Suhteet & seksi

Moikka Kerttu!

Terveisin,
Erkki

Moikka Erkki!

Joskus niin voi todellakin käydä, että kun vilahtaa tissi, nousee penis kuin hissi, ja kun pilkahtaa vaginan tuuhea letti, lentää mieheltä hyvin äkkiä koko setti.

Mutta ei se mitään.

Jos kyseessä on yhdenillanpano, kannattaa muistaa, että randompanot ovat randompanoja, jolloin voi käydä mitä vaan muutenkin - toisilla kundeilla ei seiso kännissä, jotkut sammuvat pysty-asentoon, osa tunkee yllättäen peräreikään esineitä. Joten yhdet mällit reisillä on pikku juttu. No worries siis.

Vakavammassa suhteessa asiasta kannattaa vähän jutustellen muistutella. Siis että, millainen Raimo on ja miten se toimii.

Tämä siksi, että naiset ovat ihan ulalla tämmöisestä orgasmien ja mällien pidättelystä. Nainen itse voi laueta missä vaan, milloin vaan, miten hitaasti tai nopeasti vaan tai olla laukeamatta - laukeamiseen kuluva aika ei ole mimmeille naiseuden symboli.

Bloukkarimeiningeissä taas saa antaa tavaran lentää heti, vaikka suoraan mimmin silmään. Jos imeminen kestää tuntikausia, naisen leuat väsyy ja suu jää roikkumaan lörpälleen. Ruma näky.

Ihanaa rakkauden kesää 2012 Erkki! Toivottavasti pääset saatille!

Lempien,
Kerttu

Tässä on kehkeytynyt sellainen teoria, että naisille merkkaa paljon, miten on tavattu:

Onko tässä perää? Haluaako Henriikka ottaa tämän kolumnin aiheeksi? :)

HALUAA!

Ehkä 70% tutuistani on tavannut kumppaninsa baarissa, joten tuo ei suoranaisesti pidä paikkaansa. Se, että tapaa baarissa ei tietenkään tarkoita sitä, että jokaisessa keississä kyseessä olisi ollut randompano tai överihumala.

Mutta jos kyseessä on randompano ja överihumala, harvalla käy edes mielessä, että tämä on nyt se THE CHOSEN ONE. Aamulla ei tule ensimmäisenä haaveiltua hääkutsujen värimaailmasta vaan krapulapaskasta, jonka saisi omassa rauhassa räjäyttää pönttöön.

Mikäli näitä randompanoja alkaa kertyä, ei joka kerta jaksa tätä ruljanssia, joten on helpompi vaan opastaa kaveri ulos.

Mikäli joskus toivoisikin tapaavansa kaverin uudestaan, itsesuojeluvaisto alkaa huutaa ALARMIA ja varoittaa haaveilemasta yhtään mistään, koska aina on mennyt vituiksi nämä tämmöiset. Joten --> kaveri rappukäytävään ennen kuin käy köpelösti.

Ja tietysti 80% randompanoista on sellaisia, jotka eivät saa sydäntä läpättämään.

Jos tapaa randomtyypin selvinpäin, vaikka siellä lenkkipolulla, on helpompi tietty huomata heti, onko kyseessä potentiaalinen THE CHOSEN ONE. Mutta todennäköisyys siihen, että ketjujenkorjaajaa näkee uudelleen, on pienempi, sillä humalassa asiat sutviutuvat treffiehdotteluihin helpommin kuin selvinpäin. Mikä on tietysti surullista.

Pitäisi uskaltaa enemmän.

Ne, jotka ovat sitä mieltä, ettei baarista IKINÄ voi löytää kumppania, löytävät mielitiettynsä juurikin sieltä. Ne, jotka ybertälläytyvät baariin sitä varten, että siellä voi kohdata tulevan kumppanin, tapaavat rakkaansa lenkkipolulla. True story.

Munatakuulla varustettu pääsiäinen eli kikkelijuhla alkaa olla vihdoinkin ohi. Huh.

Olen puhunut niin paljon panemisesta, kikkeleistä, haluista, haluttomuudesta, kiveksistä, vaginoista ja perusanaaleista, että nyt ovat kassit aivan tyhjät.

No mutta ei se mitään. Muna pystyyn vaan ja uutta tippaa puristamaan. Jostakin se on minunkin leipäni revittävä. Joten luontoilta alkakoon.

Paneskelemisesta puhuttaessa jakaantuvat ihmiset helposti kahteen eri tiimiin.

Tiimi numero 1
Tiimin nimi: Mennäänkö naimisiin?
Motto: Jos ei oo lovee, käytä tota ovee!

Tämän tiimin jäsenet eivät harrasta satunnaista seksiä. Nämä eläimet yhdistävät seksin ja rakkauden niin voimakkaasti toisiinsa, että random-panot eivät tuota heille tyydyttävää nautintoa. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, sillä randomisti saattaa saada petikaverikseen vaikka minkälaista himonussijaa sekä hyvässä että ”mitä helvettiä toi tekee”.

Nämä kaverit elävät mieluummin selibaatissa kuin kulkevat kaduilla seiväs pystyssä tai mätäs turpeana etsien seuraavaa kohdetta. Tosin tässä selibaatissa itsensä jokailtainen koskettelu on kuitenkin sallittua ja jopa suotavaa.

Tämän tiimin jäsenet saattavat katsella kauhistuneesti, miten toisen tiimin teltta nousee pystyyn ja heiluu.

Tiimi numero 2
Tiimin nimi: Mennäänkö naimaan?
Motto: Lovee vasten ovee!

Nämä kaverit nauttivat himonussimisesta, vaikka eivät tunnekaan kohteensa tarkkaa historiaa. Himonussijat pystyvät nauttimaan vieraan käden kosketuksesta ja kiinnostuvat uudesta elimestä, joka viekoittelevasti kutsuu pussailemaan.

Himonussijat nauttivat lihan himoista sillä välin, kun etsivät sitä oikeaa. Molemmilla tiimeillä on siis pääsääntöisesti sama tavoite – rakkaudentäyteinen parisuhde.

Molemmat tiimit pyrkivät elämään sulassa sovussa keskenään aiheuttamatta kenelläkään mielipahaa tai harmia. Joskus kuitenkin vahinkoja sattuu.

Silloin tällöin kakkostiimin telttaan eksyy vahingossa viaton ykköstiimiläinen. Sokkiin menneen ykköstiimiläisen on kuultu kuvaavan kokemustaan järkyttävänä: ”Joku hipelsi jalkoväliäni, läähätti korvaani ja nylkytti reittäni.”

Kakkostiimiläiset kuittaavat tämän sillä, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole, jos kiinnostava ja hyvännäköinen ykköstiimiläinen astui telttaan.

Kansan suussa edellä mainitusta kakkostiimiläisen käyttäytymisestä käytetään nimitystä ”vonkaaminen”. Se toimii usein. Win!

Lopputekstit
Ohjaus: Rönkkönen
Tuotanto: Rönkkönen
Kuvaus: Rönkkönen
Lavastus: Rönkkönen
Perusanaali: Rönkkönen
Käsikirjoitus: Rönkkönen

Lämmintä kikkelijuhlan jälkeistä viikkoa!

Lähtötilanne:

On lauantai-ilta ja Kerttu lähtee kreisibailaamaan. Kerttu tapaa tosi kivan miehen, jonka raahaa kotiinsa himonussittavaksi. Kaikilla on kivaa. Onpas mukava mies. Vastoin omia periaatteellisia sääntöjään Kerttu päättää antaa miehelle puhelinnumeronsa, koska mies on niin kiva ja lupaa soittaa.

Mitä sitten tapahtuu?

1. VIIKKO

Sunnuntai
Aamupanon jälkeen Kerttu kaipaa omaa krapulaista rauhaansa ja saa häädettyä miehen puoleen päivään mennessä pois. Puhelinnumeron antaminen ei tunnu missään. Jopa unohtuu.

Maanantai
Kaverit soittavat, että no minkälainen mies se oikein oli. Kerttu vastaa, että tosi mukava. Kaverit kysyvät, että näettekö vielä, johon Kerttu että kyllä se pyysi puhelinnumeron. Kerttu ei itse ajattele vielä asiaa juurikaan. Onhan vasta maanantai.

Tiistai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. Kerttu painottaa ihan tosissaan, että nämä yhdenillanjutut ovat aina yhdenillanjuttuja, että tuskin se soittaa. Mutta olisihan se kiva käydä kahvilla, ei siinä mitään. Mutta siis tuskin se soittaa.

Keskiviikko
Kerttu saa tekstiviestin ja hymy nousee kasvoille. Onnellista myhäilyä. Hymy hiipuu, viesti on äidiltä, jolla asiaa villasukista.

Torstai
Kerttu muistelee, että mies puhui jotain torstaista. Kerttu ei muista, että mitä puhui, mutta jotain. Varuiksi Kerttu ajelee häpykarvat pois, vaihtaa lakanat, imuroi asunnon, tiskaa astiat ja pesee hiukset eikä sovi torstaille mitään. Imuroidessa _varmuuden vuoksi_ puhelin taskussa.

Perjantai
Kerttu hokee itselleen, ettei kiinnosta yhtään, soittaako mies vai ei. Varmuuden vuoksi kuitenkin Kerttu istuu paskalla puhelin kourassa. Mutta tuskin se soittaa.

Lauantai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. No ei ole. Ihan sama! Ei kiinnosta! Uutta miestä kehiin! Wuhuu! Bileet!

2. VIIKKO

Sunnuntai
Kerttu herää yksin. Viime lauantain flow on kadonnut, väkisinpokaamisesta ei tullut mitään. Ihan sama. Yksin on parempi, Kerttu toteaa.

Maanantai
Kertulta tulee itsesäälipainotteinen itku. Räkäisen nyyhkytyksen seasta kuuluu jotakin: ”En koskaan löydä ketään. Kaikki inhoo mua. Oon ruma.”

Tiistai
Kerttu kertoo kavereille, että paha mieli tuli sittenkin. Kavereiden kanssa ihmetellään, että miksi helvetissä se pyytää numeron, jos se ei soita. Vähän haukutaan miestä Kertun lohdutukseksi.

Keskiviikko
Tuntematon numero soittaa! ÄÄÄÄÄÄ! Pulssi nousee sataan, kädet tärisevät, ääni värisee. Voiko tämä olla totta? Ei se voi. Luurin toisessa päässä on lehtimyyjä. --> Syvä itsensä häpeäminen verhoaa Kertun – ei kukaan voi olla näin säälittävä.

Torstai
Pidetään kavereiden kanssa alustava palaveri. Ensimmäinen vaihtoehto: mies on kaikkien nössöjen kuningas. Toinen vaihtoehto: ehkä se seurusteleekin tai ehkä sen puhelin tipahti maahan ja koira kusi siihen päälle niin että kaikki tiedot vaan hävisivät, sillä eihän sitä voi koskaan tietää. Kolmas vaihtoehto: ehkä se vielä soittaakin.

Perjantai
Virallisessa palaverissa todetaan ykskantaan, että sitten kun se OIKEA löytyy, ei tarvitse miettiä tämmöisiä. Ja toki Kerttu löytää kyllä vielä paremman. Ja tietysti hyvä vaan, ettei soittanut.

Lauantai
Mies alkaa vihdoinkin unohtua, Kertun pettymys helpottaa ja häpykarvoituskin kasvaa jo takaisin. Alkuviikon ”ihan sama soittaako se vai ei” tuntuu nyt oikeasti siltä miltä pitääkin. --> Ei miltään.

Mitä Kerttu oppii tästä? ----------> Ei mitään. Seuraavalla kerralla sama ruljanssi.