Suhteet & seksi

Luin taas jutun hoitovapaalla tutkinnon suorittaneesta superäidistä. Aika ajoin huippusuorittajista tehdään hypetysartikkeli, jossa kuvaillaan, miten hillittömällä työllä ja tahdolla sekä loistavalla suunnittelulla voidaan hyödyntää äitiysloma tai hoitovapaa maksimaalisesti.

Yleensä vanhempainvapaalla firman perustanut tai väitöksen loppuun vääntänyt superäiti kommentoi saavutuksiaan näillä samoilla sanoilla: ”Kaipasin älyllistä toimintaa”.

On upeaa ja mahtavaa, että äidit pärjäävät ja osaavat. Jos on kova tarve tehdä ja menestyä, ei pidä jäädä vuosikausiksi kotiin pyörimään.

Silti, jokin tässä ärsyttää. Ensinnäkin, eikö kodin piirissä voi esiintyä älyllistä toimintaa? Millä perusteella lapsen kasvatus ei voi olla älyllinen haaste? Eikö juuri pieni ihminen, jonka kasvusta ja oppimisesta me vielä tiedämme vain murto-osan, ole iso haaste kenelle tahansa?

Eikö oman lapsen kasvu ja kehitys ole mielenkiintoista ja antoisaa seurattavaa?

Pieni lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa voi muodostaa läheisen ihmissuhteen. Vauvan ja pikkulapsen kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii läsnäoloa ja mielellään tämän pikkuihmisen asettamista mielenkiinnon kohteiden kärkeen.

Hyvin intensiivisesti johonkin työ- tai muuhun projektiin keskittynyt aikuinen ei ole välttämättä aidosti läsnä vauvan tai lapsen kanssa. Voi olla, että joku supervanhempi osaa päivän mittaan sujuvasti vaihtaa intohimoista uppoutumistaan kohteesta toiseen, mutta vauva tarvitsee myös ihan aikaa, paljon aikaa, eikä vain laatuaikaa.

Älyllisen inspiraation kaipuun korostaminen kuulostaa vähän siltä kuin sanoja olisi kohtapuoliin saamassa fysiikan Nobelin. Muut, tavalliseen elämään tyytyvät taitavat olla vähän tyhmempiä.

Pidetäänkö lastenhoitotyötä niin matalan statuksen hommana, että menestystä janoava nainen haluaa tehdä eron tämän nyhjäkkeen ja itsensä välille? Senkö takia lastentarhanopettajien palkka on niin matala?

Yllättäen en ole kuullut tai lukenut yhdenkään koti-isän valittavan lastenhoidon epä-älyllisyydestä. Päinvastoin. Isät kertovat, miten paljon he ovat oppineet. Miten työn raskaus on yllättänyt heidät.

Pieni lapsi kehittyy joka päivä. Vanhempikin kasvaa vanhempana joka päivä, ainakin jos itse malttaa antaa tälle mahdollisuuden.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkijat Alan S. Cowen ja Dacher Keltner väittävät löytäneensä labratutkimuksissaan valtavasti enemmän tunteita kuin mitä ihmisellä on ajateltu olevan.

Aiemmin ihmisten tunteita on kuvailtu kuuden perustunteen asteikolla: ilo, pelko, hämmästys, inho, suru ja viha. Nyt Cowen ja Keltner esittelevät 27 erilaista tunnetilaa. Tunteet on löydetty näyttämällä koehenkilöille 2 185 videonpätkää, jotka herättävät erilaisia emootioita ja reaktioita.

Uusi tunnelista näyttää tältä:

Ihailu, jumalointi, esteettinen arvostus, huvittuneisuus, ahdistus, kateus, kiusaantuneisuus, tylsistyminen, hämmennys, tyyneys, inho, halu, myötätuntokipu, hämmästys, ihastuminen, pelko, jännitys, kauhu, kiinnostus, ilo, haikeus, romanttisuus, sympatia, seksuaalinen halu, suru, mielihyvä ja voitonriemu.

Tutkijat muistuttavat, että ns. puhtaita tunteita esiintyy kovin harvoin. Ihmisten tunteet vaihtelevat kuin Suomen sää, yleensä tunnetaan montaa tunnetta samaan aikaan, ja tunteiden voimakkuus vaihtelee heikosta voimakkaaseen.

Tyydyttääkö tämä tunteiden esittely? Onko jotain liikaa? Mitä puuttuu?

Joka tapauksessa tunteet näyttävät upeilta tutkijoiden luomalla kartalla.

Harrastatko sidontaa, fetissejä, sadomasokismia, kuritusta tai muuta ”kiellettyä” makuuhuoneessasi? Ei hätää, se on normaalia, väittää belgialaistutkimus.

Duffelin ja Antwerpenin yliopiston psykiatrian tutkijat selvittivät edustavalla otannalla belgialaisväestön taipumusta sadomasokistisiin fantasioihin ja käytökseen. Osallistujia oli 1 027.

Poikittaistutkimuksella selvitettiin sadomasokistisia intressejä ja kiinnostusta fetisseihin. BDSM-esimerkkejä oli kyselyssä 54 ja fetissejä 14. Osallistujilta kysyttiin myös identifioivatko he itsensä sadomasokismin harrastajiksi, missä tilanteissa BDSM:ää harrastetaan, missä iässä he tulivat tietoisiksi kiinnostuksestaan, ja kuinka avoimesti he uskalsivat osoittaa kiinnostustaan muille.

Erilaiset BDSM-fantasiat ja kokeilut seksielämässä ovat verrattain yleisiä belgialaisväestön keskuudessa. Noin 47 prosenttia vastaajista oli harrastanut ainakin kerran elämässään jotakin BDSM-aktiviteettia ja reilu viidennes haaveili siitä.

12,5 prosenttia harrasti jotakin BDSM-touhua säännöllisesti. Yli neljännes vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostuneita aihepiiristä, ja lähes kahdeksan prosenttia mielsi itsensä BDSM:n harjoittajiksi.

BDSM-toiveet ja kiinnostus fetisseihin on selvästi yleisempää miesten kuin naisten parissa. Nuoret miehet ovat kaikista innostuneimpia. Vanhempien ikäryhmien (48-65v.) kohdalla kiinnostus oli selvästi laimeampaa.

Suurin osa aihepiiristä kiinnostuneista oli huomannut taipumuksensa alle 25-vuotiaana.

Tutkijoiden mukaan mediasta tuttu muoti-ilmiö on levinnyt laajalle kansan pariin, eikä BDSM-taipumuksia pidetä nuoremman väestön keskuudessa kovinkaan outona. Itse asiassa fantasiointi ja harrastuneisuus on niin yleistä, että psykiatrian tutkijat arvelevat sen kuuluvan normaaliin seksielämään, eikä sitä pitäisi suoralta kädeltä diagnosoida psykiatriseksi ongelmaksi.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31318-8/fulltext

Väestöliiton elokuun tietovuodossa tutkimusprofessori Osmo Kontula paljastaa mikä motivoi suomalaisen uskottomuuteen. Sinänsä uskollisuus on parisuhteen megatrendi, eikä puolisoa petetä menneiden vuosikymmenten tyyliin mieluiten ollenkaan.

Aiemmin miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin kolmannes sortui seksiin vieraissa lakanoissa. Nyt suurin osa yhä harvemmaksi käyvistä pettäjistä kertoo kysyttäessä avoimesti kannattavansa mahdollisuutta rinnakkaissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa vuonna 2015 suomalaisilta kysyttiin FINSEX-tutkimuksessa syytä pettämiselle. Miehillä ja naisilla on vähän erilaiset syyt syrjähyppyyn.

Miehiä motivoi eniten eteen tullut houkutteleva tilaisuus. Miehistä 45 prosenttia ja naisista noin kolmannes oli tarttunut tällaiseen mahdollisuuteen. Naisia yleisimmin motivoiva syy uskottomuuteen olivat ongelmat omassa parisuhteessa. Tämän kertoi syyksi naisista 39 ja miehistä 16 prosenttia.

Naispettäjistä neljännes oli rakastunut uuteen kumppaniin. Miehistä vajaa kymmenen prosenttia rakastui yhtäkkiä toiseen naiseen.

Puolison haluttomuuteen viittasi miehistä 28 ja naisista 20 prosenttia. Joka neljäs ei oikein osannut kertoa selvää motiivia pettämiseen (M 27%, N 23%). ”Se vain tapahtui.”

Kontulan mukaan pettämisen syyt voi pelkistää näin: naisten syyt pettää liittyvät suhteeseen ja tunteisiin, miesten hairahtumisen motiivina on usein seksiin tai tiettyyn tilanteeseen liittyvä asia.

Osa pettäjistä oli pahoja sarjapettäjiä. Suhteita saattoi olla kymmeniä.

Vaikka suurin osa suomalaisista haluaa nykyään uskollisen parisuhteen, jotkut kaipaavat jatkuvaa vaihtelua seksikumppaneihin. Seurustelusuhteen alussa kannattanee selvittää kumpaan leiriin potentiaalinen puoliso kuuluu.

Sanonta ”kerran pettäjä, aina pettäjä” näyttää nimittäin pitävän aika hyvin paikkansa.