Amnesiac
Radiohead
Radiohead meni siinäkin mielessä pakarat edellä puuhun. Ensin yhtye julkaisi tavallisenoloisia mutta omalaatuisia poplevyjä, joilta lohkaistiin brittiläinen atlantinylityshitti Creep. Kävivät siinä Suomessakin vakuuttamassa suvereenilla Huvilateltan-keikallaan.
Sitten radiopäät heittivät ihan lekkeriksi ja tekivät viime vuosikymmenen kummallisimman levyn, OK Computerin, jolla lohkaistiin paikka kaikkien aikojen klassikoissa.
Ehkä tuollaisen meriitin jälkeen onkin sitten pakko kiivetä ahteri edellä vielä korkeammalle puuhun ja rakentaa kulttimainetta, jota ei ehtinyt ennen megamenestystä tulla.
Kun OK Computeria seuranneen Kid A:n yhteydessä jätettiin vielä lehtihaastattelut tekemättä niin kulttimaine oli valmis. Ainoa vaan että internet-aikakausi mahdollistaa sen että tätä kulttia seuraavat kaikki itseään kunnioittavat musiikinharrastajat. Eikä se ole mikään pikkupiiri.
No, juuri näistä syistä Radiohead on hankalimpia yhtyeitä ymmärtää. Kaverit eivät oikein mahdu mihinkään kategoriaan, josta kunnon musiikkitoimittaja voisi älykkäästi veistellä pulpia. Ja kuitenkaan heitä ei voi ohittaa olankohautuksella.
Siinä mielessä he ovat onnistuneet pistämään median ruotuun: on pakko kerrankin kuunnella levyn musiikkia eikä pohtia bändiä ilmiönä.
Thom Yorke kieroine silmineen on pöljän näköinen heppu. Mutta hän on samanaikaisesti ainoa ihminen joka pystyy matkimaan uskottavasti nuorta Bryan Ferryä (aiemminkin kehumassani elokuvassa Velvet Goldmine). Siis lahjakkuusasteikolla jotain… niin no Bryan Ferryn luokkaa. Eivätkä Radioheadin muut vesselit jää hänestä tässä mielessä jälkeen.
Kid A:n äänityssessioiden yhteydessä Radioheadilta jäi materiaalia yli ja nyt sitä julkaistaan Amnesiacilla. Ja kun kyseessä on kieroon katsova megayhtye, ei ole yllätys että tällä ´´tähteistä´´ kootulla albumilla on Kid A:ta helpompaa ja kaupallisempaa – suoraan sanottuna parempaa - materiaalia.
Mutta älkää huoahtako helpotuksesta. Ei tätä levyä pitseriassa soiteta. Sen verta outoa on meininki edelleen että tulee vaan mieleen, kuinka korkeaan koivuun Yorken poika oikein yrittää kiivetäkään. Tuleeko sitä latvaa vastaan ollenkaan?
Amnesiacilla on klassikoiksi noussevia ja ihastuttavan taiteellisen ahdistavia kappaleita vino pino, mutta sitten kun mukaan astuu klarinetilla ja New Orleans -brassilla koristeltua radiopääangstia menee siinä viisaampikin mies jo ihan pihalle.
Siis, Thom ja kumppanit, jos kuulette meitä siellä puussa johon olette peffat edellä kiivenneet, älkää tulko alas. Täällä tavallisessa maailmassa olisi paljon tylsempää, jos sieltä puusta ei putoilisi luovuutenne omituisia hedelmiä meille maallisille manuille maisteltaviksi. Pysykää siellä vaan.
16 kommenttia
Hölmö
25.10.2002 15:19
Ostan sen huomenna (8.7.2001)!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaa kommenttiinHALLELUJAH!
Vastaa kommenttiin
pms
25.10.2002 15:19
Hiton hyvä, no on siellä joukossa 3 aika kauheaakin ´´esitystä´´ , mutta hienot tunnelmat kyllä hautaavat ne.
Knives out on kyllä tän hetkinen suosikkini, helppona biisinä ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nutshell
25.10.2002 15:19
Kertokaa ihmiset miksi pidätte Radioheadia vaikeana? Kaikki levyt menevät tajuntaani heti kuin häkä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
slowdive
25.10.2002 15:19
Mun mielestä Radioheadin levyjä on tyhmää arvostella biisikohtaisesti tyyliin ´´on siellä pari huonompaakin esitystä´´. Ne on ennenkaikkea kokonaisuuksia, eikä mitään ´´biisikokoelmia´´.
Vastaa kommenttiinAmnesiac on luonnollisesti tunnelmiltaan Kid A:n kaltainen, mutta tasaisempi ja parempi. Ehkäpä paras Radiohead?
Vastaa kommenttiin
bad genius
25.10.2002 15:19
Armottomana Radiohead-fanina on mahdotonta antaa vähempää kuin 5 tähteä, vaikka levy sisältäisikin remixejä Mikko Alatalon monenkirjavasta ihmiskarkotin-tuotannosta. Nyt levy on juuri sitä, eikä tippaakaan enemmän, kuin mitä KID An täysosuman jälkeen saattoi odottaa: jumalainen mestariteos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
gnu
25.10.2002 15:19
Uuteen REM:iin verrattuna surkea levy.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
whazzzuuuup
25.10.2002 15:19
Radioheadin musiikki on tylsän rauhallista, sisällötöntä ja tykötaiteellista. Se ei herätä kuuntelijassa minkäänlaisia tunteita. Musiikista puuttuu tarttuvat melodiat. Musiikki saa iloisimmankin ihmisen masentuneeksi. Kriitikot tykkäävät tästä levystä, koska siinä ei ole päätä eikä häntää
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mud
25.10.2002 15:19
Juuri niin hyvä kun odotinkin. Samaa linjaa kuin Kid A joten varmaan pettymys jos kaipaa entistä proge/rocki-Radioheadia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
BAD GENIUS
25.10.2002 15:19
Kerrassaan rytmillistä viihde-muzakia. Loistokasta musisaatiota, josta tulee mieleen Nylon beatin barokki-kausi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
knives out
25.10.2002 15:19
hieno kokonaisuus :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
pzq
25.10.2002 15:19
Alkaa ahistaa, kun popmiehetkin rupee älyköiksi. Olisivat vaan pysynyt siellä heroiinin ja viinan maailmoissa. Multa ei ainakaan heru yhtään sympatiaa silmäpuolille, joita koko maailma tuntuu katsovan ylöspäin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mad Patient
25.10.2002 15:19
Upea levy. Progepsykedeelistä trippailua alitajunnassa. Kaikki biisit kuunneltuina vitun hyviä. Looginen jatke Kid A:lle. Menkää amisviikset kuuntelemaan Nygårdia, Kwania ja Eminemiä, ne sopii teidän enemmän teidän esteettisyystasollenne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sampsav
25.10.2002 15:19
Amnesiac toimii hyvin. Ei Kid A:n (biisin!) kaltaisia eivoiymmärtää biisejä, vaan kaikki biisit toimii ja joukossa on useita helmiä (Crushed..., Knives out, I migh be wrong jne.). Maailman paras yhtye, ei sille voi mitään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
dazzy
12.12.2002 22:11
nämä nyt voisivat soittaa vaikka humppaa ja silti tekisivät sen tyylillä ;) eiku ihan oikeesti.. jollain ihmisillä on vain taito tehdä uskomattoman kaunista, herkkää ja koskettavaa musaa :) hyvä niin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Scotian
4.7.2003 13:37
Tylsimmilläänkin Radiohead voittaa marginaalimusiikin 100-0 (tutustukaa myös uusimpaan)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Henriks
30.9.2003 11:30
Sama sonta-linja jatkuu kuin edellisellä levyllä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin