Suhteet & seksi

Kuka käyttää valtaa kotona?

Helsingin Sanomat teetti viime syksynä kyselyn kodeista. Vastaajia oli lähes 13 400. Avoimessa kysymyksessä ihmiset saivat kirjoitella kodeistaan mitä halusivat ja tutkija Jenni Berlin Tampereen yliopistosta luki kaikki vastaukset.

Suomalaiselle kodissa on tärkeää oma rauha, itsemääräämisoikeus ja siisteys. Kyllä, siisteys ja puhtaus. Sotku aiheuttaa ihmisille ahdistusta, ja perheissä tulee paljon riitaa siivouksesta ja kodin tavaroiden hallinnasta.

Kodeissa valtaa käyttävät etupäässä naiset.

”Mielenkiintoinen ilmiö on se, miten naisten valta julkisessa elämässä on kasvanut mutta ainakaan tämän kyselyn perusteella miesten valta kotona ei ole lisääntynyt.”

Jenni Berlin käyttää termiä kotivalta (domestic power), jolla aikoinaan haluttiin tuoda esille naisten mahdollisuus käyttää valtaa edes jossain.

Tutkimuksen mukaan naiset päättävät Suomessa miehiä useammin esimerkiksi siitä mitä syödään, koska siivotaan tai ketä kutsutaan kylään.

Osa vastaajista oli sitä mieltä, ettei heille oikein ole tilaa kotona. ”Tuntuu ettei koti ole hallussani.”

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Berlin tulkitsee vastausten tarkoittavan sitä, että yksi kodin suurimmista ristiriidoista on kamppailu hallinnan ja yksinäisyyden välillä.

”Näyttää siltä, että vaikka suomalaiset haluavat itselleen täydellisen kotivallan, harva haluaa asua yksin sen saavuttaakseen.”

Mitä tekee ihminen, joka haluaa täydellisen vallan, mutta ei halua tai voi asua yksin? Ryhtyy kodin hirmuhallitsijaksi. Vaikuttaa siltä, että kodin diktaattori on useimmiten nainen.

Miksi naiset eivät jaa kodin valtaa miehille? Onko vastaus sama, jonka naiset usein saavat, kun urputtavat tasa-arvon puutteista? Valta on otettava itse. Eli miesten pitäisi vain reippaasti napata kauha, imuri ja perhekalenteri haltuunsa.

Miksi miehet eivät saa päättää kodin asioista?

Arvaan jo naisten vastaukset, sillä olen kuullut ne satoja kertoja eri yhteyksissä. Ensimmäinen selitysryhmä on ilmiön kieltäminen: minun mieheni osallistuu kodin asioihin, meillä on tasa-arvo. Seuraa luettelo ”naisten töistä”, joista tässä kyseisessä perheessä vastaa mies. Toinen selitysmalli on erilaisten syiden lista, joiden taustalta paljastuu epäluottamus miehen harkintakykyyn, osaamiseen ja siisteyteen. Mies tekee epäterveellistä ruokaa. Jos mies päättää siisteystasosta, meillä ei siivottaisi ikinä. Miehen junttikavereita ei meille kutsuta. Lapset eivät pysy hengissä miehen hoteissa.

Hesarin jutussa yksi mies kertoi kodissa parasta olevan perhe, lapset ja vaimo. Hyvänä kakkosena tuli hetki, kun hän pääsee kakalle lukemaan Fb-feediään. Onko paskalla käyminen suomalaisen miehen ainoa henkireikä?

HS Sunnuntai 30.7.2017, sivut B2-B5.

Toisen alistaminen oman taloudellisen vallan alle on vanha ilmiö, josta ei kovin paljon puhuta. Taloudellinen väkivalta on myös yksi parisuhdeväkivallan muoto.

Kumppanin taloudellinen kontrollointi, kiristys, ja jopa toisen varojen kavaltaminen ovat ovelia tapoja alistaa. Ulkopuoliset eivät yleensä huomaa mitään.

Pareilla on harvoin täsmälleen yhtä suuret tulot (ja menot). Tämän ei välttämättä tarvitse olla ongelma, jos kumppanit pääsevät järkevään sopimukseen perheen talouden hoidosta. Monet asiantuntijat suosittelevat yhteisen talouden rahoitusta suhteellisen osuuden mukaan. Eli niin, että molemmat laittavat palkastaan tai muista tuloistaan vaikka puolet yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot.

Suomessa monet parit maksavat yhtä suuren summan perheen elantoon, esimerkiksi 500 euroa kuussa. Tällöin vähemmän ansaitseva osallistuu suhteessa enemmän perheen menoihin. Monet pitävät tätä silti reiluna tapana.

Parisuhteessa isot taloudelliset päätökset tehdään yleensä yhdessä. Toki pari voi sopia muunkinlaisesta systeemistä, kunhan molemmat haluavat tätä aidosti.

Taloudellisen itsemääräämisoikeuden luulisi kuuluvan jokaiselle täysi-ikäiselle ja täysijärkisille ihmiselle Suomessa. Valitettavasti näin ei ole.

Jokaisella aikuisella on oikeus päättää omasta rahankäytöstään ja omaisuudestaan. Parisuhteessa voidaan sopia mahdollisesta työnjaosta, mutta kenenkään ei pitäisi jättää kaikkea taloudellista valtaa vain toiselle.

Jokaisella on oikeus omaan pankkitiliin, omaan työpaikkaan ja omiin kulutuspäätöksiin (jotka esimerkiksi lapsiperheessä ovat useimmiten hyvin rajoitetut, kun pakollisten menojen ja lasten kulujen jälkeen ei juuri mitään jää jäljelle).

Taloudellisten päätösten tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Ketään ei pidä pakottaa ottamaan lainaa tai tekemään takauksia.

Perheeseen vaikuttavan taloudellisen tiedon pimittäminen toiselta on henkistä väkivaltaa.

Taloudellista väkivaltaa on kumppanin rahojen tai palkan käyttäminen perheen elantomenoihin samaan aikaan kun toinen puolisoista käyttää palkkansa vain omiin menoihinsa.

Jos pari päättää, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen on töissä, tulisi palkansaajan tulot jakaa jotenkin reilusti perheen kesken.

Jopa varakkaissa perheissä saattaa elää perheen sisäisiä köyhiä, joille ei anneta kuin almuja. Toisen taloudellinen nöyryyttäminen on väkivaltaa. Kumppanin pakottaminen kerjäämään viikkorahaa on taloudellista väkivaltaa.

Omaisuuden hävittäminen on taloudellista väkivaltaa.

Kuittien vaatiminen kumppanilta on taloudellista väkivaltaa.

Perheen rahojen ryyppääminen tai pelaaminen on taloudellista väkivaltaa.

Taloudellista väkivaltaa esiintyy rinnan muun väkivallan kanssa. Kuinka moni hakee eroa taloudellisen väkivallan takia?

Taloudellinen väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen. Jätetään maksuja maksamatta, ei makseta elatusmaksuja tai muuta sovittua rahaa, kiristetään, tuhotaan toisen omaisuutta, pitkitetään oikeudenkäyntejä tai laitetaan uusia alulle.

Raha on yksi parisuhteen pahimpia riitoja aiheuttava asia. Miksi? Olemmeko erityisen pihiä kansaa?

Kuka tekee mitä, koska ja kenen kanssa ei aina ole yksityisasia. Seksuaalisuutesi kuuluu nimenomaan muille, jos olet homoseksuaali - tai nuori nainen.

Kari voitti Miikan ja liberaalit riemuitsevat. Evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispan vaali muuttui julkisuudessa pelkäksi homokamppailuksi. Siis voiko niille antaa siunauksen vai ei?

Mikä seksin ylibomsa arkkipiispa muka on?

Kuulin juuri hyvän mielipiteen homojen puolesta (hetero, mies, kirkon jäsen).
- Ajattele, jos sä oot kirkkoon kuuluva homo ja sulle sanotaan, et ei, ei me voida antaa sulle siunausta... Miltä tuntuu kuulua johonkin yhteisöön, joka ei hyväksy sua? Sitten pappi menee siunaamaan jotain koiria Senaatintorille tai Ompun (kauppakeskus Espoossa). Mieti miltä tuntuu? Ompun voi kyllä siunata, vaan ei kahta toisiansa rakastavaa ihmistä!

Toki kirkko itse on (historiassa) vaikuttanut siihen, että ihmiset ajattelevat sen sekaantuvan liikaakin kaikkien parisuhde-elämään. Kirkko ”pakotti” suomalaiset lukemaan, koska sai kuninkaan vakuuttuneeksi siitä, ettei avioon voi päästä, ellei käy ensin ripillä ja sitä varten piti hankkia lukutaito ja uskonnon tuntemus. (Vaikka tämä mahtava lukutaito on osaltaan johtanut kaameaan maallistumiseen ja tiederakkauteen.)

Lähes kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa vanhat miehet haluavat määrätä naisten, etenkin nuorten naisten, seksuaalisuutta. Ilmeisesti nuoria naisia ei haluta jättää nuorille miehille.

Pelätään ehkä myös naisten itsemääräämisoikeutta. Olisihan yyberröyhkeää, jos nuoret naiset saisivat päättää seksielämästään ihan itse.