Tässä on kehkeytynyt sellainen teoria, että naisille merkkaa paljon, miten on tavattu:
"Ei kai sitä nyt mitään vakavaa yökerhosta mukaan raahatun kanssa voi olla?"
Mutta jos sama mies olisi sattunut paikalle auttamaan, kun pyörän ketju juuttui kiinni lenkillä, niin sittenhän se on poikaystäväainesta.
Onko tässä perää? Haluaako Henriikka ottaa tämän kolumnin aiheeksi? :)
HALUAA!
Ehkä 70% tutuistani on tavannut kumppaninsa baarissa, joten tuo ei suoranaisesti pidä paikkaansa. Se, että tapaa baarissa ei tietenkään tarkoita sitä, että jokaisessa keississä kyseessä olisi ollut randompano tai överihumala.
Mutta jos kyseessä on randompano ja överihumala, harvalla käy edes mielessä, että tämä on nyt se THE CHOSEN ONE. Aamulla ei tule ensimmäisenä haaveiltua hääkutsujen värimaailmasta vaan krapulapaskasta, jonka saisi omassa rauhassa räjäyttää pönttöön.
Mikäli näitä randompanoja alkaa kertyä, ei joka kerta jaksa tätä ruljanssia, joten on helpompi vaan opastaa kaveri ulos.
Mikäli joskus toivoisikin tapaavansa kaverin uudestaan, itsesuojeluvaisto alkaa huutaa ALARMIA ja varoittaa haaveilemasta yhtään mistään, koska aina on mennyt vituiksi nämä tämmöiset. Joten --> kaveri rappukäytävään ennen kuin käy köpelösti.
Ja tietysti 80% randompanoista on sellaisia, jotka eivät saa sydäntä läpättämään.
Jos tapaa randomtyypin selvinpäin, vaikka siellä lenkkipolulla, on helpompi tietty huomata heti, onko kyseessä potentiaalinen THE CHOSEN ONE. Mutta todennäköisyys siihen, että ketjujenkorjaajaa näkee uudelleen, on pienempi, sillä humalassa asiat sutviutuvat treffiehdotteluihin helpommin kuin selvinpäin. Mikä on tietysti surullista.
Pitäisi uskaltaa enemmän.
Ne, jotka ovat sitä mieltä, ettei baarista IKINÄ voi löytää kumppania, löytävät mielitiettynsä juurikin sieltä. Ne, jotka ybertälläytyvät baariin sitä varten, että siellä voi kohdata tulevan kumppanin, tapaavat rakkaansa lenkkipolulla. True story.