Osa turkulaisista lätkäfaneista oli varsin harmissaan viikonloppuna, kun heidän fanittamansa jääkiekkoseura TPS ilmoitti Turku Priden yhteydessä olevansa tasa-arvon kannalla.
TPS:n toimitusjohtaja Mika Eskolan mukaan, kannanotto oli tiedostettu liiketaloudellinen riski.
“Mieluummin päivä leijonana kuin lopun elämää lampaana”, Eskola sanoo Ilta-Sanomille.
Vaikka valtaosa turkulaisseuran saamasta palautteesta on ollut kannanoton jälkeen positiivista, mukaan mahtuu myös ihmettelijöitä.
“Ikäni kannattanut TPS. NYT LOPPUI. Ei urheiluseura voi ottaa kantaa tuollaiseen paskaan. Onneksi en ehtinyt hommata kausikorttia!!!”, kirjoittaa Pekka Tolvi TPS:n Facebook-postauksen kommenteissa.
Jonne Miikkulainen oli ajautunut pahaan mutkaan ajatuksiensa kanssa:
“HC TPS, onko seura tehnyt kyseisen päätöksen? Miten HC TPS voi poliittisesti ottaa kantaa kyseiseen asiaan? Jos minun uskontoni ei salli esim. homoliittoja, miten HC TPS voi hyväksyä syrjinnän ja väheksyä mielipidettäni. Urheiluseuran tehtävä ei ole poliittisesti tai uskonnollisesti kommentoida asioita.”
Satu Talasmäki summaa keskustelua ja samalla muitakin julkisia keskusteluja osuvasti:
“On tämäkin kans: ei tarvi olla kuin rasistinen ja ahdasmielinen, niin heti ollaan tuomitsemassa rasistiksi ja ahdasmieliseksi!”
Takapajuisten ja tasa-arvoa kunnioittamattomien mielipiteiden seasta löytyy onneksi paljon järkevää asiaa. Monet sanovat, että urheiluseurojen nimenomaan pitää käyttää näkyvyyttään tärkeiden asioiden edistämiseksi. Joku puolestaan huomauttaa, että asennekasvatus ei ole urheiluseuran oikeus, vaan velvollisuus.
Velvollisuus on hyvä sana. Hommaan sisältyy riski ja vaivannäköä, mutta se pitää silti hoitaa. Se mölinä, joka kommenttiketjuun syntyy tällaisen kannanoton nähdessä päivän valon, on paras todiste siitä, että näitä kaivataan. Se osoittaa, että urheiluseuran faneissa on paljon kapeakatseisuutta ja syrjivää ajattelua. Osa jengistä saattaa tippua kannanoton myötä kyydistä, mutta kuka heitä kaipaisikaan?