Suhteet & seksi

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.

Suomalaiset suhtautuvat muita eurooppalaisia kielteisemmin ulkomaalaisiin, mutta noin kymmenen vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa yli puolet oli valmiita menemään naimisiin ulkomaalaisen kanssa ja kaksi kolmesta hyväksyisi sukulaisen ulkkipuolison.

Nyrpeimmin suhtauduttiin ”mustalaisiin”, somaleihin ja muslimeihin ja myönteisimmin ruotsalaisiin, suomenruotsalaisiin (jotka eivät ole ulkomaalaisia), amerikkalaisiin ja saamelaisiin (jotka saattavat myös olla suomalaisia).

Väestöliiton mukaan puolisonvalinta perustuu yleisesti kolmeen sosiaaliseen voimaan:

1. Yksilöllisiin syihin: partnereissa toivottuihin voimavaroihin ja ominaisuuksiin, kuten ikään, ulkonäköön, luotettavuuteen, älykkyyteen, huumorintajuun jne.

2. Sosiaalisiin normeihin hyväksyttävästä puolisosta (esim. uskonto, sukupuoli, ikä)

3. sekä parisuhdemarkkinoiden luomiin rajoituksiin (esim. väestörakenne tietyssä ikäryhmässä).

Ulkomaalainen puoliso valitaan yleensä yksilöllisten ominaisuuksien tai parisuhdemarkkinoiden rakenteiden takia. Ulkomaalainen puoliso saatetaan valita, jos toivotaan vakavaraista, naisellista tai miehekästä puolisoa.

Ulkomaalaisia puolisoita tulee käytännössä maista, jotka hyväksyvät ulkkiliitot. Siksi Suomeen tulee vaimoja Thaimaasta, muttei juuri Afganistanista. Historiallisesti naiset ovat liikkuneet miehiä useammin pois kotiseuduiltaan.

Tutkijoiden mukaan joidenkin väestöryhmien on vaikea löytää sopivana pidettyä puolisoa. Suomessa maaseudulla asuvat vähän koulutetut miehet ja kaupungeissa asuvat akateemiset naiset ovat vaikeuksissa etsiessään kumppania omasta elinpiiristään.

Rakkautta etsivän katse suuntautuu siis kauemmas.

Suomalaiset miehet naivat itseään selvästi nuorempia ulkomaalaisia vaimoja. Myös suomalaiset naiset ottavat kahden suomalaisen liittoihin verrattuna useammin itseään nuoremman miehen. Suomalaismiesten vaimot eivät kuitenkaan ole mitään teinejä, vaan iso ikäero johtuu ulkomaalaisen vaimon naivien miesten korkeammasta iästä.

Tutkijoiden mukaan suomalaismiehet päätyvät ulkomaalaispuolisoon ehkä sen takia, etteivät ole löytäneet vaimoa Suomesta tai siksi, etteivät halua toista suomalaista vaimoa.

Suomalaisnaisten ulkomaalaispuolisot tulevat useimmin korkeasti kehittyneistä maista. Suomalaiset miehet naivat useammin vaimon vähän kehittyneistä maista.

Kehitysmaasta tulevaan puolisoon, varsinkin miehiin, suhtaudutaan aluksi epäluuloisesti. Yleensä siippa hyväksytään ajan kanssa.

Väestöliiton tutkimuksessa suomalaiset miehet eivät pitäneet ongelmista keskustelua ja kotitöiden jakoa yhtä tärkeinä seikkoina parisuhteen onnistumiselle kuin suomalaisnaiset tai ulkomaalaismiehet. Myös lapset, oma aika ja hyvä seksisuhde ovat tärkeämpiä Suomessa syntyneille naisille ja ulkomailla syntyneille miehille kuin mitä ne ovat suomalaismiehille.

Suomessa syntyneet ulkomaalaisen naineet naiset pitävät lapsia erittäin tärkeänä, jopa parisuhteessa onnistumiselle. Lapset ovat tärkeitä myös ulkomailla syntyneille miehille, mutta eivät Suomessa syntyneille kaksikulttuurisessa liitossa eläville miehille.

Tutkijat arvelevat naisten ehkä etsivän lapsia rakastavia miehiä ulkomailta, koska Suomesta ei ole sellaisia riittävästi löytynyt.

Vihjaavatko tutkijat, että suomalaiset miehet hakevat vaimon ulkomailta, koska eivät saa naista Suomesta ja suomalaiset naiset menevät ulkomaille löytääkseen koulutetun ja lapsirakkaan miehen?

Osa suomalaisista miehistä ei halua enää toista suomalaista vaimoa. Mikä meni pieleen ensimmäisessä liitossa?

Onko meissä suomalaisissa joitakin sellaisia piirteitä, joita ei muissa kansoissa ole?

Onko ”meitä suomalaisia” edes olemassa?

Perhebarometri 2012: Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Lassi Lainiala ja Minna Säävälä. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012.

Suomessa hoetaan aina, että puolet liitoista päättyy eroon. Ei kukaan voi oikeasti varmuudella ennustaa, miten käy, ja väitekin taitaa perustua solmittujen avioliittojen ja otettujen erojen suhdelukuun. Eli ei ole seurattu todellisia liittoja.

Kauan sitten naimisiin menneet vanhukset pysyvät keskimäärin paljon paremmin naimisissa ja vähän aikaa sitten avioituneet eroavat helpommin.

Yhdysvaltalainen parisuhdeasiantuntija Andrew Trees väittää, että suurin riski sisältyy nuorena naimiseen. USA:ssa eroriski oli muutama vuosi sitten 51 prosenttia. Eronneista 77 prosenttia oli avioitunut alle 30-vuotiaana, 16 prosenttia yli 30-vuotiaana ja seitsemän prosenttia yli nelikymppisenä. En tiedä eri ikäisinä naimisiin menneiden suhdelukuja, joten oletan Treesin laskeneen erotodennäköisyydet.

Tyypillisin avioitumisikä oli kuitenkin 27-28 vuotta.

Suomessakin on tilastollisesti riskaabelia mennä kovin nuorena naimisiin, varsinkin alle 20-vuotiaana. Karvan alle kolmekymppinen ei mielestäni ole mitenkään liian nuori.

Jotta eroskenaarion välttäisi, voi tukeutua seuraaviin tutkittuihin tietoihin:

Onnistuneessa avioliitossa lausutaan viisi ystävällistä sanaa jokaista kahta epäystävällistä sanaa kohti. Onnelliset parit pystyvät jopa riidellessään sanomaan enemmän ystävällisiä kuin epämiellyttäviä asioita toiselle.

Parisuhteen onnellisuutta lisää uusien asioiden tekeminen yhdessä.

Lyhyet liitot kukistuvat yleensä negatiiviseen ilmapiiriin. Sarkasmi, halveksunta ja pureva arvostelu heti avioliiton alussa ennustavat eroa jo alkumetreillä.

Tällaiseen kiduttavaan liittoon ei pidäkään jäädä, jos ei saa suhdetta kääntymään positiiviseksi.

Myöhemmin, noin 15-20 vuoden avioliiton jälkeen, parit eroavat positiivisten tunteiden puuttumisen takia. Ihminen kaipaa rakkautta ja huomiota kaiken ikäisenä.

37 prosenttia yli 40 vuotta naimisissa olleista on edelleen intohimoisesti rakastuneita. Jotenkin he ovat onnistuneet säilyttämään monilla vain pari vuotta kestävän rakkauden ensihuuman vähän pidempään kuin muut.

Vielä kun joku keksisi, miten tällaisen rakkauden voisi tunnistaa ja valita pari-kolmekymppisenä.