Suhteet & seksi

Ei hitsin pippeli.

Olen pikkaisen liian myöhään nyt liikenteessä. Nimittäin juuri äsken, 14. maaliskuuta vietettiin virallista Steak and Blowjob -päivää.

Ihana! Hienoa pojjaat!

Idea päivään lähti siitä, että ystävänpäivä (semisti hyi saatana) on muodostunut naistenpäiväksi tai sanotaanko naisten luomaksi parisuhdepäiväksi (varsinkin Jenkeissä), jolloin miehet joutuvat kantamaan kotiin kaikkea vaaleanpunaista ja pehmeää tai kovaa ja kimmeltävää.

Tuloksena on riita, koska päivänä, jona pitäisi rakastaa enemmän kuin naapurit, kaikki menee vituilleen.

Ei siinä mitään. Annetaan ystävänpäivän olla olemassa, sillä toiset naiset nauttivat vaaleanpunaisesta rituaalisesta väkisinrakastamisesta todella paljon.

Mutta koska kaikki eivät, esitän seuraavassa ratkaisun.

Eli siis. Pihvi ja bloukkaripäivä, 14. maaliskuuta.

Tämänlaisen huomionosoituksen ansioista mies kantaa kotiinsa ruusuja ja suklaata paljon mieluummin. Mitä useammin imet, sitä enemmän saat sitä, mitä haluat. --> Win-win.

Koska suklaa ja kukat jättävät kuitenkin useammat naiset kylmäksi, ehdotankin, että ihan kohta, 14. huhtikuuta vietetään Pihviä ja pillunnuolemista –päivää! Wihii!

Toistan! Pihviä ja pillunnuolemista, 14. huhtikuuta. Ihan kohta! Ota sinäkin pillu suuhusi. Muista kuitenkin sitä ennen laittaa chateaubriand pannulle tirisemään.

Äläkä unohda esileikkiä. Ammattimaiset pillunnuolijat voivat aloittaa kokovartalohieronnalla. Keskitason nuolijat keskittyvät jalkahierontaan, ja aloittelijat yleensä pakara- ja tissiosastolle.

Mies, voin luvata, että tämän jälkeen heruu aivan 110 % varmasti. Joten --> Win-win.

Ps. Sinkku. I feel you. Ei ole munaa, ei ole pillua, ei ole mitään. Jätä pihvi ostamatta. Runkkaa. Win.

50 vuotta sitten vajaa 190 000 suomalaista asui yksin. Nyt sinkkutalouksia on reilu miljoona.

HS uutisoi 23.3.2012, että yksin asuminen on riski mielenterveydelle. http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkimus+Yksin+asuminen+saattaa+olla+riski+mielenterveydelle/a1305558384142#kommentit
Tutkijoiden mukaan on toki mahdollista, että syy- ja seuraussuhteet menevät niin päin, että mielenterveysongelmat johtavat yksin asumiseen.

Joka tapauksessa näyttäisi olevan terveellisempää asua jonkun kanssa.

Heini Orell on tehnyt sosiologian gradun ystävyydestä. Hän kuvaili alan tutkimustuloksia näin: ei-vakiintuneet aikuiset luovat enemmän uusia ystävyyssuhteita, vaalivat tarkemmin vanhoja suhteita ja tapaavat useammin ystäviään kuin naimisissa olevat. Ystävät ovat tärkeä läheisyyden, tunteiden jakamisen ja yhteenkuuluvuuden lähde. He täyttävät osaksi tyhjyyttä, jonka aviopuolison ja lasten puute tuo. Ystävät eivät kuitenkaan täysin kompensoi partnerin puutetta esimerkiksi parisuhteen loppuessa.

Osa yksin asuvista voi olla tutkimustulosten kanssa eri mieltä. Kaipaavatko kaikki omaa perhettä? En tiedä.

Helmikuussa tänä vuonna Population Studies julkaisi Marika Jalovaaran artikkelin ”Socio-economic resources and first-union formation in Finland, cohorts born 1969-81”. Jalovaara kirjoittaa, että tutkijoilla on ollut yhteneväinen käsitys miesten taloudellisen menestyksen positiivisesta vaikutuksesta avioitumisen todennäköisyyteen. Jalovaaran tutkimuksessa selvitettiin suomalaista tilastotietoa hyödyntäen, miten nuorten aikuisten sosioekonomiset resurssit vaikuttavat ensimmäisen liiton perustamiseen.

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että avoliiton muodostaminen vaatii vähemmän resursseja kuin avioliitto. Nyt Jalovaara halusi tutkia miten sosioekonominen asema vaikuttaa ensimmäisen liiton perustamiseen ja vaihtelevatko vaikutukset sukupuolen ja solmittavan liiton tyypin mukaan. Tulokset osoittavat, että korkea koulutus, työelämään osallistuminen ja hyvät tulot edistävät pariutumista sekä miehillä että naisilla, sekä avo- että avioliittoon. Avioitumista edistävät erityisesti yliopistokoulutus ja vakkarityö. Avioliittoa harkitsevat näyttävät punnitsevan tulevaisuudennäkymiä varsin kauaskantoisesti.

Jotkut ovat kuvailleet ystäviään perheekseen. ”Ystävät saa itse valita, sukulaiset tulevat annettuina.” (Suomessa kumppaninkin saa valita itse.) Vaikka suhteet ystäviin olisivatkin läheiset on moni sinkku kertonut tuntevansa olonsa joskus hyvin yksinäiseksi. Niin parisuhteessa olevat kuin tutkijatkin tietävät, että liitossakin voi tuntea välillä yksinäisyyttä. Huonossa parisuhteessa olevat ovat kuvailleet yksinäisyyden tunnetta erityisen jäätäväksi, kun oletusarvona on ihana yhteiselo. Jos tämä yhtään lohduttaa.

Yritin järkeillä ja ajatella. Tekstiä tuli helvetisti, ratkaisuja nolla (0) kappaletta. Menikö vituiksi? Meni. --> Lopetan kaiken.

Ajattelin ihmisen seksuaalisia haluja eli paneskelemisen riemua.

Sitten ajattelin tätä ”yksiavioisuutta”, ja sen ristiriitaisuutta ihmisen halujen kanssa.

Ai mitä?

No sitä, että ihminen pyrkii kaikin keinoin yksiavioiseen parinmuodostukseen ja pitää ideaalina sellaista tilannetta, jossa ollaan (lue: paneskellaan) saman ihmisen kanssa 80 vuotta. Sitten juhlitaan atomihääpäivää. Jee.

Okei. Uskonnon perintö jyrää tässä ajattelumallissa aika voimakkaasti. Mutta miten paljon sitä kannattaa kuunnella. Pitäisikö välillä ajatella itse?

Hei kamoon, papit panevat lapsia ja sitten ollaan vähän silleen että no semmoista sattuu. SEN SIJAAN HOMOUS! JUMALAUTA! Miettiikö siellä jumalallisen aamenen ääressä kukaan, mättääkö tässä seksuaalimoraalissa joku asia, kun vanhat miehet hipeltävät poikia? Rukoillaan rukous niiden lasten puolesta ehkä. Ja sitten ajetaan homot hankeen. Sairasta.

Parisuhteessa halujen kieltämisestä seuraa mitä?

Porukka paneskelee menemään, minkä kerkiää ja missä sattuu. Halut eivät ole väärin vaan se, että niistä vaietaan ja sitten valehdellaan. Ollaan sovittu jotakin ja sitten toinen rikkoo lupauksensa. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Noh. Mitäs jos sukat mustuvat?

Mustasukkaisuushan on epävarmuutta itsestä. Eikö? Ihminen ei luota itseensä eikä siihen, että on sellaisenaan tarpeeksi hyvä vaan peilaa omaa itsetuntoaan Toisen ihmisen käyttäytymisen myötä. Ja sitten se Toinen käyttäytyy epärehellisesti. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Epärehellisyys taas on kaikissa suhteissa puhdasta paskaa eli epäkunnioittamista. On se kiva, kun kaverit tietävät, mitä siellä jatkoilla oikeasti tapahtui. Ollaan hys hys, koska ei uskalleta avata suuta. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Jumalauta, kun porukka ei kanna vastuuta teoistaan!

Missä ovat suhteet, joissa puhutaan seksuaalisista haluista niin kuin ne ovat?

Jutellaan yhdessä vaikka, että sinä olet minulle se numero yksi ja kaikkein rakkain, mutta vähän tekisi mieli paneskella jotakin muuta välillä. Ihan vaan virkistämismielessä näin 10 vuoden jälkeen. Saat seurata vierestä puuhia, ei sitten tapahdu mitään salaperäistä hotellihuoneen hämyssä.

Eihän kukaan meistä omista toista ihmistä. Ja mitä kukaan voi sille, että panettaa.

JA HEI!

Seksihän tuottaa mielihyvää! Miksi totaalikieltää semmoinen, mistä toinen, se rakkain, nauttii ihan sikana?

Eikö tässä koko hommassa ole kyse rehellisyydestä itseään ja toista kohtaan?

Mikä siinä rehellisyydessä on niin kamalaa? Tai siinä, jos himottaa välillä joku muukin? Mitä se on keneltäkään pois?

Korinaa. Hirveä hedari. En ajattele enää koskaan.

Tarvitaanko perheeseen rikas faija?

Vauvaperheessä todellisuus mullistuu. Nainen voi yhtäkkiä friikahtaa perheen asunnosta, taloudesta, vakuutuksista ym. asioista, jotka ovat siihen asti olleet ok, mutta lapsen synnyttyä eivät enää olekaan. Äidin vaatimukset kasvavat. Äärimmäinen valppaus valtaa äidin ja hän kyttää vauvan ympäristöä haukan lailla: ovatko ihmiset pesseet kätensä, onko ympäristö turvallinen jne.

Äitiyden kannalta tärkeintä ei ole mahdollisimman laaja resurssiverkosto, vaan mahdollisimman ennustettava ja luotettava apu ja tuki.

Rhesus-apinat laitettiin kolmenlaisiin ympäristöihin. Äiti ja vauva testattiin ympäristössä, jossa oli 1. paljon ruokaa koko ajan tarjolla, 2. vähän ruokaa säännöllisesti tarjolla ja 3. paljon ruokaa joinakin päivinä ja toisina vain vähän. Ykkösryhmän apinaäidit hoivasivat lapsiaan parhaiten, kakkosryhmän äidit vastasivat lasten tarpeisiin lähes yhtä hyvin, mutta kolmannen, epäennustettavan ympäristön lapset saivat sekä vähiten hoivaa, että aggressiivisen ja kaltoinkohtelevan äidin. Kolmosryhmän äitien ja lasten stressihormonit nousivat ja oksitosiinitasot olivat alhaalla.

Ennustamaton ympäristö johtaa ihmisillä pelokkaaseen ja vauhkoon äitiin ja masentuneen oloisiin vauvoihin. Tällaiset lapset takertuvat äitiinsä, eivätkä ole yhtä kiinnostuneita ympäristön tutkimisesta ja muiden lasten kanssa leikkimisestä kuin muut lapset. Ominaisuus pysyy nuoruuteen, jopa aikuisuuteen asti. Äidit pystyvät parhaaseensa ennustettavissa olosuhteissa. Muiden tuki, niin taloudellinen, emotionaalinen kuin sosiaalinenkin, varmistaa lasten hyvinvoinnin.

Nykyään naiset eivät juuri jää odottelemaan rikasta faijaa lapsilleen, vaan hankkivat itse itselleen ja mahdollisille lapsilleen sopivat olosuhteet. Itse asiassa epävarmuuteen joutuneet välttävät lisääntymistä. http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=72788:naisten-tyoepaikan-menetys-vaikuttaa-syntyvyyteen&catid=5:tiede&Itemid=7

Ympäristön ei tarvitse olla taloudellisesti hirmu rikas, mutta olosuhteiden pitäisi taata jatkuva turva ja ravinto. Kuinka moni suomalainen lapsi saa tämän nyt?

Louann Brizendine: The Female Brain

Moikka pimppini! Pyysin sinut vieraakseni puhumaan pimpeistä, sillä viime viikolla ilmestyi teos Pimppini on valloillaan – naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö.

Haluan jutella kanssasi, sillä sinä olet osa minua ja maailmaa ja naiseutta ja niin edelleen. Sinä tiedät nämä hommat.

Minä tiedän hyvin vähän pimpeistä. Lapsuuden sain kasvaa omaa vauhtia omissa oloissani. Sitten kasvoin aikuisemmaksi ja tutustuin vastakappaleisiin. Kaikki penikset, kädet ja suut, jotka minä olen tavannut, ovat olleet ihania ja juuri oikeita sillä hetkellä.

Koetko siis olevasi onnekas?

Onnekas? Onko tässä tosiaan kyse onnesta? Minä olen iloinen, että olen saanut kasvaa toista ihmistä kunnioittavassa ympäristössä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta koska se ei vieläkään ole, on tämä teos julkaistu.

Oletko aikuisiällä törmännyt kaltoinkohteluun?

Ei, en ole. Sinä olet hoitanut esikarsinnan erinomaisesti. Luotan sinuun. Jos sinä olet epävarma, en minäkään ala kaveeraamaan sellaisen tyypin kanssa. Meillä on täydellinen diili!

Mutta voisihan joku kaltoinkohdella sinua väkisin enkä minä pystyisi auttamaan. Pelkäätkö sitä koskaan?

Pelkään. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Riippuu yön pimeydestä, riippuu paikasta. Tuulessa heiluvat puunoksat näyttävät joskus äkkiseltään siltä, että joku hiipii pimeydessä. Silloin säikähdän. Mutta saanko minä vuorostani kysyä sinulta?

Saat toki.

Miksi ihmiset jäävät sellaisen luokse, joka satuttaa?

Heikoilla ei ole tarpeeksi voimaa lähteä, pelokkailla ei rohkeutta.

En ymmärrä!

Pelko lamaannuttaa ja häpeä syövyttää niin paljon, ettei ole olemassa enää minää, joka nousisi barrikadeille.

Niin kai. Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään. Hmm.

Mitä mietit?

On olemassa ihaniakin miehiä. Suurin osa miehistä. Ne ovat ihania. Miehiä, jotka kunnioittavat toista ihmistä ja pimppiä myöskin. Niin niistä tuntuu varmasti pahalle tämä.

Mitä tarkoitat?

Suurin osa miehistä on tosi tosi rakastavaisia. Sellaisia, jotka ymmärtävät pimppiä välillä paremmin kuin pimppi itse. Niin sitten kun puhutaan seksuaalisesta vallankäytöstä, on selvää, ketä syytetään.

Hyväksikäyttäjiä?

Niitäkin. Mutta samalla tuo sanapari syyttää miehiä. Kokonaisuudessaan. Massana. Kaikkia peniksiä, koska penis voi vallata pimpin. Miehistä varmasti tuntuu pahalta. Niistä miehistä, jotka aina rakastavat ja jotka eivät koskaan tekisi kipeää tahallaan.

Mutta ei tässä teoksessa ole siitä kyse, että sillä pyrittäisiin tuomitsemaan kaikki miehet.

Niin, toivottavasti miehet ymmärtävät sen. Enemmänkin se taitaa pyrkiä halaamaan niitä naisia, joilla on paha olla ja jotka tarvitsevat apua. Ehkä he saavat sitä nyt. Ehkä he rohkenevat.

Ajan kanssa maailma muuttuu.

Ehkä seuraava jatko-osa kertookin siitä hyvästä olosta. Niistä hyvistä miehistä.

Pitäisitkö siitä?

Pitäisin! Kirjoittaisin oman tarinani. Se on ilolaulua.

Ennen kuin joku sen laulun sinulta varastaa.

Tarvitseeko minun pelätä sitä?

Äitiys muuttaa peruuttamattomasti naisen aivoja, väittää neuropsykiatri Louann Brizendine. Raskausajan hormonit, kohdun kasvu, synnytys, imetys ja lapsen läheisyys muokkaavat aivoja.

Läheinen kontakti vauvaan saa ihmisen ”äidilliseksi”.

Teorian mukaan vauvakuume tarttuu, kun vauvan pään makea tuoksu lähettää feromoneja naisen aivoihin (syntyy oksitosiinia). Olen kuullut joidenkin isäksi haluavien miesten yrittäneen tartuttaa kuumetta kumppaniinsa raahaamalla vauvoja naisen lähettyville, ja joskus lopputulos on ollut täysin päinvastainen.

Kovimmankin uranaisen aivot muuttuvat, jos hän tulee raskaaksi. Progesteronitasot nousevat. Tulee väsy, nälkä, jano ja aamupahoinvointia. Elämän arvojärjestys muuttuu.

Raskausaikana hajuaisti on yliherkkä (suojaa alkiota, joka on myrkytysvaarassa). Progesteronitaso nousee 10-100-kertaiseksi ensimmäisen 2-4 kuukauden aikana, vaikutus on Valiumin kaltainen (rauhoittava). Yhdessä korkean estrogeenitason kanssa koktaili pitää tulevan äidin rauhallisena raskauden suhteen. Kortisolitaso nousee. Nyt tämä stressihormoniksi kutsuttu aine ei vaikuta stressaavasti, vaan pitää naisen valppaana sikiön terveyden ja turvallisuuden suhteen: ravinto, ympäristö ja puuhat mitoitetaan vauvan mukaan.

Aivot ovat yhtä suuressa muutoksessa kuin murrosiässä. FMRI -kuvissa kuuden raskauskuukauden ja synnytyksen välillä naisen aivot kutistuvat. Tilanne normalisoituu puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen (noin kaksi viikkoa synnytyksestä aivot alkavat laajeta). Eläinkokeissa on huomattu cortexin laajenevan raskauden aikana. Muutokset johtuvat ilmeisesti aivojen rakenteellisista muutoksista ja metaboliasta. Äidin täytyy pystyä täysin uusiin tehtäviin lapsen synnyttyä.

Synnytyksen alkaessa progesteronitaso romahtaa ja oksitosiini- ja dopamiinitasot kohoavat. Aivoissa neuronit etsivät tuhansia uusia yhteyksiä. Vastasynnyttänyt äiti pystyy 90 prosentin todennäköisyydellä tunnistamaan oman lapsensa pelkän tuoksun perusteella. Brizendinen mukaan vauvan tuoksu, ääni ja liikkeet syöpyvät äidin aivoihin ja hän muuttuu naarasleijonaksi, joka tekee mitä tahansa puolustaakseen lastaan.

Äidinrakkaus muistuttaa rakastumista: aivokuvat näyttävät samalta ja oksitosiini- ja dopamiiniarvot nousevat. Ei ihme, että monet miehet ovat jopa mustasukkaisia omille lapsilleen.

Tässä ”beibibjooorn”-mainoksessa psykiatri kertoo, miten äitiys parantaa pidemmällä aikavälillä aivojen toimintaa.

Louann Brizendine: The Female Brain

Kuulostiko otsikko hilpeältä? Jos kuulosti, mene pois. Täällä ei ole tällä viikolla mitään hilpeää.

Vituttaa aivan suunnattomasti kaikki maailman ripuliperseasiat.

Syytän tunteesta viikonlopun kreisibailaamista, aivan kuin krapula kestäisi nyt kolmatta päivää.
Syytän menkkoja. Vitun hormonit.
Syytän jumalaa.

Oi rakas jumala, teen reklamaation, tuote on viallinen. Haluan tuotteelta seuraavaa:

1. Voisipa panna aina.

2. Sytyttäisipä kiinnostuksen pelkästään se, että miehellä on muna, mutta kun se ei riitä. Sitä munaa pitää olla myös jossain muualla kuin lahkeessa.

3. Voisipa panna ilman kumia.

4. Voisipa panna ilman ehkäisyä. Ihan vaan paneskelemisen riemusta. Vituilleen suunnittelit tämän raskaushomman.

5. Voisipa ottaa suihin ilman kumia. Mikä vitsaus nämä sukupuolitaudit ovat? Oliko pakko? Kopauta sauvaasi ja anna mieluummin vaikka sammakoiden vitsata maat ja pellot. Pikku kurnutus ketään haittaa.

6. Entä mitä nämä avioliittosysteemi ja yksiavioisuus ovat? Ne aiheuttavat mustasukkaisuutta ja pettämistä liian monessa parisuhteessa. Porukka panee ristiinrastiin, valehtelee silmät kirkkaina ja satuttaa toista. Ei ihminen ole yksiavioinen. Haloo. Tässä on syvä ristiriita. Kaikki johtuu siitä, ettei voida avoimesti puhua, että haluaa toista. Sitten valehdellaan, koska pelätään yksinjäämistä. Nössöt. Mieluummin kuitenkin totuus kuin valhe.

7. Mistä ylipäänsä tulevat mustasukkaisuus ja omistamishalu? Miksi juuri seksi on siitä kaikkein pahin esimerkki?

8. Miksi teit seksistä niin syntisen pelottavaa, että siitä tuntuu olevan helvetin vaikea puhua? Mikä siinä on niin vaikeaa? Mitä ihmiset pelkäävät?

9. Mikä vitun lista tämä on?

10. Voisipa panna aina.

11. Kiitos runkkaamisesta. Tämä on varmaan joku säälilahja niille, jotka eivät saa keneltäkään, vaikka vetävät pahan tiedon puusta omenoita suu vaahdossa. Kiitos.

12. Maistuisipa sperma suklaalle. Tai sipsille ja dipille (valkosipuli tai american).

13. Kuukautiset. Oikeesti? Herää itse aamulla veret reisillä ja juokse vessassa vaihtaen tulppaa monta kertaa päivässä joka vitun kuukausi.

14. Ei lisättävää, lähden itkemään.

Tässä on käynnistymässä piakkoin viikko 2, ja miehet näyttävät valtavilta peniksiltä.

---> http://apina.biz/58373.jpg

Hyvää tiistaita.

Aamen.

Ihme että parisuhteet pysyvät ollenkaan kasassa! Luettuani tutkimuksia eroriskeistä aloin kummastella, miten monien suhde jatkuu, vaikka tilastojen mukaan heidän olisi jo pitänyt erota.

Esimerkiksi tunnen useampia ”vääränikäisiä” pariskuntia. Sellaisia, joissa nainen on miestä vanhempi tai mies on naista yli 10 vuotta vanhempi. Tutkimusten mukaan sekä avo- että avioliitossa eroriski on suurin, jos nainen on miestä yli kaksi vuotta vanhempi. Avoparien erilleen muuton riski on pienin, jos mies on naista 0-4 vuotta vanhempi. Avioliitoissa eroriski pienenee sitä mukaa mitä vanhempi mies on suhteessa naiseen - aina kuuteen vuoteen saakka.

Eroavaisuus on keskimääräistä suurempaa, jos yhteen muutettaessa toisella on vain perusasteen koulutus. Korkein eroriski on akateemisella miehellä ja perusasteen suorittaneella naisella. Miehen työttömyys ei ennusta hyvää.

Eroriski kasvaa, jos nainen on maalta ja mies pk-seudulta. Avioeron riskiä kasvattaa myös naisen nuoruus (alle 20v) tai vanhuus (yli 26v)! yhteen muutettaessa. Korkein erilleen muutto on pareilla, joissa nainen käy työssä ja mies on opiskelija.

Perherakenteen epävakaisuus näyttää periytyvän. Eroperheistä tulleet pysyvät huonommin parisuhteessa. Vuokralla asuminen on riski; omistusasunnossa asuvat pysyvät varmemmin yhdessä.

Maalla asuvat eroavat harvemmin kuin kaupungeissa asuvat ja maataloustaustaiset parit eroavat kaikista harvimmin. Samankaltainen sosiaalinen tausta lisää avioliiton pysyvyyttä. Naisen korkea koulutus parantaa avoliiton pysyvyyttä.

Korkeimman sosioekonomisen aseman yksilöt eivät suosi avoliittoja. Avoliittokulttuuri yleistyikin Suomessa ensin ns. alemmissa sosiaaliryhmissä. Korkeasti koulutetuilla on vakaimmat liitot. Syiksi on esitetty muita paremmat kommunikaatiotaidot sekä keskiluokan normit.

Aikaisemmat avioliitot kasvattavat eroriskiä. Eronneet ovat kuitenkin muita halukkaampia menemään nopeasti naimisiin uuden kumppanin kanssa. Eronneet miehet solmivat uusia liittoja useammin kuin eronneet naiset.

Tutkija Elina Mäenpään mukaan avoliitot vaikuttavat tasa-arvoisemmilta kuin avioliitot, jotka taas ovat perinteisempiä. Tutkimusten mukaan avoparit mm. jakavat kotityöt aviopareja tasa-arvoisemmin.

Miehen aseman vahvistuminen lisää avioliiton pysyvyyttä.

Miehen matalat tulot selittävät erilleen muuttoa, etenkin jos myös naisen tulot ovat matalat. Naisen korkeat tulot kasvattavat eroriskiä. Poikkeuksena ovat parit, joissa nainen kuuluu korkeimpaan tuloryhmään ja mies matalimpaan: heillä on pieni eroriski. Tällaisia epäsovinnaisia pareja on hyvin vähän.

Elina Mäenpään sosiologian gradu 2007. Marika Jalovaaran väestötieteen väitös 2007.