Itä meidän

“Vitun kytät on aina mun perässä. Kun mä posotan pöllityllä Pösöllä Itäväylää, ei jaksa tsiigaa sireenii, kun on vetäny vitusti vireenii.”

Alunperin kaverille tehdystä joululahjakappaleesta alkunsa saanut Notkea Rotta -tarinarap-yhtye on noussut kulttisuosikiksi pääkaupunkiseudulla. Huumeita, väkivaltaa, seksiä ja autovarkauksia sanoituksissaan viljelevältä viiden hengen kombolta on juuri ilmestynyt toinen kokopitkä levy, Itä meidän, joka jatkaa farssimaista ghettosatua.

Bändin päämiehet, Notkea Rotta ja Rautaperse notkuvat Itäkeskuksen metroasemalla. Sihteeriopisto-pipoon, mustaan huppariin ja Adidaksen verkkareihin sonnustautunut Rotta ohjaa tunkkaiseen East Club -ravintolaan.

“Täällä olemme keikkailleet. Kai City kustantaa Spritet?” Rautaperse kysyy.

Eiköhän se onnistu. Kuinka notkea oikein on Notkea Rotta? Pystytkö ottamaan itseltäsi suihin?

Notkea Rotta: “Tottakai. Tai laita siihen, että Rotta on niin notkea, ettei sen tarvitse ottaa itseltään suihin.”

Rautaperse: “Saako muuten kirjoittamasi jutun lukea etukäteen?”

Saa. Ette halua oikeita nimiänne julkisuuteen, ettekä puhu taustoistanne. Miksi olette ylisuojelevia, onko se muka punk?

R: “Ei tämä suojelua ole. Oikeat nimemme ei kuulu mitenkään tähän. Voin tässä keksiä olevani Pentti, mutta se ei edistä sun asiaasi, eikä mun.”

Ai. Mitä asiaa yritätte sitten edistää?

R: “Se kuuluu levyllä. Asioiden puhkiselittäminen huonontaa fiilistä, joka on itsellä ja kuulijalla. Levyn 500 riviä tekstiä antaa pointin, jota on tässä haastattelussa mahdoton tiivistää kahteen tai kolmeen lauseeseen.”

Rautaperse pyytää uudelleen haastattelua etukäteen luettavaksi.

Pukeudutte omituisesti ja sanoituksenne vilisevät huumeita. Onko huumepoliisi ollut kiinnostunut teistä?

N: “Huumorimielessä kuulemma on. Tullilaitoksella, Itiksen kyttiksellä ja huumepoliisissa on naureskeltu kappaleillemme ja ymmärretty, mistä on kysymys. Jos koko paketin kuuntelee, niin tajuaa, että sanoitukset ovat kaukana huumeiden ylistämisestä.”

Edellistä levyänne myytiin 2 000 kappaletta. Ymmärretäänkö musiikkianne lainkaan Helsingin ulkopuolella?

N: “Mainiosti. Turussa ja Kuopiossa jengi jopa lauloi mukana. Miljöömme on Itä-Helsinki, mutta samantyyppisiä lähiöympäristöjä on pilvin pimein joka paikassa.”

R: “Ei sanoituksiamme ole ollut tarkoitus sitoa tähän paikkaan. Vahvin lenkki gangsta-meininkiin on se, että kappaleemme on tarinamuodossa. Eihän Jenkkien gangstarap-konseptia voi tänne suoraan kopioida.”

N: “Suurimmat vaikuttajat ovat 80-luvun lopun ja 90-luvun alun rap-kombot, NWA ja Ghetto Boys.”

Ysäristä tuli mieleeni, että tarinoitte myös vihreistä karvapiloteista.

N: “Vihreä karvapilotti on takkien keisari.”

Onko teillä sellaiset?

R: “ Tottakai! Rotalla reisimalli, Rautaperseellä vyötärömalli. Siihen vielä myllyverkkarit tai Leviksen viisnollaykköset.”

Olette kolmekymppisiä. Miten kehtaatte käyttää tuollaisia vaatteita?

R: “Kuinka niin? Tämä on 90-luvun lopun tyyliä.”

N: “Jos kävelee Itiksen ympäristössä, huomaa, ettei vaatemuoti ole hävinnyt mihinkään. Viisikymppisetkin käyttävät karvapilottia.”

R: “Tjeu: Kontufestarit. Sieltä niitä löytyy.”

Notkea Rotta pyytää juttua luettavaksi etukäteen.

Saatteko auton käyntiin ilman avaimia?

N: “Tsägällä voisi lähteä. Riippuu vähän autosta.”

Kolme päivää haastattelun jälkeen levy-yhtiön edustaja pyytää juttua tarkastettavaksi, kerran sähköpostilla, kerran puhelimitse.

Hei Notkea Rotta! Olette pyytäneet jo viisi kertaa haastatteluanne tarkistettavaksi. Eikö rappareilla pitäisi olla hälläväliä-asenne siihen, mitä heistä kirjoitetaan?

“Ensimmäinen juttu, joka meistä aikoinaan kirjoitettiin sisälsi 15 asiavirhettä. Siitä jäi vähän paska maku suuhun. Mielummin tsekkaan jutut etukäteen läpi ja seison niiden sanojen takana, joita olen oikeasti sanonut.”

Notkea Rotta -kabareeorkesteri jatkaa hulvatonta menoaan ympäri Itä-Helsingin katuja. Ysäribassot paukkuu ja Poliisi-rosvo -leikki toimii paikoitellen mainiosti. Mutta montako kertaa samalle vitsille jaksaa nauraa?

TJEU*: Tukipylväs tukistaa