Suhteet & seksi

Takuusäätiön mukaan yhä useammat elävät parisuhteessa, jossa kumppanin raha-asioista ei ole toisella mitään tietoa.

Mies tai vaimo voi siis toisen tietämättä hoidella perheen yhteisiäkin raha-asioita miten sattuu. Kumppanilla voi olla kymmeniä kulutusluottoja samaan aikaan kun puoliso kuvittelee talouden olevan tasapainossa. Pahimmilla ylivelkaantuneilla on yli sata velkaa.

Ylivelkaantuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Vuoden 2013 lopussa maksuhäiriömerkintä oli 8,3 prosentilla suomalaisista. Takuusäätiön viestintäpäällikön Minna Mattilan mukaan Asiakastiedon arvio on, että ylivelkaantuneisuus on kasvussa.

Noin 360 000 täysi-ikäistä suomalaista on siis syystä tai toisesta sotkenut raha-asiansa. Lisäksi 50 000 on saanut edunvalvojan tai on itse laittanut itselleen oman luottokiellon, esimerkiksi peliongelman tai varastettujen papereiden takia.

Ylivelkaantuneilla on keskimäärin 16 merkintää. Määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa.

Maksuhäiriöisistä 60 prosenttia on miehiä. Eniten merkintöjä on 25-39 -vuotiailla miehillä.

Yli 55-vuotiaiden merkinnät ovat lisääntyneet merkittävästi. Iäkkäät naiset hakevat miehiä useammin kulutusluottoja, ja lähes neljäsosalla on jo enemmän kuin viisi eri luottoa.

Viime vuoden lopussa oli 240 000 velallista ulosotossa. Heistä 64 prosenttia oli miehiä, mutta naisten määrä on kasvussa. Naisilla oli velkaa keskimäärin 10 640 euroa, ja miehillä 17 340 euroa.

Minna Mattilan mukaan ihmisten kynnys ottaa velkaa on madaltunut. Harva elää enää suu säkkiä myöten.

Velkaantuminen johtuu usein sairaudesta, työttömyydestä, erosta tai muista perhemuutoksista.

Talouden hallintavaikeudet tulivat Takuusäätiössä esille erityisesti vuonna 2011. Monelle erittäin hyvätuloisellekin ihmiselle oli kerääntynyt rajusti velkaa, vaikka neuvonnassa kävi ilmi, että heillä olisi ollut varaa maksaa ostonsa myös käteisellä. Velkaantuminen on uusi elämäntapa.

Ylivelkaantuneiden suurin ongelma on häpeä ja itse pärjäämisen eetos. Katkeruus, pettymys, ahdistus ja itsesyytökset ovat myös tavallisia tuntemuksia.

Ylivelkaantuneet eivät puhu puolison kanssa, vaan kieriskelevät yksin ongelmineen. Masennus ja vetkuttelu on yleistä.

Miksi ihminen ei kehtaa kertoa omalle kumppanilleen veloistaan? Eikö oma rakas ole ihminen, jolle voisi uskoa kamalimmat salaisuutensa ja mokansa? Ylivelkaantumista pahempia tekoja on maailma pullollaan. Miksi hävetä niin paljon, että asioiden ratkaisu viivästyy?

Muita syitä viipyilyyn ovat häpeän lisäksi tiedonpuute, pelot ja uhkakuvat. Osa ylivelkaantuneista uskoo tuttujen vääriä neuvoja.

Jotkut ovat yrittäneet hakea apua ystäviltä ja sukulaisilta, mutta lopulta lypsävät kaikki ihmissuhteensa tyhjiin.

Liian moni on velkaantunut pehmeyttään toisen ihmisen talousvaikeuksien vuoksi.

Ylivelkaantuneilla on aina kiire. Nyt heti on löydyttävä ratkaisu. Takuusäätiön mukaan velkaantuminen onnistuu vikkelästi, mutta velkojen järjestely on hidasta, pitkäjännitteisyyttä vaativaa puuhaa. Ylioptimismi ja epärealistiset suunnitelmat kuuluvat kuvioon. Yhä enemmän on velallisia, joilla on ollut jo aiemmin velkajärjestely. He eivät siis opi erehdyksistään.

Takuusäätiön juristi Minna Markkanen kertoo tyypillisten velkojen olevan nykyään kulutusluottoja. 90-luvun laman jälkeen oli suuria yrityslainoja ja kahden asunnon loukkuja. Silloin neuvontaa ei juuri ollut saatavilla. Nyt on. Mutta mikään ei tunnu riittävän. Yhä useammat ja yhä parempiosaisemmat ottavat pieniä vippejä sieltä täältä.

Olet pinteessä, jos käytät näitä ”selviytymiskeinoja”: pikavipit, puhelinmaksaminen, osamaksut, uusi velka, muilta lainaaminen, takaajat uusille velanlyhentämislainoille, rahapelit. Moni tekee lisätöitä ja ylitöitä ja laskee taloutensa tulevaisuuden palkankorotuksen varaan.

Markkasen mukaan osa velallisista alkaa pitää lottovoittoa todellisena vaihtoehtona raha-asioiden parantamiseksi.

”Velan, ruoan tai laskujen maksu velalla on aina hälytysmerkki.”

Markkasen mukaan velkaa vain otetaan, mutta ihmiset eivät tee velan poismaksusuunnitelmaa.

”Puhu ja sovi raha-asiat parisuhteessa. Avatkaa yhteinen tili. Tehkää yhteiset suunnitelmat ja maksakaa yhteiset menot tulojen mukaisessa suhteessa. Enemmän ansaitseva maksaa suuremman osan kodin menoista”, neuvoo Markkanen.

Kumppanin raha-asiat paljastuvat viimeistään velkaneuvonnassa. Monelle voi tulla yllätyksenä, että asioiden selvittely alkaa avio- tai avopuolisonkin talouden selvittämisellä.

Myötä- ja vastamäessä. Fyrkatkin.

Apua: kuntien talous- ja velkaneuvonta, Takuusäätiö

Yrittäjille: talousapupuhelin http://www.talousapu.fi/

Velkalinja puh. 0800 9 8009 (Maksutonta neuvontaa erilaisten velkojen ja rästilaskujen vuoksi talousvaikeuksissa oleville ihmisille ja heidän läheisilleen)

Raha-asiat ahdistavat -koulutuspäivä 15.3.2014

Suomalaiset arvostavat uskollisuutta parisuhteessa. Silti moni pettää kumppaniaan. Miksi?

Seksologi sanoo syynä olevan seksi tai sen puute, psykologi sanoo, ettei juuri koskaan seksi ole ainoa syy pettää.

Ehkä molemmat ovat oikeassa. Monella seksielämäänsä turhautuneella ei ehkä mene muutenkaan kovin hyvin parisuhteessaan.

On myös ihmisiä, jotka kaipaavat valtavasti vaihtelua, tai niitä, jotka vaan syttyvät liian helposti. Entä jos osa on valinnut lastensa vanhemmaksi kunnon ihmisen, mutta ei pidä häntä seksikkäänä?

Tieteellisiäkin selityksiä on tarjolla.

Indianan yliopiston Kinsey-instituutissa tutkitaan uskottomuutta useammassa eri projektissa. Yhdessä jo valmistuneessa tutkimuksessa oli mukana 506 keskimäärin 33-vuotiasta miestä ja 412 noin 28-vuotiasta naista, puolet avoliitossa. Henkilöt olivat seurustelleet vähintään kolme kuukautta.

Miehistä 23 ja naisista 19 prosenttia oli pettänyt kumppaniaan.

Miesten uskottomuuden taustalla oli naisia useammin helppous kiihottua herkästi eri tilanteissa ja erilaisista ärsykkeistä.

Naisilla taas heikko parisuhdetyytyväisyys ja yhteensopimattomuus kumppanin kanssa esimerkiksi seksuaaliasenteiden suhteen ennustivat pettämistä. Päätutkija Kristen Markin mukaan naiset etsivät läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoa löydy.

Jotkut ovat yliherkkiä epäonnistumisille seksissä. Estyneet ihmiset hakevat joskus riskiseksiä, koska heillä voi olla ongelmia kiihottumisessa, tai koska tuntemattomien kanssa on vähemmän suorituspaineita. Uusi partneri ei tiedä suoristuspaineista, epäonnistumisista tai muista vaivoista.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että avioliitto tai uskonnollisuus eivät vaikuta uskottomuuteen.

Sekä uskottomilla naisilla että miehillä oli taipumus ryhtyä kaduttavaan seksikäyttäytymiseen ollessaan hyvällä tai huonolla tuulella.

Tutkimukseen osallistunut tutkija Erick Janssen pitää löydöksiä mielenkiintoisina terapeuttiselta kannalta. Intuitiivisia ihmisiä voitaisiin opettaa välttämään erityisen riskialttiita tilanteita. (Älä mene työmatkalla tissibaariin?)

Kannattaako se uuden jatkuva etsiminen?

Toisessa Kinseyn tutkimuksessa huomattiin, että miehillä useiden seksipartnereiden määrä elämän aikana ennusti alhaisempaa seksuaalista tyydytystä. Onko näillä miehillä taustallaan suuret tarpeet, vaativa maku, vai jatkuva epäonnistuminen? Vai mikä?

Seksologit neuvovat usein, että parhaimpaan seksiin päästään pidempiaikaisessa suhteessa, jossa opitaan olemaan hyviä juuri tietylle henkilölle. Ja kun menee tosi hyvin, ei niin helposti lähde pettämään.

Lisää uskottomuudesta: http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/petturi+parisuhteessa+10+nakokulmaa+pettamiseen/126486

Insights into infidelity: Study examines influence of sexual personality characteristics. IU News Room 24.6.2011.

Couples report gender differences in relationship, sexual satisfaction over time. IU News Room 5.7.2011.

Millainen on maailman paras perhe?

Tulisiko siihen kuulua isä, äiti ja lapsi(a)?

Perheiden paremmuudesta kinastellaan jatkuvasti. Erilaiset perheet nousevat politiikan teon kohteeksi. Muutetaanko lakeja? Miten rahaa jaetaan? Mikä lasketaan perheeksi?

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch on kirjoittanut kirjan perheistä. Hän ymppää koulutuksensa ja tutkimuksensa perhesosiologiasta yhteen pitkäaikaisen tutkimusintonsa kohteen – evoluutiotutkimuksen – kanssa.

Kymmenet, elleivät sadat, tutkimukset ovat paljastaneet ydinperheen ”kilpailukyvyn”. Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla tehdyt tutkimukset, ja erityisesti pitkittäistutkimukset, ovat todenneet ydinperheen lasten olevan keskimäärin kaikista älykkäimpiä, parhaita kouluissa, tasapainoisimpia ja mieleltään terveimpiä lapsia - ja aikuisia.

Simon Chapplen 2009 julkaisema tutkimus totesi ydinperheiden lasten pärjäävän yh-lapsia paremmin erityisesti USA:ssa ja Suomessa (verrattuna muihin OECD-maihin). (Miksi asia on näin? Olisi erittäin mielenkiintoista saada selville, miksi yh-lapset eivät saa Suomessa yhtä hyvää elämää kuin muissa vastaavissa maissa?)

Rotkirchin mukaan perheiden paremmuutta ei ollut aiemmin tutkittu riittävän hyvin lasten todellisen mielenterveyden kannalta, mutta viime vuonna viimein julkaistiin 50 perusteellista tutkimusta aiheesta. Kaikki saivat saman tuloksen.

Ydinperhe saa kultamitalin.

Hopeasijalle sijoittuvat yh-äitien lapset.

(Jorge Amaton tutkimuksen (USA) mukaan lapselle vanhempien ero on paljon huonompi asia kuin isän kuolema!)

Pronssia saavat biologisen äidin ja isäpuolen muodostamat uusperheet.

Jostain syystä isäpuolten on Rotkirchin mukaan vaikea tarjota toisen lapsille hyvä kasvuympäristö. Uusperheiden lapset saavat huonoimman koulutuksen esimerkiksi hyvinvointivaltio Ruotsissa. Tutkimusten mukaan useimmat isät panostavat vain biologisiin lapsiinsa.

Rotkirch väittää oikean korkeimman pallin paikan kuuluvan itse asiassa kahden lesboäidin perheille. Kahden naisen kasvattamat lapset pärjäävät elämässä parhaiten ja ovat mieleltään tasapainoisimpia. Lesboäitien perheitä on kuitenkin tutkimuksissa mukana sen verran vähän, ettei mahdollisen tilastoerheen takia heille jaeta nyt mitalia.

Homoisien muodostamien perheiden lapsista on vielä vähemmän yleistettävissä olevaa tietoa.

Rotkirch kirjoittaa, ettei isien välttämättömyys lasten hyvinvoinnille ole kiveen hakattu tieto, vaikka esimerkiksi Suomessa on pitkittäistutkimuksissa saatu järisyttäviä tietoja ilman isää elävistä pojista. Esimerkiksi rikoksen poluille joutuminen on yh-äitien pojille jopa kahdeksan kertaa yleisempää kuin ydinperheessä kasvaneilla pojilla. (Voihan olla, että ns. rikkinäisten perheiden lapsilla ei ole vain huonompi kasvuympäristö, vaan yksinkertaisesti syntymäarvonnassa saadut poikkeuksellisen huonot geenit.)

Rotkirch veikkaa yhden aikuisen hartioiden olevan liian huterat. Ihminen on hänen mielestään jaetun kasvatuksen laji. Lapsella on hyvä olla vähintään kaksi turvallista läheistä aikuista jatkuvana tukenaan.

Rotkirchin mukaan biologisella äidillä on luonnollinen etulyöntiasema pitää muita paremmin huolta jälkikasvustaan. Hyvä äiti on evoluution tulos. Erilaisissa tutkimuksissa (tilastot, väestötutkimukset, kirkonkirjat jne.) on käynyt ilmi, että äiti on lapsen paras hengissä selviämisen turva kaikkialla maailmassa.

Isät, ottovanhemmat ja muut huoltajat voivat oppia kiintymään lapseen yhtä hyvin, jos he hoitavat lasta paljon. Ihmisen aivot mukautuvat uusiin asioihin ja hormonitoiminta muuttuu lapsen läheisyydessä.

Rotkirchin teosta tultaneen käyttämään poliittisena nuijana.

Anna Rotkirch: Yhdessä. WSOY 2014.
Pojasta mieheksi -pitkittäistutkimus

Satunnaisen seksin harrastajia pidetään asiantuntijavinkkelistä usein masentuneina, ahdistuneina ja heikon itsetunnon omaavina. Etenkin naisia.

Monissa tutkimuksissa yhden illan suhteet näyttävätkin olevan yhteydessä kaikenlaiseen kurjuuteen.

Hyvin nuorena satunnaisen seksin aloittaneet naiset tuntevat olonsa myös aikuisina tavallista useammin surkeaksi, ja usein he katuvat tekojaan.

Monet miehet kokevat olevansa mahtavia panomiehiä.

Kaupunkilegendat tukevat mainittuja sukupuolieroja, vaikka suomalaisnaiset suhtautuvat panomiehiin kriittisesti. On hyvä, jos miehellä on kokemusta, mutta pukin mainetta ei kannata hankkia.

Uuden tutkimuksen mukaan asia ei ole näin yksioikoinen. Yhden illan jutut saattavat tuoda iloa elämään ja vahvistaa itsetuntoa.

Psykologian tohtori Zhana Vrangalova tutkii seksuaalisen ilmaisun yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Hän on erityisen kiinnostunut muusta kuin heteroparin parisuhdeseksistä.

Vrangalovan mielestä yhden illan seksin yhteyttä mielenterveyteen ja hyvinvointiin pitää tutkia motivaatioteorian kautta. Masennuksen ja satunnaisen seksin välinen korrelaatio ei nimittäin ole selvä.

Vrangalovan mukaan syyt hypätä yhden illan juttuun mukaan määräävät teosta seuraavan fiiliksen. Vääristä syistä seksiin suostuvat masentuvat ja oikeista syistä seksiä harrastavat tuntevat olonsa hyväksi.

Huonoja syitä hypätä sänkyyn ovat esimerkiksi halu tuntea itsensä paremmaksi, tarve välttää epämiellyttäviä tunteita, miellyttämisenhalu, palkinnon tai rangaistuksen hakeminen, toive pitkäaikaisesta ihmissuhteesta, tai joutuminen houkutelluksi seksiin, vaikka ei oikeasti halua (esimerkiksi koska on liian päihtynyt tai sekaisin).

Hyviä syitä ryhtyä satunnaiseen seksiin ovat esimerkiksi halu pitää hauskaa ja saada seksuaalista nautintoa, löytöretkeily omaan seksuaalisuuteen ja halu oppia uusia asioita seksistä, tai usko siihen, että seksin harrastaminen nyt vaan on tärkeä kokemus.

Vrangalovan mielestä ihmisen itsenäinen ja harkittu päätös yhden illan suhteeseen ryhtymisestä tuo hyvän mielen. Sänkyyn ajautuminen vahingossa tai jonkun muun päätöksestä aiheuttaa yleensä mielipahaa ja heikentää itsetuntoa.

Varsin loogista. Samalla tavalla monet muut asiat elämässä tuntuvat pääsääntöisesti mukavammilta silloin, kun on itse valinnut lähteä touhuun mukaan ja kun voi säilyttää päätäntävallan omista tekemisistään.

http://www.psychologytoday.com/blog/strictly-casual/201402/is-casual-sex-bad-your-mental-health

Maailman pienin äitiys- ja lapsikuolleisuus, maailman hienoimmat äitiyspakkaukset, maailman upein maa lapsille, joo-joo ja vähän muutakin.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kirjoitti 25. helmikuuta Hufvudstadsbladetissa, että suomalaislapset ovat Pohjoismaiden huostaanotetuin sakki.

Erityisen suuret erot lasten huostaanotoissa verrattuna muihin Pohjoismaihin on 0-6 -vuotiaiden ryhmässä. Kun Islannissa pikkulapsia huostaanotetaan vanhemmiltaan alle promille ikäluokasta, ja Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa noin 4-5 promillea ikäluokasta, loistaa Suomi mahtavalla yli 7 promillen tuloksellaan Pohjolan ykkösenä.

Kaikkein tärkeimmässä iässä, pikkulapsena, kaikki väestömme nuorimmat jäsenet eivät siis saa tai voi asua siellä, missä jokaisen lapsen kuuluisi saada asua: kotona omien vanhempien kanssa. Turvassa.

Mahtavaa olla näin hyvin lapsistaan huolehtivan kansan jäsen. Mikä meitä vaivaa? Onko meille sattunut erityisen huonoja vanhempia vai mikä systeemissämme mättää?

Rotkirchin mukaan yksi syy Suomen kurjuuteen on erityisen suuri pitkäaikaistyöttömien määrä. Työttömyys ajaa talousahdinkoon, siitä sossun luukulle, ja osa vanhemmista sekoaa surkeassa jamassaan päihteisiin ja perheväkivaltaan, ja pian ei pystytä enää huolehtimaan lapsista.

Ennaltaehkäisevästä tuesta puhutaan koko ajan, mutta sitä ei tarjota.

Rotkirchin mukaan Heikki Hiilamon aikoinaan tekemä tutkimus huostaanotettujen lasten äideistä oli surkeinta luettavaa, mihin hän on törmännyt. Taulukot äitien alamäestä olivat karmeat.

Rotkirch kirjoittaa, että on selvää, että lasten etu menee vanhempien edun edelle, mutta miksi emme toimi molempien edun mukaan ja ajoissa? Hän kirjoittaa Helsingin Sanomien haastattelemista sosiaalityöntekijöistä, jotka saivat kertoa onnistuneista sossutapauksistaan. Rotkirchin järkytykseksi erityisen hyväksi esimerkiksi nostettiin vauvaperhe, jossa äidin luottamus omaan vanhemmuuteen oli heikko. Perhe sai tukea kotiin, molemmat vanhemmat saivat mielenterveysapua ja nyt kaikki kolme asuvat onnellisina kotonaan.

Eikö tämän käytännön pitäisi olla itsestäänselvä? Siis että autetaan ajoissa ja autetaan vanhempia huolehtimaan omasta lapsestaan.

Rotkirch kirjoittaa, että ihminen on yhteisen kasvatuksen laji. Kukaan ei pärjää lasten kasvatuksessa yksin. Ei edes pätevin ja tervein aikuinen. Ihminen tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä ja vanhemmat tarvitsevat tuekseen muita aikuisia.

Miksi emme tyydy yksinkertaisiin ja jopa itsestäänselviin hyviin ratkaisuihin tässä maassa? Vähän rakkautta, huolenpitoa ja hellää ohjausta alussa. Ei. Ensin katsotaan ohi. Sitten seurataan vierestä, miten perhe juoksee alas jyrkänteeltä. Ja jälkeenpäin laitetaan helvetin kalliit rattaat pyörimään raunioiden päälle.

Anna Rotkirch: De mest omhändertagna. Hbl 25.2.2014.