Oletko parisuhteessa? Kuka on läheisin ihmisesi?
Useimmat avo- tai avioliitossa olevat sanovat kumppaniaan läheisimmäksi ihmisekseen. Todellisuudessa moni jakaa syvimmät tuntonsa jonkun muun kuin oman puolison kanssa.
Parisuhteen alussa halutaan tietää uudesta rakkaasta kaikki. Millainen olit lapsena? Miltä näytit teini-iässä, missä kävit koulua, mitä harrastuksia sinulla oli?
Mitä ajattelet? Mistä pidät? Miten sinusta tuli noin ihana?
Rakastumisvaiheen jälkeen suhde usein tasaantuu ja lopulta koittaa arki. Kukaan ei jaksa jatkuvaa hullaantumisen tuomaa aivomyrskyä, vaan useimmille ihmisille normaali rakastava parisuhde riittää.
Normaali rakastava parisuhde vaatii yhteistä aikaa, puhumista ja tekemistä. Kumppanille kerrotaan yleensä tavalliset arkikuulumiset: miten töissä meni, onko koira käytetty ulkona tai mitä tehdään päivälliseksi.
Joskus arki muuttuu komenteluksi tai mäkätykseksi. Vie koira ulos, mikset ole käynyt kaupassa, aina täällä kompastuu näihin sun kenkiin.
Tyytyväiset parit ovat kiinnostuneita toistensa mielipiteistä ja pohdinnoista. Puhutaan politiikasta, kasvatuksesta, uskonnosta ja rahasta. Pohditaan pitäisikö oman kylän kirkon vihkiä homoja vastoin piispojen suositusta tai pitäisikö aloittaa uusi harrastus.
Onnellisimmat parit uskaltavat luottaa toisiinsa vielä syvemmin. Puhutaan omista tunteista ja arimmistakin toiveista, peloista ja tarpeista.
Omien syvimpien ja salaisimpien tunteiden jakaminen, tarpeista kertominen ja lähelle päästäminen ei ole parisuhteessa itsestään selvää.
Intiimeimmällä alueella pitää voida luottaa toiseen täysin. Nyt kerrotaan asioita, joiden avulla ihmistä voidaan haavoittaa ja loukata syvälle.
Osa ihmisistä erkanee omasta kumppanistaan. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen ei kiinnosta. Yhteiselämä on pelkkää tosiasioiden toteamista ja arjen töiden delegointia. Jotkut juttelevat parinsa kanssa kaikista muista tärkeistä asioista, paitsi niistä, jotka ovat oman ihmisyyden syvintä olemusta.
Kun kumppanin kanssa ei uskalla puhua kaikista intiimeimmistä asioista, saattaa käydä niin, että jakaa ne parhaan ystävänsä kanssa. Parisuhteen kylkeen voi kasvaa kolmas osapuoli, joka itse asiassa tietää yhden puolison syvimmät tunteet, vaikka liiton toinen varsinainen jäsen on tärkeistä asioista ihan ulkona.
Kun jollekulle (aika usein miehelle) tulee sellainen tunne, että ei itse aina kuulu oman avioliittonsa tai parisuhteensa johtoryhmään, voi tunne olla varsin aito kokemus siitä, että jää oikeasti ulkopuolelle. Jossakin jotkut ovat jakaneet, puhuneet, pohtineet ja päättäneet jopa siitä, mihin parisuhde menee, mutta toiselta varsinaiselta osapuolelta ei ole kysytty mitään.
Jakamalla, luottamalla, kuuntelemalla, puhumalla rehellisesti ja avoimesti kumppanilleen voi huolehtia siitä, että on parisuhteen toinen varsinainen osapuoli. Uskaltaako sinulle puhua? Oletko luottamuksen arvoinen? Haluatko tosissasi ymmärtää toista?
Intiimissä hyvässä ja läheisessä suhteessa on toimiva vuorovaikutus. Siihen ei mahdu kolmatta pyörää.
1 kommentti
shiwan8
6.3.2017 13:15
Oma kokemus ja sivustakatsojan havainto, mikä nyt ei varsinaisesti vastaa mitään laajaa empiiristä tutkimusta, on se, että yleensä homma menee seuraavasti: Alussa "kaikki" jaetaan jne. Sitten tulee arki ja mahdolliset konfliktit ratkotaan aluksi yhteisesti.
Myöhemmin jatkossa tilanne muuttuu niin, että mies saattaa avautua kavereilleen asiasta. Kaverit sitten eivät ota kantaa itse asiaan vaan lähinnä validoivat miehen harmistusta. Tämä johtuu siitä, että mies oppii yleensä hyvin nopeasti, ettei parin ristiriitojen setviminen hänen näkökulmastaan vie asioita mihinkään suuntaan ja aiheuttaa kuitenkin huomattavaa mielipahaa.
Vastaavasti naiset avautuvat kavereilleen jotka sitten yksissätuumin päättävät vian olevan miehessä ja nainen tämän "objektiivisen vertaisarvioinnin" voimin tulee ilmoittamaan miehelle miten miehen pitää muuttaa itseään täysin riippumatta siitä onko vika oikeasti miehessä vai ei.
Sinällään on pakko nostaa hattua tästä tavanomaisesta naisten sisarrakkaudesta. Miehet ovat kulttuurillisesti tosiaan siten erilaisia, että toisen miehen ongelma nähdään ongelmana, mutta jokainen joutuu ratkomaan omat perheriitansa korkean omakätisesti. Naisille ystäväpiirin perheriita tuntuisi olevan useasti yhteinen ongelma joka puidaan ja "ratkaistaan" yhdessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin