Kannattaako naida ulkomaalainen? Paljonko kahden kulttuurin liitoissa riidellään?
Väestöliiton vuoden 2012 Perhebarometri on omistettu ulkomaalaisen naineille suomalaisille.
Johtaja Anna Rotkirch Väestöntutkimuslaitokselta kertoo raportin esipuheessa, että tutkijat ovat tehneet uraauurtavaa tutkimusta: kahden kulttuurin liittoja ei ole aiemmin tutkittu edustavalla kyselyaineistolla.
Vain muutama prosentti suomalaisista elää kahden kulttuurin avioliitossa, mutta uusista liitoista jo kahdeksan prosenttia on kaksikulttuurisia. Helsingissä osuus on kaksinkertainen.
Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla mennään harvoin ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Ulkomaalaisten kanssa avioituvat useimmin Uudenmaan naiset ja Etelä- ja Pohjois-Karjalan, Kainuun sekä Itäisen Uudenmaan miehet.
Ulkomaalaisen naivat ovat useammin hyvin korkeasti tai matalasti koulutettuja. Kaksikulttuuriseen liittoon menevät suomalaisnaiset ovat tavallista pienituloisempia.
Suomalaismiesten ja -naisten ulkkiliitot ovat täysin erilaisia. Puolisoiden syntymämaat, avioitumisikä ja avioliittohistoria eroavat toisistaan.
Suomalaiset miehet naivat pääsääntöisesti Thaimaasta, Virosta ja Venäjältä tulleita. Suomalaisnaiset suosivat vähän laajempaa kirjoa.
Suomalaismiehet menevät ulkomaalaisen kanssa naimisiin keskimääräistä avioitumisikää vanhempina. He ovat usein eronneita tai leskiä. Moni muodostaa uusperheen.
Ulkomaalaisen miehen kanssa avioituvat suomalaisnaiset ovat taas keskimääräistä useammin ensimmäisessä liitossaan ja avioituvat normi-iässä.
Ulkkipuolisoon on useimmin tutustuttu ulkomailla töissä tai opinnoissa, harvemmin reissuilla. Kaksi kolmasosaa houkuttelee puolison Suomeen, noin kolmannes on löytänyt ulkomaalaistaustaisen puolisonsa Suomesta.
Väestöliiton tutkimuksessa pika-avioliitot olivat harvinaisia. Suurin osa pareista oli seurustellut pitkään ennen naimisiinmenoa. Pika-avioliitot olivat yleisempiä, jos puoliso tuli vähän kehittyneestä maasta.
Suomalaiset miehet opettelevat harvoin ulkomaalaisen vaimonsa kielen. Suomalaisnaisista taas valtaosa osaa vieraskielisen miehensä äidinkieltä sujuvasti tai kohtalaisesti. Melkein 80 prosenttia Suomeen avioituneista ulkomaalaisista osaa kotimaisia kieliä, naiset useammin kuin miehet.
Täyssuomalaisissa avioliitoissa uusperheiden osuus on alle kymmenen prosenttia, mutta Väestöliiton aineistossa kaksikulttuurisissa perheissä uusperheet olivat aika yleisiä (23% perheistä).
Ulkomaalaispuolisot ovat harvoin hyvin nuoria. Ulkomaalaistaustaiset siipat ovat hyvin koulutettuja: yli 80 prosenttia on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon.
Kaksikulttuurisissa avioliitoissa riidellään enemmän kuin suomalaisissa liitoissa. Myös avioeroajatukset ovat tavallista yleisempiä. Siitä huolimatta suurin osa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalais-suomalaiset parit.
Kaksikulttuuristen parien lähipiiri on suhtautunut liittoon neutraalisti tai myönteisesti. Viranomaiset sen sijaan laittavat kapuloita rattaisiin stressaavilla, monimutkaisilla ja hitailla toimillaan, varsinkin kehitysmaista tulevien puolisoiden kohdalla.
Jotkut suomalaiset kertovat ulkomaalaisen puolisonsa kohdanneen rasismia. Syrjintää esiintyy erityisesti suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, vaikka maaseudulla on kaikissa asennetutkimuksissa oltu nuivempia vierasmaalaisia kohtaan .
Kaksikulttuuriset parit suunnittelevat asuvansa Suomessa vielä viiden vuoden päästä. Eniten muuttohaluja on akateemisesti koulutetuilla.
Työntöä Suomesta aiheuttavat vaikeus löytää oman alan töitä, ilmasto, hankala kieli, lasten kieli- ja kulttuurikasvatus sekä joidenkin suomalaisten nuivuus ja rasismi. Myös ruoka ja surkeat, hitaat ja epäluotettavat terveyspalvelut saivat miinusta.
Ulkomailla syntyneiden miesten on vaikea löytää ystäviä Suomesta. Erityisesti brittimiehet kokivat näin. Saksasta ja Venäjältä tulleet naiset ovat myös tyytymättömiä. Maaseudulla ystävyyssuhteet koettiin antoisammiksi kuin muualla.
Ihmissuhteet, työ, opiskelu, hyvä koulutusjärjestelmä ja turvallisuus pitävät Suomessa.
Tutkijoiden mielestä sopeutuminen Suomeen ei ole kiinni vain yksittäisten parien nokkeluudesta, halusta tai joustavuudesta. Myös ympäristön tukea tarvitaan liiton onnistumiseksi.
Millaisia kokemuksia teillä on kaksikulttuurisista liitoista?
Perhebarometri 2012: Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Lassi Lainiala ja Minna Säävälä. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012.
13 kommenttia
shiwan8
3.6.2013 14:39
Riippuu ihan siitä millainen tavoite on. Helsinkiläiselle miehelle on peliliikettä ihan riittävästi jo siinä että pariutuu naisen kanssa joka on kotoisin jostain muualta kuin Etelä-Suomen kaupungeista. Muiden alueiden miehien tilanteesta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan pääkaupunkiseudun naisten käsitys tasa-arvosta ja ennen kaikkea tasapuolisuudesta on lievästi sanottuna kallellaan omaksi edukseen.
Käytännön tosiasia on se, että suomalaiselle naiselle ei ole tiedossa mistään muualta yhtä tasa-arvoista suhdetta kuin Suomesta. Joilekin tasa-arvo ei kuitenkaan toimi ja usein nämä naiset sitten valitsevat muslimin tai jonkun muun perusteen alistamiselleen omaavan miehen itselleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
maahantuoja
3.6.2013 15:18
"Kaksikulttuurisissa avioliitoissa riidellään enemmän kuin suomalaisissa liitoissa. Myös avioeroajatukset ovat tavallista yleisempiä. Siitä huolimatta suurin osa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalais-suomalaiset parit."
Voin allekirjoittaa, tosin meillä riidellään enemmän kuin aiemmissa suomalaissuomalaisissa suhteissani lähinnä siksi, kun tällä hetkellä ei nähdä tarpeeksi usein. Eroamisajatukset eivät minusta ole sen yleisempiä kuin muillakaan, ainahan se toinen ottaa päähän riidan aikana. Olen kyllä valintaani (korkeakoulutettu keski-Eurooppalainen mies) hyvin tyytyväinen, tämä mies on emotionaalisesti läheisempi, juttelee ja jakaa ajatuksiaan paljon enemmän kuin yksikään tapaamani suomalainen mies. Kun ei voi olettaa että toinen ymmärtää automaattisesti, joutuu selittämään auki mielipiteitään ihan eri tavalla.
Olen samaa mieltä siinäkin, että ympäristön tukea tarvitaan. Tuntuu pahalta iloiten kertoa olevansa suhteessa, kun toinen heti kauhistelee että "en minä tuollaiseen pystyisi", "etkö tiedä että kahden kulttuurin suhteista erotaan useammin" jne. Tämä on kuitenkin minun valintani, ja olen tyytyväinen siihen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
3.6.2013 17:14
Luulen, että tuo ymmärryksesi siitä, ettei ukkosi lue ajatuksiasi auttaisi niiden suomalaistenkin miesten kanssa aika pitkälle. Sama äidinkieli kun ei ole mikään lupaus siitä, että toinen ymmärtää sanomattakin mitä kumppanin päässä milloinkin liikkuu.
Mitä ajatusten jakamiseen tulee, jos ei ole tyytyväinen suomalaiseen tyyliin niin kannattaa ensimmäiseksi avautua kasvatusta tukeville laitoksille. Muistan oman lapsuuteni riittävän hyvin ja olen nähnyt riittävän monta lapsuustarinaa sivusta (joista osa jatkuu edelleenkin) tietääkseni, että pojat eivät saa ilmaista negatiivisia tunteitaan, valittaa mistään tai edes kyseenalaistaa auktoriteetteja saamatta siitä rangaistusta muodossa tai toisessa. Ainoa paikka, missä sai ihan ilman erillistä lupaa kertoa mielipiteensä oli koti. Koulu, päiväkoti ja muut vertailukelpoiset laitokset rankaisivat suoraan siitä, ettei kompannut auktoriteettia tai kertoi siitä että jokin asia otti päähän. Ei siis ole ihme, että maan miesväki ei paljon avaudu, se kun on siihen saakka ollut kiellettyä ja monesti jatkaa samalla tavalla kiellettynä olemista suhteissakin. Tämä avoimuus mitä muut kansat harjoittavat ei ole mikään synnynnäinen asia. Keskieuroopassa poikia nyt vaan ei lähtökohtaisesti rangaista siitä, että he näyttävät negatiivisetkin tunteensa.
FinnDutch
4.6.2013 09:21
Tasta puuttuvat ne kaksi-ja tai monikulttuuriset pariskunat, jotka asuvat muuaalla kuin Suomessa. Seka homoliitot kokonaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
DutchFinn
4.6.2013 12:57
Jepjep, sama oli mielessä kuin FinnDutchilla ;)
Mutta siis hyvin toimii näin Keski-Euroopassa. Kulttuurihan sinällään siis hyvinkin paljon maskuliinisempi/"epätasa-arvoisempi" (laitan lainausmerkkeihin, sillä tarkoitan lähinnä suomalaisen naisen vinkkelistä) kuin Pohjoismaissa, mutta omalla kohdallani "mies tekee miesten työt ja nainen naisten" - ajattelumallissa ei ole mitään vikaa. Leivon mieluummin keittiössä pullaa, kuin vaihdan autoon kesärenkaita. Ja emme juurikaan riitele, kommunikointi kuitenkin hieman eri tasolla kuin suomalaisten miesten kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
4.6.2013 15:26
Kohta joku naisasianainen koittaa kohta kastroida sut netin yli. :D
FinnOther
4.6.2013 18:10
Olen ollut naimisissa keskieurooppalaisen naisen kanssa 18 vuotta ja aika hyvin menee. Riitelemme varsin vähän. Sensijaan vaimon kasvatustapa on "hiukan" auktoritäärisempi kuin omani, mutta en ole varma että johtuuko se hänen syntyperästään vai onko se yleinen naisten luonteenpiirre.
Meillä toimii erittäin hyvin että minä teen "miehen työt" ja vaimoni "naisten työt". Olemme kummatkin pätevimpiä omissa hommissamme, joten en tiedä miksi lähteä murtamaan sukupuolirooleja vain muodon vuoksi.
Suomalaisten miesten puheliaisuudesta, niin olen aina ollut "ei-suomalaisen puhelias" mutta tuntuu että suomalainen nainen olettaa että suomalaisen miehen pitää olla hiljainen, "oikea" mies. Ulkomaalaisten kanssa lienee eri kriteerit käytössä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
DutchFinn
5.6.2013 10:52
Shiwan, jos tuo edellinen kommenttisi (4.6.213 15:26) oli minulle, niin huomauttaisin että naista voi olla hieman hankalaa kastroida. Että kyllähän munaa löytyy naiseltakin joskus mutta ei sentään kiveksiä kuitenkaan ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
7.6.2013 16:09
Ei estä yrittämästä sanallisesti. :) Kannattaa muistaa, että heille mikä tahansa ajattelumalli joka ei suoraan tai epäsuorasti hyödytä naista on naisen sortamista. Omasi on reilu, se ei ole sinulle suoranaisesty hyödyllinen, mutta se on reilu. Perus feministin näkökulmasta sinua alistetaan tuossa asetelmassa. Revi siitä huumoria. :D
Moni
13.6.2013 11:09
Monikulttuuriset ihmissuhteet ovat samalla tavalla yksilöllisiä kuin mikä tahansa samanmaalaisten solmima ihmissuhde: kummissakin riidellään, jotkut suhteet epäonnistuvat, toiset eivät. Tunnen monia monikultuurisia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Käytän sanaa "monikulttuurinen", sillä missään suhteessa kulttuureja ei ole vain kaksi (kahden eri maan), vaan ihmiset tuovat suhteeseensa koko siihenastisen elämänsä kirjon, ja kulttuureita on maakulttuurin lisäksi moninaisia.
Itse olen ollut pohjoismaalaisen mieheni kanssa 2,5 vuotta, ja tämä suhde on ollut huomattavasti helpompi ja vähemmän riitaisa kuin aiempi pitkä seurustelusuhde suomalaismiehen kanssa. Kielen kanssa joutuu tosin tekemään töitä, koska kuten edelläkin todettiin, ei voi olettaa että toinen ymmärtää puolesta sanasta, mitä minä tarkoitan. Tosin olen huomannut, että monikulttuurisilla pariskunnilla on aivan erilainen motivaatio saada parisuhde toimimaan, sillä toiseen maahan muuttaminen on iso panostus suhteeseen, eikä parisuhdetta aleta silloin purkamaan aivan heppoisin perustein.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MonaA
13.6.2013 18:58
Vaikka mieheni on keskieurooppalainen, täytyy sanoa, että koen meillä olevan hyvin vähän aitoja eroavaisuuksia. Siis tietenkin hänen lapsuudenkodissaan on esimerkiksi eri suhde ruokaan ja ruokailuun kuin omassani, mutta arvomme, huumorintajumme ja odotuksemme yhteisen elämän suhteen ovat niin täysin yhteen sopivat, etten totisesti usko, että olisin pystynyt sen parempaan suomalaisen kumppanin kanssa. Tunnemme paljon kansainvälisiä pariskuntia ja minusta tuntuu, että olemme kaikki enemmänkin oman aikakautemme lapsia (tunnemme samat bändit nuoruudesta, ollaan katsottu monia samoja ohjelmia, ihmetelty MTV:n ekoja musavideoita..) kuin ihmisiä leimaavasti eri kulttuureista. Eli täysin samanikäisen mieheni kanssa emme tunne eri kulttuurien perimää kovinkaan voimakkaasti perheemme arjessa. Olenkin ihmetelty miksei tätä ole kukaan tutkija ottanut huomioon. Nykyään elämä voi olla hyvin samanlaista esimerkiksi eri Euroopan maissa ja yhteinen 'sävel' on sitä kautta helppo löytää. En voi omalta kohdaltani allekirjoittaa tätä riitelyasiaa; me emme riitele erityisen paljon.
Vastaa kommenttiinKielikään ei ole ongelma, en ole koskaan kokenut mitään puutetta ilmaisussamme vaikka en puhu hänen kanssaan äidinkieltäni. Olin jo käyttänyt kieltä vuosikausia niin opiskeluissa, parisuhteissa kuin työssäkin ennen kuin tapasin hänet. Joten siinäkään en huomaa eroja. Meille myös muutto Suomeen on sujunut erittäin mutkattomasti. Asiaa on myös helpottanut sopimus siitä, että voimme muuttaa toiseen maahan jos asiat eivät suju. Mutta hyvin sujuvat ja aiomme varmaankin jäädä pitkäksi aikaa tai jopa lopullisesti Suomeen.
Vastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
16.6.2013 12:11
Monella kaverillani on ulkomaalainen puoliso. Sivusta seuranneena vaikuttaa todella siltä, että heillä on enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Samat kirjat, leffat ja musa tavoittavat lähes ympäri maailman, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Itse asiassa "yhteistä länsimaista nuoruutta" on elänyt jo ainakin kaksi sukupolvea. Ehkä se alkaa näkyä myös tutkimuksessa paremmin.
shiwan8
13.7.2013 11:19
Näissä on edelleen hyvä muistaa, että suomalaiset tuppaavat odottamaan suomalaisilta miehiltään PALJON enemmän kuin ulkomaalaisilta miehiltään. Jostain kumman syystä suominaiselta unohtuu kovin nopeasti ettei hänen kumppaninsa ole kasvanut samassa taloudessa ja perheiden toimintamallien välillä on eroja. Ilmeisesti on jotenkin helpompi hyväksyä eriävät näkemykset kulttuurillisen suvaitsevaisuuden nimissä kuin siksi, että samasta kulttuurista tulevallakin voi olla eri mielipide jostain asiasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin