallan vastaista edes kansallista sopimusta. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavia löytyy pari. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavia löytyykin sitten joka maasta omansa ja vielä Euroopan laajuisia muutama. Ironisesti naiset ovat aina kokeneet vähiten väkivaltaa itseensä kohdistuvana, lapset ovat siinä keskikastissa siltä osin ja maassa kuin maassa eniten turpaansa ottavat miehet, vieläpä melko usein juurikin naisilta.
Löytyyhän noita. Ei paljon muuta tarvitse tehdä kuin kävellä ulos kotoa ja niihin törmää melkein väistämättä.

Tuossa taannoin tuli juttua noista lasikatoista ja hyvävelijärjestöistä tmv. työelämässä. Ilmeni aika nopeasti, että sama pätee miehiin eikä niissä ole kyse sukupuolesta vaan yksinkertaisesti naamasta ja siitä onko edes hakenut jotain hommaa. Elämä ei monesti ole reilua eikä se ole sukupuoliasia. Nuo teoriat työelämän tmv. sektoreiden naisten etenemistä ja palkkatasa-arvoa loukkaavista asioista ovat samalla tasolla kuin väitteet siitä, että miehet eivät halua että nainen lähestyy heitä pariutumismielessä. On varmaa, että joitain poikkeuksia on joissa ne väitteet pitävät paikkaansa. Kuitenkin on myös varmaa, että ne poikkeukset ovat harvassa nykypäivänä.

Sitä en kiellä, etteikö naisilla olisi joitain koettuja vääryyksiä useammin edessään kuin miehillä, mutta olen sitä vastaan, että ne kostetaan kaikille miehille kuten nyt on tehty. Miehillä on vastaavia eikä kukaan ole vielä keksinyt syyttää niistä naisia...pois lukien muutamat harhaantuneet itsepetostaan ruokkivat sankarit.

No, se on sitä valintakysymystä johonkin pisteeseen kaikille. Käytännön tosiasia on kuitenkin se, että tällä hetkellä tässä maassa ei ole sellaista tahoa joka millään tavalla pitäisi miesten puolia asioissa joissa miehet ovat kyykyssä. Sellaista asiaa ei vastaavasti ole jossa naiset olisivat kyykyssä ilman puolustajia tai ainakaan sellaista ei ole kukaan kyennyt osoittamaan. Tilanne on lievästi vinoutunut. Vinoutumaa perustellaan asioilla jotka lakkasivat olemasta väitetyssä muodossaan kauan ennen edellisen vuosisadan loppua ja ovat voimassa nykyään käänteisinä.

onkooikeamies

25.2.2014 11:56

Shiwan, näytät käyvän hurjaa sotaa jokapäiväisessä elämässäsi. En tiedä, miten olet tähän sotaan joutunut ja miksi. Mitä sinulle on tapahtunut, että olet alkanut katsella maailmaa noin vinoutunein silmin?

Suomi elää rauhan aikaa. Pakollinen asepalvelus on kansan syvien rivien toivoma asia, jota vastustavat muutamat helsinkiläiset vihervasemmistolaiset miehet ja naiset. Tasa-arvoasiana sitä ei juuri pidetä. Tiesitkö, että se kestää vain puoli vuotta ja on useimmille vain hieman ylpeyttä nostattava pidempi partioretki? Kainuussa ja Lapissa kutsunnoissa hylätään merkittävä osa nuorista miehistä ja muuallakin kaikkia ei oteta mukaan. Yleinen asevelvollisuus ei siis kosketa enää kaikkia loppuun asti.

Idea pakollisesta hoivataitojen opettelusta naisille on ihan hyvä. Suurin osa tytöistä puolipakotetaan hoivaleikkeihin lapsuudessa, ympäristön kannustamana ja päiväkotien leikeissä. Puolet naisista hankkii hoivakoulutuksen tai kasvatusalan tutkinnon, joten tavallaan toiveesi on jo toteutunut.

Ehkä jokin on koulutuksessa vialla, jos muutkin miehet kuin sinä kokevat tulevansa syrjityiksi.

Luulen että kokemuksesi perustuvat yksittäistapauksiin, joita reippaasti yleistät koskemaan koko ihmiskuntaa. Globaalisti ja jopa Pohjoismaissa naiset ovat edelleen huono-osaisempi sukupuoli esim. työmarkkinoilla. Maailman rahoista ja omaisuudesta suurin osa on muutamilla miehillä. Suomessa köyhiä ovat yksinhuoltajat, eläkeläisnaiset ja syrjäytyneet miehet. Viimeksi mainittuun porukkaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Mitä sinä ehdotat toimenpiteiksi?

shiwan8

25.2.2014 15:43

Ei se ole hurjaa sotaa. Sanotaan vaikka niin, että karsastan vain epärehellisyyttä ja silkkaa kirkassilmäistä valehtelua jolle käytännössä kaikki 80-luvun jälkeiset tasa-arvotoimet perustuvat tässä maassa. Rasismi ja seksismi poistuvat itsestään kun niistä lakataan tekemästä numeroa.

Eihän se, että pakollinen asepalvelus/sivari/totaali on olemassa ole tasa-arvo-ongelma. Se on olosuhteiden pakko. Se kuitenkin on tasa-arvo-ongelma että se koskettaa vain miehiä. Siinä mielessä on pakko nostaa hattua niille naisille jotka intin käyvät koska he luopuvat yhdestä etuoikeutuksesta sen homman nimissä. Tämä epätasapaino paikattaisiin helposti pistämällä naiset puolen vuoden mittaiseen kouluun tmv. josta on kansalle hyötyä joko suoraan tai välillisesti. Itse menin intin läpi ihan omasta tahdosta ja meinasin jäädä santsariksikin koska pidän sen tyylisestä elämästä jossa asiat ja ihmiset ovat rehellisiä laadustaan. En koe jääneeni mistään paitsi viettäessäni sen vuoden siellä. Se ei tarkoita sitä, etten näkisi sitä etua minkä saa kun ei sitä ruljanssia läpi käy. Pitää muistaa että se puolenkin vuoden kurkkusalaattisukelluskurssi lykkää koulusta valmistumista vuodella.

Se, että osa naisista hakee jonkin sortin hoitoalan tmv. koulutuksen vapaaehtoisesti on aika eri asia kuin se, että joutuisivat hakemaan sen halusivat tai eivät. On myös täysin yhdentekevää isossa mittakaavassa, että muutama prosentti väestä ei joko henkisesti inttiä kestä tai eivät siihen fyysisesti kykene. Valtaosa miehistä sen tai vaihtoehtonsa joutuvat läpi käymään ja se on suoraan pois heidän tulevaisuudestaan.

Jopa feministit yleisesti myöntävät tuon olevan tasa-arvo-ongelma. Se jo sinällään kertoo sen, että systeemi on pahasti viallinen. Nyt kuitenkin puhutaan porukasta joita ei voisi miesten hyvinvointi millään vähäisimmälläkään tasolla kiinnostaa...

Millä tavalla naiset ovat huono-osaisempia työmarkkinoilla? Millä tavalla se, että rikkaimmat ovat monesti miehiä, on tasa-arvoasia? Mitä väliä sillä on, mikä tilanne on globaalisti kun kyse on paikallisesta touhusta eikä vaikkapa Afganistanista joka ei ole edes naapurissa? Millä tavalla naiset ovat todistetusti altavastaajia tässä maassa? Miten se, että yksinhuoltajat ovat monesti köyhiä, on tasa-arvoasia? Miten se, että ihminen on valinnut tehdä matalapalkkaista hommaa elämässään ja saa siitä matalaa eläkettä on tasa-arvoasia? Se, että syrjäytyneet ovat merkittävän enemmistön turvin miehiä, on hyvä pointti, mutta mistä se johtuu?

Ehdotan toimiksi:
1: Realismia jolla päästään eroon käsityksestä jonka mukaan naiset ovat tässä maassa huono-osaisempia. Jo pelkästään se, että miehet ovat reippaasti useammin syrjäytyneitä, kertoo, etteivät naiset todellisuudessa ole niitä huono-osaisempia.
2: Jotta naiset voisivat olla rikkaimpia, pitäisi heidän haalia sitä fyffeä. Se, haalivatko vai eivät, on heidän henkilökohtainen valintansa.
3: Se, että yksinhuoltajat ovat köyhiä, on yksi asia. Sillä ei tosin ole sukupuolen kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että huoltajuuskiistat ratkeavat viranomaisten puolueellisen suhtautumisen takia naisten hyväksi melkein 10/10 kerrasta. Jos miehet saisivat ne lapset, niin miehet olisivat niitä köyhiä. Tokikaan sitä ei sitten nähtäisi tasa-arvoasiana...
4: Eläkeläisnaiset ovat valinneet matalapalkka-alan ja saavat sen mukaista eläkettä. Ei ole kivaa, mutta ei myöskään voi syyttää kuin itseään ja ehkä valtion eläkepolitiikkaa.
5: Syrjäytyneet miehet...no, ehkä sekin ratkeaisi ihan jo sillä, että niitä miehiä ei pakotettaisi pärjäämään kun kerran kaikkien pää ei sitä pärjäämispakkoa kestä. Naisilla tätä ongelmaa ei ole joka johtaa syrjäytymisenkin vähäisyyteen. Tämä on itse asiassa aika surkuhupaisa kulttuurillinen taakka. Miehen on pakko pärjätä aina jos meinaa säilyttää ihmisarvonsa ympäröivän maailman silmissä. Tätä asetelmaa lietsotaan viimeistään päiväkodista lähtien. Sitten ihmetellään miten miehillä ei aina kuula kestä kun mikään mitä he voivat tehdä ei riitä. :D

Vika on eriarvoistaminen sukupuolten välillä. Jos tasa-arvoa oikeasti haluttaisiin eikä vain naisten nostamista miesten yläpuolelle niin tämä maa näyttäisi hyvin erilaiselta.

Dia

25.2.2014 23:23

Kiitos vastauksesta.

En ole varma, ymmärsinkö kaiken tavallasi tai ymmärsinkö lainkaan. Muistin taas, miksi olen aikanani pitänyt sinua toivottoman onnettomana ihmisenä, joka näkee maailman olevan musta ja pimeä. Tosielämässä olet hiukan erilainen kuin millainen kuva teksteistäsi usein välittyy.

En aio käydä kohta kohdalta läpi koko tekstiäsi. Kommentoin vain paria kohtaa.

Intti ei ole sama kuin sota, eikä Suomi ole tosiaan sotatilassa tai edes sellaisen uhan alla.

Ennen wanhaan miesten töitä oli se leivän tuominen pöytään. Nykyään naisetkin käyvät töissä ja maksavat yhteiskuluja. Näinhän naiset hoitavat puolet siitä "miesten töistä".

Jonkun yksittäisen ihminen kommentti "miehet naisten omaisuuttaa" ei ole "miehet ovat naisten orjia ja ihmisarvottomia" -epidemia, vaan yhden (1) ihmisen mielipide.

Enikeis, hyväksyn sen, että näet asiat huomattavan erilaisessa valossa kuin minä. En yritä kääntää päätäsi tai todistaa, että ajatusmaailmasi olisi jotenkin "väärä".

Teksteistäsi saa usein sellaisen käsityksen, että kannat maailman murheita harteillasi. Tämä on vain käsitys, mielikuva. Ei muuta.

Dia

25.2.2014 23:24

Niin ja tosiaan, alkuperäinen aihe oli rakkautta ja rohkeutta käsittelevä, joten koitan jatkossa pitäytyä siinä.

shiwan8

25.2.2014 23:55

Suomi on käytännössä aina sodan uhan alla. Johan tossa nostettiin taannoin valmiusastettakin kun joku naapurimaan sankari sanoi jotain sen suuntaista että kohta saattaisi sataa "murkulaa" taivaalta. Intissä opetellaan niitä taitoja joilla maata sitten puolustetaan jos se sodan uhka realisoituu. Jos sota syttyy, miehet sinne rintamalle lähetetään, ei naisia. Tämä on tässä maassa miehen osa. Vastaavaa osaa ei ole naisilla.

Miesten töihin kuului myös se omaisuuden, perheen ja muun yhteisön puolustaminen tarvittaessa oman henkensä uhalla, ihan niin kuin nykyäänkin. Ravinnon hankinta metsästämällä/kalastamalla/hankkimalla sitä kauppiailta, ihan niin kuin nykyäänkin ellei nainen siihen halua osallistua. Siihen kuului myös perheen "poliisin" rooli, ihan niin kuin pääasiassa nykyäänkin. Siihen kuului kodin ja vastaavien rakennusten jne. kunnostaminen, ihan niin kuin nykyäänkin. Siihen on kuulunut kodin välineiden kunnostaminen ja tarvittaessa tekeminen/hankinta, ihan niin kuin nykyäänkin. Siihen kuuluivat kaikki raskaat työt, ihan niin kuin nykyäänkin. Miehen homma oli ja on edelleen olla se perheen horjumaton tukipilari joka ei edes taivu vaikka kaikilta muilta lähtisi mopo täysin kintaasta.
Naisten töihin kuului lasten hoito, josta puolet on nykyään miesten harteilla. Myös ruokapuoli kuului naisille, josta puolet on nykyään miesten hommia. Siisteyden ylläpito kuului naisille ja nykyään puoliksi miehille. Pyykkäys joka sekin on puoliksi miesten hommaa nykyään.

Miesten vastuulla on siis viimekädessä kaikki se, mikä oli ennenkin. Puolet naisten aikaisemmista hommista on siirretty miehille. Tästä tulee se orjuutusaspekti. Jos naiset kantaisivat puolet entisistä miesten vastuuhommista niin kyseessä olisi tasa-arvo. Nyt kyseessä on vain naisten elämän helpottaminen miesten elämän vaikeuttamisen myötä. :)

Yhteiskunta kohtelee miehiä ihmisarvottomina. Sille on ihan syy miksi niin moni mies syrjäytyy ja miksi niin harva nainen syrjäytyy, eikä sillä ole mitään tekemistä miesten ja naisten henkisten ominaisuuksien verrannollisuuden kanssa.

En kanna maailman murheita harteillani. Sukupuolten rajapinnassa nyt vaan on kakkalinko joka on suunnattu pois teidän tontilta ja meidän tontin suuntaan. Se, että asiasta puhuu niiden oikeilla nimillä ei tee siitä vielä ihmiselle ongelmaa. Se osoittaa vain sen, että sellainen ihminen on realisti. :)

shiwan8

25.2.2014 23:57

Ja mitä siihen tulee onko rakkaus rohkeiden laji vai ei niin vallitsevassa kulttuurissa rakkaus on siihen vaivautuvien naisten ja itsesuojeluvaistoltaan kuolleiden miesten laji. Ei paljon muuta. :)

Dia

26.2.2014 13:11

En edelleenkään ymmärrä sun tapoja tarkastella maailmaa ja arvottaa sekä vastakkainasettaa asioita. Taidan jatkossa keskittyä asioihin, joista saan selkoa. :)

shiwan8

26.2.2014 14:17

Niinno siis se vastakkainasettelu tulee kyllä muualta kuin minulta. On aivan ok ettei asiasta ole pakkoa kummallekaan. :)

Dia

26.2.2014 14:31

Pakkohan on vain kuolla. :)

toimittaja

26.2.2014 15:58

Yhden miehen tarkastelun sijaan tarjolla on myös tutkittua tietoa asioista. Valitettavasti Tilastokeskus julkistaa vasta huhtikuussa seuraavan ajankäyttötutkimus-teemaan kuuluvan raportin, joten seuraavat tiedot ovat jo hieman vanhentuneita:

http://www.stat.fi/til/akay/2000/akay_2000_2005-02-03_tie_001.html
Naiset tekevät lähes kaikkia kodin töitä selvästi miehiä enemmän siis.

Tässä tilastoa pain vuoden takaa (naisten kokonaistyöaika on nyt miehiä suurempi):
http://www.stat.fi/til/akay/2009/05/akay_2009_05_2011-12-15_tie_001_fi.html

Kaupungeissa kerrostalo-olosuhteissa rakennus- ja korjaustöiden määrä on pienehkö, ja niistäkin huolehtii yleensä remppareiska. Omassa tuttavapiirissäni naiset ovat erittäin ansioituneita remppahommissa ja kunnostustöissä.

Erilaisten koneiden korjaus ja huolto on myös urbaaneissa olosuhteissa vähäistä. Kaikilla ei esim. ole yhtään autoa ja senkin kunnostaa huoltomies ja renkaat vaihtaa firma 20 euroa/ kerta. Ehkä jotkut duunarimiehet tekevät enemmän ja osaavat paremmin, mutta useimmat tuntemani johto- tai asiantuntija-ammatissa olevat miehet hyvin harvoin tarttuvat fyysiseen työhön.

Mitä viikoittain toistuvia raskaita töitä on kerrostalossa? Paitsi juuri imurointi ja kauppakassien kantaminen? Ei meidän talossa ainakaan ole mitään betonisäkkien kantamista tarjolla.

Mitä tulee perheen elatukseen, on miesten bruttopalkka Suomessa keskimäärin lähes tonnin suurempi kuin naisten (vaikka naisten koulutustaso on ollut jo ainakin sukupolven ajan korkeampi). Naiset käyvät kuitenkin maailman eniten kokopäivätyössä juuri Suomessa, eli yrittävät tasa-arvon nimissä laittaa täysillä kortensa kekoon.

Asunnon täydellistä tuhoa varten on useimmilla perheillä kotivakuutus. Harva mies rakentaa palaneen talon tilalle uuden.

Eläkeläisnaisten pieni eläke johtuu siitä, että aiemmin naiset olivat yleisemmin hoitamassa kotia ja lapsia (esim. subjektiivinen päivähoito-oikeus on tuoreehko uudistus, eikä lapsia voinut hylätä ilman vahtia kotiin), tai jos tuntee historiaa, tietää että noin sukupolvi sitten oli erikseen huonommat palkkaluokat naisille samasta työstä. Huonommasta palkasta kertyy huono eläke.

Feministit ovat ajaneet naisille oikeuden opiskella yliopistossa tai toimia lääkärinä. Ihan hyviä uudistuksia. Tai oikeuden saada samasta työstä sama palkka. Not bad. Feministien ansiosta naiset käyvät töissä ja osallistuvat perheen elatukseen. Jokainen voi itse arvioida, onko tämä hyvä uudistus vai ei. Joidenkin naisten mielestä on ajauduttu tilanteeseen, jossa naiset tekevät kaksi työpäivää.

Hesarissa oli juuri juttu avioeroista. Muistaakseni jopa 90 prosenttia eronneista valitsee lapsille yhteishuoltajuuden. Lähivanhempi on edelleen useammin äiti.

Mitä tulee miehen kokemaan vastuuseen kokonaisuudesta...minun on vaikea sitä arvioida kaikkien miesten puolesta, mutta oma kokemukseni on, että miehet kokevat enemmän taakkaa juuri perheen elatuksesta ja isojen asioiden järjestelystä (kuten katto pään päälle jne.).

Yhtenä esimerkkinä voin kertoa tuntemieni naisten ja miesten suhtautumisen työhön. Useimmat naiset ottavat perheen elatuksen hyvin vakavasti, mutta jos nyt haetaan eroa sukupuolten välille, niin sanoisin, että naiset lähtevät töistä miehiä helpommin. Jättävät ikävän työpaikan, vaikka varmuutta uudesta työstä ei olisi, lähtevät opiskelemaan uutta ammattia jne.

Onko tämä hyvä vai huono asia? En tiedä. Miehille ikävää, jos inhoavat työtään, eivätkä uskalla ottaa riskiä työpaikan tai alan vaihdosta, koska vastuu painaa. Toisaalta on hyvä asia ottaa joskus riskiä oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Naisten on ehkä myös helpompi saada korvaava työ tilalle. Kokonaan työttömäksi joutuminen on harvinaisempaa naisten kohdalla.

vetaydynbunkkeriin

26.2.2014 16:19

"Miesten töihin kuului myös se omaisuuden, perheen ja muun yhteisön puolustaminen tarvittaessa oman henkensä uhalla, ihan niin kuin nykyäänkin."

Oletko tosissasi? Missä oikein asut?

Omaisuuden ja perheen ja yhteisön puolustaminen henkensä uhalla? Onko Suomessa jokin näistä erityisesti vaarassa?

Näistä tehtävistä maksetaan poliisille, ei ole tarkoitus yksittäisen miehen henkeänsä uhrata omaisuuden puolesta.

Yleisesti vastuu kaikkien turvallisuudesta kuuluu yhteisön jokaiselle jäsenelle. Tytöille, pojille, miehille ja naisille.

Kuka sitä omaisuutta, perhettä ja yhteisöä yleensä uhkaa? Varmaan aseistautunut ja vaarallinen feministien lauma?

Dia

26.2.2014 17:54

toimittaja, kirjoitit yllättävän paljon sellaista asiaa, mitä olisin shiwanille itsekin kirjoitanut, jos olisin jaksanut vaivautua käymään yksityiskohtia läpi. Tekstisi tuli vähän kuin sanattomasta tilauksesta. :D Kiitos! :)

Ihan lopun aiheeseen: pidän toimivana ratkaisuna sitä, että lähtee pois toimimattomasta kaavasta. Itselleen sopimattomasta työstä/työilmapiiristä tai ihmissuhteesta irtisanoutuminen on minulle tuttua, ja vaikka lähdin joka kerta ns. tyhjän päälle, elämä on tarjonnut vain hyviä ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joissa olen voinut toteuttaa itseäni ja muutenkin voinut hyvin.

Minusta harkittu uskaltaminen ja järkevien riskien ottaminen on ehdottomasti toimivampi vaihtoehto kuin pelon kourissa kärsiminen vanhassa tutussa tilanteessa.

shiwan8

26.2.2014 21:26

Toimittaja on valinnut ihan hyvää tavaraa esille tuotavaksi. Noissakin se ongelma on vain sama kuin Tuhansien Iskujen Maassa, oletetaan että jos mies väittää tekevänsä jotain oikein tai edes ettei tehnyt jotain väärin niin hän valehtelee. Tuossa nyt vaan ei sitä suoraan sanottu toisin kuin TIMssa.

Homma on silti niin, että niitä töitä on molemmille. Sitä en epäile, etteikö "miesten töitä" olisi verrattain vähän suhteessa "naisten töihin". En vain ole sitä mieltä, että toisin kun tässäkin nyt on epäsuorasti asia esitetty, että miesten efortti pitäisi laskea automaattisesti nollaksi tekivät he mitä tahansa koska se nyt vaan on niin vaikeaa olla nainen.

Miesten haluttomuus ottaa riskejä myöhemmällä iällä on vastuukysymys, ei paljon muuta. Jos hommat leviävät käsiin, oli se asia mikä tahansa, vastuu asioiden kuntoon hoitamisesta on miehellä. Se voi tarkoittaa sitä, että mies hommaa jonkun muun hoitamaan vaikka sen kämpän korjaamisen.

Mutta joo, toit hyvää asiaa esiin, vaikkakin sitten vähän kyseenalaisista lähteistä. Kyseenalaisista siksi, että kuten tapana on, noissa otetaan hyvin usein ”hiukan” tiettyä tulosta hakevasti materiaalia käyttöön.

Bunkkerille:

Olen tosissani. Se ei vaadi kuin sen yhden kännisen urpon joka haluaa väkisin maata sen miehen naisen ja kas, se on sen miehen tehtävä paikalla ollessaan ottaa juuri niin paljon niitä osumia kuin tarvitsee jotta nainen säästyy siltä kohtalolta. Tavanomaisempi tilanne taitaa kuitenkin olla se, että joku peelo ottaa kipinää kuppilassa kun nainen valitsee olla antamatta ja päättää kostaa lyömällä sitä naista. Jos nyt niin käy, että mieheltä lähtee prosessissa henki niin so be it, se on kuitenkin yleisön mielestä sen miehen tehtävä. Jos hän ei siihen lähde tai siinä onnistu niin koko hommasta syytetään naisen miestä.

Sitten on vielä se, että jos sota syttyy, niin miehet siellä rintamalla ovat kuolemassa. Tämäkin on vain perusoletus jota juuri kukaan ei muista laskea mukaan oikein mihinkään.

Poliisin tehtävähän on hoitaa noi ensimmäiset tilanteet, mutta montako juttua sinulle tulee mieleen jossa poliisi on ollut sellaista estämässä? Sikäli kun poliisi ei ole paikalla, se on miehen itsensä tehtävä.

Se, kenelle vastuu kuuluu ja se, kenet vastuuseen loppupeleissä asetetaan, ovat eri asioita. Se, ettet ymmärrä tätä on luultavasti suurin syy siihen miksi et ymmärrä vastuukuvioista tuollaisissa asioissa mitään.

Jaa että kuka sitä uhkaa? No, tulee mieleen heti 12 tapausta joissa kavereitani on pahoinpidelty, ryöstetty, ryöstetty ja pahoinpidelty, raiskattu ja/tai pahoinpidelty, jos ei vasaralla päähän lyömistä lasketa tappamisen yrittämiseksi niin sitä ei ole tapahtunut. Nämä siis tapahtuivat pääkaupunkiseudulla ja vain pieni osa matalamman sosiaaliluokan alueilla. Tekijöinä on somaleita, suomalaisia nuoria ja jostain turkin suunnilta olevia. Kaikki olivat miehiä. Kaksi tapauksista ovat olleet Itä-Helsingissä, muut "paremmilla" alueilla. Itseltä on pöllitty kaksi pyörää ja muutamaan otteeseen olen joutunut väistelemään iskuja itselleni tuntemattomien suunnalta. Näitä ei ole laskettu noihin 12 tapaukseen. Mitään kaavaa noissa ei sinällään ole. Kyseessä on ollut sekä baari-iltoja että täysin selväpäisiä kävelyreissuja arki-iltoina. Noissa tilanteissa ei ole haastettu riitaa näiden hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden toimesta (sellaistakin on pari tapausta tuttujen toimesta, mutta eivät kuvaa normia joten en laskenut niitä noihin mukaan). Minua henkilökohtaisesti ovat yrittäneet hakata aikuisiällä vain eri etnisen taustan omaavat miehet ja suomalaiset keski-ikäiset naiset. Näillekään en ole kenellekään aukonut päätä. Ironista sinällään, että jos joku on käynyt hermoille ja olen siihen kommentoinut vähän voimallisesti, niin kertaakaan ei ole syntynyt edes riitaa asiasta saati sitten mitään väkivaltaisuuksia.

Ihmisillä on omituinen käsitys maailmasta. Jos itselle ei satu mitään, niin automaagisesti nähdään asia niin, ettei kukaan muukaan voi ikinä missään olla vaarassa ja sitten kun saadaan kuulla sellaisesta tapauksesta niin syntyy virta "omg siis niinq oozä tosissas niinq"-tyylistä hämmästelyä. Siis juuri sitä mitä tuossa minulle tarjosit.
Joka päivä pelkästään Helsingin keskustassa keikataan varmaan se 5-10 mummoa, hakataan kymmenisen ihmistä ja muuta "kivaa". Suurin osa niistä tapauksista ei päädy koskaan mihinkään tilastoon. Tuossa ei ole edes niitä matalampien sosiaaliluokkien kahinointeja joita ei laske kukaan. Jo pelkästään miesten ilmoitusherkkyys pahoinpitelyiden kohteeksi joutuessaan on jotain 2 prosentin luokkaa eikä ne naisetkaan ilmoita varmaan edes neljännestä tapauksista. Siinähän sitten laskette miten turvallista tässä maassa on oikeasti. Henkeä kohden toki tapahtuu vähän kaikkea. Se mikä tapahtuu, tapahtuu pääasiassa niille jotka kotoaan poistuvat yöelämään tai vastaavaan.

shiwan8

26.2.2014 21:38

Monestiko sun on Dia tarvinnut lähteä useammaksi vuodeksi käytännössä tyhjän päälle? Entäpä monestiko olet joutunut lähtemään tyhjän päälle keski-ikäisenä.

Sinulla on käynyt hyvä tuuri. Se, että yleistät sen koskemaan kaikkia ei kestä lähempää tarkastelua. Toki jos on mahdollisuus olla tekemättä mitään ja hyviä tilaisuuksia vain tippuu eteen niin ainahan niin kannattaa tehdä.

Tässä nyt selvästi porukka unohtaa, että oma etuoikeutettu tilanne ei välttämättä ole voimassa kaikilla. Luin joskus jonkun lainauksen jonka sisältö oli käytännössä se, että ennen kuin on elänyt sen saman elämän jonka joku toinen ihminen on elänyt ei ihmisen pitäisi alkaa pätemään sille toiselle siitä mitä pitäisi tehdä ja miten ajatella. Tuon takia olen valinnut realismin, ei vähiten siksi etten ole vielä löytänyt muuta kestävää ajatuslinjausta tällaisessa yhteiskunnassa. Seuraan ympäristöäni, otan asioista selvää ja lähden siitä, että jos virallinen tieto on ristiriidassa sen kanssa mikä on ilmiselvää niin virallinen tieto on melkein varmasti väärää. (Tästä esimerkkinä feminismi nykypäivänä. Sanakirja sanoo feminismin olevan tasa-arvoon tähtäävä suuntaus. Viimeiseen melkein 20 vuoteen ei feminismin nimissä ole tehty yhtään tasa-arvoa lisäävää ratkaisua tässä maassa. Sen sijaan niitä yrityksiä joista osa on onnistunut, osa epäonnistunut eikä mikään tähdännyt tasa-arvon parantamiseen löytyy runsas kirjo. Tässä maassa feminismi ei siis ole tasa-arvoon tähtäävä aatesuuntaus.)
En siis ole kääntämässä täällä kenenkään päätä, jokainen uskokoon mihin haluaa. Meinaan kuitenkin jatkaa asioista niiden oikeilla nimillä toden puhumista jatkossakin. Se, miten ihmiset haluavat vastaanottaa sen on jokaisen oma valinta. :)

Dia

26.2.2014 23:24

Shiwan, tiedät ihan hyvin cityn ulkopuoleltakin käydyistä keskusteluistamme, että minulla on sekä käynyt tuuri että olen tehnyt itse paljon työtä onnellisuuteni ja saavutusteni eteen.

Minulla ei todellakaan ole sen enempää etuoikeutettu tilanne kuin muilla samanikäisillä Suomessa asuvilla naisilla. Siinä missä joku kitisee, minä teen. Toki kitisen minäkin toisinaan, mutta myös teen konkreettisia asioita haluamani eteen. Jos olet eri mieltä asiasta, osoitathan väitteellesi uskottavat perustelut, kiitos.

Missä (muka) yleistin oman tilanteeni koskemaan kaikkia? Toivottavasti et nyt mennyt päättelemään minun sanoistani jotain sellaista, mitä en ole sanonut. Osoitathan selkeästi sen kohdan, jossa mielestäsi yleistin. Muuten en voi antaa noille edellisen postauksesi sanoillesi juuri mitään merkitystä, koska ne perustuvat mutuusi. Olet ennenkin tehnyt liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ainoastaan kerran olet julkisesti myöntänyt mokanneesi.

shiwan8

27.2.2014 00:58

Niin siis se, että ylipäätään on mahdollisuus vain läheä töistä vailla realistista pelkoa pitkäaikaistyöttömyydestä on jo sinällään etuoikeutettua nykyisessä työlisyystilanteessa.

Yleistäminen tapahtuu kohdassa jossa ei oteta huomioon sitä, että kaikilla ei tuohon ole realistista mahdollisuutta. Se, että voi ottaa loparit ei vielä riitä. Pitäisi olla tiedossa jotain vaihtoehtoja jotka ovat parempia tai edes olennaisesti erilaisia. Sitä ei tilannetta ei ole kovin monella.

Dia

27.2.2014 09:18

"Vailla pelkoa"? Kirjoitinko noin? Vai päättelitkö senkin?
En yleistänyt enkä kehottanut ketään seuraamaan esimerkkiäni.
Shiwan, menit taas näkeänn omiasi siellä, missä niitä ei ollut.

shiwan8

27.2.2014 12:45

Sun ikäinen nainen sun alalla ei käytännössä voi jäädä ilman töitä jos on vähänkään valmis venymään siitä, että se työ ei ole naapuritalossa. Joten siis joo, olen sitä mieltä että voit vailla pelkoa lopettaa työsi ja etsiä uutta olettaen että kuukauden sisällä sinulla on jo uusi työpaikka. Vertailuesimerkkinä minä olen jo tämän maan alani parhaan työnantajan leivissä. Jos tästä lähden vaihtamatta alaa niin hommat voivat ainoastaan huonontua olosuhteiden JA palkan osalta. Pitäisi siis vaihtaa alaa joka taas tarkoittaisi sitä että olisin pois työelämästä sen 3-9 vuotta jonka aikana pitäisi asua kadulla koska samaan aikaan ei olisi mahdollista maksaa laskuja ja syödä edes välttävästi.

Olemme siis hiukan eri asemassa ja sitä myöten koen, että et nyt vain ota huomioon sitä, että kaikilla ei ole järkevää mahdollisuutta tehdä niin kuin sinä teit.

Dia

27.2.2014 13:41

Sun argumentit ei vaan kestä päivänvaloa.

Olisi oikeasti, shiwan, todella virkistävää, jos pitäytyisit kirjoittamassani asiassa etkä lisäilisi mun sanoihin omia juttujasi. Siitähän tulee olkiukkoja ja kun et niiden saamisesta pidä, ei liene tervettä jakaa niitä muillekaan.

Mun koulutus ja mun työkokemus on keskenään eri sfääreistä. Ainoa yhdistävä tekijä lienee nimitys "toimistotyö". Olen sinnikkäästi jaksanut oppia ja opiskella uutta jokaikinen kerta aina, kun työpaikka on vaihtunut. Koulun ja työelämän (ja parisuhteen, ja harrastusten) yhteensovittaminen on haasteellista, mutta mä päätin onnistua tai vähintäänkin kokeilla sen sijaan, että mätänen paskassa duunissa keksien selityslitanioita sille, miksi mikään ei kuitenkaan tule onnistumaan, jottei mun tarvitsisi edes yrittää.

Uhriutuminen on toimimaton valinta, jos meinaa olla onnellinen ja saada haluamansa. Jos tyytyy olemaan onneton, niin oma valintahan se on.

Palkka mun uudessa duunissa oli 24,5 % pienempi kuin vanhassa, mutta sillä tuli toimeen ja sai maksettua vuokran, ruuat, sähkön, kännykän ym. perusjutut. "Suomalainen onni ei ole se, että on paljon rahaa, vaan ettei ole maksamattomia laskuja" -ajatustapa auttoi eteenpäin. Työkuva laajenee, palkka nousee ja arvostusta kertyy sen takia, että opettelen olemaan helvetin hyvä duunissani, pysyn asiallisissa väleissä myös mielestäni aivan vitun rasittavien tyyppien kanssa (koska verkostoituminen ja rasittavia on myös korkeilla johtopalleilla sun muissa päättäjäelimissä) ja myös haen aktiivisesti mahdollisuuksia edetä.

Koskaan ei voi tietää, mitä kautta mahdollisuus tulee vastaan, mutta jos ei hae, tuskin tulee saamaankaan.

Ennen kuin lähdin huonosta työilmapiiristä täysin tyhjän päälle ja työttömäksi hoitamaan itseäni pois burn-out -tilasta, olin etsinyt uutta duunia reilut 6 kk. Ei löytynyt oman alan töitä edes reippaasti huonommalla liksalla, ei suorahaulla eikä rekryfirmojen kautta. Lähdin oman (mielen)terveyden nimissä kuitenkin ihan tyhjän päälle, ja uutta duunia löytyi vasta 4 kk päästä. Se 4 kk ei ollut helppoa aikaa, mutta mä olin päättänyt onnistua.

Ei siis kannata kertoa mulle ja/tai mun puolesta millaista mun elämä on. En viitsi edes lisätä tähän hymiötä. Olen oikeasti todella vakavissani. Sun ei tarvitse tätä ymmärtää tai kunnioittaa. En enää jaksa edes odottaa sulta sellaista. Sulla taitaa olla ne omat henkiset silmälappusi ja olkoon, omapa on valintasi.

Olen erilaisessa asemassa vain ja ainoastaan siksi, että minä teen kaikkeni ollakseni onnellinen ja uskallan kokeilla asioita enkä piiloudu tekosyiden taakse - vaikka "oddit ovat minua vastaan" (kuten joku näppärä kääntäjä kerran suomensi "the odds are against me"). Minä teen ja yritän ja teen ja yritän ja pidän asennoitumisena positiivisena, siinä Suuri Menestyksen Salaisuuteni, jonka voi halutessaan toteuttaa moni muukin. Halutessaan. Se ei maksa mitään muuta kuin vanhasta itkuvirsi-selityskierre -asenteestaan luopumisen ja epämukavuusalueelle siirtymisen.

Whether you think you can or you can't, you're right.

shiwan8

27.2.2014 16:09

Niin, eihän tässä ole siitä kyse, etten minä kunnioittasi sinua tai saavutuksiasi. Kyse on siitä, että te ette kunnioita niitä joilla ei ole vastaavaan tekoon mahdollisuuksia joutumatta asunnottomaksi tmv. Oma tilanteeni on vielä teoreettisesti muutettavissa. Koitappa mennä selittämään samaa sille kahden pienen lapsen äidille jonka elämä on aika kirjaimellisesti töitä ja kodinhoitoa koska muuhun ei ole rahaa.

Kaikella kunnioituksella se ajatus, jonka mukaan jokainen muukin pystyy tekemään jonkin tietyn asian koska itse pystyi siihen, on valinnaista sokeutta elämän realiteeteille. Minun realiteettini ovat eri kuin sinun realiteettisi. Meidän realiteettimme ovat jälleen täysin eri kuin joillain muilla. Joidenkin elämä ei ole helppoa ja monelle, jolle ei ole suotu runsaasti liikkumavaraa, se ei yksinkertaisesti ole omista valinnoista kiinni onnistuuko vai ei.

Tämä keskustelu on nyt saavuttanut pisteen jota voi kuvata vaikka siten, että hyväosainen länsimaan kansalainen menee kertomaan jonnekin Etiopian nälänhätäalueen ihmisille, että "syötte vaan enemmän niin ei ole nälkä".
Jos joku pystyy tarjoamaan keinot joilla jokainen ihminen tässä maassa ilman virhemarginaalia tai riippuvuutta ulkoisista tekijöistä voi vain valita vaihtaa työtä ja saa sen työn minkä haluaa tai edes paremman työn niin ok, sitten asia luultavasti on niin ja perun aikaisemmat puheeni aiheeseen liittyen. Jos sellaisia keinoja ei pystytä tarjoamaan niin sitten ei voida myöskä olettaa että kaikki voisivat vain ottaa loparit, nostaa jalat pöydälle ja alkaa selaamaan työpaikkailmoituksia vailla huolen häivää.

Dia

27.2.2014 16:48

Keskustelet jo itsesi kanssa omista tulkinnoistasi ja päätelmistäsi.

Minä kirjoitin, että mielestäni todellakin kannattaa edes yrittää vaikuttaa tilanteeseen, jos ei siinä viihdy. Muutos voi olla niin tekemisessä kuin asenteissakin.

Aikansa käyttäminen vain ja ainoastaan selitysten luettelemiseen ja elämän tuhlausta ja pelkäämistä. Ei siinä mitään väärää sinänsä ole, kunhan myöntää sen rehellisesti itselleen eikä peittele sitä realismin reikäisellä viitalla.

shiwan8

27.2.2014 17:13

Sinulla on oikeus omiin virhetulkintoihisi.

Miten päädyit oletukseen, etteivät tahtomattaan jossain negatiivisessa asiassa jumissa olevat ole oikeasti yrittäneet selvittää mitä voisivat asialle tehdä? Tai no, muotoillaan mielummin niin, että millä perusteella se, ettei ihminen ota "leap of faithia" tarkoittaa sitä, ettei hän ole edes yrittänyt selvittää onko siinä mitään järkeä?

Dia

27.2.2014 17:27

Mä oon jo sanottavani sanonut moneen kertaan. En jaksa toistaa enää. Ajattele ja kirjoita mitä haluat. :)

Dia

28.2.2014 12:08

http://www.city.fi/blogit/2398/pohdintaa+asenteista/126242

Anonyymi

4.3.2014 08:51

"Keskustelet jo itsesi kanssa omista tulkinnoistasi ja päätelmistäsi.

Minä kirjoitin, että mielestäni todellakin kannattaa edes yrittää vaikuttaa tilanteeseen, jos ei siinä viihdy. Muutos voi olla niin tekemisessä kuin asenteissakin.

Aikansa käyttäminen vain ja ainoastaan selitysten luettelemiseen ja elämän tuhlausta ja pelkäämistä. Ei siinä mitään väärää sinänsä ole, kunhan myöntää sen rehellisesti itselleen eikä peittele sitä realismin reikäisellä viitalla."

Dian totuuksia:) Lapseton, juttujen mukaan ok näköinen n.30v nainen pk-seudulla "rohkeasti" tekemässä elämän valintoja. Noh, Сибирь opettaa kyllä. Kun turvana ei ole enää isukkia, ei lapsia ja viiskymppisenä ei enää kelpaa mihinkään, tulee tilalle katkeruus. Onhan sekin jotain.

Dia

8.3.2014 12:44

Wilaverille: :D
Kokeile lottoamista, ehkä sulla käy parempi tuuri arvausten suhteen numeroiden kohdalla. :D

Anonyymi

13.3.2014 09:19

Täytyi oikein kaivaa muistia että pääsin takaisin alkulähteille....näistä kommenteista se oikeastaan lähti. Todella epäasiallinen keskustelutyyli, koska tämä Dian tyyli ei oikeastaan ole keskustelua vaan ohjaamista, manipulointia ja kun se ei onnistu, hän pakenee häntä koipien välissä julistaen itsensä voittajaksi. Omassa blogissaan:)

Dia

24.2.2014 11:47

Hienoa, että tarkensit asian ehkä itsellesi selkeämmäksi. :)

shiwan8

25.2.2014 16:23

Sikäli kun kemialliset yhdisteet, psykologia, alitajunta, vaistot ja sellaiset ovat yksinkertaisia.

Dia

25.2.2014 17:40

Älä siis tuhlaa. :) Muut tekevät oman päätöksensä siitä, mistä ja miten paljon juttelevat. :)

shiwan8

27.2.2014 16:24

Valitettavasti naivius on monesti läsnä niiden toiminnassa jotka tuon valitsevat.

Dia

27.2.2014 16:48

En ihmettele, että sulle sekin on valitettavaa.

shiwan8

27.2.2014 17:09

Luulisi varmoihin pettymyksiin johtavien asenteiden olevan ihan jokaiselle valitettavia asioita.

Dia

27.2.2014 17:26

Koska sä et voi tietää muiden elämästä kaikkea, sitä ei kannata surkutella.

shiwan8

27.2.2014 18:14

En toki. Sillä oletuksella, että parisuhde on yhtä yhtäjaksoista ilotulitusta ensinäkemästä hautaan saakka, on kuitenkin taipumus johtaa pettymyksiin. Sitähän se naivius on.

Dia

27.2.2014 22:56

:D Juuri sitä se naivius on. :D

Anonyymi

14.3.2014 12:46

Tässä toinen oiva esimerkki.