On paljon ammatteja, joissa työntekijän palkka on se, minkä työnantaja ilmoittaa tai ammattiliitto on sopinut. Ota tai jätä. Monissa paikoissa omaan palkkaukseensa pystyy kuitenkin vaikuttamaan. Työskentelin muutama vuosi sitten toimistossa, jossa minua kauemmin talossa ollut, paremmin koulutettu sekä varmasti työssään tunnollisempi naispuolinen kollegani tienasi 7000 markkaa meikäläistä vähemmän kuussa. Tämä siksi, ettei kollegani ollut osannut pitää puoliaan palkkaneuvotteluissa.
Tehtäviini kuului myös työpaikkahakemusten lukeminen ja kandidaattien haastatteleminen. Naisten ongelmana oli usein konditionaalin käyttö. Haluaisin, osaisin ja tulisin toistuivat hakemuksesta toiseen. Palkkatoivetta kysyttäessä suurin osa kiemurteli selvästi kiusaantuneina, kunnes vastasivat tyytyvänsä siihen, mitä työnantaja oli ajatellut, mikä se sitten ikinä olikaan. Kauhistuneena seurasin vierestä kuinka akateemisesti koulutetut naiset suostuivat palkkaehdotuksiin, joita kuka tahansa mies olisi pitänyt verisenä loukkauksena.
Nykypäivän työyhteisössä työntekijöiltä vaaditaan joustavuutta. Joustavuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin alistuvuus. On täysin varmaa, että naisten ja miesten välinen palkkaero ei tule katoamaan, ennen kun naiset alkavat oikeasti vaatia sitä mihin he ovat oikeutettuja.
Kirjoittaja on 25-vuotias etelähelsinkiläinen kirjailija.
9 kommenttia
M-.-.-..-
8.12.2005 17:23
Ihan totta, naisten osaa pystyy auttamaan vain niin pitkälle - jossain vaiheessa naisten on alettava tehdä jotain itsekin eikä vain kainostella voivottaen kun "tää on niin epistä" ja että "jonku pitäis auttaa mua"!
Pitkälle ovat päässeet mitään tekemättä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Senimr
8.12.2005 17:47
Olen täysin samaa mieltä Vimman kanssa. Tietenkin pitäisi pyrkiä siihen, että samasta hommasta maksettaisiin yhtälaista liskaa, mutta naisten on oikeasti oltava siinä työssä mukana.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
aivan
9.12.2005 11:29
Yhdyn lähes täysin kirjoittajan argumentteihin! Toisaalta, koska miehille on perinteisesti maksettu enemmän, työnantajilla on usein myös tapana kiemurrella ja selitellä, kun nainen alkaa vaatia enemmän etuja. Miehiä kohdellaan tavallisesti lähtökohtaisesti potentiaalisempina työntekijöinä.
Vastaa kommenttiinNim. Kokemuksella
Vastaa kommenttiin
tyttö
10.12.2005 13:03
voipi olla myös niin, että naisten kykenemättömyys pitää puoliaan esim. palkkaneuvotteluissa ei ole kyseisten "kilttien" naisten syytä. Usein naiset alistetaan jo pikkutyttöinä tiettyyn muottiin (tai ainakin yritetään) ja tytöistä pyritään muokkaamaan tottelevaisia ja kilttejä, muiden palvelijoita. Alistettuja, vähääntyytyjiä.
Pitää osata käyttäytyä ja totella. On hienoa, kun ei liikoja vaadi tai esimerkiksi tuo osaamistaan tarpeeksi esille. Vaatimattomuus maan perii. Ja paskat sanon minä. Itse olen nainen ja varmasti pidän kiinni oikeuksistani ja niin kauan kuin minulla vain on mahdollisuus neuvotella palkoistani, en todellakaan tyydy mihinkään tarjotaan-nyt-tytölle-tosta-pari-euroa-kun-se-kuitenkin-suostuu-siihen -palkkkaan.
Siispä, ehkä asenteisiin ja käyttäytymisen muokkaamiseen tulisi kiinnitttää huomiota jo, kun pikkutyttöjä yritetään saada kilteiksi, osaansa tyytyviksi pikku nössöiksi. Rohkaistaan myös pikkutyttöjä ottamaan rohkeasti sen mikä heille kuuluu ja olemaan vahvoja!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
optimusprime
10.12.2005 23:37
Lyhyestä virsi kaunis!! Nostan hattua Vimman ytimemekkäälle ilmaisulle. Turha kikkailu jääköön Perholle. Keep up the good work!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Toni
12.12.2005 11:54
Nyt kyllä vimma tökkäsi päänsä mehiläispesään ja pahasti. Totuus sattuu mutta näin se homma toimii.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Siviili itsevarma
12.12.2005 20:02
Itse ainakin olen juuri sellainen, joka itse tiedostaa oman arvonsa, mutta kun se pitäisi jollekin ilmoittaa, alkaa minua ujostuttaa ja mielellään heitän pallon pois.
Tämä vielä senkin jälkeen, kun tiedostan, että juuri tästä johtuu että naiset tienaavat vähemmän kuin miehet.
Äitini toimii luottamusmiehenä jo istuu mukana kun palkoista sovitaan. Hänelle kyllä sanon että lisää liksaa ja nyrkkiä pöytään, tiedostava kun olen. Samalla kun katson häntä, tiedän mistä oma käytökseni johtuu. Minä olen vain juuri samanlainen kuin hän. Vaatimaton. Olen perheen ainoa tytär. Muuten aika villikko, itsevarmakin. Mutta kun pitäisi esiintyä itsevarmasti itseä ylempänä oleville, erityisesti miehille, tunnen itseni vain pikkutytöksi, hyvin pieneksi sellaiseksi.
Kuinka nollata kaikki opetetut käytöskoodit? Se tuntuu mahdottomalta, vaikka tiedostan tilanteen. Ongelman myöntäminen ei ole puoliratkaisua.
Opettakaa tyttönne vaatimaan ei olemaan vaatimaton. Kyllä ne oppii. Minä ainakin opetan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Zuffeli_82
14.12.2005 09:40
Toi on kyllä ihan totta, naiset antaa periksi kauhean usein vaikkei ole tarvettakaan. Mutta sitten kun nainen osaakin pyytää parempaa palkkaa ja perustelee sen hyvin, voi vastassa olla kiero sovinisti tai vastaava, johon ei tehoa mitkään tasa-arvo ja hyvä itsetunto -höpinät. Nim. Kokemusta on!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
muhkura
6.4.2006 11:42
koe elämää toiseltakin puolelta, tuomas vimma. koe sen nurjia puolia. se, että sinua hakataan kotona, kiusataan koulussa, potkitaan avioliitossa on toki osittain yksilön vika, mutta ei se kannusta kauhean itsetunnon nostamiseen korkeisiin sfääreihin. avaa ne silmälaput, punavuorelainen pikkumies. pari keskinkertaista kirjaa takana, maistanut ehkä hieman ns ylellistä elämää ei tee sinusta pätevää arvostelemaan kuin sikareita amatööritasolla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin