Wildlife

Teemu Brunila on käynyt viikon lomalla Lontoossa ja nähnyt Big Benin ja London Bridgen. Hän osaa ranskaa sen verran, että osaa sanoa, ettei osaa sitä. Silti hän laulaa yhdellä parhaista englanninkielisistä albumeista mitä Suomessa on tehty sekä ranskaksi että englanniksi.

“Pitäisi lukea Tinttejä ja hankkia Asterixeja. Mutta onhan ABBAkin lausunut englannin jo ihan päin helvettiä. Englannissa In the City -festarilla East West -levy-yhtiön edustaja sanoi että olimme paras bändi siellä, paikallisten Oasis-kloonien keskellä. Ja lehtiarvostelu päättyi “Crash is the new everything.”

Tosiaan, Crash kuulostaa aika monelta. Latelen kitaristi-laulaja-lauluntekijä-Brunilalle kotona vaimon kanssa pohdittuja varmoja vaikutteita. Suede? Brunila ei pidä Brett Andersonista. Geneva? Hän ei ole kuullut edes nimeä. Mansun? Ohitetaan. Sen sijaan David Bowie kolisee ja Billy Corganilla on “hyvä ääni, koska se on todella ambivalentti ja skitsofreeninen”.

Debyyttilevy Comfort Deluxe oli tavallisen suomalaista, pienimuotoista brittipoppia verrattuna Wildlifeen, joka lähentelee Kentin Isola-albumin kuulasta sointia.

“Tälle levylle haettiin sellaista Vangelis-soundia… tieteiselokuvaa… jumalauta avaruuskioski… Blade Runner… paljon arpeggioita”, 24-vuotias Brunila kiemurtelee ulos hotelliaulan tuolista kuvaillessaan levyn syntyprosessia.

Paikoin levyltä kuuluu myös homodiskovaikutelmat, Jimmy Somerville kaikuu sinkkulohkaisun Lauren Caught My Eye maailmoissa.

“Täytyy tunnustaa, että ainoita tänä vuonna ostamiani levyjä on Jimmy Somervillen levy. Kuulin sitä pienenä veljeni soittamana. Nyt kun kuuntelin koko levyä olin pettynyt: ai tältäkö tää kuulostaakin.”

Edellisen levyn suurin hitti oli Sugared, jonka video oli avoimen homoeroottinen.

“MTV:n haastattelussa kysyttiin yllättäen: so you’re pushing into the gay scene now… mä olin aika yllättynyt. Mutta olen kyllä kuunnellut todella paljon Pet Shop Boysia, varsinkin niiden sanat ovat loistavia. Rent on riipaiseva biisi. Ei ole varmaan helppoa olla homo.”

Brunilalla on koulutusta pitkäikäiseksi rocktähdeksi: oikeustieteellisen gradu on puoliksi tehty aiheesta “Optioehdot artistisopimuksissa”.

Kun Crash oli Manchesterissa keikalla, Brunila haki paikallisesta yliopiston kirjastosta materiaalia graduaan varten. Muut laittoivat lavaa kuntoon. Myös opinnot Turun kauppakorkeassa ovat alulla.

“Aloitin kansainvälisellä markkinoinnilla mutta vaihdoin sinne missä aita on matalin eli johtamiseen. Siellä ei ole aitaa ollenkaan.”

No, minkälaisia sitten ovat optioehdot artistisopimuksissa?

“Tää ala on sellainen että sellaisia on pakko olla, 90 prosenttia bändeistä floppaa.”

Floppaako The Crash?

“Meidän ongelma on ollut että Suomessa ei osteta meidän levyjä, mikä olisi ehtona sille, että voimme myydä enemmän muualla. Lähdemme oikeastaan aivan väärästä päästä liikkeelle”.

Todellakin, Crashin Wildlife on äärimmäisen korkeatasoista rockia, jonka pitäisi päästä pitkälle. Jos joskus vaikka New Yorkiin?