Silmä lepää, kun mustiin pukeutunut laiha Seppo Vesterinen istuutuu Ravintola Kosmoksen pöytään.
”Sori että olen myöhässä. BMG:n neuvottelut venähtivät pitkiksi. Mutta sähän olet ihan eri näköinen kuin viimeksi. Sanoin tarjoilijalle että se punaiseen nahkapukuun pukeutunut nainen...”
Näin tylsä mä olen oikeasti. Miten HIMin Euroopan haltuunotto etenee?
”Harjoitamme valloituspolitiikkaa, yritämme vallata uusia territorioita. Odotamme levyn julkaisupäivä-aikatauluja ja saatuamme ne ryhdymme rakentamaan operaatioita.”
( Tarjoilija tulee )
”Mä söin BMG:llä valtavia sämpylöitä. Taidan ottaa hummerikeittoa.”
Teillä alkaa olla Itävalta hallussa?
”Jörg Haider on hyvä meille...hehheh. Meitä pyydetään jatkuvasti Itävaltaan keikoille, aika monet bändit kun ovat Haider-jupakan jälkeen peruneet keikkojaan. En tiedä onko meillä syytä moiseen stailiin. Levy on siellä ykkösenä ja ylittänyt kultalevyrajan. Huhtikuun loppupuolella me teemme Saksaa, Itävaltaa, Sveitsiä, Luxemburgia ja Amsterdamia. Sen jälkeen on tarkoituksena jatkaa Englantiin, ja olla touko-kesäkuu eri maiden käytettävissä. Portugali, Espanja, Italia sekä Itä-Eurooppa ovat aika innokkaita."
Kuulostaahyvältä.
”Jostain syystä levy menestyy hyvin Moldovian, Ukrainan Latvian ja Liettuan kaltaisten maiden radiolistoilla...”
Aika eksoottista. Miksi?
”Siellä näkyy Viva-tv-kanava, joka pyörittää videota sellaisella frekvenssillä, ettei sitä voi kukaan missata. Saksan menestys heijastuu idässä näihin maihin, lännessä Belgiaan ja Luxemburgiin, ei sen kauemmaksi.”
Me nähtiin viime talvena about samaan aikaan, ja jo silloin sä jo venasit isoa menestystä. Mikä oli se juttu joka erotti Ville Valon muista?
”Villessä oli monia tekijöitä. Sisäänrakennettua musiikillista potentiaalia ja charmia. Ryhmä on muutenkin mukavaa, bändillä ei ole turhia rock-elkeitä. Aluksi mä jeesasin, katsoin sopimusteknisiä juttuja. Welldonen Tiina Vuorinen itse asiassa pluggasi meidät yhteen.”
äitee.
"Tiina on bändin keikkamyyjä, ollut aika monen äiti tässä bisneksessä. Ennen HIMiä mä olin ollut aika monta vuotta poissa musiikkikuvioista. Tietty ruokahalu on palannut, 90-luvun alun kyllästyminen ja kyynisyys väistyneet. Jo ensimmäisellä kiertueella huomasin miten fantastista elämää se oli – ei tarvinnut tehdä väliraportteja."
Mitä sä puuhailit 90-luvulla?
"Lähinnä teatteriproduktioita. Yhtäkkiä tuottajakoulutus tuli muodikkaaksi. Vedin teatterikorkeassa ensimmäisen tuottajakurssin, 1995 tein Kari Heiskasen Drive In-näytelmäspektaakkelin Kaapelille, ja Peter Sellersin oopperan Juhlaviikoille. Sen jälkeen jätin kaiken taakseni ja muutin kahdeksi vuodeksi maalle. Asuin erakkona ja viljelin kukkia."
Mustiossa?
"Mä asuin Mustion ruukilla. Kasvatin rantapelloilla kukkia ja keskustelin niiden kanssa. Yhdenlaista estetiikkaa. Kasvit olivat vastapainoa muun työn abstraktiudelle. Samalla se oli hyvin meditatiivista, ei tarvinnut puhua, vaan keskittyä siihen mitä teki ja pohdiskella niitä näitä. Kun olin reissannut paljon, oli mukavaa kun kasvit eivät valittaneet."
Eivät tarvinneet psykiatria eivätkä sosiaalihoitajaa.
"Kun toinen talvi tuli, pakkasin kamani, palasin kaupunkiin ja sekaannuin Helsinki 2000 projekteihin. Vähitellen rockmaailma alkoi kiinnostaa. Siitä alkoi yhteistyö HIMin kanssa. Pohjatyö on tehty Saksassa huolellisesti, viime kesänä viisitoista isoa kesäfestivaalia. Se on maksimimäärä minkä voi tehdä."
Minkälainen markkina-alue Saksa on?
"Meille se on ollut hyvä ja iso. Ulkomaiselle bändille sisäänpäinkääntynyttä Englantia huomattavasti helpompi. Englannissa elää vanha kolonialismi. Eurooppalaiset ovat epäilyttäviä, ranskalaiset sammakoita, saksalaiset natseja... Saksalaiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Kiertueorganisaatiot hoidetaan mallikkaasti ja muutenkin kohtelu on hyvää. Kiertueiden kannalta on hyvä, että keikat ovat aikaisin illalla, yhdeksän aikoihin. Ei tarvitse roikkua iltakausia odottamassa kello yhden keikkaa. Monessa paikassa alkoholimyynti on ratkaistu siten, että bändin jälkeen talo tyhjennetään ja sen jälkeen paikalle saapuu yöbilejengi. Rockmesta muuttuu teknohelvetiksi. En tiedä onko sitä kokeiltu täällä. Kun aikoinani buukkasin Tavastiaa, keikat alkoivat kohtuulliseen aikaan, mutta vuosien kuluessa aika on venynyt jatkuvasti myöhemmäksi. Bändin kannalta on helpottavaa, että illat ovat kompakteja..."
"Kosmoksessa on muuten aika hyvä ruoka. Syön koko ajan ulkona, ja olen todella kyllästynyt ravintolaruokaan. Paikka kuin paikka on muuttumassa valmisruoan paratiisiksi. Wokit, nuudelit, ne ovat teollisuusmössöä hienoilla nimikkeillä."
Mitä sä täsmälleen teet tien päällä?
"Voi näyttää siltä, etten mä tee mitään. Mä katson päältä. Kiertueella on mukana bändi, neljä teknikkoa, Saksassa on mediapromootiohenkilö, joka hoitaa haastattelut ja suhteet radioon ja televisioon. Sekä minä ja bussikuski. Seuraava kiertue tehdään rekoilla, joten henkilökunta kasvaa.
Ovatko pojat olleet kilttejä?
"Kaikki sujuu. Jätkät ovat itsenäisiä, eikä paria poikkeusta lukuunottamatta ole hillittömyyksiäkään harrastettu."
Teillä on hyvä henki?
"älyttömän. Nuorempi polvi on fiksumpaa – elkeily ja vimmainen itsetuhovietti ovat jääneet vähemmälle. Ennen yritettiin elää rock’n’roll -myyttiä viimeisen päälle. Tämän päivän kiertue-elämä on terveempää, ja työn teko johdonmukaisempaa. Ylisuuri taiteilijaego on kutistunut."
Siitä sä sait kokemusta hoitaessasi 70 -luvun Juhlaviikkoja?
"Kyllä, Wigwamin ja Tasavallan Presidentin meininki oli tietysti kaikkea kaupallisuutta vastaan. Nykyään bändit tietävät, että menestyäkseen täytyy tehdä tiettyjä asioita ja luoda suhteita tiedotusvälineisiin. Tuotteistaminen alkaa aika monessa paikassa olla bisneksen aa ja oo."
Mä luin GQ:sta juttua Christina Aguilera-nimisen tuotteen valmistusprosessista.
"Me oltiin vähän aikaa sitten sen kanssa samalla keikalla! 90-luvun myötä live-esiintymiset ovat muuttuneet, suuri osa levyjä myyvistä artisteista ei tee keikkoja vaan teevee-esiintymisiä. Mutta halutaanko välillä jotain muutakin? Saksan asiallisissa lehdissä kysellään, tekeekö rock paluuta HIMin listamenetyksen myötä. 90-luvulla on kasvanut uusi sukupolvi, joka haluaa ehkä rankempaa ja vaarallisempaa kamaa pehmopopin rinnalle."
Villehän on way cool jäbä. Se tatuoitu käsi ja lantio. Hip. Kuinka tärkeitä ovat valokuvat?
"Hyvin tärkeitä. Jouko Lehtola ja bändi tuntevat toisensa hyvin, siksi kuvissa on hyvä kemia. Nämä kuvat ovat auttaneet HIMin lanseerauksessa Saksassa, Englanti ei tietenkään ollut tyytyväinen niihin."
Mitä sä diggaat Bomfunkin Freestylerista?
"Se on hyvä biisi. On ansaittua, että juuri se bändi menestyy. Ne ovat hyviä siinä mitä ne tekevät. Molemmilla bändeillä on musiikki hillittömän hypen pohjana -silloin homma on uskottavaa."
Kuinka sekaisin Saksa on HIMistä?
"Niin sekaisin, että ilmassa on uskottavuusongelma. HIM aloitti kulttibändinä ja goottielementeillä, ja nyt kun se on levinnyt pitkin maailmaa Bravo-tyyppisiin teinijulkaisuihin, meiltä vaaditaan jonkinlaista balansoimisaktia. Kun avaat radion tai menet kauppoihin, niissä soi todennäköisesti Join me. Kaduilla on kolme ja puolimetrisiä Ville-julisteita, jättiläismainostauluja ja biisi pyörii televisiossa."
Sehän on cool.
"Erittäin cool. Hyvät jätkät saavat osakseen tuollaista, huonot jätkät eivät saa. Kyllä maailmassa on piilevä oikeudenmukaisuus olemassa. Avain on biisinkirjoittamiskyky, sen kautta pystyy rakentelemaan kaikkea muuta."
Mistä sä nautit managerin hommassa eniten?
"Mahdollisuuksista. Siitä että voin eri maissa ja paikoissa uida sisään erilaisiin tilanteisiin. Jonkin verran varastan aina aikaa itselleni. Saatan vain kävellä ja katsella ihmisiä."
Sä olet jo pitkään ollut maailmankansalainen?
"Kunhan en joudu olemaan liian pitkään yhdessä paikassa. On mukavaa liikkua täysin anonyyminä."
Sä olet mies, joka tuntee parhaiten Hanoi Rocks myytin, jonka aika on kullannut...
"Aika on kullannut jopa osan Andyn hampaista. Hampaat ovat onnistuneet, ne ovat luonnollisen näköiset, niissä ei ole liikaa Hollywoodia. Joku hollywoodilainen tuottaja oli Real Mc Coy-leffan nähtyään ihmetellyt, mistä oli löydetty moinen näyttelijä ja kuka oli maskeerannut tyypin hampaat. Andysta on tullut hyväksytty kansallinen kylähullu. Se saa puhua mitä tahansa, kukaan ei usko sitä, mutta kaikki tykkäävät siitä. Andy on ruokkinut hyvin lehdistöä."
Oletteko tavanneet viimeaikoina?
"Viimeksi Andy oli oikein siloposkisen näköinen."
Viimeksi kun mä näin sillä oli silmät ummessa.
"Se vaihtelee. Mutta sehän on sitkeä henkilö. Kun me tehtiin duunia, mä ajattelin että ennemmin tai myöhemmin joku vetää sitä turpaan vittuilusta, mutta ei. Se on todellinen surviver."
Kun sä asuit Kasarmikadulla, Andy ja Stacey hengailivat siellä. Sebastian oli ihan pieni. Siellä oli japanilaisia lehtiä täynnä Hanoi Rocksin kuvia ja tavaroita pahvilaatikoissa.
"Kodinsisustus ei ole parhaita puolia. Mä säästän kaiken ja pahvilaatikot seuraavat mukana. Andysta on hienoja muistoja. Olin Van Nuysissa, Los Angelesin laaksossa Andyn ja Angelan häissä. Angelan perhe on hyvin toimeentulevia amerikanitalialaisia. Siellä oli siis tietysti koko italialainen suku, ja mamma, joka oli laittanut pöytään parasta mitä italialainen kokki voi tuottaa. Odoteltiin muutama tunti, kunnes Andy ja Angela saapuivat paikalle. Alkoi suuri illallinen, ja jo alkuruoan aikana Andy putosi, nukahti appiukkoa vastapäätä pöytään.Väsynyt Andy kannettiin nukkumaan ja illalliset jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin mukavaa, tyypillistä italialaista väkeä."
Millä tavalla Andy ja Mike eroavat toisistaan?
"He ovat aika erilaisia. Andy on ulospäinsuuntautunut, Makke sisäänpäin kääriytynyt. Olen nähnyt Makkosta hirveän harvoin."
Oliko Razzlen kuolema se joka lopetti Hanoi Rocksin maailmanvalloituksen?
"Oli siinä muitakin jännitteitä, mutta ehkä se oli korsi joka katkaisi kamelin selän. Bändin ongelma oli se, että he olivat niin yhteenkasvaneita."
Miten se kävi?
"Sami lähti Vincen kanssa puolelta päivin bileisiin, ja kuuden aikaan sairaalasta soitettiin..piti lähteä tunnistamaan."
Kuka sen teki?
"Andy. Ei sellaisessa tilanteessa pystynyt analysoimaan, mutta jotkut tahot alkoivat heti suunnittella tulevaisuutta. Mötley Crüen kundit tulivat jo seuraavan päivänä neuvottelemaan voitaisiinko bändit yhdistää..."