Helsingissä on purettu vuosien saatossa jos jonkinlaisia talorahjuksia, jotka joutivatkin mennä. Ja niidenkin tilalle on rakennettu välillä uutta uljaampaa ja välillä vähemmän uljasta.
Tekevälle on sattunut. Piste. Maito on maassa. Piste. Mutta se ei riitä. Nyt ovat menneet puurot ja jauhot todella pahasti sekaisin.
Yhtäkkiä kaikesta vanhasta on tullut arvokasta, merkittävää ja ihmeellistä. Ja samalla kaikki uusi on muuttunut huonoksi, epäonnistuneeksi ja toimimattomaksi.
Katajanokalla on vanha punatiilinen talo, joka on kuulunut merikadettikoululle. Kukaan ei enää muista tai tiedä, mitä virkaa rakennus on toimittanut.
Talolla ei ole minkäänlaista rakennustaiteellista tai historiallista arvoa. Sen ainoa arvo on ikä. Eikä sekään loppujen lopuksi niin kovin kummoinen ole. Niinpä talolle annettiin purkulupa kaavan mukaisesti. Tonttikin on jo rakennusyhtiölle myyty.
Ja auta armias. Hirveä itku alkoi Helsingin Sanomissa saman tien. “Helsinki antaa purkaa Katajanokan vanhan merikadettikoulun”, huusi otsikko. Tulkaa mukaan itkemään ja suojelemaan jotakin, joka ei välttämättä suojelua kauheasti ansaitse.
Ja joukolla lähdettiin mukaan. Katajanokka seura, totta kai. Ville Komsi, kukas muukaan. Helsingin rakennuskannasta huolehtivat uusheränneet, niinpä niin.
Ja päälle vielä apulaiskaupunginjohtaja Korpinen, joka löysi oivan paikan kiillottaa kilpeään. Mies, joka toi meille Kampin kaavan. Mies, joka toi meille Töölönlahden kaavan. Mies, joka puolusti VR:n makasiinien purkamista puhuu nyt kerrostumista, haaveilee Roomasta ja haukkuu nykyarkkitehtuurin ryttyyn.
Vielä 70-luvun alussa Katajanokalla oli Suomen suurin satama ja junat kulkivat säännöllisesti Kauppatorilla aamusta iltaan. Miettikääpä sitä, kun mietitte kerrostumia ja kaupungin kehittymistä.
4 kommenttia
Gor
29.4.2003 13:21
Tässä Katajanokan tapauksessa sopu antaa kyllä sijaa eli tontille kyllä mahtuu talo niin että sekä Palmberg ja rakennussuojelijat voivat olla tyytyväisiä.
Vastaa kommenttiinYleisemmin ottaen voidaan kysyä onko Suomessa jokainen tiilenpala merkittävä sekä näiden historiallisten kerrostumien määrällisen vähyyden että ennen kaikkea täällä poikkeuksellisen barbaarisena riehuneen sotienjälkeisen hävitysvimman vuoksi.
Vastaa kommenttiin
betonionkaunista
30.4.2003 12:38
Kyllä Suomessa näyttää olevan niin, että jos joku joskus on asunut jossakin, on riittävä syy ko. rakennuksen suojelulle (omistajan kustannuksella). Jännityksellä vain odotan niitä aikoja kun nämä nykyään epäonnistuneiksi haukutut rakennukset halutaan purkaa uusien tieltä. Taatusti nousee säilyttämisliikkeet niidenkin puolesta. Jos en väärin muista, niin Jakomäki/Hakunila jo on rakennustaiteellisesti arvokas kohde. Pöh!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Annukka Karonen
2.5.2003 09:05
Se tönö on varsin vankka pieni tiilirakennus mahtavine kivijalkoineen. Tiilet ovat pysyneet tukevasti sata vuotta - toisin kuin uuden puolen kakskymppisissä, joissa nahkaa vaihdetaan täyttä päätä.
Vastaa kommenttiinRakennuksen vaiheet ovat myös selvillä, niihin ei kuulu hohdokasta historiaa, vaan se on osa Lutikkalinnaa, nykyisin uhkeaa Amiraalia.
Se ei myöskään ole rakennustaiteen monumentti, mutta miellyttävä, hyvinsäilynyt rakennus. Oli armeijen toimistotiloina viime vuosiin asti.
Me parikymmentä vuotta naapurissa asuneet, mutta myös vanhat paljasjalkaiset, pidämme siitä.
Jos rumaa rakennusta etsit, katso vieressä oleva Eurohostelsia, joka funktionsa ja rahan vuoksi saa kököttää keskellä harkittua kokonaisuutta. Ja saa minun puolestani myös - ei rumuuskaan synti ole.
Tontille mahtuu myös asuntoja, jos suunnitelmaa vähän rukataan.
Vastaa kommenttiin
Ville Komsi
3.5.2003 21:25
Toden totta: Pekka Korpinen yllätti myönteisesti. Katajanokan kärjen suunnittelukilpailun voittajien -- Helander, Pakkala & Sundman -- leimaaminen "stalinistisiksi laatikkoarkkitehdeiksi" oli silti posketon ohari. Suunnitelma oli aikanaan (70-luvulla) kokonaisuutena erinomainen. Nyt riidellään vain yksityiskohdista.
Metkaa lukea olevani "uusherännyt". Minä kun luulin sekaantuneeni kaavavalitukseen ensimmäisen kerran vuonna 1974. Silloin pelastettiin Töölön ratikkahallit. Olen sen jälkeen ollut tekemisissä aika monen rötiskäksi nimitellyn talon kanssa. Useimmat niistä ovat säilyneet. Eikä niitä tänään kukaan haluaisi purkaa.
Tappelu Töölönlahden makasiinien puolesta jatkuu, olkoon Korpinen mitä mieltä tahansa.
Katajanokkaseura näyttää tympivän. Mikä on oma viiteryhmäsi, Saariaho -- ketkä vakuuttaisivat paremmin? Helvetin enkelit?
60-luvun puolivälissä kävin töissä Katajanokan satamassa ja muistan junat. Entä sitten?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin