Valokuvakirja Hiekkalaatikkojengi herättää monessa tamperelaisessa muistoja. Noin kolmasosa kirjan kuvista on 1990-luvun puolivälin Tampereelta, jolloin Minetti ja hänen kaveriporukkansa, monikymmenpäinen Hiekkalaatikkojengi, vaikuttivat aktiivisesti kaupungin yöelämässä. Ennen kuin Minetti tutustui ystäviinsä, he olivat saaneet kyseisen pilkkanimen asteltuaan Emmanuel-klubille lasten muoviämpärit ja -lapiot kaulassa.
"Me olimme silloin edelläkävijöitä. Ketään meistä ei kiinnostanut jakaa ihmisiä esimerkiksi homoihin ja heteroihin, vaan me olimme kaikki yhtä porukkaa. Liikuimme isossa joukossa ja otimme yhdessä Tampereen yöelämän paikat haltuun."
Nykyisessä baarikulttuurissa Minetti kaipaa yhteisöllisyyttä ja heittäytymistä.
"Minulle avoin asenne kaikkea uutta kohtaan oli nuorena erittäin tärkeää. Tuota asennetta haluan välittää kirjani kuvilla."
Minetin mielestä valokuvakirjoja vaivaa yleensä yksi ongelma: etäisyyden tunne. Niinpä hän päätti tehdä kaiken toisin. Hän kokosi kaikki elämänsä aikana ottamat valokuvat, valitsi niistä parhaat ja laittoi ne kansien väliin. Kuvia löytyi 1990-luvun alusta lähtien tuhansia ruutuja vuotta kohden, joten töitä riitti.
Lopputulos on tarina Minetin ja hänen ystäviensä elämästä Tampereella, Helsingissä ja Berliinissä.
"Kaikki kirjan henkilöt ovat omasta kaveripiiristäni. Mukana ei ole esimerkiksi palkattuja malleja. Halusin tuoda henkilökohtaisen lähestymistavan suomalaiseen valokuvakirjamaailmaan."
Hiekkalaatikkojengi on edelleen koossa. Vaikka jatkuva juhliminen ei kaikilta enää onnistu, he tapaavat toisiaan säännöllisesti.
"Kyse ei ole mistään nostalgiasta. Tämä on tarina elämästä, jota elän edelleen."
