Suhteet & seksi

Heterosuhteissa miesten ja naisten käsitykset parisuhteen toimivuudesta näyttävät erkaantuvan. Parisuhdeneuvojat ovat jo jonkin aikaa ihmetelleet, miksi erot tulevat miehille niin usein yllätyksenä.

Nyt on tutkimusnäyttöä siitä, että naiset havaitsevat eroon päättyvissä liitoissa ongelmia jo suhteen alussa. Monet miehet huomaavat parisuhteen ongelmat vasta eron jälkeen.

Miksi naiset ja miehet näkevät parisuhteen niin eri tavoin?

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaarasen mukaan parisuhteen ongelmien syyt tulisi selvittää, jotta voidaan kehittää keinoja suhteen parantamiseksi.

Entä jos toinen osapuoli ei näe mitään ongelmaa?

Psykologian tutkija Hannah C. Williamsonin ryhmä tutki parisuhdeongelmien syntyä. Oliko parilla ongelmia jo avioliiton alussa vai ilmaantuivatko ongelmat vasta myöhemmin? Missä vaiheessa ne muuttuivat vakavammiksi?

Tutkimuksen avioparit vastasivat kysymyksiin neljä kertaa avioliiton kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Varsinaisten erojen syiksi kerrottiin vuorovaikutuksen ongelmat, luottamuspula ja uskottomuus. Syyt ovat samoja kuin aiemmissakin erotutkimuksissa.

Williamsonin ryhmän tutkimuksessa kävi ilmi, että vaimot olivat miehiä herkempiä havaitsemaan parisuhteen ongelmia, ja he myös useammin huomasivat ongelmien pahenemisen. Vaimot tunnistivat liiton alussa seitsemässä tapauksessa kolmestatoista parisuhdeongelman, joka myöhemmin johti eroon, kun taas vain yhdessä tapauksessa kolmestatoista oli mies huomannut jo naimisiin mennessään myöhemmin eroon johtavan ongelman.

Tutkimuksen mukaan eroon johtavien parisuhteiden ongelmat näyttävät naisten mukaan alkaneen jo suhteen alussa. Monet miehet taas eivät huomaa mitään ongelmia edes eron jälkeen.

Monet parisuhdeongelmat ovat pysyviä, eikä toisen osapuolen toive ongelmien selvittämisestä yleensä johda mihinkään. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ongelmien ilmaantuessa miehet vetäytyvät ja vaimot turhautuvat ja hakevat lopulta eroa.

Tutkimuksen mukaan ongelmiin ajautuvilla ja eroon päätyvillä pareilla on jo suhteen alussa muita vähemmän rakkautta ja tyytyväisyyttä tukevia ominaisuuksia parisuhteessaan.

Naisten ja miesten käsitykset avioliiton laadusta ja ongelmien selvittämisen tarpeesta näyttävät olevan hälyttävän kaukana toisistaan. Miehet eivät ole halukkaita tai kykeneviä ratkaisemaan ongelmia, joita he eivät nähtävästi edes huomaa olevan. Naiset taas haluavat jotain, mitä miehet eivät ilmeisesti pysty hahmottamaan.

Naisten sanotaan jo nyt olevan liian nirsoja parisuhdemarkkinoilla. Tämän tutkimuksen ja erotilastojen perusteella näyttäisi ennemminkin siltä, että naisten tulisi vieläkin tarkemmin harkita parisuhteensa laatua ennen sitoutumista.

Vaihtoehtoisesti naisten on sopeutettava odotuksensa todellisuuteen.

Alkuperäisen tutkimusartikkelin voit lukea tästä.

Tilastokeskuksen mukaan ensimmäisestä avioliitostaan eronneet ovat keskimäärin vasta varhaiskeski-ikäisiä, naiset 39,9- ja miehet 42,3-vuotiaita (vuoden 2014 tilasto). 68 prosenttia avioeroista oli sellaisia, joissa molemmat puolisot olivat ensimmäisessä liitossaan. Reilu kolmanneksessa eroista siis vähintään toinen aviopuolisoista oli jo kokenut eron aiemmin.

Avioeronneisuus on tilastojen mukaan pysynyt vuosia samanlaisena: Tilastokeskuksen mukaan eronneisuus on ollut samalla tasolla jo yli 20 vuotta. Julkisuudessa eroista annetaan täysin toisenlainen kuva.

Vuoden 2014 eronneisuuden mukaan uusien ensiliittojen eroriski on 39 prosenttia, eli sanonta, jonka mukaan puolet liitoista päättyy eroon, ei ainakaan vielä pidä paikkaansa.

Nelikymppinen on vasta elämänsä puolivälissä, ja harva linnoittautuu lopullisesti kotiinsa ja keskittyy vain työhönsä ja lapsiinsa.

Etsitään uusi, onnellisempi suhde.

Uusiin naimisiin menevien eroriski on tilastollisesti ensiavioitujia suurempi. Syinä on esitetty muun muassa jo kertaalleen eronneiden luonteenpiirteitä ja muita henkilökohtaisia ominaisuuksia, sekä avioerokokemuksen läpikäyneiden tietoisuutta siitä, että erosta voi selvitä hengissä (ja vaikka erota uudestaan, jos ei homma toimi).

Uusien avioliittojen tai avoliittojen riskitekijöinä ovat aiemman elämän ”taakat”, kuten eksät, lapset ja asioihin sekaantuvat ystävät, tuttavat ja sukulaiset. Eronneiden talous on keskimääräistä huonompi. Osa ihmisistä myös muuttuu vähemmän joustaviksi iän myötä.

Itse satun tuntemaan eron jälkeen uudelleen avioituneita pareja, jotka ystävän silmin vaikuttavat varsin onnellisilta ja selvästi aiempaan liittoon verrattuna kaikin puolin elämään tyytyväisiltä, vaikka uusperhekuviot varmasti aiheuttavat lisätyötä ja henkistä kuormaa suhteeseen. Aikuinen, uuteen liittoon lähtenyt saattaa olla valmis panostamaan suhteeseen enemmän kuin aiemmin. Aikuinen ehkä osaa valita itselleen aiempaa sopivamman kumppanin.

Eron jälkeen on muutakin elämää kuin parisuhde. Moni aikuistuu ja itsenäistyy kunnolla vasta eroprosessissa. Eron jälkeen ei voi syyttää, tai ei ainakaan ole mitään järkeä syyttää, ketään toista elämän ikävistä puolista. Vastuu kaikesta on nyt itsellä.

Eronnut voi olla henkisesti vapaampi miettimään työ- ja harrastuskuvionsa uusiksi, vaikka raha-asiat ja mahdollisesti yksinhuoltajuus rajoittavat itsensä toteuttamista.

Suomessa lainsäädäntö ja muu viranomaispuoli ovat jääneet täysin perhesuhteiden kehityksen jalkoihin. Valtion olisi aika herätä laatimaan uudet lait ja systeemit, joissa otettaisiin nykyistä paremmin huomioon myös eronneet ja heidän jälkeläisensä.

Eroja käsitellään useimmiten naisten näkökulmasta. Naiset kirjoittavat, tutkivat ja tulkitsevat. Jari Koskela tarkasteli väitöksessään eroa miesten kokemana.

Aiemmassa parisuhdetutkimuksessa on selvitetty ristiriitojen ja eron syitä.

”Suomalaisissa perheissä ehkä eniten ristiriitoja aiheutuu lasten kasvatuksesta, kotitöistä ja rahan käytöstä. Nämä riidat kuitenkin harvemmin johtavat avioeroon. Useimmiten eron syynä on, että puoliso tai puolisot kärsivät rakkauden ja läheisyyden puutteesta, ja että heillä on vaikeuksia selvittää erimielisyyksiään eikä parisuhteen hoitamiselle ja keskusteluille tahdo löytyä yhteistä aikaa.”

Koskelan mukaan naiset odottavat parisuhteen laadulta aiempaa enemmän.

”Yleisin yksittäinen avioeron syy on sekä naisten että miesten uskottomuus, johon liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Tämänkaltainen käyttäytyminen johtaa helposti rakkauden loppumiseen.”

Silti Koskelan mielestä mikään yksittäinen syy harvoin johtaa suoraan eroon. Ero on pitkä prosessi ja useimmat parit yrittävät monia eri keinoja liiton pelastamiseksi. Ero on viimeinen vaihtoehto.

”Sukupuolielämän ongelmat, toisin kuin on oletettu, eivät ole eroon johtavista syistä keskeisimpiä. Suurempi merkitys on sillä, että puolisoilla on ollut epärealistisia odotuksia toisen suhteen, jolloin liitto voi päättyä lyhyeen.”

Koskela neuvoo ihmisiä tutustumaan kumppaniin paremmin ennen sitoutumista. Eikö suurin osa ihmisistä teekin juuri näin? Seurustelee eri ihmisten kanssa? Asuu ensin avoliitossa ja ehkä myöhemmin avioituu.

Koskelan mukaan avioliitto pysyy koossa vain jos molemmat niin haluavat. Uskonto tai moraali eivät tuo enää paineita pysyä yhdessä. Koskelan väitöstutkimuksessa korostuu avioliiton merkitys tunnesuhteena. Avioliiton tulee olla elämyksellinen, palkitseva ja virikkeellinen. Vaikka ulkoiset puitteet, kuten talous, olisivat kunnossa, ei avioliittoa yritetä pitää koossa.

Vaikka uskollisuutta vaaditaan Suomessa yhä tiukemmin (ainakin Osmo Kontulan mukaan), ei uskottomuus välttämättä johda eroon. Koskelan tutkimuksessa vaimon tai oma uskottomuus ei ole häirinnyt miehiä niin paljon, että he olisivat halunneet erota.

Koskelan mukaan miehet ovat olleet yllättyneitä siitä, että vaimo haluaa erota. Miehet ovat kokeneet liiton riittävän hyväksi. Tunnesuhteen väljähtyminen on johtanut uskottomuuteen ja myöhemmin (naisten aloitteesta) eroon. Tutkijan mukaan miehet eivät ole tajunneet, että pelkkä tasainen ja turvallinen elämä ei ole riittänyt vaimolle.

”He luulevat olevansa hyviä aviomiehiä myös puolisoidensa mielestä.”

”Puolisoiden ajatukset hyvästä avioliitosta eivät näytä kohdanneen toisiaan. Ehkä yhteinen aika ja sen myötä mahdollisesti parantunut kommunikointi puolisoiden kesken olisi voinut muuttaa tilanteen. Naiset selvästikin odottavat liitoltaan enemmän yhteistä aikaa ja yhdessä koettuja elämyksiä, kun miehille liiton aineellinen puoli, miehen elättäjän rooli, vaikuttaa ensisijaiselta.”

Miehet ovat olleet yllättyneitä, kun raha ei ratkaisekaan kaikkia ongelmia ja tarpeita. Intensiivinen paneutuminen työelämään näyttää ajavan vaimon vieraaseen syliin.

Koskelan mukaan runsaskaan tilipussi ei näytä pitävän liittoa koossa.

Tässä aineistossa käsitys naisesta pesänrakentajana ja lasten vuoksi uhrautujana ei pidä paikkaansa. Naiset hakevat eroa ja hajottavat perheen. Miehet yrittävät pitää liittoa kasassa ja antavat uskottomuudenkin anteeksi.

Koskelan mukaan miehet eivät ole ymmärtäneet kommunikaation tärkeyttä avioliitossa. Vaimon tyytymättömyys tulee yllätyksenä.

Tutkija kysyykin, ilmentääkö tapausaineisto yleisempää kulttuurista muutosta parisuhteessa. Etenkin miesten puutteelliset sosiaaliset valmiudet joutuvat koetukselle. Liittojen kommunikaatiossa on jotakin pahasti vialla, jos ei parisuhteen perusteista päästä yhteisymmärrykseen, eikä asioista edes kunnolla keskustella ennen eroa.

Miesten mielestä erosta toipuminen on yksityisasia. Miehet saavat kuitenkin kavereiltaan tukea. Joskus majapaikan, joskus jopa työpaikan.

Miehillä pahimmat ongelmat eron jälkeen liittyvät lasten huoltajuuteen. Talous ei pääsääntöisesti ole ongelma. Tutkimus vahvistaa kansainvälistäkin trendiä miesten naisia paremmasta taloudellisesta asemasta eron jälkeen. Hyvä talous on erosta selviytymistä tukeva tekijä.

Hyvä suhde lapsiin on keskeinen voimavara erosta selviytymisessä. Tutkimuksen mukaan Suomessa yleinen ilmapiiri on tasa-arvon ja yhteishuoltajuuden kannalla, mutta sosiaalitoimen ja oikeustoimen asenneilmapiiri ja päätökset laahaavat menneisyydessä.

Joidenkin miesten nihkeä into tavata äidin kanssa asuvia lapsia saattaa johtua miehen nöyryyttäväksi ja hankalaksi kokemasta tapaamissysteemistä. Miehellä ei ole valtaa ja valmiuksia säätää omien lastensa kanssa seurustelua mieleiseksi.

Miehet eivät halua hakea ammattiapua eron jälkeen. Sitä pidetään vieraana ja epämiehekkäänä. Miehet näyttävät kuitenkin tutkimuksen valossa tarvitsevan ulkopuolista apua naisia enemmän.

Miehet solmivat nopeasti eron jälkeen uusia suhteita. Runsaat sukupuolisuhteet tuovat lohtua ja ikään kuin varmistavat kelpaavuuden parisuhdemarkkinoilla. Eronneet miehet eivät juurikaan näytä menettävän markkina-asemia.

Ovatko tulokset itsestään selviä vai löytyikö yllätyksiä?

Jari Koskela: Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ero ja erosta toipuminen prosessina. Väitöstutkimus. Itä-Suomen yliopisto. 2012.