Outo homo- ja Pilkkaa jumalaa -esityksistä mainetta niittäneen Juuso Kekkosen uusin esitys on stand-uppia ja teatterikerrontaa yhdistelevä, tabuja sohiva Aristokraatit. Tekoprosessin aikana hän on kertonut avoimesti masennuksestaan.
Juuso, kuinka voit nyt?
"Kiitos kysymästä! Voin paljon paremmin. Masennukseni johtui burnoutista, johon onnistuin ajamaan itseni suunnilleen vuodessa heittäydyttyäni freelanceriksi. Jälkeenpäin katsoen olen yllättynyt, etteivät hälytyskellot alkaneet kilkattaa aiemmin vaan piti saada ihan kunnollinen pohjakosketus ennen kuin tajusin, että päässäni ei nyt ole kaikki kunnossa. Pidin kesällä kolmisen kuukautta ihan kunnollista taukoa ja palasin töihin vasta, kun se tuntui paremmalta kuin kotona istuminen.
En minä väitä vielä täysin kunnossa olevani. Hetkittäin on päiviä tai jopa viikkoja, jolloin en oikeastaan saa mitään aikaiseksi ja kotoa poistuminenkin on työn ja tuskan takana. Mutta teen töitä rennosti omaan tahtiini ja yritän muistaa hengittää jokaisessa välissä. Tässä varmasti menee hukkaan potentiaalia, koska urani on jonkinlaisessa nousujohteessa ja kysyntää olisi, mutta olen mieluummin onnellinen, kuin menestynyt jollain ulkoisella standardilla.
Minun kokemukseni masennuksesta on siis toisin sanoen hetkellinen töyssy, joka syntyi rasituksesta. Sain itseni myös kiinni tästä tilanteesta aikaisessa vaiheessa ja minun oli mahdollista tiputtaa heti kaikki ja vain levätä itseni kuntoon, joten toipuminen on ollut verraten nopeaa, vaikka se prosessi onkin vielä kesken. Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet minun iässäni sairaseläkkeelle burnoutista paukahtaneiden masennusten ja muiden ongelmien takia. Ymmärrän olleeni onnekas.
Toki kaikesta voi teoriassa oppia jotain, mutta on paljon kokemuksia, jotka oikeasti vain satuttavat ja huonontavat elämää, joskus jopa pysyvästi. Mutta itselle tämä oli opettavainen kokemus. Ja ilman tätä notkahdusta en ehkä koskaan olisi kirjoittanut Aristokraatteja."
En osaa olla vihainen Päivi Räsäselle. Ajattelen, että hän on älykäs nainen, joka etsii turvallisuutta rakenteista ja pysyvyydestä. Kristinuskossa oleva äitini sanoi eilen, että Päivi Räsästä suorastaan vainotaan mediassa ja kristittyjen vainot laajemminkin ovat alkamassa. Ehdotus tasa-arvoisesta avioliittolaista on saanut paljon lentäviä kiviä ilmaan. Mikä on sinusta viisautta tässä tilanteessa, jossa osapuolten näkemykset vaikuttavat yhteensovittamattomilta?
"Ensinnäkin täytyy sanoa, että totta kai jotkut kristityt kokevat olonsa vainotuiksi, koska vaikka he kuuluvatkin valtauskontoon, heidän mytologiansa pyörii niin paljon vainottuna olemisen ympärillä, että se meemi elää vaikka se onkin yhä kauempana todellisuudesta. Muutamat kokevat olevansa jatkuvasti vaarassa joutua leijonan kitaan, vaikka tälle pelolle ei ole mitään perusteita. Kukaan ei ole kusemassa heidän Raamattunsa päälle, saati rajoittamassa uskonnonvapautta, vaikka tunnustettaisiinkin, että samat ihmisoikeudet koskevat kaikkia pareja samalla tavoin.
Päivi Räsänen olisi täysin naurettava fanaatikko, ellei hän sattuisi olemaan sisäministeri. Aina lukiessani hänen lausuntojaan kuvittelen hänen jakavan lehtisiä rautatieasemalla ohikulkijoille silmät kiiluen. En väitä, etteikö hän olisi älykäs, mutta on järkyttävää, että tällainen ihminen on saanut Suomessa vuonna 2014 niin merkittävän aseman politiikan kentällä. Toisaalta eroakirkosta.fi on varmasti hänelle kiitollinen lausunnoista, jotka saavat yhä uusia ihmisiä tajuamaan, kuinka vähän valtionkirkko vastaa heidän maailmankuvaansa. Ehkä joku päivä pystytään irrottamaan koko kirkko valtiosta ja Räsänen on kyllä tehnyt osansa tämän mahdollistamiseksi. Eli terkkuja vaan Päiville! Keep on trucking!
En rehellisyyden nimissä oleta, että tämän tasa-arvoisen avioliittolain fanaattisimmat vastustajat tulevat koskaan kohtaamaan esimerkiksi minun mielipiteitäni. Mutta muistetaan tämä: Meni laki perjantaina läpi tai ei, se tulee menemään läpi ennen pitkää, koska Suomen kansa tahtoo sitä. Päättäjät ovat tässä asiassa kansaa konservatiivisempia. Syntymävuotena 1967 tuntuu jostain syystä olevan aika ratkaiseva vedenjakaja, jonka perusteella voidaan ennakoida paljon siitä, mihin suuntaan kukakin äänestää. Tämä kertoo myös siitä, että 20 vuoden päästä, kun tämä laki on jo mennyt läpi, kaikki puolueet tulevat olemaan lain puolella, koska eivät tahdo vaikuttaa siltä, että ovat historian väärällä puolella ja ihmisoikeuksia vastaan."
Ajatellaan, että sinä tekisit monologinäytelmän, jonka päähenkilö on Päivi Räsänen (jota itse näyttelet tietenkin). Millainen loppu siinä olisi?
"Näytelmässä Päivi rakastuisi transnaiseen, jonka kanssa hän seikkailisi ympäri maailmaa ja hänen maailmankuvansa avartuisi. Räsänen opiskelisi muinaisia taistelutaitoja, joita hän käyttäisi taistelussaan ihmisoikeuksien puolesta. Menetettyään uskonsa Jeesus-vauvaan dramaattisessa kaksintaistelussa Timo Soinin kanssa, hän alkaisi tukea muun muassa kantasolututkimusta ja monen käänteet kautta päätyisi kloonaamaan itsestään tuhansia geneettisiä kopioita. Näiden kanssa hän suuntaisi vaimonsa rinnalla kohti Marsia, tarkoituksenaan rakentaa ihmiskunnalle tulevaisuutta avaruudessa.
Olen itse asiassa leikkinyt muutaman tutun kanssa idealla scifi-kuunnelmasarjasta, jossa muun muassa Räsänen on sivuhahmona! Työnimenä liikkuu tällä hetkellä Avaruusasema Mannerheim. Katsotaan, saisiko sen joskus toteutettua!"
Olet nostanut esiin monia tabuja. Viimeisimmässä Aristokraatit -esityksessä sivutaan vaikkapa itsensä kaltaisen kloonin kanssa seksin harrastamista, pedofiliaa ja itsemurhia - vitsin kaapuun puettuna. Arvelisin, että olet kokenut häpeää ja pelkoakin asettuessasi arvostelun ja katseiden alle. Miten uskallat puhua siitä mistä muut vaikenevat? Miten voitat pelkosi?
"Voitan pelkoni tekemällä niistä julkisia. Sen jälkeen niissä ei ole enää mitään hävettävää. Ihmiset pelkäävät omien salaisuuksiensa paljastumista ja rehellisyyttä, mutta omalla kohdallani ne ovat vain ja ainoastaan tehneet elämästäni parempaa. Häpeä ei ole ylpeilyn aihe, vaikka luterilainen kulttuurimme väittääkin niin.
Aristokraatit on minulle selkeästi esityksistäni se, joka on eniten stand up -komediaa. Eli siinä mielessä se on muodoltaan ja pituudeltaan aika helposti lähestyttävä show. Toisaalta se on omituinen esitys, koska siinä on ideakin päästä suusta kaikenlaista sellaista outoa ja groteskia, mitä aivoissa toisinaan kuplii, mutta jonka jättää yleensä sanomatta. Koska ne rajat ovat kauhean kiinnostavia! Milloin jokin asia on väärin ja milloin se on vain jollain tavalla ällöä, ovat esimerkiksi hyvin eri asioita.
Mitä tabuja haluat vielä rikkoa?
En itse miellä, että tähtäisin rikkomaan tabuja. Ja sehän kävisikin nopeasti tylsäksi, jos se olisi minun fokukseni. Minä puhun niistä asioista, jotka ovat minulle itselleni kiinnostavia ja yritän sanoa niistä jotain, mitä ei olla vielä tuhatta kertaa sanottu. Jos onnistun olemaan hauska, sitäkin parempi! Totta kai monet tabuaiheet ovat kutkuttavia, koska ne kertovat yhteiskunnastamme jotain olennaista."
Mistä luovuus tulee?
Minulle se syntyy tarpeesta kommunikoida muun maailman kanssa näistä ajatuksista, joita minun päässäni vilisee. Kausina, jolloin en kirjoita, esiinny tai pelaa roolipelejä, pääni alkaa nopeasti tuntua tukkoiselta ja paine kasvaa tasaisesti, kunnes on vain pakko tehdä jotain. On pakko kurottaa ulos päin, koska muuten olen maailmassa yksin.
Toisaalta luovuus syntyy myös aikataulupaineista. Kun ilmoitan julkisesti ensi-illasta, ei minulla ole vielä silloin yleensä kirjoitettuna mitään lopullista. Vasta tieto siitä, että yleisö on tulossa ja he odottavat minulta jotain, joka ei hukkaa heidän aikaansa ja rahaansa, saa minut kunnolla liikkeelle.
Luova työ saa minut tuntemaan olevani elossa. Olen monella tavalla laiska ihminen, mutta mikään ei tuota minulle niin suurta nautintoa, kuin onnistunut esitys ja toisaalta harvat asiat ovat niin kamalia, kuin yleisö, jonka kanssa ei syntynyt mitään yhteyttä. Sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi. Siksi kaltaiseni laiskurikin pystyy ajamaan itsensä burnouttiin, kun suhtautuu työhönsä näin intohimoisesti.
Luovat hetket ja flow-tila ovat todellisinta vapautta, minkä koen oman pääni sisällä. Silloin eivät mitkään ulkoiset säännöt päde ja on sellainen olo, että kanavoi aivoistaan sellaista osaa, johon muuten ei pääse käsiksi. Se, mitä sieltä tulee ulos, on itsellekin monesti yllätys. Outo homo oli tärkeää kirjoittaa, koska siinä tuli sanottua ääneen sellaisia juttuja, joista puhuminen muuten oli aiemmin todella monimutkaista ja lavalla se muuttui pikkuhiljaa aika runolliseksi ja hauskaksi tarinaksi onnellisuudesta. En tietenkään silloin arvannut, että se muuttaisi elämääni näin kokonaisuudessaan. Nykyään minulle maksetaan siitä, että olen oma itseni ja tiedän olevani etuoikeutettu!
Joulukuussa Kekkonen on nähtävissä vielä Narrin teatterissa seuraavasti:
- tiistaina 16.12. klo 19 Outo homo
- perjantaina 19.12. klo 20 Aristokraatit
- lauantaina 20.12. klo 18 ja klo 20 Aristokraatit
Juttu julkaistu Extempore Kulttuuriblogeissa.