Vuonna 1976 Leo Friman alias Freeman ajeli tandemilla suomalaisten sydämiin. Tällä hetkellä Freemanin elämä on yhtä uutta fantasiaa, renessanssi, jonka siivittämänä mies on lentänyt uuden sukupolven tietoisuuteen.
Yksi viime aikojen näyttävimmistä come-backeistä alkoi, kun Freeman pestattiin Uuden Fantasian solistiksi kappaleeseen Liian myöhään. Jo videolta voi nähdä kuinka innoissaan pitkän linjan stara on mahdollisuudestaan uuteen tulemiseen. Sukupolvien välinen kuilu on ylitetty myös sanoituspuolella, sillä biisin teksteistä vastaavat yhdessä Uuden Fantasian kanssa kaksi suitsutettua suomalaista kirjoittajaa, Asa ja Paula Vesala. Niiden sanoitusten siivellä on helppo hakea uraansa uudelleen lentoon.
Keskiviikkona 60-vuotta täyttävä Freeman on ottamassa kaiken irti uusista ystävistään ja yleisöstään. Upouusi, Uuden Fantasian herrojen avustuksella tuotettu soololevy Freeman 4 näkee päivänvalon lokakuussa. Ensimmäinen singlelohkaisu Tuhatjalkainen jatkaa täysin samalla linjalla, mihin Liian myöhään Freemanin jätti. Tasainen biitti kuljettaa kappaletta osin ironisesti, osin täysin katu-uskottavasti.
Vielä 1990-luvulla Freeman lauloi yhdessä Vicky Rostin kanssa Menneisyyden vangit -iskelmäyhtyeessä. Nyt näyttäisi siltä, että Freeman ei ole enää tandeminsa vanki. Kunpa joku trendikäs pumppu vielä kävisi vapauttamassa Virvenkin.
Saa nähdä, jääkö Freeman toiseen kertaan liian hyvien pop-kappaleiden vangiksi. Nähdäänkö mies laulamassa Liian myöhään -biisiä vielä kasikymppisenä meille entisille nuorille, jotka muistelevat kaiholla menovuosiaan?
Freemanin levynjulkaisukeikka Tavastialla 5.10. Liput 10/12 €.
1 kommentti
Risukimppu
18.4.2021 00:59
"Ajetaan tandemilla" peilaa supisuomalaista kotiseuturakkautta. Vaikka laulun henkilö oli kulkenut maailman turuilla, mikään ei vaan voittanut "kotikylän tanhuaa ja omaa rakasta siellä". Vastaavaa tunnelmaa ammentaa Katri Helena laulaessaan Maailman pihamaista.
Vastaa kommenttiin1970-luvulla Suomi oli nykyiseen verrattuna hyvin perifeerinen ja ulkomaailmalta suljettu maa. Toki pop- ja rockmusiikki rakentui silloinkin anglosaksisille vaikutteille, tulihan kyseiset genretkin nimenomaan sieltä. Mutta vuosikymmenten takainen kotimainen musiikki oli kotikutoisempaa. Se on sitten makuasia pitääkö sitä parempana vai huonompana.
2000-luvulla omintakeisuuden ja luovuuden tilalle on tuotu suora kopiointi Amerikasta. Sitä sovelletaan kautta populaarikulttuurin. Suomalaisuus koetaan nolona ja länsimaisuus tavoiteltavana. Tästä voidaankin ihan hyvällä syyllä syyttää sitä ettei niinsanottua perisuomalaisuutta ole haluttu jalostaa kiroilun, piereskelyn, hienhajun ja juopottelun junttimaisista stereotypioista sivistyneempään ja eurooppalaisempaan suuntaan. Läntisen Euroopan maissa kansallinen identiteetti on selkeä ja kansallinen itsetunto vahva. Suomessa haetaan yhä. Mistä tänne tultiin, mihin viitekehykseen mahdetaan kuulua, itään vaiko länteen. 1930-luvulla saksalaisuusbuumi oli kovassa kurssissa. Sotien jälkeen Kekkosen ja YYA.n Suomessa Neuvostoliitto ja DDR vei nuorisoa. Neukkulan lahottua pystyyn ja muurin kaaduttua Itä-Euroopassa alkoi jenkkivillitys vailla vertaa. Ent. Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maissa Ladojen ja Moskvitzien antenneissa liehuivat tähtiliput ja amyreissä rahisi Bruce Springsteenin "Born In The USA". Vaikka Suomi ei varsinaisesti rautaesiripun takaisiin valtioihin koskaan lukeutunutkaan, oli täälläkin vastaavaa vapauden tunnelmaa. Olimmehan silti olleet Neuvostoliiton löysässä hirressä vuosikymmenet.
Leo Friman on vaikuttanut suomalaisessa musiikkimaailmassa elämänmyönteisyydellään. Miehen esiintyminen ja tulkinta on aina tuonut hyvää mieltä. Jopa poikkeuksellisissa määrin. Hän ei ole useimpien muiden suomalais-artistien tapaan homehtunut, pöhöttynyt ja näivettynyt vuosien saatossa, vaan hän on yhä teräksisessä iskussa.
Vastaa kommenttiin