Joonas Kenttämies, 26, tarvitsee kofeiinia. Los Angelesissa pian kaksi vuotta asunut ohjaaja kärsii jetlagista, muttei suinkaan ensimmäistä tai viimeistä kertaa.
“Olen käynyt 31 maassa, mutta ajattelen vain sitä, kuinka monta paikkaa on vielä näkemättä.”
Ostamme helsinkiläisestä kahvilasta cappuccinot. Kahvi ja sen kaveriksi tarjottu suklaakonvehti katoavat miehen edestä ennen kuin ehdin edes koskea omiini. Rupattelemme niitä näitä aikaeroväsymyksestä, Losista ja matkustamisesta. Kenttämies on välitön ja huomaavainen.
Kysyn, mistä hän on kotoisin. Hän nauraa hiukan vaivaantuneesti.
“En mistään”, hän sanoo ja hieroo kasvojaan.
Kysymys on vaikea. Kenttämies syntyi Raahessa, mutta muutti jo lapsena Kilon ja Masalan kautta Malesiaan ja Hollantiin. Pisin pätkä nuoruudesta tuli viettetyä Tampereella, koska lukio oli käytävä.
“Aina mulla oli kuitenkin takaraivossa se, että haluan lähteä.”
Mies ei koe olevansa mistään kotoisin. Seitsemänhenkinen perhe, jonka lapsista Kenttämies on vanhin, muutti isän Nokia-työn perässä. Kenttämies on kiitollinen kansainvälisistä kokemuksista ja niiden avulla oppimistaan asioista, rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta, eikä harmittele juurettomuuttaan.
“Koti on mulle jotain muuta kun fyysinen lokaatio. Se on juhannus ystävien kanssa, joulu perheen luona ja kolmevuotiaan kummipojan nauru.”
Kenttämies pehmenee silminnähden kummipojastaan puhuessaan. Hän etsii puhelimestaan kuvan, jossa poika istuu kummisetänsä olkapäillä. Vaikka Helsingissä asuvaa poikaa on ikävä, Kenttämiehen veri vetää ulkomaille, ja hän kannustaa muitakin suomalaisia yrittäjiä kansainvälistymään. Siinä avuksi tulee kotimainen sisu.
“On tärkeää puskea joka päivä eteenpäin, vaikka on vastoinkäymisiä. Suomessa ajatellaan usein, että Jenkeissä kilpailu on liian kovaa, muttei asia ole niin. Kannattaa ajatella enemmänkin niin, että siellä on moninkertaisesti tilaisuuksia.”
Kenttämies uskoo ulkomaiden markkinoiden mahdollisuuksiin. Kilpailu Suomessa on rajua, koska markkinat ovat niin pienet.
Projektista toiseen
Kenttämies on kuvannut kaveriporukassa skeitti- ja lumilautavideoita varhaisteinistä asti. Kuusitoistakesäisenä miehen selän rikkonut lumilautaonnettomuus vauhditti siirtymää kameran edestä sen taakse. Niihin aikoihin Kenttämies ryhtyi jo kuvaamaan lumilauta-aiheisia televisio-ohjelmia, aluksi ROCsport.tv:lle ja sitten Frontside 3 -ohjelmalle.
“Muistan, kun kuvasimme behind the scenes -matskua snoukkaleffasta, jota jenkkityypit tulivat kuvaamaan Suomeen. Ajattelin silloin, että vitsi haluan olla se, joka kuvaa elokuvaa. En se, joka tekee making of -pätkää.”
Kenttämiehen haaveena oli päästä tekemään isoa lumilautaelokuvaa. Oakleylle tehty elokuva Snowboarding: For Me, jossa 12 maailman kovinta lumilautailijaa seikkailee henkeäsalpaavan kauniissa laskumaisemissa ympäri maailmaa, julkaistiin viime vuoden lopulla. Kenttämies nauraa ja tuntuu tajuavansa saavuttaneensa lapsuuden unelmansa vasta nyt, kun sanoo sen ääneen.
“Se oli ehkä se, mistä pikkupoikana haaveilin. Kun sen noin laittaa, niin onhan se ihan siisti juttu.”
Ihan siistejä juttuja ovat myös Kenttämiehen tekemät suomalaiset musiikkivideot. Yksi Kenttämiehen ohjauksista, JVG:n ja Anna Abreun Huominen on huomenna, oli viime vuoden katsotuin musavideo Suomessa. Se on ehdolla vuoden parhaaksi musiikkivideoksi perjantaina Emma-gaalassa.
Kun puhumme ehdokasvideosta, aiheeksi nousee väkisin Anna Abreun peppu.
“Sitä mietittiin tarkkaan. Ei peppua voinut liian pitkäksi aikaa laittaa siihen ruutuun, nopea väläys vaan”, Kenttämies kertoo hymyillen.
Googlaamme Annan pepun, ja Kenttämies nauraa antaumuksella iltapäivälehtien lööpeille.
Cappuccinojen vaahdot ovat jo aikoja sitten kuivahtaneet kuppiemme reunoille. Kenttämies lärpättelee sydämellisesti musavideoista, keikoista ja kummipojastaan. Hän kertoo ohimennen tarinan siitä, kun esitteli Anna Abreun lumilautailija Lauri Heiskarille Sinebrychoffin puistossa. Abreu ja Heiskari menivät naimisiin kesällä 2013. Kenttämies tarinoi staroista kuin naapureistaan, vaikuttamatta lainkaan ylpistyneeltä.
Unelmia, ei toimistohommia
Musiikkivideoura syntyi Kenttämiehelle suunnittelematta. Hän kuvasi räppäri Mikael Gabrielia kiertueella “ihan muuten vaan”, ja materiaalista tehtiin musiikkivideo. Artistin levy-yhtiö Universal ihastui pätkään.
“Olin ihan että oookkeeeeii, osaan näköjään tehdä näitäkin. Hommat tapahtuu, kun rohkeasti tekee. Ei pitäisi koskaan ajatella, ettei osaisi tai olisi tarpeeksi hyvä. Kokeilee vaan.”
Sen jälkeen Kenttämies on tehnyt musiikkivideoita Mikael Gabrielin lisäksi muun muassa Teflon Brothersille, Sini Sabotagelle, JVG:lle ja Spektille. Miehen töihin voi tutustua hänen nettisivullaan.
Mikä sitten on menestyksen takana? Kenttämies pohtii erottuvansa muista siksi, että hänen taustansa on lumilautakuvauksessa.
“Mulla on snoukkaleffoille ominainen räväkkä, nopeatempoinen tyyli, jossa keskitytään kuvakulmiin. Tuon sen mukanani esimerkiksi musavideoihin, joissa meininki on perinteisesti toinen.”
Snoukkaleffoilla nimeä tehnyt Kenttämies houkuteltiin muutama vuosi sitten töihin Oakleylle video-ohjaajaksi. Duuni merkitsi paitsi muuttoa Losiin, myös reissuja muun muassa Japaniin, Balille ja Havaijille surffi-, snoukka-, skeitti- ja BMX -kuvauksiin. Sopimuksen päätyttyä vuoden vaihteessa hän jättäytyi freelanceriksi. Haaveena Kenttämiehellä on tehdä vielä kaikkea lisää.
“Tavoitteenani on tehdä musavideoita isommille jenkkiartisteille. Haluan myös tehdä enemmän mainoksia. Ja olemme suunnittelleet lyhytelokuvia parin jenkkiohjaajan kanssa.”
Kenttämies pyrkii jatkuvasti oppimaan uutta. Lisäksi hän haluaa nostaa tärkeitä asioita esille työllään. Vuoden alussa hän lähti valokuvaaja Jere Hietalan mukaan Namibiaan kuvaamaan sarvikuonojen ja muiden villieläinten salametsästyksestä kertovaa dokumenttielokuvaa. Hän näyttää minulle Facebook-keskustelun, jossa Hietala kertoo olevansa lähdössä ja Kenttämies spontaanisti, hetken mielijohteesta ehdottaa tulevansa mukaan.
“Reissusta tuli mulle loppuelämän side mission. Haluan tehdä projekteja, joilla voi vaikuttaa maapallon asioihin, vaikka ne olisivatkin kaupallisia juttuja.”
Tällainen Kenttämies on. Lämmin, spontaani, helposti lähestyttävä, tuttavallinen. Hän näyttää minulle kuvia ja videoita puhelimestaan kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään. Hän kertoo lakkaamatta hauskoja tarinoita vaarallisista tilanteista ja julkkisten kohtaamisista, mutta ilman ylpeyden tai leveilyn häivääkään.
Hän kehottaa suomalaisia lähtemään ulkomaille tekemään töitä. Mutta ennen kaikkea suomalaisten osaajien tulisi pyrkiä yhteistyöhön, ei kilpailla toisiaan vastaan.
“Neuvon ja autan mielelläni ketä tahansa, joka tulee Losiin tekemään musavideota. Mulle saa soittaa. Tuun vaikka pitelemään heijastinkangasta kuvauksiin”, Kenttämies vitsailee.
Suomalaisen osaamisen viemisessä ulkomaille tarvitaan varmasti rohkeutta, uskallusta ja ennakkoluulottomuutta. Mutta auttaa kyllä, jos on näin mukava kaveri.