Tallinna

Iru-nimisestä linnakkeesta on vuosituhannessa kasvanut elävä suurkaupunki Tallinna, jonka kaduilla ovat melskanneet vuorotellen niin saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset kuin humalaiset suomalaisetkin. Nyt siellä sikailevat britit, joita halpalentoyhtiöt rahtaavat konekaupalla kaupunkiin. Heistä ei kukaan pidä, mutta heidän rahansa kyllä kelpaavat. Sillä Tallinna on kaupunki, jossa raha saa ja sen tulee näkyä. Cityn virallinen poro, Tuomas Vimma, raportoi.

Olemme saapuneet ystäväni Toomaksen kutsumina tutustumaan Tallinnan yöelämään. Baari- ja yökerhokierroksen lisäksi tarkoituksenamme on tavata muutama kaupungin mielenkiintoisista hahmoista. Ensimmäinen heistä on Piret, Broadline-pr-toimiston projektipäällikkö, joka on lupautunut esittelemään meille Tallinnaa.

Tapaamme Piretin vanhassakaupungissa sijaitsevan Stereo Loungen edessä. Minuutilleen aikataulussa kurvaa baarin eteen punaisella Chryslerilla 23-vuotias vaaleaverikkö, joka osoittautuu käveleväksi todisteeksi sille, mitä Anu Sagim tarkoitti hehkuttaessaan eestiläisiä naisia. Korkeakorkoisiin saappaisiin, lyhyeeseen farkkuhameeseen sekä tiukkaan swakaranappaiseen nahkarotsiin sonnustautunut Piret esittelee itsensä sujuvalla suomella, väläyttää helminauhahymynsä ja ohjaa meidät sisään baariin. Minulle alkaa tulla hyvä fiilis tästä reissusta.

Hohtavanvalkoinen loungebaari näyttää 70-luvun tieteiselokuvan lavasteista repäistyltä, mutta tekee sen tyylikkäästi. Tiskin takana häärinyt Victoria’s Secretin mallin mitat muodollisesti täyttävä tsubu tulee sekoilemaan tilaustemme kanssa ja kertoo paikan omistajan olevan muutaman minuutin myöhässä. Ehdimme juuri saada latet (joita kukaan ei ollut tilannut) eteemme, kun ovesta hiihtää sisään mm. Sundance-musafestarit järjestävään Vibe-promoryhmään kuuluva Kuno Tehva, joka pyörittää Stereon lisäksi naapurissa toimivaa yökerhoa Club Privétä.

“Stereo on enemmän alkuillan paikka. Ei ovimaksua ja edulliset hinnat. Privé aukeaa vasta yhdeltätoista, ja sinne on perjantaisin sisäänpääsymaksu 200 kruunua (13 e), joka tekee siitä yhden Tallinnan kalleimmista klubeista. Jäsenkortilla pääsee jonon ohi, puolella hinnalla sisään ja saa drinkeistä alennusta. Varsinaisia VIP-kortteja ei virallisesti ole olemassa, mutta niitä tiedetään pyörivän kaupungilla noin kolmisenkymmentä”, selittää Tehva iskien silmää merkitsevästi.

Alan pikkuhiljaa oppia, että Tallinna on kaupunki, jossa vipit vievät ja tavikset vikisevät. Meidän on aika siirtyä seuraaville tälleille, joten sovimme isännän kanssa, että hän laittaa nimemme illaksi Privén listaan, ja jatkamme eteenpäin.

Seuraava kohteemme on kulman takana sijaitseva Moskva, joka on yksi Tallinan vanhimmista baareista. Alun perin Kultas-nimellä toiminut kahvila ylpeili yli 150 eri kakkulaadulla, kunnes neukut lähettivät Mr. Kultasin nauttimaan hiukan toisenlaista kakkua Siperiaan. Neuvostoaikana Moskva-nimellä toimivnutta paikkaa pidettiin Tallinnan hienoimpana ravintolana. Kolme vuotta sitten puikkoihin astui Timo Tirs, joka teki Moskvasta house- ja r&b-musiikkia soittavan kaksivitosten näyttäytymispaikan.

Nousemme toisessa kerroksessa sijaitsevaan ravintolasaliin, jossa meidän on määrä tavata Tallinnan kaunein pintaliitäjäduo Mari ja Kristi Ojasaar. Jotenkin minua ei yllätä yhtään se, että Moskvankin tarjoilijattaret näyttävät Miss Eesti -kilpailujen perintöprinsessoilta. Lyhyeeseen punaiseen mekkoon sonnustautunut kaunotar saa juuri kannettua sapuskat eteemme, kun Mari ja Kristi kääntävät kaikkien asiakkaiden päät purjehtiessaan sisään.

Tytöillä menee lujaa. Klubitanssijattarina aloittaneet parikymppiset kaksoset blokattiin juontamaan lauantai-iltaisin TV3:lla pyörivää Pärlipeegel-muotiohjelmaa yhdessä Sveitsiä tämän vuoden Euroviisuissa edustaneen Vanilja Ninja -bändin Katrin Siskan sekä stylisti Katarina Padarin kanssa. Nyt pari kuukautta pyörineessä Helmipeilissä tytöt reissaavat ympäri maailmaa pyrkien tavoittamaan muodin syvintä olemusta. Suomessa vieraillessaan he haastattelivat supermodeliksi tituleeraamaansa Saimi Nousiaista.

Shoppauksen nuoriksi jumalattariksi nostetut kaksoset neuvovat meille lempikauppansa kaupungista, mutta tunnustavat samaan hengenvetoon skoraavansa itse rättinsä lähinnä Lontoosta. Kun otan Marista ja Krististä foton, pyydän heitä istumaan luonnollisina ja katsomaan poispäin kamerasta. Välittömästi molemmat tytöt vetäisevät vatsansa sisään, pullistavat rintansa ulos ja vetävät moneen kertaan harjoitellun patenttihymyn kasvoillen. No, maassa maan tavalla.

Raha palaa baareissa

Osoitteestaan Vana-Posti 8 nimensä saanut Kaheksa on seuraava kohteemme. Jo ovella tehdään selväksi, etteivät jurriset englantilaiset polttariporukat ole paikkaan tervetulleita. Kaheksa ei ole järin suuri kapakka, mutta se on sisustettu niin, että huoneen keskellä bostailevat ovat selvästi kaikkien nähtävissä. Ja nimenomaan näyttäytymisestä on Kaheksassa kysymys. Vaikka lomailevan suomalaisen lompakkoon paikan hintataso ei pahaa lovea tee, ovat drinkit paikalliseen elintasoon suhteutettuina tyyriitä. Neljän vuoden ajan Kaheksan sekä Hollywood-yökerhon markkinointipäälikkönä toiminut Tanel Tatter, 26, kiteyttää asian:

“Tallinnassa on aina kyse siitä, että rahan tulee näkyä. Monet täällä käyvistä pihtaavat ruuassa, ja asumisessa, mutta pukeutuvat aina tyylikkäästi, ajavat kallista autoa ja polttavat rahaa baareissa. Tärkeintä on frontti, se että näytät menestyvältä.”

Tatter tuntuu tuntevan Tallinnan kuin taskunsa, ja kysynkin häneltä paikallisesta vip-korttisysteemistä, joka on onnistunut herättämään mielenkiintoni. Tallinnalaisissa yökerhoissa laukkaaminen on paikallisille niin kallista, että tsetti on jokaisen lapsen paras tavara. Joihinkin paikkoihin ei edes pääse sisään ilman korttia. Hollywoodiin vippejä ei ole myynnissä, vaan ne tulee ansaita uskollisella notkumisella.

Samana iltana Hollywoodissa esiintyvät The Alcoholicsin kundit ovat juuri poistumassa naapuripöydästä, kun he kiinnittävät huomiotansa Piretiin. Daamista lumoutuneena he kutsuvat meidät moikkaamaan heitä illan keikalle. Tatter lupaa laittaa meidän nimemme listalle, mikä on ystävällistä, sillä lippujen hinnat pyörivät kolmensadan kruunun (20 e) liepeillä kipaleelta. Tatterin on jatkettava työpäiväänsä, mutta hän ohjeistaa baarimikkoa pitämään hyvää huolta meistä. Tilaamme välittömästi New Yorkerit, ja alamme pohtia seuraavaa siirtoa.

Pahimman turistirysän, Raatihuoneen torin, vieressä sijaitseva La Casa Del Habano -sikarikauppa on illan ehdottomasti tyylikkäin valinta. Paikan isäntä, intialaissyntyinen Mahesh P. Ramnani ottaa meidät ystävällisesti ovella vastaan ja johdattaa portaita kellarin humidorihuoneeseen. Tyylipuhdasta public school -englantia puhuva herrasmies lumoaa välittömästi seurueen naiset verratessaan sikarinpolttoa kauniin naisen kanssa rakastelemiseen esitellessään meille samalla sikarintuoksuista valtakuntaansa.

Vartin pituisen kierroksen jälkeen nousemme takaisin yläkertaan ja asetumme mukaville sohville. Tarjoilijatar tuo eteemme sikarilistat, ja James Bondin karismalla varustettu isäntä auttaa neitejä valitsemaan Montecristoista pienimmät. Yritän pönkittää kolauksen saanutta miehistä itsetuntoani parrunpaksuisella Partagas Serie D No.4:llä sekä lasillisella Laphroigia. Hyvä tuuleni alkaa palata tarjoilijattaren sytyttäessä sikarini seetripuisella lastulla, enkä voi enää pidätellä hymyä Herra Ramnanin kuvaillessa sikarinpolton eri vaiheita naisen riisumisena, hyväilynä ja ottamisena. Polteltuamme ja nautittuamme muutamat isännän sekoittamat erinomaiset Lemon Martinit, tilaamme laskun poistuaksemme. Tyylikkäästi Herra Ramnani pudistaa päätään ja toteaa:

“It’s on me.”

Alan toden teolla pitää tästä kaupungista.

Keskiyön klubikierros

Lukuisat aperitiivit ovat herättäneet jo melkoisen nälän, joten hiukan horjuvin askelin suuntaamme viereisellä Pikk-kadulla sijaitsevaan Noorte Kultuuri Klubiin. Noku ei ole nimestään huolimatta mikään kertsi, vaan nuoren mainosväen ja taideopiskelijoiden suosima baari, jonka nimi on syntynyt lähinnä vastaiskuksi Taidemaalariliiton vanhojen näätien Kunstnikute Klubille Kukulle. Ulko-ovella törmää taas tallinnalaisten maanisia mittoja saavaan kortti-intouteen, sillä sisään ei pääse ilman magneettiraitakorttia, joita on jaettu tasan tuhat kappaletta. Se ei lannista ovensuussa norkoilijoita, jotka livahtavat perässämme Toomaksen höylättyä tsettiään.

90-luvun lopussa perustettu baari vaikuttaa aluksi omituiselta sekoitukselta rahkaväreillä maalattuja seiniä, Askon tuoleja sekä selvästi paikkaa varten suunniteltuja designhuonekaluja. Kun silmä alkaa tottua cocktailiin, ei siitä voi olla pitämättä. Paikan muut asiakkaat ovat selvästi muutaman paukun meitä edellä: melu on kova, eivätkä tuolit oikein tahdo pysyä pystyssä ilman apua. Toomaksen tervehtiessä tuttujaan silmäilemme ahnaasti ruokalistoja. Tallinnalaisista baareista saa melkein kaikista ruokaa, keiton nyt ainakin, ja hinta-laatusuhde on yleensä loistava. Neljät sapuskat, kuusi tuoppia sekä kaksi askia spaddua köyhdyttävät yhteensä 450 kruunua (30 e), mikä tuntuu varsin kohtuulliselta. Savukkeet eivät lain mukaan saa maksaa baarissa enempää kuin kaupassa, ja lähes kaikkialla voi pistää huoletta tupakaksi. Sen sijaan kuvaamista katsotaan alta kulmien, ja Noku onkin ensimmäinen paikka, josta emme saa ollenkaan ottaa fotoja.

Kello on jo sopivan paljon, on aika lähteä katsastamaan paikallisia yökerhoja. Paljon ennen kahtatoista ei niihin kannata suunnata, sillä silloin siellä ei ole vielä ketään, ja yhden maissa alkaa olla jo törkeät jonot. Ensimmäisenä vuorossa on Hollywood, jonne suuntaamme vienossa slöörissä. Jo matkalla kiinnitämme huomiota viinapullot kädessään toikkaroivaan nuorisoon, jotka juhlivat perjantai-iltaa. Hollywoodin eteen kerääntynyt jurrinen lauma muistuttaa vappuisesta Esplanadista. Venäjä, eesti, suomi sekä englanti sekoittuvat humalaiseksi mölinäksi monisatapäisen lauman sulloutuessa yökerhon ovia kohti. Osa porukasta on sellaisessa kunnossa, etteivät he pääsisi edes Kantikseen sisään. Piret lähtee määrätietoisesti vetämään minua hihasta jonon läpi, temppu, jota en olisi ikinä uskaltanut itse lähteä kokeilemaan. Odotan viinapullon kolahdusta takaraivooni hetkellä millä hyvänsä, mutta väkijoukko tuntuu tekevän meille tilaa. Lopulta sujahdamme Hollywoodiin sisään, ja muistan taas hengittää.

Hollywood on useammassa kerroksessa sijaitseva diskoteekki, joka raahaa jatkuvasti ulkomaalaisia kuuluisuuksia esiintymään. Viimeaikaiseen esiintyjäkaartiin kuuluu sellaisia nimiä kuin The Rasmus, The White Stripes, Phil Collins sekä Denise the Menace. Kahdenkympin molemmin puolin olevat asiakkaat tanssivat hien virratessa. Paikka on täynnä teinienergiaa, testosteroni haisee ja viinalasit kaatuvat. Kontrasti vielä lähimuistissa häilyvään sikaribaariin on niin suuri, että päätämme karistaa paikan pölyt jaloistamme. Piret käy moikkaamassa The Alcoholicsin kundeja, jotka yrittävät houkutella häntä lähtemään Jenkkeihin kanssaan. Sitten häivymme kuin Anneli Kesärannasta.

Club Privé vaikutti enemmän meidän paikalta. Tumma-asuiset kahva-apinat silmäilevät meitä hetken epäileväisen näköisesti, kunnes löytävät nimemme listalta. Käytös muuttuu silmissä, ja meidät ohjataan ystävällisesti sisään toisessa kerroksessa sijaitsevaan yökerhoon. Club Privé ei ole järin suuri, mutta näyttää sellaiselta, mitä Sedu on yrittänyt Studio 51:ssä tavoitella. Kristallikruunut, muoviorkideat ja kultakehyksiset peilit muodostavat harmonisen kokonaisuuden, ja jengi joraa todella kovaa soivan musan tahdissa tosissaan. Privéssä on myös jotain yökerhoille harvinaista: toisen kerroksen ikkunat antavat suoraan kadulle. Hinnat ovat tallinnalaisittain todella korkeat, drinkki maksaa 150 kruunua tai yli (10 e) ja pullosta Mummin samppanjaa saa pulittaa 4500 kruunua (300 e). Tammikuussa 2006 paikkaan ollaan avaamassa maksukykyisimmille asiakkaille tarkoitettu sviitti.

Ilta on kuitenkin vielä nuori, ja päätämme katsastaa vielä yhden narikan. Aikaisemmin ainoastaan yksityisklubina toiminut BonBon päästää nykyisin sisään myös rahvasta. Piret taikoo käsilaukustaan kaksi vippikorttia, joilla selvitämme tiemme oviloikkareiden ohi. Paikan sisustuksessa ollaan aika pitkälle samoilla linjoilla kuin Privéssäkin, joskin sitä on viritetty piirun verran vielä dekadentimpaan suuntaan. Massiivinen Bacchuksen kuva hallitsee tanssilattiiaa. Ihmiset ovat nuoria, kauniita ja hyvin pukeutuneita. En ole nähnyt yhtään ylipainoista eestiläistä alle kolmikymppistä koko reissun aikana. Juomat maksavat metsämasikoita, mutta se ei tunnu häiritsevän ketään. Piretin bongaama Perun suurlähettiläs kantaa meille prikkakaupalla drinksuja eteen. Tunnelma on kuin Trimalkion pidoista.

Baarin viereistä seinustaa hallitsevat kourallinen loosheja, jotka ovat yhtä lukuunottamatta tyhjiä. Kun tiedustelen syytä tähän, saan tietää että looshissa istuminen maksaa 1500 kruunua (100 e). Ai miksi? Siksi ettei kenellekään jäisi epäselväksi keneltä löytyy fyrkkaa. Erillistä korttia siihen ei sentään vaadita.

Tallinna hallinnassa

Alexander Boutique

Vana-Viru 11

Venäläisten naisten taivas. Icebergin, Dolce & Gabbanan, Just Cavallin, Mos chinon sekä Versacen rättejä. Mari ja Kristi Ojasaar suosittelevat.

Club Privé

Haru 6

Auki: ke–la 22–06

Tallinnan tyylikkäin yökerho. Verkkosivuille rekisteröitymällä voi päästä halvemmalla sisään. Joka kuukauden neljäs lauantai Ingmanin sponssaamat jäätelöbileet.

www.clubprive.ee

Don & Donna

Suur Karja 18

Jean Paul Gaultieria, LIU.IOta, Baldininia, Valentinoa sekä Icebergiä. Cerrutin housut irtoavat 500 kruunulla (33 e).

Elevant

Vene 5

Auki: 12–23

Käsittämättömällä hinta-laatusuhteella varustettu inkkariravintola. Kolme hengen superhyvät ähkymätöt ja bisset 330 kruunua (22 e).

Hell Hunt

Pikk 39

Auki: 12–02

Eestin vanhin pubi. Yhdistelmä vanhaa puuta, modernia piikkilankadesigniä sekä siististi pukeutunutta nuorta porukkaa. Erinomaiset sapuskat ja halpa bisse.

www.hellhunt.ee

Kaheksa

Vana-Posti 8, sisään Müürivahen puolelta

Auki: ma–ti 12–24, ke–to, 12–02,

pe–la 12–04

Kauniita ihmisiä, loistavia paukkuja. Muista tipata, äläkä ihmettele jos sinua tuijotetaan. Se kuuluu asiaan.

Kuku Klubi

Vabaduse väljak 8

Auki: ma–to ja su 12–23, pe 12–02, la 12–02

Vanhojen taiteilijoiden nahkasohvakellari, josta aika on tyylikkäästi jättänyt.

www.kukuklubi.ee

La Casa del Habano

Dunkri 2

Auki: ma–la 10–24, su 12–18

Täydellinen paikka pistäytyä sikarille. Hinnat noin puolet siitä mitä Suomessa kaupoissa. Varoitus: Isäntä saattaa hurmata naisseuralaisesi.

www.havanas.ee

Maiasmokk Kohvik

Pikk 16

Eestin vanhin ja paras kahvila. Piiraat ja leivonnaiset 4–6 kruunua (0,25– 0,4 e). Kokonaiset kakut 40–100 kruunua (2,5–6,5 e).

Moskva

Vabaduse väljak 10

Auki: ma–ti 09–24, ke–to 09–01, pe 09–04, la 11–04, su 11–24

Kaksikerroksinen näyttäytymisbaari Tallinnan ytimessä. Hinnat yllättävän kohtuulliset. Toisinaan tanssilattia toiminnassa. Kauniit tarjoilijattaret.

www.moskva.ee

Nu nordik

Vabaduje väljak 8

Auki: ma–pe 10–18, la 11–18, su suljettu

Nuorta eestiläistä designiä kipoista kenkiin.

www.nunordik.ee

Pegasus

Harju 1

Auki: ma–to 08–01, pe 08–02, la 11–02, su suljettu

Erinomaiset, joskin Tallinnan hintaluokassa kalliit sapuskat. Tarjoilu kuitenkin mättää.

www.restoranpegasus.ee

Popular

Vana-Viru 6

Auki: ma–to 09–01, pe–la 09–04

Alaikäisiä pikkumimmejä polttelemassa vesipiippuja. Drum&Bass soi taustalla. Työntekijät iloisesti hatseissa.

www.popular.ee

Stereo Lounge

Harju 6

Auki: ma–to 08–01, pe 08–03, la 11–03, su 11–01

Steriilinvalkoinen trendibaari, jossa coolit tallinnalaiset esittelevät päivisin uusia Maccejaan ja brittituristit joikaavat iltaisin. Villeroy & Bochin unisex-kyykkypaskapöntöt.

www.stereolounge.ee

Woodstock

Tatari 6

Auki: 11–02

Marko Mäetammen seinämaalauksilla koristelema paikka, joka muistuttaa asiakaskunnaltaan lähinnä Loosea. Lasi vodkaa maksaa 25 kruunua (1,5 e). Yhteislaulua aamupäivästä.

www.woodstock.ee