Suhteet & seksi

Isien tytöistä on puhuttu kauan. Isän ihailema tyttö pärjää koulussa, töissä ja elämässä.

Tutkimusten mukaan isät vaikuttavat lasten hyvinvointiin ratkaisevasti. Isien panostus näkyy lasten terveydessä, koulumenestyksessä ja jopa murrosiän alkamisessa. Ilman isää kasvaneilla lapsilla voi olla elämässä suuria haasteita.

Nyt Åbo Akademin tutkimus vahvistaa lapsuudessa saadun huolenpidon vaikuttavan myös ihmisen kokemaan arvoon parisuhdemarkkinoilla. Mitä enemmän lapsi on saanut vanhemmiltaan hoivaa ja huolenpitoa, sitä lujemmin hän uskoo suosioonsa parisuhdemarkkinoilla.

Jan Antfolkin ja Anita Sjölundin psykologian tutkimuksessa huomattiin, että myös äideillä on suuri vaikutus lasten myöhempään statukseen parisuhdemarkkinoilla. Äidin vaikutus saattaa olla jopa isän vaikutusta suurempi.

Tutkimukseen osallistui 1 244 aikuista. Osallistujien saamaa huolenpitoa verrattiin heidän kokemiinsa pariutumismahdollisuuksiin. Lapsuudenperheen kokemuksilla ja käsityksellä omasta asemasta parisuhdemarkkinoilla on vahva yhteys.

Ihmisen luottamus omaan arvoon ja haluttavuuteen vaikuttaa hänen käytökseensä. Hyvä itseluottamus ja usko asioiden lutviutumiseen saa mahdollisesti myös muut uskomaan ihmisen ”arvoon”.

Useimmissa kulttuureissa vanhemmat ovat jossain vaiheessa yrittäneet sotkeutua lastensa pariutumiseen. Länsimaisessa kulttuurissa jälkikasvun seurustelusuhteiden tai avioliittojen järjestämistä ei nykyään pidetä täysijärkisenä.

Jokainen vanhempi voi kuitenkin edesauttaa jälkikasvunsa asemaa parisuhdemarkkinoilla yksinkertaisesti huolehtimalla omasta lapsestaan kunnolla.

Tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita median ja somen aiheuttamista nuorten naisten ulkonäköpaineista. Kauneusihanteisiin jumittuminen ja ulkomuodon arvostelu eivät näytä vielä saavuttaneen lakipistettään. Erityisesti nuoret ovat jatkuvan arvioinnin kohteena.

The University of North Texasin tutkijat rekrytoivat 1 044 naista ja 273 miestä Tinder-tutkimukseen. Suurin osa tutkituista oli nuoria opiskelijoita, ja vain osa käytti Tinderiä. Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää deittisovelluksen vaikutuksia mm. ihmisten itsetuntoon, itsearvostukseen ja kehonkuvaan.

Tutkimuksen mukaan Tinderin käyttäjät suhtautuvat keskimäärin hyvin kriittisesti ulkonäköönsä. Tiuhaan Tinderiä käyttävät häpeävät muita enemmän kehoaan ja tarkkailevat sitä jatkuvasti. Aktiivitinderöijät ovat sisäistäneet kulttuurin kauneusihanteet, vertailevat itseään muihin ja luottavat median luomiin ulkonäkökriteereihin. Tinderin käyttäjät suhtautuvat myös muiden ihmisten ulkonäköön kriittisesti.

Tinderin toimintaperiaate saattaa tutkijoiden mukaan lisätä ihmisten depersonalisaatiota. Käyttäjien ihmiskäsitys alkaa muistuttaa kertakäyttökulttuuria: ihmiset ovat vaihdettavissa parempaan nopeasti.

Tutkimukseen oli rekrytoitu enemmän naisia kuin miehiä, koska tutkijat olettivat erityisesti naisten kärsivän tällaisesta kehon objektifikaatiosta. Tutkijoiden hämmästykseksi selvisi, että miehet kärsivät hyväksikäytöstä ja ulkonäön arvostelusta vähintään yhtä paljon kuin naiset, ehkä jopa naisia enemmän.

Tinderissä olevien miesten itsetunto on heikompi kuin miehillä, jotka eivät käytä Tinderiä. Tutkijat muistuttavat, ettei huono itsetunto tai kriittinen käsitys omasta ulkonäöstä johdu välttämättä Tinderistä. Onhan mahdollista, että itseensä tyytymättömät ihmiset haluvat jostakin syystä hakea (julmien) deittimarkkinoiden mielipidettä ulkomuodolleen.

Jatkuvasti arvosteltavana olo tai itsensä vertaileminen muihin ei tutkitusti paranna kenenkään itsetuntoa. Ehkä oma keho ja oma ulkonäkö olisi helpompi hyväksyä, jos ei turvaudu ventovieraiden mielipiteisiin, vaan yrittää keskittyä muihin, esimerkiksi oman kehon ulkopuolella oleviin mielenkiintoisiin asioihin.

Voi myös hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvia ponnisteluja ulkonäön yli-ihmiseksi. Terveissä ihmissuhteissa kannustetaan hyviin elämäntapoihin ja vahvistetaan myös henkisiä ominaisuuksia. Ulkonäköön keskittyvä parisuhde ei yleensä ole kovin kestävällä pohjalla. Mitä arvoa on rakkaudella, joka hyväksyy vain tietynlaisen kauneuden?

APA News: Tinder: Swiping Self Esteem? 4.8.2016.
(Love Me Tinder: Objectification and Psycho-Social Well-Being -esitelmä 4.8.2016.)

Moni psykoalan ihminen on väittänyt, ettei miehen itsetunto kestä menestyvää naista. Yhdysvaltalainen tutkimus USA:ssa ja Alankomaissa näyttää todistavan väitteen surullisen oikeaksi. Mies ei kestä edes elämänsä rakkaimman naisen menestystä.

Naisen on siis turha odottaa innostusta, kehuja tai yllätysjuhlia, jos hän saa ylennyksen tai jonkin muun onnistumisen elämässään. Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mies ei kestä vaimonsa menestystä missään asiassa, ei edes sellaisessa tehtävässä, jossa mies ei voisi joutua kilpailutilanteeseen naisen kanssa.

Väitehän kuulostaa absurdilta. Vain 5-vuotias haluaa olla aina ja kaikessa paras.

Yhdysvaltalaistutkimus kertoo toista.

Alankomaat otettiin mukaan tutkimukseen naisten vahvan aseman vuoksi. Vaikka Hollannissa hehkutetaan tasa-arvon puolesta, eivät miehet sielläkään osaa riemuita vaimonsa menestyksestä.

Tutkijoiden mukaan miehet eivät useinkaan itse tiedosta katkeruuttaan vaimon menestystä kohtaan. Heidän itsetuntonsa kuitenkin laskee rakkaan onnistuttua missä tahansa. Usein mies ei edes itse tiedosta, mikä ottaa pattiin. Tutkijoiden mukaan menestyvän vaimon mies alkaa ottaa etäisyyttä, keksii typeryyksiä, tai alkaa pettää vaimoansa saadakseen ”kompensaatiota”.

Tutkimuksen mukaan miehen menestys tai epäonnistuminen ei vaikuttanut vaimon itsetuntoon. Naiset osaavat myös iloita toisen menestyksestä.

On todella surullista, jos oma mies ei pysty ollenkaan nauttimaan rakkaansa onnistumisista. Jaettu ilo on hienointa maailmassa.

Tutkijat ovat heitelleet erilaisia arvauksia ilmiön syistä. Miehet ovat tottuneet kilpailemaan, ja heillä on usein menestymisen pakko. Perinteisesti miehen on odotettu elättävän perheensä. Naisilla ei aiemmin ollut mahdollisuuksia toimia monilla sellaisilla tantereilla, joissa he nyt menestyvät. Miehet eivät ole ehtineet nopean muutoksen kelkkaan mukaan.

Miten asia mahtaa olla Suomessa? Olemmeko erilaisia tässä asiassa?

Olen aiemmin kirjoittanut väestötutkija Marika Jalovaaran tutkimuksesta. Jalovaara tutki väikkärissään satojen tuhansien suomalaisten avioliittoja ja eronneisuutta.

Suomessa parhaiten ansaitsevien naisten avioliitot kestävät heikoimmin. Kotiäidin ja johtajamiehen liitot ovat kestävimpiä.

Todistaako tämä mitään? Ehkä suomalaiset naiset ovat niin kopeita, etteivät kelpuuta köyhää miestä?

Moni suomalainen pitää onnellista parisuhdetta tai antoisaa yksityiselämää elämänsä tärkeimpänä onnistumisena. Vain vähemmistölle uralla eteneminen ja kovan tason vaikuttaminen on elämän tärkein asia. Ehkä tällainen elämänasenne mahdollistaa paremmin hyvän kumppanuuden ja toisen tukemisen, sukupuolesta riippumatta.

Suomalaisnaisten on todettu suosivan harvinaisen epämaskuliinisia miehiä. Siinäkö mahdollisuus molemminpuoliseen tukeen?

Kate A. Ratliff and Shigehiro Oishi: Gender Differences in Implicit Self-Esteem Following a Romantic Partner´s Success or Failure. Journal of Personality and Social Psychology 4/ 2013.

Satunnaisen seksin harrastajia pidetään asiantuntijavinkkelistä usein masentuneina, ahdistuneina ja heikon itsetunnon omaavina. Etenkin naisia.

Monissa tutkimuksissa yhden illan suhteet näyttävätkin olevan yhteydessä kaikenlaiseen kurjuuteen.

Hyvin nuorena satunnaisen seksin aloittaneet naiset tuntevat olonsa myös aikuisina tavallista useammin surkeaksi, ja usein he katuvat tekojaan.

Monet miehet kokevat olevansa mahtavia panomiehiä.

Kaupunkilegendat tukevat mainittuja sukupuolieroja, vaikka suomalaisnaiset suhtautuvat panomiehiin kriittisesti. On hyvä, jos miehellä on kokemusta, mutta pukin mainetta ei kannata hankkia.

Uuden tutkimuksen mukaan asia ei ole näin yksioikoinen. Yhden illan jutut saattavat tuoda iloa elämään ja vahvistaa itsetuntoa.

Psykologian tohtori Zhana Vrangalova tutkii seksuaalisen ilmaisun yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Hän on erityisen kiinnostunut muusta kuin heteroparin parisuhdeseksistä.

Vrangalovan mielestä yhden illan seksin yhteyttä mielenterveyteen ja hyvinvointiin pitää tutkia motivaatioteorian kautta. Masennuksen ja satunnaisen seksin välinen korrelaatio ei nimittäin ole selvä.

Vrangalovan mukaan syyt hypätä yhden illan juttuun mukaan määräävät teosta seuraavan fiiliksen. Vääristä syistä seksiin suostuvat masentuvat ja oikeista syistä seksiä harrastavat tuntevat olonsa hyväksi.

Huonoja syitä hypätä sänkyyn ovat esimerkiksi halu tuntea itsensä paremmaksi, tarve välttää epämiellyttäviä tunteita, miellyttämisenhalu, palkinnon tai rangaistuksen hakeminen, toive pitkäaikaisesta ihmissuhteesta, tai joutuminen houkutelluksi seksiin, vaikka ei oikeasti halua (esimerkiksi koska on liian päihtynyt tai sekaisin).

Hyviä syitä ryhtyä satunnaiseen seksiin ovat esimerkiksi halu pitää hauskaa ja saada seksuaalista nautintoa, löytöretkeily omaan seksuaalisuuteen ja halu oppia uusia asioita seksistä, tai usko siihen, että seksin harrastaminen nyt vaan on tärkeä kokemus.

Vrangalovan mielestä ihmisen itsenäinen ja harkittu päätös yhden illan suhteeseen ryhtymisestä tuo hyvän mielen. Sänkyyn ajautuminen vahingossa tai jonkun muun päätöksestä aiheuttaa yleensä mielipahaa ja heikentää itsetuntoa.

Varsin loogista. Samalla tavalla monet muut asiat elämässä tuntuvat pääsääntöisesti mukavammilta silloin, kun on itse valinnut lähteä touhuun mukaan ja kun voi säilyttää päätäntävallan omista tekemisistään.

http://www.psychologytoday.com/blog/strictly-casual/201402/is-casual-sex-bad-your-mental-health

Palasin naistenhuoneesta pöytäämme Teerenpelin alakerrassa. Ensi-iltaan tulleen eurooppalaisen elokuvan juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Ihmettelin kuitenkin, miksi ystäväni selostaa sitä toiselle niin tarkasti.

Selvisi, että pöydässämme istuva henkilö oli juuri viettämässä elokuvailtaa. Tosiasiassa hän oli vieraillut ystävien luona, ja istui nyt kanssamme oluella. Ihan viatonta illanviettoa.

Ja silti piti valehdella kumppanille.

Valkoisia valheita. Miksi?

Liitossa oli ollut vähän vaikeat ajat. Oli erimielisyyttä erilaisista asioista. Väärinkäsityksiä, ongelmia ajankäytössä. Ikäviä tunnelmia. Emme menneet yksityiskohtiin.

Nyt kyseisen henkilön kumppani oli kuitenkin halunnut ilahduttaa rakastaan. Oli tullut aikaisin kotiin ja laittanut herkkuillallisen. Harmi vain, että toinen oli jo sopinut muuta. Hän ei raaskinut paljastaa illan ohjelmaa: päivällinen ystävän luona ja kaljoittelu kaupungilla. Suhteessa oli juuri alkanut parempi kausi.

Olin hämmentynyt. Miten ihmeessä leffailta olisi vähemmän loukkaava kuin todellinen illan ohjelma? Miksei toiselle aikuiselle ihmiselle voi vain sanoa, että sori, ihanan yllätyksen teit, mutta olen jo sopinut ystäväni kanssa muuta? Tai jos suhde todella on vaakalaudalla, miksei soita ystävälle ja kerro, ettei tänään sovi, pelastan parisuhdettani?

Hämmentävintä on, että olen ollut vastaavassa tilanteessa monta kertaa aiemminkin. Pienistä merkeistä huomaa, miten moni keksii omituisia selityksiä, valkoisia valheita, tai suoranaisesti kusettaa kumppaniaan. Joskus kaunistelijan tyylistä tajuaa, miten luonnolliseksi asiaksi jatkuva valehtelu on muodostunut.

Firman pikkujouluihin osallistuva henkilö puhuu puhelimessa baarin ulkopuolella ja kertoo kumppanilleen olevansa juuri moikkaamassa äitiään. Toinen väittää puolisolleen puhelimeen, ettei juuri nyt voi jatkaa keskustelua, koska pihvi tuotiin jo pöytään (vaikka tarjoilija vasta harkitsee menun tuomista).

Mihin näitä järjettömiltä tuntuvia sepityksiä tarvitaan?

Jos kysyn, saan selitykseksi erilaisia tarinoita kumppanin herkkyydestä, stressistä, huonosta itsetunnosta, mielipuolisesta mustasukkaisuudesta, kontrollinhalusta, sairaalloisesta uteliaisuudesta jne.

Onko suomalaisilla aikuisilla oikeasti niin huono itsetunto, että se hajoaa viattomaan totuuteen?

Parisuhteen pitäisi perustua (muussakin kuin ihannetilassa) molemminpuoliseen rehellisyyteen ja aikuismaiseen kommunikaatioon. Jos toisella on niin pahat traumat menneisyydestään, että hän käyttäytyy kuin mustasukkainen 5-vuotias aina kun kumppanilla on muita intressejä elämässään, mitä järkeä on yhteiselämässä?

Moni ei kestä kertoa totuutta pienelle lapselle. Tarinoidaan: ”Juu, mummi lentelee nyt taivaan isän luona ja vilkuttaa meille”, sen sijaan, että sanottaisiin niin kuin asia on: ”En tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, kukaan ei tiedä. Mutta meillä ei ole mitään hätää”.

Sama selitysten ja pienten valheiden verkko näyttää varjostavan parisuhteitakin. Vaimoa tai miestä kohdellaan pikkulapsena. ”Ei se haittaa, hän on onnellisempi kun ei tiedä” -ideologia on monen suhteen perusta.