Lumikaaos yllätti tänä aamuna. Leppoisan Antti-nimen saanut myräkkä etenee tasaisen tappavaa tahtia ja pahimmat hetket ovat käsillä juuri nyt. Joka vuosi koemme vastaavaa ja joka vuosi se tulee yllätyksenä, vaikka iltapäivälehdet lietsovat paniikkia jo päiväkausia etukäteen.
Poliisi neuvoo jättämään autot kotiin ja käyttämään julkisia kulkupelejä. Facebookiin puolestaan kantautuu jatkuvasti tietoa julkisen liikenteen kauhuista: 16 junan jonoista, "Ei käytössä" -teksteistä aikatauluinfoissa ja vaihteistoihin pakkautuvasta lumesta. Siitä vaan valitsemaan vähemmän huonoa vaihtoehtoa.
Auton parkkiin jättäminenkin voi olla virhe, sillä tuuli pitää huolen siitä, että lumi löytää tiensä kriittisiin pisteisiin auton alle ja tekee liikkeelle lähdön ilman työntö- tai lapiohommia mahdottomaksi.
Onpahan lumimyräkän keskeltä löytynyt yksi supersankarikin. Hän kulkee nimellä VR:n megafonimies. Talouselämä kertoi tämän sankarin toiminnasta Helsingin rautatieasemalla. Megafonimiehen erikoiskyky on tieto, jota hän jakaa epätietoisille kyydin odottelijoille.
"Vielä ei ole tietoa lähtevistä M-junista. Suosittelen käyttämään bussiyhteyksiä", kerrotaan Megafonimiehen kailottaneen.
City toivottaa raudanlujaa asennetta ja rauhallista etenemistä kaikille tasapuolisesti. Loppuun pari tunnelmapalaa menneiltä talvilta.
3 kommenttia
654
1.12.2012 05:15
Voisiko jo pikkuhiljaa lopettaa ihmisten pilkkaamisen tuon "talvi yllätti" jutun muodossa?
Siis tottakai jokainen tietää talven tulevan, eiväthän ihmiset oikeasti niin tyhmiä ole. Jos pilkanteon sijaan vaivautuisitte pohtimaan mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat niistä "yllätyksistä", saattaisitte huomata, että ihmiset puhuvatkin keliolosuhteiden äkillisistä ja toisinaan yllättävistäkin muutoksista. Toki jokainen tietää, että talvi tulee.. Mutta harva tietää sen tarkan kellonajan jolloin märkä tienpinta muuttuukin jäiseksi. Jos luulee ajavansa märällä asfaltilla ja löytääkin itsensä luistelemasta jäisellä tiellä, niin kyllä sellainen voi yllättää kenet tahansa.
Toki olisi helppo sanoa, että sitä tapahtuu joka ainoa syksy, ja että fiksu autoilija tietää sen mahdollisuuden.. Ehkä niin, mutta kuka malttaa ajella niin hiljaa kuin jäinen tie vaatisi jo lokakuun alusta lähtien? Ja vain siksi että on täysin mahdollista että auringonlaskun jälkeen tienpinta saattaakin ihan muutamassa minuutissa muuttua yllättäen jääksi.. Itse tosin ajelenkin melko varovaisesti, mutta päätellen niistä muista, jotka tuntuvat ajavan ohi suorastaan vihaisesti, niin vähemmistöön taidan kuulua.
Omasta varovaisuudestani huolimatta, en siltikään koe aiheelliseksi pilkata muita, vaikka sitten onnettomuudet johtuisivatkin pohjimmiltaan varomattomuudesta.. Tiedän kuitenkin, että talven keliolosuhteet ovat niin arvaamattomia, että kuka tahansa voi yllättyä. Voin vain toivoa, että silloin osaan toimia oikein, eikä mitään vakavampaa satu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
WakaWanha
3.12.2012 08:48
Mistä nämä yllättyneet idiootit sikiää?
Yllätys on, jos juhannuksena on Helsingissä metri lunta!
Piikku-Pierujen tätynee saada oma senttaus julki.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
654
4.12.2012 23:28
Se on hiton helppo kommentoida, jos ei ole kokenut sitä hetkeä kun keli muuttuu pitävästä liukkaaksi.
Minullakaan ei ole siitä hirveästi kokemusta, voin sanoa, etten ole koskaan vielä ajanut kelin muuttuessa pitävästä liukkaaksi. En vaikka olen ajanut autoilla ja traktoreilla 15 vuotiaasta lähtien ja reilun vuoden päästä olen 30. Minulla on ollut vähintään T-luokan kortti siis jo 14 talvea (kuluva talvi mukaanluettuna). Mutta olen ollut autossa kun se tapahtuu.
Sitä voisi verrata vähän siihen kuin että, tiedän varsin hyvin (ja niin tietää moni muukin), että kun on tarpeeksi pakkasta tarpeeksi pitkään, niin meri jäätyy. Mutta läheskään jokainen ei ole nähnyt sitä hetkeä kun aaltoilevasta merenpinnasta tuleekin tasainen jääpinta. Olen nähnyt meren jäättömänä, ja melko pian sen jälkeen jäätyneenä, mutta en sitä hetkeä jolloin se tapahtuu. Olen kuullut siitä, mutta en ole nähnyt.
Mainittakoot, että olen itse myös työni puolesta joutunut seuraamaan keliolosuhteita ja lähtenyt ajamaan usein kaikkein huonoimmassa kelissä. Auraamaan ja hiekoittamaan. Yhteen aikaan vietin joka talvi satoja tunteja traktorin hytissä.
Tiedän tarpeeksi, etten pilkkaa muita. Keli on arvaamaton, ja sitä tulee kunnioittaa. Muuten on vain ajan kysymys milloin itse löytää itsensä ojasta, tai pahimmassa tapauksessa vastaantulijan keulasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin