Vielä 12-vuotiaana Indican Jonsu, nyt 26, pelkäsi pimeää niin, että nukkui isän ja äidin vieressä ja tuli professori-isänsä säikyttämäksi. Nyt hän aikoo valloittaa bändinsä kanssa maailman ja etsii rauhaa merestä ja metsästä. Pimeää hän ei enää pelkää.
Olen kuunnellut aamun Indican The Passing -biisiä. The bad bad lake is okey, it washed through my hair, kuulostaa siltä, että keijukaiset voittavat Kouran. Huomasitko: jannujen päät kääntyivät, kun kävelit ohi?
"Au. En mä huomannut mitään."
Sinua taidetaan nykyään hemmotella monilla pitkillä katseilla?
"Eeeiiiiiiii. Suomalaiset ovat niin hienotunteisia, etteivät häiritse. Ulkomailla ollaan tungettelevampia."
Istumme Caruselissa. Miksi meren äärellä?
"Meri ja metsä vetävät hölynpölyn alas. Meren nähdessään alkaa automaattisesti hengittää syvempään. Kaikki mielisairaalat pitäisi rakentaa meren äärelle. Olen sanonut ystävilleni, että jos mulla joskus napsahtaa, laittakaa mut purjeveneessä merelle."
Meressä on vapaus, jonka ahdistunut kadottaa, ja vettähän loppujen lopuksi olemme. Isäsi on ydinfyysikko ja sävelsit ensimmäiset sinfoniasi kuusivuotiaana. Oletko perinyt isäsi matemaattisen lahjakkuuden?
"Säveltäminen ja matemaattinen lahjakkuus kulkevat käsi kädessä. Mutta ei. Vaikka matematiikka oli koulussa aika helppoa, se, kemia tai fysiikka eivät kiinnostaneet sen enempää. Isä on hullu professori. Kerran pyysin häntä pitämään minulle luennon, koska halusin tietää, mitä hän oikeastaan tekee. Kovin paljoa en hänen kahden tunnin luennostaan tajunnut, mutta jutut kuulostivat mielenkiintoisilta."
Hullujen professorien ja taiteilijoiden maailmat ovat tavallaan satumaailmoja, jotka laajenevat omiksi universumeiksi?
"Totta. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa yhteen pisteeseen, ei näe muuta."
Olet kotoisin Espoosta. Minkä värinen mielentila Espoo on?
"Vihreä. Vietin lapsuuteni vihreässä taikametsässä. Siellä koin hirvittäviä traumoja. Yksi pahimmista oli kastemadon syöminen. Tein sen päästäkseni siskoni Noitakerhoon. Toinen pelottava kokemus oli se, kun hullu professori-isä päätti pelästyttää meidät. Hän oli koiran kanssa piilossa. Mur, mur, kuului jostain, ja me pinkaisimme juoksuun. Tapauksen jälkeen en suostunut puhumaan isälle kahteen viikkoon. Äiti oli vihainen."
Pelkäsit pimeää ja nukuit 12-vuotiaaksi vanhempiesi sängyssä. Nautitko pelkäämisestä?
"Joo. Lapsena tykkäsin adrenaliinin sävyttämästä pelon kemiasta, mutta nyt ajattelen, että se oli tyhmää, koska maailmassa on oikeasti pelottavia asioita. Lempileikkimme oli Kauhutalo, missä heiteltiin nukkeja seinään. Silloin kun vanhemmat olivat poissa, suostuttelimme isoveljen hakemaan meille vuokraamosta kauhuleffoja. Pääsin vasta muutama kuukausi sitten pimeänpelosta eroon. Olin yksin maalla, keskellä metsää. Olin niin peloissani, että meinasin pimahtaa. Tilanne oli hysteerinen: punatukkainen hullu nainen laulamassa lastenlauluja pienessä mökissä. Lauloin kunnes pelko haihtui. Sen jälkeen pelko ei ole tullut takaisin."
Minua metsä pelottaa. Koura tarttuisi, eikä minusta enää kuultaisi.
"Pimeän metsän pelkääminen on jännä juttu, koska metsä on turvallinen paikka. Sinne pääsee Kouraa pakoon. Olen miettinyt, voiko pelosta tulla hulluksi. En tullut. Heräsin samana ihmisenä aamulla."
Puhutaan musiikista. Kerro viulusta ja sinfonioista?
"Halusin viulun, koska se oli niin kaunis sana. Sain sen äidiltä ollessani neljävuotias. Uskon kohtaloon, ja muusikoksi ryhtymiseen liittyy kohtalokkaita sattumia. Pelkäsin pääsykokeita niin paljon, että päätin jo kuusivuotiaana ryhtyväni ammattimuusikoksi. Koura oli siis paikalla. Ensimmäinen levyni sisälsi rakastamani Chopinin valsseja. 13-vuotiaaksi kuuntelin melkein pelkästään klassista ja kävin äidin kanssa konserteissa. Äiti on kertonut, että konsertin alettua ryhdyin puolen tunnin päästä nukkumaan. Musiikki rauhoitti uneen. Kouralle ei ole maaperää musiikissa."
Indican musiikissa ei ole pahalle paikkaa?
"Voi olla apea olo, mutta melankoliassamme on toivoa. Suurimpia syitä ammatinvalintaani on musiikin eheyttävä vaikutus. Joissain elämäntilanteissa sanat katoavat järkytyksestä. Musiikin kautta voi silloin olla pahoillaan."
Voisitko kuvitella heittäväsi huviksesi keikkaa mielisairaaloissa tai huumeparantoloissa, marginaaliporukoille?
"Todellakin. Tai vanhuksille. Olin kaksi viikkoa sitten 97-vuotiaan isotätini luona. Laulaessani Sateenkaaren tuolla puolen ilo levisi hänen olemukseensa. 97-vuotias isotätini on hyvä tyyppi. 93-vuotiaana hän sanoi polttaneensa röökiä niin kauan, että oli aika lopettaa. Nyt hän huokailee, ettei elämästä pääse eroon. Nykyään eletään epäterveellisen elämän pelossa. Kuolemanpelkoa?"
Olet vanhasta maailmasta, takanlämmöstä. Nykymuusikot käyvät dieselillä ja koneellisella ilmastoinnilla. Miten vältyt tuotteistumasta?
"Musiikki on kaiken pomo. Olen musiikin palvelija. Näytän musiikiltani ja haluan elää sitä. "
Miten hallitset aikatauluja?
"Pariisin lentokentällä huomasin jättäneeni kahvilaan 250-vuotiaan, puolustuskyvyttömän rakkaan viuluni. Nyt menee liian lujaa, mietin. On liian helppoa juoda tolkuttomasti kahvia, jotta pärjäisi muutaman tunnin yöunilla, mutta jossain on raja. Opettelin sanomaan ei. Ihmisellä on syystä kaksi vapaapäivää viikossa. Kun tekee seitsemän päivää putkeen töitä, aivot hidastuvat ja tekee saman työn hitaammin ja huonommin."
Jos joku ei vielä tiedä, Indica on juuri julkaissut ensimmäisen englanninkielisen levynsä A Way Away saksalaisen hevimerkki Nuclear Blastin kautta. Levy on tehty omalla kustannuksella ja myyty Markus Steigerille. Levy-yhtiö panostaa 500 000 euroa markkinointiin. Saksalaisissa lehdissä on ollut kansikuvajuttuja, teette yhteistyötä Witches & Vampires -pelin ja UCI-elokuvayhtiön kanssa.
"Apua. Noi ovat levy-yhtiön heiniä. Olennaisinta on se, että levystä tuli sellainen, joka me voidaan täysin allekirjoittaa ja että meillä on Euroopan rundi syksyllä. Nightwishin kanssa olemme tehneet yhden Euroopan rundin ja yhden Skandinavian rundin."
Miten meni Saksassa, Nürburgin Rock Am Ring -keikoilla? Kuulin, että saksalaisille nuorille järjestetään Dokaa niin paljon kuin jaksat -iltoja. Oliko Nürburgin yleisö kuosissa?
"Suomalaisesta meininki näytti kotoisalta. Mun osalta dokaaminen on jäänyt vähille viime aikoina. Työhön liittyy paljon promootiota ja edustamista ulkomaalaisten kanssa, eikä niissä tilanteissa halua hyökätä ihmisten kaulaan ja öristä. Kännit otin levyn julkaisubileissä On The Rocksissa, Helsingin turvallisella maaperällä. Mahtavaa, kun ei ole aikaa bilettää. Terveys pysyy!"
Miksi monen tytön luotto omiin kykyihin lauluntekijänä vaihtuu poikakaverin fanittamiseen?
"Saduissa prinsessa on onneton, kunnes prinssi ratsastaa paikalle ja tekee onnelliseksi…Paskat mikä harha. Onnellisuus lähtee siitä, mitä omien korvien välissä asuva ääni juttelee. Tsekkasin juuri nuorten leffan, jossa oltiin onnettomia kunnes Se Oikea Mies tuli. Miesten miellyttäminen kutistaa. Olen jossain vaiheessa pienentänyt itseäni niin, että meinasin kadota. En enää tekisi niin."
Indica on heittänyt kymmenen vuotta keikkaa Suomessa sadan keikan vuosivauhtia. Millainen on raideri?
"Olen ilmoittanut saksalaisille, että teen työtä aamusta yöhön, mutta tarvitsen viiden tunnin välein syötävää. Ilman ruokaa minusta tulee kärttyinen ja pyörryn. Sanoin saksalaisille ensimmäisen sviitin jälkeen, että älkää tuhlatko tällaiseen. En kaipaa loistoa. Haluan keikalle. Mikään ei ole niin tärkeää kuin olla kiinni ihmisissä. Ihan yleisesti: mitä korkeampia muureja rakennetaan, sitä yksinäisempiä ollaan.
Levyraati
Pyysimme musiikkiasiantuntijoilta arviot Indican uudesta äänitteestä.
Me kysyimme
- Miten levy eroaa Indican edellisiin levyihin nähden?
- Kouluarvosanasi levylle?
- Breikkaako Indica maailmalla?
Idols-tuomari Jone Nikula
- “Levy on ammattimaisemmin sävelletty. Kokemus kuuluu. Tämä positiivisena huomiona.”
- Kiitettävä.
- “Kyllä. Jos johonkin pitäisi rahat laittaa niin Indicaan.”
Cityn musiikkitoimittaja Juhani Sirén (tsekkaa Juhanin blogi BlogCityssä!)
- “Euroopan valtavirtaan sopiva, aiempaa rockimmalla otteella tuotettu uutuus, jossa kuuluu Holopaisen visiot ja Jonsun kehittynyt lauluääni.”
- 9+
- “Breikkaa (toivottavasti).”
Rumban levyarvostelija Samuli Knuuti
- “Indican naisista on tehty statisteja omassa musiikissaan.”
- 5-
- “Saksassa ovat suosittuja David Hasselhoff ja knöödelit, joten mikä tahansa on mahdollista.”
Voicen musiikkipäällikkö Sami Virtanen
- “Mahtipontisuutta on enemmän. Tuomas Holopainen on hienosti kasvattanut biisejä. Biiseissä rockimpi ote.”
- 8
- “Potentiaalia breikata."
3 kommenttia
superkonna
10.7.2010 14:27
"Säveltäminen ja matemaattinen lahjakkuus kulkevat käsi kädessä"
Vastaa kommenttiin- Isä ei ilmeisesti ole perheen ainoa hullu.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
12.7.2010 14:06
hevi ja indica eivät sovi samaan lauseeseen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jasmiina8795
10.7.2011 12:15
Lifemocker: olen samaa mieltä. Kaipaan ensimmäisten levyjen tuomaa satumaista tunnelmaa...
Vastaa kommenttiinA Way Awayn biisit ovat liian täyteen tungettuja, ja minun tekee pahaa kuunnella vanhojen suosikkieni englanninkielisiä Nightwish-versioita. Toivottavasti Indican seuraava levy nyt sitten on suomenkielinen, että tämä vannoutunut Indica-fani pääsee taas kunnon fanituksen makuun.
Mutta mahtava bändihän Indica edelleen on, itse tosin rääkkään levysoitintani useimmiten Kadonneella Puutarhalla, siinä missä A Way Away puolestaan kerää pölyä levyhyllykköni uumenissa. Että jospas Jonsu olisi nyt kiltti hevikeiju ja tekisi kunnon suomenkielisiä biisejä.
Vastaa kommenttiin