Suhteet & seksi

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.

Nykyaikaa pidetään nuoruuden pitkittämisen aikakautena. Erilaiset aikuisuutta kuvaavat mallit ovat jakaneet ihmisen elämänvaiheita ikäkausiin ja kehitystehtäviin. Onko näistä malleista enää mitään hyötyä?

Uudet mallit esittävät nuoren aikuisuuden ulottuvan jopa 40-vuotiaaksi asti! 40-46 -vuotiaana ollaan siirtymävaiheessa tai keski-iässä, joka monen mielestä alkaa vasta 50-vuotiaana tai jopa myöhemmin. Vanhuuskin alkaa nykyään myöhemmin kuin ennen.

Ikävaiheiden venyminen johtunee eniten eliniän pidentymisestä, mutta myös nykyinen elämäntapamme muuttaa suhtautumista aikuisuuteen.

Vielä sata vuotta sitten Suomessa ihminen oli 20-vuotiaaana aikuinen, jolla oli melko suurella todennäköisyydellä puoliso, lapsi, koti ja ammatti. Ja paljon velvollisuuksia.

Psykologiassa aikuisuuden saavuttaminen tarkoittaa tiettyjen kehitystehtävien läpikäymistä. Aikuistumiseen kuuluu omista vanhemmista irtautuminen, opiskelu ja ammattiin valmistuminen ja tietyn ammatti-identiteetin muodostaminen, oman kodin hankinta, perheen perustaminen ja taloudellinen itsenäisyys.

Psykologisessa mielessä parisuhde on psyykkisesti vaativa ihmissuhde, jossa haasteena on läheisyyden sietäminen tai osaaminen. Vanhemmuus on kypsymistä vastuunottoon ja vaativaan kasvatustehtävään.

Nykyään monilla jäävät opinnot kesken, ammattiin valmistuminen on useilla aloilla aiempaa epämääräisempää ja työpaikat ja/tai työttömyys vaihtelevat tiuhemmin kuin ennen.

Omista vanhemmista irtautuminen on hankalampaa kuin vuosikymmeniin, sillä työpaikan puuttuminen johtaa taloudelliseen riippuvaisuuteen omista vanhemmista. Tai elanto tulee julkisista avustuksista, eikä riippumattomuudesta voi kuin unelmoida.

Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa on asuntopula, valtava määrä sinkkuja ja kasvava määrä lapsettomia ihmisiä.

Vanhempiensa luona asuva työtön ja perheetön sinkku alkaa olla yleistyvä ilmiö pk-seudulla, eikä vain syrjäseuduilla.

Onko 30-vuotias aina aikuinen? Pitäisikö aikuisuuden kriteerejä muuttaa?

Onko nuoruuden venyttäminen uusien ihanien mahdollisuuksien ja vapauksien nauttimista vai vastuun pakoilua? Mitä ilmiöstä seuraa?

Rakkauden ja taloustieteen tai parisuhteen ja rahan kytkeminen toisiinsa saa jotkut suuttumaan. Ehkä jopa suurin osa suomalaisista uskoo romanttiseen rakkauteen. Sen yhteydessä taloudesta puhuminen tuntuu epähienolta ja likaiselta.

Minäkin vieroksun mm. seksitutkija-sosiologi Osmo Kontulan tapaa verrata nyt vaikka parisuhteen seksiä kaupankäyntiin. Kontulan kuvauksissa liitossa vaihdetaan seksiä muihin hyötyihin kuten palveluksiin ja hyödykkeisiin. Naiset oikein pihtaavat voidakseen neuvotella hyvät kaupat jostakin haluamastaan asiasta. Naistenlehdissä asia ilmaistaan niin, että kotitöistä väsynyt nainen ei jaksa innostua mistään illalla.

Todella outo ajatus. Siis kaupankäynti. Eipä ole yleistä tuttavapiirissäni. Kerran vuosia sitten ystäväni raskaana oleva tuttava täräytti häidensä kynnyksellä, että ”ensi kerralla sitten hienommat (häät)”. Minä ja ystäväni olimme tyrmistyneitä. Kerran kuulin toisen käden tietoa naisesta, joka vaihtoi seksiä sohvaryhmään, siis aviomiehensä kanssa. Tämä absurdi kauppa tapahtui kertoman mukaan USA:ssa.

Minulla ei ole mitään taloustiedettä tai rahaa vastaan. On varsin mielenkiintoista lukea ekonomistien sosiologisia katsauksia. On myös tunnettu tosiasia, että korkean sosioekonomisen aseman omaavat miehet pääsevät helpohkosti naimisiin, mutta köyhät ja kouluttamattomat eivät. Ei tästä millään logiikalla voida varmuudella johtaa, että naiset hakisivat vain vaurautta. Ehkä hyvin menestyvät miehet ovat fiksuja, määrätietoisia, reippaita ja hyväkuntoisia, tai onnellisia, aktiivisia, positiivisia, sosiaalisia ja sinnikkäitä (ja siksi menestyvät opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa).

On jotenkin hirmu vastenmielinen ajatus väittää, että ihmiset valitsisivat toisen seuran muista kuin pääasiassa henkisen puolen syistä. Koska toinen on mukava ja hauska ja kiva ja fiksu ja hyvää seuraa. Eihän suurin osa ihmisistä valitse työpaikkaakaan sen mukaan mistä saa eniten hilloa (onneksi, sillä monet ihmisyhteisölle välttämättömimmät ammatit ovat aika kehnosti palkattuja).

Parisuhteeseen tai avioliittoon kuuluu aina myös talous. Jos raha-asiat sopii ajoissa ei niistä tarvitse loppuikää riidellä (tutkimusten mukaan raha on yksi suuri riidanaihe liitoissa). Talouden järkeistäminen jättää enemmän aikaa mukavammille asioille, kuten rakkaudelle. Pari ekonomistia on joskus tokaissut avioehtoa puolustaessaan: avioliitto päättyy aina, joko kuolemaan tai eroon.

http://www.city.fi/artikkeli/Rakkauden+ekonomia/4324/

Talousproffa luennoi rakkaudesta: