Kun Suomen suosituimman yhtyeen vokalisti, kauniskasvoinen Kalle Ahola viettää poplaulajan työpäivää syöden kanathalia toimittajan seurassa, luulisi että mies haluaa puhua vain ja ainoastaan uudesta soololevystään. Ehei, osansa saavat myös Toni Wirtanen ja peli, joka sekoittaa rocktähdenkin pään: "Elämä on vain osa jalkapalloa."
Aurinkoisena perjantaina Don erottuu hyvin kadulta. Musta nahkarotsi, mustat nahkabyysat, mustat nahkasandaalit. Lahkeenleveys ja rotsin pituus päivitetty. Nahka paksua ja tyyli pelkistettyä. Madridista? Ehkä. Kauniskasvoinen Kalle Ahola kykkii Ravintola Namaskaarin edessä.
"Sori, tää ei ole vielä auki. Mennäänkö Maharadjaan?"
Joo, kyllä se mulle sopii. Sun soololevy alkaa valmistua, mikä on fiilis?
"Erittäin hyvä. Se pyöri monta vuotta vitsinä saundtsekeissä. Kun oli mun vuoro tsekata laulua ja kitaraa mä heitin säännöllisesti miksaajalle: "Paju hei, lähetääks joskus kahestaan rundille?" Pajunen on sellainen perfektionisti, joka vääntää nappuloita vielä siinäkin vaiheessa kun yleisö pitäisi päästää sisään ja meidän pitäisi olla ottamassa tirsoja ennen keikkaa... Ai tässä on Maharadja."
Onkohan täällä vielä se kaksmetrinen intialaisherra? Mennäänkö looshiin istumaan. Mitä sä syöt?
"Taidan ottaa kanathalin mediumina. Ja kivennäisvettä. Tää on mun aamiainen."
Monelta sä yleensä heräät?
"Ei oo mitään sääntöjä. Nyt mä oon herännyt joka aamu tosi aikaisin ja nukkunut tosi vähän. Viime yönä sai pitkään aikaan nukkua vähän enemmän."
Tää soololevy taitaa valvottaa. Miten näin pääs käymään?
"Vuoden ysikasi syksyllä mä lensin Prahaan kirjoittelemaan biisejä. Mulla on jossain ylhäällä muistilappu jossa lukee: TEE SOOLOLEVY ENNENKUIN TäYTäT KOLKYT. Bändillä oli jo silloin tiedossa, että vuonna 2000 pidetään paussia. Helmikuussa ajattelin, että mä kokoan pienen ryhmän ja pidän muutamalla keikalla musiikillista kuntoa yllä. Kuuntelin Rage Against the Machinea pakkasessa pipo päässä ja diggailin siitä meiningistä. Siitä sitten soitin Mikael Tannerille, kun tiesin et Kyyria oli hajonnut. Kelasin, että sen lavapresens on makee, se on idearikas, ja sen kanssa on mukava jubailla. Mulle on tärkeää, et musasta voi myös verbaalisesti keskustella. Me nähtiin Juttutuvassa ja seuraavan kerran treenikämpällä."
Mä en ole kuullut tätä uutta matskua. Millaista se kama on?
"Hymyilyttää kun kuuntelee cd:tä ja miettii biisijärjestystä. Siellä on keskenään niin erilaista saundia... No mutta pääjuttu on se, että sitä levyä on pakerrettu, ja tää kaikki muu pr-juttu on vaan sivutoimintaa. Ehkä se on just sitä musaa, mistä mä itsevaltiaasti diggaan. Siis synkistä surumielisistä slaavilaisista melodioista. Merkkejä siitä, et on elänyt tässä idän ja lännen välissä kakskytkahdeksan vuotta ja käynyt Venäläistä koulua lukioon asti."
Opetettiinko siellä kaikki venäjäksi?
"Kun se perustettiin, se oli niin. siis edelliselle, mun vanhempien sukupolvelle. Meillä oli jo paljon lepsumpaa. Kun mä seittemänysi menin ekaluokalle, mä opin monet aineet, esimerkiksi biologian, sekä venäjäksi että suomeksi. Puhumisesta tuli luonteva juttu."
Oliks siellä joku filosofia?
"Tietysti. Vaikkei siihen aikaan enää oltu suomettuneita niin Hertsikan fudisjengin kavereilla oli ryssäasenne. Se oli ihan ymmärrettävä juttu. Itselle oli mielenkiintoista nähdä kummatkin puolet. Peruskoulun aikoina käytiin monta kertaa matkoilla: Moskovassa, Pietarissa ja Tbilisissä, ja niillä matkoilla sai koko hommasta monipuolisen kuvan. Makeinta koulussa olivat voimakkaat persoonat. Mä diggasin erilaisten opettajien kirjosta, mutten niinkään neuvostoliittolaisesta paras-normaali-huono-oppilas-jutusta, rankasta sihdistä. Se oli turhan kilpailuhenkinen. Sen nähtyään halusi jonnekin muualle kuin hypätä uraputkeen, varsinkin kun mä olin ja olen edelleen erittäin kilpailuhenkinen."
Tällainen tunnustus...
"Mulla oli jo skidinä selvää, että mä haluan teatterin ja musan pariin. Kun pääsin Kallion lukioon, mä halusin bändin, jolla voisin elättää itseni ennenkuin mä meen opiskelemaan. No, mä oon vieläkin menossa opiskelemaan. Venäläisessä koulussa mä diggasin myös asenteesta. Urheilutunneilla opettaja ei tuonut kundeille palloa ja sanonut, että pelatkaa tossa jotain vähän. Kaikilla oli ensinnäkin verkkarit päällä, juostiin pientä lenkkiä ja harjoiteltiin, ja oli valtavaa kun päästiin skulaamaan täysillä."
"Diggasin myös siitä, että koulussa oli eripuolelta Helsinkiä tyyppejä ihan erilaisista taustoista. Sitä kautta jäi tietty kiinnittyminen, sitä tunsi olevansa jokapaikassa tietyllä tavalla ulkopuolinen. Harrastusten takia oli jo niin paljon liikkeessä. Herttoniemessä olivat sitten parhaat kaverit ja fudisjengin jätkät."
Missä päin sä asuit Hertsikassa?
"Hiihtomäentiellä kolmeen otteeseen. Ensimmäisen kerran me asuttiin Erätuvan alakerrassa. Mä olin kolme ja kun mä halusin kuunnella jukeboksia mä panin korvan seinään. Sieltä sitä jysähti, iskelmäpoljentoa."
Näistä aineksista on siis Kalle Ahola marinoitunut, venäjänkielisestä koulusta, taidelukiosta, Don Huonojen rundeista ympäri maata.
"Suomi rakentuu tietyistä tyyleistä puhua. Itä-länsi-pohjoinen. Jos ajattelee idässä olevia kaupunkeja, siellä on tietty meininki ja outo huumorintaju."
Ja länsi, ihan hidasta
"Mun persoona on jakautunut. Mä olen puhunut turun murretta puolet studioajasta."
Kui sää ny noi?
"Kesämökki on vähän siellä suunnalla... Studiossa on helposti vähän liian kiltti ja selittelevä. EI SUNIKAA Sää O TOTA MIELTä? OOKSää VALLAN HULLU? Tolla nuotilla voi tarjota mitä vaan, panna ihan läskiksi... Kun joku uus tyyppi tulee sinne ja mä mongerran sitä sille."
Rapisutat vähän eteerisen taiteilijan roolia?
"Ei, ihmisiä vaan ärsyttää turkulaismurre."
Tunnistatsä itses tästä eteerisen älykkörokkarin mediakuvasta?
"Mä en tunnusta, että musta olisi tullut mitään brändiä. Me ollaan julkaistu enemmän levyjä ku oltu esillä. Jollain CMX:llä esimerkiksi on mediakuva. Ne on kalevalainen, pohjoinen älykkömetallibändi. Meillä ei sellaista ole, ja mun mielestä se on vahvuus. Voidaan julkaista mitä vaan."
Kun yksinäinen taiteilija tekee duuniaan se on aika kaukana siitä yhteisöllisyydestä minkä sääntöjen rajoissa bändi toimii.
"Sitähän joka bändi on, yhteyden etsimistä. Yhteinen haave, usko siihen että voidaan yhdessä tehdä jotain todella makeeta. Meillä on yhdessä halu näyttää koko maailmalle miten vitun hyvää musaa me tehdään."
Niin vastenmielistä kuin markkinointi ja lehtijutut ovat taiteilijoille markkinointi erottelee nykyään tyypit tehokkaammin toisistaan kuin itse musa. Mitä mieltä olet Toni Wirtasen tavasta annostella medialle tietyin väliajoin kohua?
"Mä en ole koskaan antanut niin hyvää haastattelua kuin mikä me tehtiin Tonin kanssa Demi-lehdelle. Kerrottiin meidän yhteisistä kokemuksista, siitä että ollaan matkustettu yhdessä yhdeksän kertaa Torremolinosiin, ollaan lapsuuden tuttuja Heinolasta. Toimittaja oli todella ässä, hyvä kynästään ja haltioituneesti mukana. Siinä oli kaikki mitä haastattelussa parhaimillaan on."
"Me nyt ollaan Tonin kanssa sellaisia persoonia, joilla lähtee helposti mopo käsistä, mielikuvitus lähtee laukkaamaan liikaa."
Sähän voisit enemmän heittää tota kreisiä puolta kehiin julkisuudessa?
"En mä tiedä, mä oon omalla tavallani ujo ja arka. Ei mua kiinnosta lähteä polttamaan näppejä sellaiseen peliin, jota mä en hallitse. Julkisuus on peli ilman minkäänlaisia sääntöjä."
Toni Wirtasen taktiikkahan on tietynlainen avoimuus. Vai olisko se avoimuuden filmaamista?
"Toni on loistavan velmu kaveri. Ei se niitä kaikkein tärkeimpiä asioita julkisuuteen tuo. Kaiken pointti on kuitenkin musa. Niillä on bändi, jolla on asennetta ja ne haluavat tehdä omalla tavallaan musaa. Se on tärkeintä. Niillä on bändissä tietty jalat maassa -asenne, että me ollaan Heinolan poikia maalta ja suhtaudutaan vähän epäluuloisesti kaikkeen. Ne saavat myös glamouria irti jutuista, joista pikkasen vanhempana on mahdoton saada ravistettua mitään loistokkuutta."
Kymmenessä vuodessa rockuskottavuus on laajentunut ryppyotsaisesta me-puhutaan-vaan-musiikista sirkussfääreihin?
"Kysymys on hauskuuttamisesta ja viihdyttämisestä. Toni tajuaa hyvin sen, että makee haastattelu myy joskus levyä paremmin kuin hyvä biisi."
Jonkun jenkkitutkimuksen mukaan uutta levyä kuunnellaan nykyään 0.5 kertaa. Levy on hyvä lisä makeelle videolle tai bändilookille.
"Jenkit on ässiä tilastotieteessä. Ehkä tosta aiheesta on tehty toisenlainenkin tilasto. Mä itse edustan ihan toista koulukuntaa. Kerään hirveästi levyjä ja soitan ne puhki."
Sä oletkin muusikko. Kyllä nykyään jengi ostaa tavaraa myös silkasta ostamisen ilosta. Ostetaan vaan koska se on nastaa. Dieselin paperikasseissa lukee I love shopping.
"Levybisnes on mennyt viimeisen vuoden aikana tähän pyramidisysteemiin - yhä harvemmat levyt myyvät yhä enemmän. Ehkä äänitteitä myydään senkin takia enemmän kun jengillä on enemmän fyffeä. No, se menee niin karulle puolelle jos tosta rupeaa enemmän jutskaamaan."
Onhan se hienoa huomata, että sä olet paljon huumorintajuisempi tyyppi kuin tää lukiolaisälykköintellektuelli-image. Romutetaanko nyt rockuskottavuus ihan saman tien?
"Ei me tässä sitä voida tehdä. Torremolinos -kiertue ideoitiin pitkälti sen takia, että haluttiin panna läskiksi. Soitettiin playbackeuropopbiisi encorena - kalpeina kavereina rantakledjuissa ja heiteltiin ilmapalloja jengille. Jotkut kokivat sen tosi pahana raiskauksena. Että ensin rockbändi heittää täysillä keikan ja sen jälkeen vaihtaa kledjut ja tulee hölmöileen. Loppuhuipennuksen aikana vähintään puolet meistä oli yleisön joukossa joraamassa ja bailaamassa. Se oli rulettia, välillä oli maailman surullisinta, joskus maailman hauskinta olla yleisön joukossa."
Mutta kun susta kirjoitetaan, puhutaan vakavuudesta.
"Mä olen hyvin vakava ihminen. Ne asiat, jotka ovat tärkeitä pitääkin ottaa vakavasti ja tehdä täysillä. Huomenna rockfudiksen SM-skaboissa mä oon maailman tosikkomaisin jätkä siellä kentällä. Pelin jälkeen naureskelen ja paiskaan kättä. Suomi-Norja oli ihan järjettömän hieno ottelu. Suomi pelasi ensimmäistä kertaa mun elinaikana todella hyvin. Suomalainen jalkapallo syntyi. Litmanen ja Forssell syöttelivät toisilleen ja panivat Norjan puolustuksen ihan kuusi nolla. Oltiin just saatu levyn vika biisi miksattua. Mä olin muutenkin hyvällä fiiliksellä ja sitten tollainen pommi."
Fudis on kuningaspeli. Matsissa ei ole tärkeintä voittaminen...
"Vaan hyvä peli. Näin on. "
Rahalla tosin on aika kova valta pallokentällä.
"Ysikasi loppuottelussa Nike pakotti keskenkuntoisen Ronaldon epäsuorasti kentälle. FIFAn ei tarvitse tehdä kenellekään tiliä tienesteistään, niillä on kaikki muut suuryritykset messissä."
Fudis pelasti aika paljon tästä kesästä.
"Mä olin itse Madridissa kun Espanja putosi EM-skaboissa. Kun Raul mokasi pilkun, seuraavana päivänä televisio näytti koko ajan Raulia itkuun purskahtamaisillaan, erikoislähikuvaa Raulin kasvoista. Real Madridilta oli virhe julkaista se järjettömän iso sopimus kisojen aikana ja kasata lisää paineita Raulin niskaan."
Tsägä hallitsee. Fudiksessa hienoa on se filosofia, kun yksi mokaa kaikki kärsivät. Se on niinkuin elämässä.
"Fudiksessa sekin on makeeta, että siinä ainakin näennäisesti vallitsee tasa-arvo. Vaikka sä tulisit mistä tahansa getosta, sä voit päästä huipulle. Jalkapallo on elämää suurempaa, elämä on vaan osa jalkapalloa. Mulla on levyllä yhdessä biisissä tää juttu. Se perustuu tositapahtumiin. Dösässä 8-vuotias pikkujätkä lohdutti toista tolla lauseella."
Onhan se iso metafora.
"Jalkapallon historiasta yks tällänen juttu. Natsit halusivat pelata miehitetyn Kiovan lähellä matsin. Ennen matsia natsit sitten sanoivat, että te otatte sitten turpaanne suosiolla tai muuten kanttu vei. No sitten kävi niin, että nämä panivat ihan kuusi nolla näitä sakemanneja. Matsin jälkeen koko joukkue teloitettiin. Kelaa!"
Voi hemmetti. Sä olet pitkään seurannut futista?
"Joo, ja nyt on makeeta kun oman lapsuuden suosikkipelaajia on valmentajina. Kevin Keegan Englannin managerina, mutta kaikkein suurin suosikki Diego Maradona ei ole vielä päässyt FC Barcelonan manageriksi vaikka se itse halusi. Eikö ole omituista?"