Kuvataide on ollut tähän asti sokeiden saavuttamattomissa. Nyt suomalaisfirman Unseen Art -projekti pyrkii tuomaan kiinnostavia taideteoksia näkövammaisten kosketettavaksi 3D-mallinnoksina. Idea sai alkunsa arkisesta havainnosta.
“Tätä on mietitty jo joskus back in the days, mutta se hautautui mielen syövereihin silloin. Sitten olin Mäkelänrinteen uimahallissa ja pukuhuoneessa oli skidi, joka istuskeli meidän pukukopin vieressä. Se huuteli veljelleen, että ‘anna se mitali’. Veli antoi mitalin ja se alkoi tunnustelemaan sitä ja yhtäkkiä hymy lähti helvettiin ja se sanoi, että ‘tää on ihan paska, pois tämä, anna se kunnon mitsku’. Veli oli vahingossa antanut pronssimitalin ja poika halusi itselleen kultaisen mitalinsa. Katselin sitä hommaa ja mietin, miten siistiä on, että kaveri tunnistaa noin pienet erot ja fiilistelee niitä”, kertoo siinä vaiheessa tarkentumattoman idean isä Tommi Niskanen.
Aiemmin Niskanen oli haaveillut tekevänsä jotain sokeuteen liittyen ja että 3D-tulostaminen voisi auttaa siinä. Hän esitteli ideansa työkaverilleen Samuli Ollikaiselle.
“Kerroin asiasta Samulille, joka tykkäsi ideasta ja piiskasi mua eteenpäin. Sitten tavattiin Mark (Dillon), joka potkaisi meitä perseelle, jotta idea lähti konkretisoitumaan. Seuraavana päivänä päätimme, että oikeasti teemme tämän ja aloimme puuhata joukkorahoitusta”, Niskanen kertoo.
Ensimmäiseksi taideteokseksi valikoitui ikoninen Mona Lisa. Mystinen ja paljon puhuttu hymy vaikutti juuri sopivalta kohteelta näkövammaisten taiteelle. Tekijöillä oli edessään kaksi vierasta maailmaa: sokeiden tapa hahmottaa maailmaa ja 3D-tulostamiseen liittyvät mahdollisuudet.
Unseen Artin taustalla toimiva yritys Adventure Club tekee digitaalisia tuotteita ja palveluita, ja tarkoituksena on, että projekteissa on aina joku yhteiskunnallinen vaikutus siinä.
“Tarkoitus on tehdä hyvää sillä, mikä on meidän spesiaaliosaaminen. Haluamme yhdistää siihen jotain uutta, mitä me ei tiedetä niin hyvin. Tässä ne yhdistyi aika mukavasti, kun lähdettiin 3D-tulostamaan ja tekemään sokeille, joiden maailmasta me ei oikeasti tiedetä yhtään mitään. Siihen vielä päälle joukkorahoitus, mitä ei Suomessa ole tehty juuri ollenkaan”, Ollikainen listaa projektin haasteita.
Ensimmäinen Mona Lisan kolmiulotteinen prototyyppi syntyi Aalto-yliopiston FabLabin tulostimella.
“Haettiin netistä prototyyppi ja mentiin Aallolle, missä saa käyttää ilmaiseksi 3D-vehkeitä. Printattiin tuo ja katsottiin, että se näyttää ihan helvetin siistiltä”, Niskanen sanoo.
“Siistein juttu ikinä. Siinä oli jonkin verran taikaa, kun netistä otettu 3D-malli oli yhtäkkiä konkreettisesti kädessä”, Ollikainen komppaa.
Ensimmäinen malli oli karkeaa tekoa, eikä lähelläkään riittävää tarkkuutta, mutta se sai tekijät innostumaan ja kehittämään parempaa. Kaverit marssivat parannettujen protojen kanssa näkövammaisten puheille.
“Siellä käy ilmeisesti sen verran porukkaa ramppaamassa kaikenlaisten ideoiden kanssa, että siellä oltiin alkuun vähän skeptisiä meidän suhteen”, Niskanen kertoo.
“Sieltä sanottiin ihan suoraan, että tässä taas pari jätkää, joita ei näy enää kuukauden päästä”, Ollikainen jatkaa.
“Mentiin uudestaan ja uudestaan uusien juttujen kanssa ja siellä alkoi pikku hiljaa liekki syttymään. Käytiin juttelemassa yksien tyyppien kanssa, jotka ohjasi meidät eteenpäin toisille ja niin eteenpäin”, Niskanen sanoo.
Sokeat eivät tajua Mona Lisan ihmeellisyyttä sen paremmin kuin näkevätkään. Ensin pitää selittää, että maaginen hymy on se, joka on puhuttanut ihmisiä. Enemmän saa irti, jos tuntee tyylilajin ja teoksen paikan taiteen historiassa. Äänitulkkauksen kautta näkövammaisia tai sokeita taiteen kokijoita autetaan löytämään oleellinen teoksesta. Tai itse asiassa kyse ei ole teoksesta, vaan apuvälineestä, jonka avulla alkuperäistä teosta pääsee tulkitsemaan vaikkei sitä näe. Itse teos on kaksiulotteinen maalaus, kun Unseen Artin malli on kolmiulotteinen tulkinta alkuperäisestä.
“Pieni skeptisyys, mitä meille on tullut vastaan, on ollut sitä, että luuletteko tekevänne Mona Lisan oikeasti? Ei, vaan se on jonkun taiteilijan näkemys Mona Lisasta. Eihän meillä ole tiedossa, miltä Mona Lisan syvyys näyttää. Se pitää tulkita siitä. Tämä printti on vain työkalu taiteen kokemiseen, ei itse taideteos”, Ollikainen selittää.
Kaikki tulevista 3D-mallinnetuista taideteoksista ei tule olemaan taiteen klassikkoja. Tekijät haluavat tarjota mahdollisimman laajan skaalan eri aikakausia ja tyylejä, että kokemukseen saadaan variaatiota. Ensimmäiset 3D-taiteilijat ovat löytyneet netin kautta ja listaus tulevista teoksista on rakennettu yhdessä näkövammaisten kanssa.
Seuraavana projektin tähtäimessä on näyttely, johon kerätään valikoima 3D-taidetta. Näyttely on tarkoitus konseptoida siten, että sitä pystytään esittämään museoissa ympäri maailman.
“Toivomme, että suomalainen näyttely osoittaa, miten homma toimii. Sitten, koska koko homma toimii netissä, asiat voivat tapahtua saman tien ja esimerkiksi ihmiset Brasiliassa voivat printata oman näyttelynsä”, Ollikainen hahmottelee Unseen Artin maailmanvalloitusta.
“Koko ajatus on jakaa kaikki mallit ilmaiseksi ja siksi 3D-tulostaminen oli meidän valitsemamme työkalu. Haluamme kokeilla ideaa täällä, koska olemme täältä kotoisin ja haluamme tehdä hyvää.”
Unseen Artin tekijät toivovat pääsevänsä pisteeseen, missä näkövammaiset, 3D-taiteilijat ja taidetta rakastava yleisö kohtaavat ja saavat asioita tapahtumaan keskenään. Silloin projektin alulle panijoiden tehtäväksi jäisi nettialustan ja yhteisön ylläpitäminen ja uusien ideoiden ja teosten tuominen yhteisölle.
“Tässä on monta polkua, joita seurata ja toivottavasti muut tekevät ne valinnat, emme me.”
Unseen Artin taustalla häärivä Jollan perustajiin kuulunut Mark Dillon näkee projektin ensimetreissä sekä hyvää että huonoa. Hänen mukaansa idea on loistava, mutta rahat sen toteuttamiseen ovat niukassa.
“On hyviä ja huonoja uutisia. Tietoisuus on ollut korkealla, olemme saaneet paljon maailmanlaajuista huomiota ja projektia kohtaan on ollut paljon hyvää tahtoa. Joukkorahoitus sai paljon huomiota, mutta vähän rahaa ja nyt meidän on mietittävä muita tapoja tehdä tästä menestys”, Dillon kertoo.
Projekti on noteerattu muun muassa Daily Mailissä, TechCrunchissa, Bored Pandassa ja lukuisilla muilla saiteilla. Mediahuomion ohella yksi tapa saada hommaa eteenpäin on luoda suhteita museoihin, jotka voisivat kiinnostua 3D-tulostetusta taiteesta. Keskustelut ovatkin jo käynnissä alkuperäisen Mona Lisan kodin, pariisilaisen maailmankuulun Louvren kanssa. Unseen Artin Mona Lisa toimitetaan museolle ihmisten nähtäväksi ja isommasta yhteistyökuviosta neuvotellaan parhaillaan.
Miksi Dillon innostui alun perin ideasta?
“Etsin jotain, mikä ei ole niin järjestäytynyttä liiketoimintaa ja on hyväksi yhteiskunnalle. Olin myös huomannut Nokialla ja Jollalla työskennellessäni, kuinka vaikeaa on rakentaa yhteisöä ja siksi halusin palvella jotain jo olemassaolevaa yhteisöä.”
Pelkällä hyvällä tahdolla homma ei välttämättä etene. Ainakaan nopeasti, kun tekijöillä on muitakin duuneja hoidettavanaan. Luotto ideaan on kuitenkin vahva ja siksi sitä pusketaan eteenpäin. Samalla mukaan tarttuu oppia 3D-tulostamisesta. Sitä saattaa tarvita lähitulevaisuudessa monessa kohtaa.
“Sci-fi-elokuvissa 1930- ja 1940-luvuilla oli idea Joulupukki-koneesta. Pystyt kysymään siltä jotain ja pyytämäsi tulee koneesta ulos. Olemme joulupukkikoneen alkuhämärässä”, Dillon maalailee.
Jo nykyisin 3D-tulostimet pystyvät käyttämään erilaisia materiaaleja, niillä on tulostettu muun muassa mekkoja, soittimia ja jopa ruokaa.
“Olemme aivan alussa kuplasta ja se kupla tulee kasvamaan pisteeseen, jossa teknologia on halpaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Sen jälkeen asioista tulee kiinnostavia.”