Tv-yhtiö osaa synnyttää kuumaa hypeä ohjelmiensa ympärille. Alkaneen, laihan uutiskesän mediapaukku on ollut Suuri seikkailu. Ohjelmaan on päässyt helposti mukaan, vaikkei olisi televisiota vaivautunut edes aukaisemaan.
Päivästä päivään iltapäivälehdet vatvovat seikkailijoiden edesottamuksia. Ja viikkolehdet yhtyivät kuoroon saman tien.
Miltä tuntuu, kun putosit? Miltä tuntuu, kun olet jatkossa? Mites nyt suu pannaan, kun kapteeni paljastui pahoinpitelijäksi? Kestääkö hermot? Palaako pinna? Haluatko lähettää terveisiä? Eiköhän tästä saa helposti kaavittua ainakin aukeaman kasaan.
Moniamediakonsepti osoittautui vielä monimediaisemmaksi kuin etukäteen oli annettu ymmärtää.
MTV3 osaa jotkut asiat pelottavan huonosti.
Ohjelmien sisällöistä yhtiö ei tunnu tajuavan höhhäsen pöläystä. Tai itse asiassa vieläkin surullisempaa. Ohjelmakonseptien kopioimisesta yhtiö ei tunnu tajuavan höhhäsen pöläystä.
Tosi-tv on ollut jo parin vuoden ajan kova juttu maailmalla. Tiiseriksi omalle seikkailulleen Maikkari lähetti ylituotettua ja ylidramaattista jenkkinäkemystä aiheesta keväällä. Olisi luullut oppivan siitä jotain.
Mutta ei. Mitä niitä minnekään etelänmerelle lähettämään. Posio saa kelvata. Mitä niille mitään ihmetehtäviä kehittämään. Kotikutoiset viritelmät saa kelvata. Mitä sitä nyt tähän ylipäätään satsaamaan. Otetaan vaikka se Taru Valkeapää juontamaan. Kyllä sitä ainakin äijät jaksaa katsella.
Ja oikeassahan kanavapomot ovat. Mitä sitä tehdä asioita ajatuksella ja huolella, kun vähempikin riittää pitämään katsojat ruudun ääressä. Turha antaa kauhalla, kun lusikkakin riittää.
Valveutuneelle katsojalle Suuri seikkailu on sangen kiusallinen kokemus. Tulee vaivautunut olo. Ei oikein tiedä pitäisikö kömpelöllölle ohjelmalle ja itsensä nolaaville kilpailijoille itkeä vai nauraa.
Ei huolta, jos jostain syystä joudut katsomaan ohjelmaa, kuvittele ohjelman alkuteksteiksi kaksi sanaa: Julma Huvi. Johan ovat pojat taas vääntäneet loistavan parodian tosi-tv:stä. Mistä ne aina keksivätkin näin kutkuttavia juttuja. Aika vekkuleita.