Ero

Professori Helen Fisher tutkii aivoja ja rakkautta. Hän oli jossakin tilaisuudessa kysynyt ihmisiltä, moniko on joskus jättänyt rakastamansa ihmisen. 95 prosenttia viittasi. Sitten hän kysyi moniko on tullut rakastamansa ihmisen jättämäksi. Taas 95 prosenttia oli kokenut saman.

Erossa ihmisen koko olemassaolo ja perusturvallisuus ovat uhattuina. Yleisiä psykofyysisiä oireita ovat unettomuus tai liika nukkuminen, lihominen tai laihtuminen, ihottumat, tulehdukset, astma, vatsahaava ja kohonnut verenpaine. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan vastaeronneilla on suurentunut riski joutua auto-onnettomuuteen, tehdä itsemurha, olla sairauslomalla tai masentua. Tupakointi on kaikista yleisintä eronneilla.

Epäonnistumisen ja yksinäisyyden tunteet sekä itsetunnon lasku ahdistavat.

Pahin vaihe lievenee muutamassa kuukaudessa, mutta on niitäkin, jotka eivät selviä edes 10 vuodessa. Ensimmäinen vuosi on vaikein; useimmat toipuvat 1-3 vuoden aikana. Joskus selviytyminen venyy ja eroajan elämä alkaa jumittaa. Samanaikaiset muut suuret muutokset elämässä vaikuttavat negatiivisesti.

Tutkimusten mukaan erokriisi purkautuu muita kriisejä useammin henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi.

Eron setviminen ei ole helppoa, mutta asiat kannattaa käydä läpi, vaikka kuinka sattuisi. Jos tunteet jättää käsittelemättä, ne voivat salakavalasti johtaa virheratkaisuihin, estyneisyyteen ja vääriin tulkintoihin.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan 84 prosenttia naisista koki itsetuntonsa parantuneen eron jälkeen. Itsenäisyys kasvoi ja oman osaamisen hyödyntäminen lisääntyi. Nuoret naiset saivat tsemppiä uralle tai opintoihin. Mutta vain neljä viidestä oli 10 vuoden kuluttua sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan naiset pitivät eroa onnistuneena ratkaisuna useammin kuin miehet. 70 prosenttia ei katunut sitä. (Katuminen liittyi yleensä lapsiin.) Suomalaisnaisilla onnellisuus oli lisääntynyt ja itsetunto vahvistunut. Ns. huonon kumppanin jättäjät selvisivät erosta helpoimmalla.

Bruce Fisherin jälleenrakennusteoria kehottaa eroajaa hyväksymään tosiasiat. On lopetettava jahkailu, jätettävä entinen suhde ja keskityttävä omaan kasvuun ja tulevaisuuteen. Ero on oppimisprosessi (kuulostaa hirveeltä lässytykseltä, mutta jos ei opi, hakkaa päätä seinään). On opittava omillaan olo ja ruvettava tekemään itseä kiinnostavia asioita. Itsetutkiskelu ja lapsuuden kokemusten selvittäminen on aloitettava viimeistään nyt. (Muuten huomaa samat ongelmat seuraavassa suhteessa/ lapsuuden perheen kommunikaatiomallit siirtyvät tutkimusten mukaan helposti omiin suhteisiin.) Vasta sitten uskaltaa riisua naamiot ja pystyy solmimaan rehellisyyteen perustuvia ihmissuhteita.

Anne Rummukaisen terveystieteen gradu, Tampere 2007.
Netta Karjalahden opinnäytetyö, Diak 2010.