Enkeleitä onko heitä
Aki Sirkesalo
Toisten mielestä Suomi-groove alkoi 80-luvun lopulla, kun J. Karjalainen oli musta lasi ja Bullworkers-niminen ryhmä ja klubi sheikkasivat Helsinkiä.
Sitten tuli kategoria “velvets”. Tähän kategoriaan kuuluivat Veeti “pöksyt märäksi” Kallio ja Sami “se lyhyt kaveri” Saari ja ainakin Sasu “ai niin toikin oli velvetsissä” Moilanen sekä Aki Sirkesalo.
Nyt Sirkesalo on suomalaisen soulkoulun oppi-isiä. Uskallan nostaa hänet tähän asemaan nyt, kun hänen ensimmäisestä sooloalbumista on kulunut niin kauan, ettei voida puhua komeetasta.
Mielenrauhaa oli paitsi menestys, myös onnistuneimpia suomalaisia poplevyjä. Sellaisen debyytin jälkeen on täytynyt olla vaikea ylittää omaa rimaansa. 90-luvun aikana Sirkesalo otti pari sivuaskelta, onnistui ok, mutta ei järkyttänyt Mielenrauhaa.
Nyt on kulunut tarpeeksi aikaa siitä, kun Mustankipeet ja muut soulinpuhuvat hitit kesäämme kuumensivat. Enkeleitä onko heitä ei enää tavoittele samoja rimoja vaan kiertää kypsän miehen tyylikkyydellä hyppypaikan ja jatkaa matkaa.
Samoin kuin Mielenrauhaa, Enkeleitä onko heitä on niitä levyjä, joiden kappaleet on tullut kuultua ennenkin – vaan kenen tekemänä… ai eikö tämä olekaan joku käännösbiisi! Juuri sellaiselta hitin pitää kuulostaa. Tällä kertaa sävelten hengessä mukana on ainakin Burt Bacharach, karibia-rytmien takapotkuista puhumattakaan.
Velvets-koulukuntaa kehutaan aina laulutaidosta, mutta Sirkesalo nousee joukosta korkeimmalle pallille. En tiedä toista suomalaista laulajaa, joka osaa iskeä konsonanttinsa yhtä luontevasti oikeisiin paikkoihin. Sirkesalo-maneerit, kuten se ärsyttävä E, eli MustankipEEEE - tällä levyllä SikamakEEE - ovat ja pysyvät, mutta onneksi karsittuina versioina.
Enkeleitä onko heitä -albumilla on silti yksi puute. Sirkesalon lyriikka onnistuu olemaan ahdistavan pop. Tekstit ovat pop-oivalluksia tyyliin Senat sakaisin ja oi, kitara soi, mutta laihoiksi nämä lauseet vähän jäävät. Popillakin voisi joku joskus yrittää sanoa jotain muita kuin sikamakeita juttuja.
8 kommenttia
HcNaftali
1.3.2001 23:24
Paskaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sielun Veli
25.10.2002 15:19
Muutama kohtalaisen rauhallinen kipale, mutta tää on kieltämättä aika säälittävää uikutusta... TÄä on sitä itseään, paskaa pintaliitoa joka elää hetken kuollakseen nopeasti pois. Enkeleitä on kyllä olemassa, mutta artisti risoo, niin kaima kun onkin. Paska, mutta annetaan ny 2 tähtee kaimaudesta....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
homeri
25.10.2002 15:19
En arvostele tällästä kakkaa ollenkaan. Misei täällä saa arvostella vuoden kiinnostavimpia bändejä esim. Glassjaw, Primer 55, Taproot, Skinlab jne.!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
joni hooker
25.10.2002 15:19
eipä tästä nyt paljon voinu odottaa mut senkin alle mentiin!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Moochie
25.10.2002 15:19
Yllättävä ponneton esitys Akilta. Ei läheskään odotetun groovea. Pettymys. Tää on ehkä paras unohtaa kaivamalla Mielenrauhaa hyvllystä... Vieläkö sun hyviä biisejä tuottava puusi kasvaa, Aki ?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ville.A
25.10.2002 15:19
TÄMÄ ON PUOLUEELLINEN ARVOSTELU!! Toisaalta eikös kaikki arvostelut ole jollain tavalla puolueellisia? Noh, vaikka Sirkkelillä on ihan siedettävä ääni, niin hän tunkee sitä vastenmielisiin aikuisrokki rallatuksiin. Juuri tällaisesta paskasta suuren yleisön aina oletetaan pitävän. Kaiken lisäksi tyyppi on suurin kusipää ja egoisti minkä olen tavannut..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Blam
5.7.2003 20:46
Hyvä levy. Monipuolista ja koukukasta muzaa. Nimikko biisi on kerrassaan loistava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jupiter1000
4.12.2011 11:17
Täytyy tajuta kun on kyse Sirkesalosta niin sieltä ei ole tullut koskaan mitään paskaa (=
Vastaa kommenttiinHuippumuusikko Suomessa.
Tällä levyllä tyyli on Iskelmällistä rockia ja aina Sirkesalolla ollut soulia, tuollaista eksoottisempaa musalajia mukana sävellyksissään mikä poikkeaa Suomalaisesta tyylistä aikas paljon hmm.
Siellä on monia hyviä biisejä, ei yhtään paskaa biisiä.
Helena, Talismaani(levyn paras), Enkeleitä onko heitä, Hehkuvaa laavaa, Jouten, Kitara, Senat sakaisin, Tule mun luo, Laihat lauseet ja Suu selittää on kaikki hyviä biisejä varmuudella.Moni ei pysty Suomessa näin hyvälle tasolle kuin ehkä joku CMX, Hector, Leevi And The Leavings sun muut huippubändit/artistit. Juicellakin oli epätasaisuutta levyillään paljon mut Juice eli hiteistään ei kokonaisuudesta niinkään mut Hector on kunkku Suomessa kautta aikain. Sirkesalo ehdottomasti Top20 Suomessa kautta aikain, ei ehkä aivan Top10 kuitenkaan. Ura jäi lyhyeksi ja mitä olisikaan voinut saada vielä aikaiseksi. Miehellä ei ollut yhtään floppilevyä, mun mielipide. Kissanainen ja NAispaholainen semmosii biisii jotka on jo maailmanlaajuisesti erittäin korkealla, tiesittekö sen faktan ja miehellä paljon muitakin hienoja biisejä. Mikään ei muutu on esim huikea Pop-Rock hitti vuosien takaa tai Talismaani on omassa genressään parhautta varmuudella, taidemusaa.
Vastaa kommenttiin