Suomessa on melko korkeat eroluvut ja runsaasti päihteiden ongelmakäyttöä. Verrattuna muihin pohjoismaalaisiin olemme myös melko sairaita. Väkivaltaisuuttakin esiintyy runsaasti, tosin kohtuuttoman paljon muihin eurooppalaisiin verrattuna lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tuoreessa Scientific American Mind -julkaisussa kirjoitetaan tunteiden huomiotta jättämisen vaurioittavan ihmisen terveyttä. Aleksityymikko saattaa kutsua vaivoja luokseen.
Suomessa aleksitymiaa, eli kyvyttömyyttä tunnistaa omia ja muiden tunteita, on tutkittu paljon. Nopean katsauksen aiemmasta tutkimuksesta saa vaikka täältä.
Jotenkin kaikenlainen syrjäytyminen näyttää olevan osittain päällekkäistä aleksitymian kanssa. Jopa epäsosiaalisen käytöksen ja aleksitymian esiintymiskartat näyttävät aika lailla samanlaisilta.
Onneksi aleksitymia näyttää vähentyvän väestössämme. Max Karukivi on sekä tutkinut että hoitanut siitä kärsiviä nuoria.
Aleksityymikoita on aiemmin pidetty tunteettomina. Nykytiedon valossa heillä on paljonkin tunteita, mutta he eivät oikein pääse niihin käsiksi. Jos ajattelee tunne-eksyneen ihmisen ennemminkin avuttomana ummikkona kuin psykopaattina, voi säilyttää oman empatiakykynsä myös aleksityymikon seurassa.
Kotimaisten tutkimusten mukaan aleksityymikoissa on enemmän yksin eläviä. Parisuhteissa tunteiden heikko ymmärtäminen ja niukka ilmaiseminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Pariutuneet aleksityymikot päätyvät tavallista useammin eroon. Voisivatko erilaiset parisuhteen ongelmat johtua ainakin osin aleksitymiasta?
Usein epämääräinen fyysinen oireilu tunne-elämän ristiriidoissa on yleistä aleksityymikoille. Kun on paha mieli, ei ymmärretä sitä kunnolla, vaan saadaan erilaisia ruumiillisia oireita. Vaikka tutkimustiedon valossa aleksitymia on ollut yleisempää miehillä kuin naisilla, on minusta selviä merkkejä siitä, että Suomessa on myös paljon naisia, joilla on vaikeuksia tunteiden ymmärtämisessä.
Max Karukiven väitöksen mukaan sukupuoliero on nuorten keskuudessa hyvin pieni. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten nykyiset nuoret voivat aikuisina ja vanhoina. Jakautuuko aleksitymia tasaisesti naisille ja miehille? Onko kulttuurissamme jotain sellaista, mikä vaikeuttaa miesten tunne-elämän kehitystä? Aiemmin sellaisina seikkoina on ainakin pidetty sotaa, kasvatusta ja erilaisia muita näivettäviä tekijöitä.
Vastaus otsikkoon on: opetelkaa. Tunteita voi opetella tunnistamaan ja ilmaisemaan. Jos on tosi pahassa jamassa, on varmasti syytä hakea ammattiapua, mutta lievemmissä tapauksissa voi hyvä ja turvallinen parisuhde kasvattaa ihmistä. Naiset ja miehet ovat oppineet ilmaisemaan itseään ja rakkauttaan, sekä myös vihan tunteitaan, yhdessä kärsivällisesti opettelemalla.
Tunteiden ymmärtämisen opettelu vaatii parisuhteessa molempien kumppaneiden panostusta. Vaaditaan vastaantuloa, vilpitöntä halua ymmärtää ja antaa anteeksi toisen kehno tunneilmaisu, ja tarvitaan myös tilaa toisen kehitykselle.
Jatkuvan mykkäkoulun sietäminen, pakeneminen paikalta, tai yhteinen karjuntakonsertti täytyy lopettaa yhteisymmärryksessä. On yritettävä tulkita toista yhä uudestaan kysymällä, että mitä oikeastaan tunsit ja tarkoitit äskeisellä? Tunnetaitojen oppiminen vaatii paitsi kärsivällisyyttä myös paljon rohkeutta. Aiemmin tunteita paennut tai niistä eksynyt on voinut saada pahasti nenilleen lapsuudessa ja nuoruudessa.
Rohkeus kannattaa. Elämä tunteiden rikastamassa maailmassa on niin paljon antoisampaa. Mitä iloa on olla rakkaan sylissä, jos ei tunne mitään?