Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2013.

Asunnoton parinhakija  6

Helsingin asuntopulasta on vaahdottu kohta 200 vuotta. Tutkijat Eeva Kostiainen ja Seppo Laakso kirjoittavat kaupungin Tietokeskuksen lehdessä Kvartissa, että asunnottomuus lisääntyy edelleen. Poliitikkoja kuunnellessa voisi luulla, että ilmiöstä on jo päästy eroon.

Kostiaisen ja Laakson tutkimusten mukaan vaille vakituista asuntoa joutuu vuosittain useampi kuin asunnottomuudesta poistuu. Asunnottomuus lisääntyy, sillä helsinkiläiset menettävät eri syistä katon päänsä päältä.

Suomessa asunnottomuus on pääkaupunkiseudun, erityisesti Helsingin ongelma. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n mukaan vuoden 2011 marraskuussa koko maan asunnottomista sinkuista 45 prosenttia majaili Helsingissä. Asuntoa vailla olevista perheistä yli puolet kärkkyy kämppää pääkaupungissa.

Asunnon saamiseksi moni ottaa kaikki keinot käyttöön. Yksi konsti on etsiä seurustelukumppani, jolla on koti.

Tutkijoiden mukaan asunnottomuuteen johtaa usein epäonnistuminen elämän siirtymävaiheissa. Muutto omaan asuntoon vanhempien luota, opiskelun aloittaminen, työelämään siirtyminen tai laitoksesta itsenäiseen elämään lähteminen eivät sujukaan ongelmitta. Vanhemmat asunnottomat ajaa kadulle useimmiten ero kumppanista.

Kolme neljästä Helsingin asunnottomasta on miehiä. Melkein kolmannes on vieraskielisiä. Naisten ja ulkomaalaisten osuus asunnottomista on ollut kasvussa.

Pahin asunto-ongelma vaivaa 20-29 -vuotiaiden ryhmää. Ehkä kyvyttömyys järjestää heille asuntoa johtuukin asenteesta? Nuoriin kodittomiin suhtaudutaan mahdollisesti kepeämmin kuin oikeasti aikuisiin.

”Nuorten on helppo löytää majapaikka kaverin kämpiltä.” ”Tuon ikäiset söpöliinit pääsevät varmasti jonkun siipien suojaan.”

Jaksavatko nuoret oikeasti vanhempia paremmin luuhata milloin missäkin? Pysyykö pää kasassa? Moni asunnoton on haastatteluissa kertonut ajautuneensa ryyppäämään tilanteen ahdistavuuden takia.

Oletko pariutunut asunnottoman kanssa? Tunnetko jonkun, joka on rakastunut kodittomaan? Kerro!

Kvartti 2/ 2012


Helsingin ulkomaalaiset  3

”Pääkaupunkiseudulla asuu 14 400 sellaista 15-29 -vuotiasta kouluttamatonta nuorta, jotka eivät ole töissä eivätkä opiskele. Heistä 41 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.”

Lainaus on Helsingin kaupungin Tietokeskuksen Kvartti-katsauksesta. Numerossa 2/ 2012 tarkastellaan ulkomaalaisväestön kotiutumista pääkaupunkiin.

Kun koko maan syrjäytyneistä ulkomaalaistaustaisia on vajaa neljännes, pk-seudulla heidän osuutensa on yli 40 prosenttia. Helsingissä jopa 44 prosenttia. Eli syrjäytyminen maamme pääkaupungissa on erityisesti ulkomaalaisten ongelma.

Kantaväestön syrjäytymisriski on Tietokeskuksen mukaan 4,2 prosenttia, mutta ulkomaalaistaustaisen riski on viisinkertainen.

”Vieraskielisten riskit vaihtelevat erittäin paljon kielitaustan mukaan. Parhaiten suomalaiseen yhteiskuntaan integroituvat suahilin, nepalin, amharan (etiopialainen kieli), ukrainan, vietnamin, tagalogin (filippiiniläinen kieli) sekä venäjän puhujat. Ulkopuolella olevia on korkeintaan kymmenen prosenttia.”

Moni eksoottisesta maasta tullut on siis löytänyt Suomesta erittäin hyvin paikkansa. Itse asiassa joidenkin ryhmien työllisyys on korkeampi kuin kantasuomalaisten. Moni työnantaja onkin sanonut, että Suomesta ei löydy ammattitaitoa, tai että supisuomalaisille eivät kaikki työt enää kelpaa.

Kvartin lista jatkuu. ”Albaaneista, kiinalaisista ja unkarilaisista 11 prosenttia on sivussa ja virolaisista 16 prosenttia. Pääkaupunkiseudun nuorista heikosti ovat integroituneet kurdit ja somalit, joista 30 prosenttia on ulkopuolisina. Vielä heitäkin heikommin paikkansa ovat löytäneet sellaiset kieliryhmät kuin espanja, ranska ja italia, joiden nuorista kolmannes on vailla työ- tai opiskelupaikkaa.”

Espanjalaiset, italialaiset ja ranskalaiset? Eikö juuri heidän olisi helpointa sopeutua maahamme?

Ulkomaalaiset eivät pääsääntöisesti tule tänne sään, työn tai opiskelun perässä. YLE Uutisten mukaan suurin osa ulkomaalaistaustaisista ihmisistä on tullut Suomeen ihmissuhteen takia.

Suomen paras vetovoima on siis rakkaus

Noin 45 000 suomalaista on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Jo vuonna 2007 Helsingissä solmituissa avioliitoissa reilu neljänneksessä oli vähintään toisena osapuolena ulkomaalaistaustainen henkilö.

Suomalaisten miesten top three -vaimomaat ovat Thaimaa, Venäjä ja Kiina. Naiset löytävät useimmiten parin Turkista, Britanniasta tai Ruotsista.

Oli Suomeen tulon syy mikä tahansa, parasta kaikille olisi uussuomalaisten nopea integroituminen yhteiskuntaan. Kalliilla pääkaupunkiseudulla pitäisi löytää töitä ja asunto kaikille. Rakkauskin rakoilisi harvemmin, jos Suomeen sopeutuminen olisi nykyistä tehokkaampaa.

Kvartti 2/ 2012
YLE Uutiset 3.4.2013
Monikulttuuristen perheiden liitto 8.2.2009


Miehen mitta  19

Valtakunnallisten koulututkimusten mukaan suomalaisten nuorten miesten seksuaalitiedot ovat melko heikot. Väestöliitto perusti PoikaS-hankkeen selvittääkseen, miksei seksuaaliopetus uppoa poikien päähän ja saadakseen selville, miten tietoa kannattaisi tarjoilla.

Väestöliitto tutki erityisesti yläasteikäisten poikien ajatuksia ja huolenaiheita.

Viime syksynä julkaistun Mitä pojat todella haluavat tietää seksistä – Tehoa poikien seksuaaliopetukseen -oppaan toivotaan auttavan valistustyössä.

Suomalaiset pojat ovat huolissaan seksuaalisesta riittävyydestään ja etenkin peniksensä koosta. Poikia kiinnostaa miehen normaalimitta ja oma kasvuennuste. Liian pienen peniksen pelätään vaikeuttavan oman ja kumppanin tyydytyksen saamista.

Iso penis ja voimakas karvoitus ovat pojille merkkejä miehekkyydestä. Pojat miettivät, miten voisivat edesauttaa omaa kasvuaan. Väestöliiton tutkijan Anna Anttilan mukaan pieneksi pojaksi jääminen on nuorille miehille kauhistuttava ajatus. Anttila pitää pienuuden pelkoa poikaerityisenä pelkona.

Pojat haluaisivat ymmärtää tyttöjä paremmin. Yhtenä merkittävänä oppimisen keinona nuoret miehet käyttävät muiden poikien ja tyttöjen tarkkailua tunneilla, välitunneilla ja vapaa-ajalla.

Miten voi aloittaa seurustelun tytön kanssa? Entä jos mokaa ja esimerkiksi kiirehtii liikaa seksin suhteen? Mistä tietää, onko tyttö kiinnostunut? Monet pelottavat kysymykset pyörivät suomalaisten poikien päässä.

Pojat haluavat jakaa intiimejä asioita tyttöjen kanssa. Väestöliiton mukaan monet pojat suhtautuvat hyvin vastuullisesti – ja romantisoidustikin – tyttöihin.

Sen sijaan 12-14 -vuotiaat pojat ovat usein epäinhimillisiä ja julmia homoja kohtaan. Vihat ja pelot salataan aikuisilta. Ne lientyvät yleensä aikuistuessa ja kun poika huomaa, että joku tuttu onkin homoseksuaali. Homoihin pilkka ja ryhmän ulkopuolelle sulkeminen jättää pysyviä jälkiä.

Poikien mielestä seksuaaliopetus tulisi aloittaa jo ala-asteella, sen tulisi olla mahdollisimman realistista ja myös poikiin kohdistuvaa. Jatkuva kuukautisista puhuminen työntää pojat marginaaliin.

Suomalaisessa seksiopetuksessa keskitytään edelleen eniten tyttöjen riskeihin. Ei-toivottu raskaus, sukupuolitaudit ja traumatisoivat kokemukset haittaavat yhtä lailla poikia.

Suomen kouluissa tehdyt seksitietoselvitykset osoittavat, että pojilla on selvästi tyttöjä huonompi tiedontaso. Poikien osaaminen parani kuitenkin vuodesta 2000 vuoteen 2006. Murrosikä, sukupuolielimet, itsetyydytys, seksuaalinen kanssakäyminen, raskaus, ehkäisy ja sukupuolitaudit olivat tytöillä poikia paremmin hallussa. Pojat tunsivat parhaiten itsetyydytykseen ja raskauteen liittyvät asiat. Silti noin kolmanneksella pojista on huonot tiedot raskaudesta.

Parhaat seksuaalitiedot oli koulussa hyvin menestyneillä teineillä. Yhdynnän kokeneilla pojilla oli kaikista huonoimmat seksitiedot (!). Yhdyntämotivaatio ei ollut yhteydessä motivaatioon ja kykyyn hankkia lisää tietoa seksiasioista.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula on selvittänyt syitä poikien huonompaan tiedontasoon. Syitä ovat mm. tyttöjä myöhäisempi sukukypsyyden saavuttaminen, tyttöjä huonompi kotikasvatus, huonompi koulumenestys ja pelleily. Lisäksi seksikyselyissä keskitytään tyttöjen asioihin. Opetus voi myös tuntua sensuurilta ja nauttimisen kieltämiseltä.

Pojat omaksuvat käsityksiä naisen seksuaalisuudesta paljolti pornosta.

Pojat katsovat pornoa uteliaisuudesta ja nautinnonhalusta, mutta myös osittain siksi, että joutuvat hankkimaan seksitietonsa jostakin, ja pornoa katselemalla sen voi tehdä näppärästi ja salassa. Valitettavasti yksinomaan pornosta hankittu mielikuva naisista tarjoaa harvemmin parasta faktatietoa onnistuneen sukupuolielämän tai tasapainoisen parisuhteen kannalta. Naisten esineellistämisen lisäksi porno aiheuttaa usein suorituspaineita nuorille miehille.

Poikien suoritusahdistusta ei helpota samanikäisten tyttöjen vähättelevä suhtautuminen. Tytöt arvostavat sitä, että mies tietää, mitä pitää tehdä. Nuoret naiset hakeutuvat itseään vanhempien miesten seuraan.

Pojat kaipaavat asiallista tietoa tekniikoista ja kehon toiminnoista. Lisäksi kaivataan myös tietoa tunteista. Kuten yksi pojista ilmaisi: Haluan tietää miltä tuntuu olla rakastunut. Poikien tunteisiin tulisi suhtautua vakavasti, eikä vähätellen ja naureskellen.

Opettajat, alatteko siis opettaa pojille ja tytöille aiempaa enemmän ejakulaatiosta, erektiosta, impotenssista, suuseksistä ja erityisesti poikien erityistoiveesta: seksiasennoista?

Mikä on miehen mitta? - PoikaS-raportti vastaa. Väestöliitto 16.10.2012.

Seksuaalikasvatus poikien näkökulmasta. Osmo Kontula. Väestöliitto 31.1.2011.


Uskovaisten seksiä  14

Kuinka usein ajattelet uskovaisten seksiä? En minäkään ole ajatellut, ennen kuin jokin aiheeseen liittyvä pääsee julkisuuteen. Onko uskovaisten seksielämä jotenkin erityistä?

Kansasin yliopiston psykologian tutkimuksen mukaan ateistit nauttivat seksistä eniten. Myös seksistä puhuminen oli helpointa sekulaarisen taustan omaaville. Mitä uskovaisempi ihminen, sitä enemmän hän tuntee syyllisyyttä seksin harrastamisesta tai orgasmin saamisesta. Seksin aiheuttama häpeän ja syyllisyyden tunne saattaa pysyä jopa kaksi viikkoa.

Kansasin tutkimukseen osallistui 14 500 uskontonsa hylännyttä ihmistä. Yli puolella oli seksielämä parantunut merkittävästi. Vain pari prosenttia kertoi seksin heikentyneen kirkon jättämisen jälkeen.

Päätutkija Darrel Ray on itse kirkon hylännyt henkilö.

Suomalaisilla ei käsittääkseni liity seksin harrastamiseen mitenkään yleisesti syyllisyyden tunteita. Kansasin tutkimuksen mukaan juuri luterilaiset uskovat ahdistuvat seksistä tutkituista uskontokunnista vähiten.

Suomessakin on erilaisten lahkojen piirissä esiintynyt seksuaalisuuden typistämistä ja naisten seksuaalista alistamista, mm. aviomiehen oikeutta pakottaa vaimo seksiin ja ehkäisyn kieltämistä.

Muutama vuosi sitten NMKY:n parisuhdeleirit joutuivat outoon valoon, kun julkisuuteen vuodettiin leirillä esiteltyjä vanhanaikaisia käsityksiä avioliitosta. Teologi Hanna Ranssi-Matikainen vastasi toimittamallaan Paremman avioliiton rakkauspankki -oppaalla. Päivä Osakeyhtiön julkaisema teos on tehty yhteistyössä Helsingin NMKY:n kanssa. Kirja sisältää enimmäkseen ihan hyviä ohjeita avioliiton parantamiseksi. Monet ideat sopisivat esimerkiksi Väestöliiton suosituksiin.

Silti, ihan selvä ”mies on perheen pää” -vaikutelma kirjasta syntyy. Ja hieman jäi mietityttämään, miksei masturbaatiota suositella avioliitossa. Ymmärrän että pakonomainen pornon katselu ja itsetyydytys heikentää avioelämää, mutta mihin perustuu kategorinen masturbaation kieltäminen? Psykiatrit tai seksologit saattaisivat pitää moista sääntöä ihmisen seksuaalisuutta rajoittavana asiana.

Darrel Ray & Amanda Brown: Sex and Secularism: What Happens When You Leave Religion?