20-vuotiasta Iiris Vesikiä tekisi mieli rutistaa kovaa.
"Älä! Olen kuullut tuon ennenkin. Se johtuu pienuudestani."
Hän selaa vimmatusti lehteä, katselee ulos ikkunasta, nyplää hiuksiaan ja pyörittelee korvakoruaan. Kun Iiris malttaa keskittyä, hän tuijottaa kohti tummien silmämeikkien ja otsatukan takaa. Hänellä on ollut kaksi tuntia aikaa levittää paksua meikkikerrosta aamulautalla Tallinnasta Helsinkiin.
Tätä naista on hehkutettu jo pari vuotta uudeksi Regina Spektoriksi. Björk-vertaus on ilmeinen. Hulluimmat leipovat hänestä seuraavaa Kate Bushia. Nyt ilmestyvää levyä on työstetty neljä vuotta, ja levy-yhtiön tavoitteet ovat mahtipontiset. Iiris itse arvioi levyään niin vaatimattomasti, että melkein naurattaa.
"Haluan tehdä musiikkia, joka kuulostaa ammattimaiselta. En tiedä, olenko onnistunut siinä."
Virosta ei ole helppo ponnahtaa kansainväliseksi tähdeksi.
"Pienessä maassa ei käytännössä ole musabisnestä", Iiris väittää. Sen takia hänet napattiin vuosi sitten Suomeen levytyshommiin. Sopimus allekirjoitettiin Musiikki & Media -tapahtumassa 30 Seconds to Marsin keikan aikana.
Se ei kuulemma tuntunut miltään, mutta siitä asti Iiris on seilannut Tallinnan ja Helsingin väliä. Takana ovat muun muassa Jyväskylän Jyrock, Rumba-klubi, Musamessut ja Tampereen Lost in Music. Jokaisesta tapahtumasta hänet on bongattu blogeihin tai musalehtiin. Fanitus on liikuttavan yksimielistä:
"Iiris on IHANA! Mistä tätä saa lisää? Tässä on seuraava Florence and the Machine!"
"Yritän sivuuttaa kaiken tällaisen, sillä pelkään, että jos keskityn siihen liikaa, en enää osakaan tehdä musiikkia", Iiris sanoo vaatimattomana.
Nyt hänelle vihdoin alkaa valjeta, miltä oma musiikki kuulostaa.
"Vaikka en oikein välitä lokeroinneista, olen enemmän pop kuin indie."
Totta se on: pian ilmestyvä levy The Magic Gift Box muodostuu elektrosoundeilla höystetyistä, pollajukeboksiin tiukasti tarttuvista popmelodioista. Kappaleiden kestot on mitoitettu radioon sopiviksi. Ensimmäinen sinkku Melyse onkin saanut hyvin soittoaikaa.
Iiriksen tyyli risteilee pallomekkojen, henkseleiden ja rikkinäisten sukkahousujen välillä. Tänään yllä on jälkimmäiset. Virolaisessa yhteiskunnassa hän on kuin raitasukkaernu kyläkoulun käytävällä.
"Virossa jakaudutaan tosi selkeästi alternativeen ja valtavirtaan. Kaikki tuntevat kaikki."
Iiris edustaa uutta virolaista, vasta aikuistunutta sukupolvea. Heitä, jotka eivät muista mitään Neuvosto-Virosta. Kun Viro itsenäistyi 1991, Iiris oli kuukauden ikäinen.
"Olen virolainen, mutta myös eurooppalainen."
Käytännössä se näkyy siten, että Iiris on kasvatettu vapaasti.
"Vanhempieni sukupolvi on kasvatettu tiukkoihin sääntöihin, pelkäämään koko ajan kaikkea."
Turvallisen, keskiluokkaisen perheen lapsella oli tapana vetäytyä omiin maailmoihinsa. Syvempää uskonnollista tai yhteiskunnallista sanomaa hänen musiikillaan ei silti ole. Eikä Iiriksellä itselläänkään.
"On tyhmää, että artistien pitäisi kertoa faneilleen, mitä jostakin pitää ajatella, että mikä on hyvää ja mikä pahaa."
Iiriksen sanoituksissa ei tunnukaan olevan päätä eikä häntää. Esimerkiksi kappaleen Gummybear kertosäe menee näin: Waiting for someone to care / But all I wanna do is stand and stare / With open paws watch hurricanes / And dinosaurs of nearly every age.
Selitystä ei tarvitse kaivaa.
"Lyriikkani ovat tajunnanvirtaa. Laulan ensin, ja sitten puen fiilikset sanoiksi."
Omiin suosikkeihin kuuluvat muun muassa Lana Del Rey, Bat for Lashes, MGMT ja Lykke Li.
"Ajattelin ehkä kolmekymppisenä mennä opiskelemaan musiikin teoriaa, etten ole ikuisesti itseoppinut", hän pohtii ja pyörii tuolissaan levottomana. Viimeksi hän istui koulun penkillä lukiossa.
"Koulussa oli tylsää. Olisin kaivannut enemmän räjähdyksiä kemiantunneille."
Nyt aika käy vähiin. Iiristä harmittaa. Hän pomppaa ylös tuolilta ja kiljaisee.
"Emmehän ole ehtineet jutella vielä mitään!"
Levyn ilmestymiseen on vielä jokunen viikko, ja seuraava suomalainen toimittaja haluaa jo haastattelun.
The Magic Gift Box ilmestyy 28.3.