"Suomalaisista on tullut tärkeitä musiikille. Kuka tahansa jolla on edes kursorista kiinnostusta klassiseen musiikkiin tuntee säveltäjänimet (vaikkakin ne ovat usein mahdottomia lausua) Aulis Sallinen, Einojuhani Rautavaara, Joonas Kokkonen, Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen, Kaija Saariaho..."
"…Säveltäjiä inspiroivat suomalaiset laulaja-, instrumentalisti- ja kapellimestarilahjakkuudet."
Whatcroftin listaan kuuluvat Martti Talvela, Karita Mattila, Soile Isokoski, Monica Groop, Jorma Hynninen, Raimo Laukka, Matti Salminen, Jaakko Ryhänen, Olli Mustonen, Pekka Kuusisto, Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen.
"Ja kaikki tämä vain viiden miljoonan kansakunnasta."
Vaikka ilmiö nousi vasta nyt esille, kansainvälisiä näyttöjä suomalaisten klassisen tajusta on saatu aikaisemminkin; Martti Talvelan valloitettua 1970-luvulla New Yorkin Metropolitan Oopperan lavat, perässä ovat seuranneet muun muassa Karita Mattila ja Matti Salminen. Olli Mustonen oli 1980-luvun pianisti-ihme ja aikansa ilmiö. Los Angelesin filharmonikkojen kapellimestaria Esa-Pekka Salosta mainostetaan Los Angelsissa kuin suurta rocktähteä ikään. Tovi sitten häkellyimme nuoresta kapellimestarista Mikko Franckista, joka oli Jorma Panulan kouluttaman kuuluisan kapellimestarikoulun uusin kasvatti. Ruotsissa povattiin häntä jo kolme vuotta sitten Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ylikapellimestariksi. Eikä sovi unohtaa Pekka Kuusistoa, joka ei ehkä mediamillimetreillä ole Suomen ykkösviulisti, mutta lahjakkuudessa hän varmasti on maailman huippuja.
Ja lisää mannaa on tulossa. Näyttöjä suomalaisesta tulevaisuuden klassisesta musiikista saatiin lisää Kuopion kansainvälisessä viulukilpailussa, jossa voittajiksi päätyivät säveltäjämestari Einar Englundin lapsenlapsi Meri Englund ja 19-vuotias Pietari Inkinen. Kilpailun taso oli niin korkeatasoinen, että ykkössija jaettiin. Eikä siinä koko viulutaiteen uusi talentti. Paavali Jumppanen menestyi vastikään New Yorkissa Young Concert Artists -kilpailussa, viime vuonna samassa kilpailussa menestyi 23-vuotias Elina Vähälä.
Meidän huippumme ovat viiden tähden klassikoita kaikki, totesi New York Times.
Mutta miten tässä näin hyvin kävi?
KUN NOKIA alkoi menestyä kymmenisen vuotta sitten, oli ensialkuun vaikea käsittää miten Suomi voi rakentaa suuren yrityksen. 1950-luvulla päätettiin sijoittaa koulutusmäärärahoja enemmän ja enemmän teknologiaan; onni suosi Nokiaa 90-luvulla.
Klassisen musiikin kohdalla vastaava kuvio alkoi paljon aiemmin.
1800-luvun lopulla kansallisromanttiset taiteilijamme niittivät mainetta yksittäisinä esimerkkeinä pohjoismaalaisissa taideyhteisöissä Euroopan metropoleissa ja Amerikassakin. Ennen toista maailmansotaa Sibeliuksesta oli tullut jo sen tason sankari että Helsingin Musiikki-Instituutti nimettiin hänen vielä eläessään Sibelius Akatemiaksi.
Siinä missä koulutuspolitiikan kirkas tähti, teknologiamenestys on tullut ehkä jäädäkseen Nokian myötä, alkoi suomalaisen klassisen musiikin menestys samalla tavalla: hyvin rahoitetulla koulutusjärjestelmällä.
Timesin artikkelissa ihmetellään sellaisia meille itsestään selviä järjestelmiä kuin taiteilija-apurahoja. Professori Einojuhani Rautavaara, suomalaissäveltäjistä tämän hetken arvostetuin, on Timesin mukaan harvinaisen onnellisessa asemassa kun on jo vuodesta 1971 saanut säveltää työkseen mitä haluaa. Times ihmettelee myös kuinka suomalaissäveltäjät tyynesti ilmoittavat säveltävänsä työkseen sinfonioita sille ja sille orkesterille. Muualla maailmassa, varsinkin Yhdysvalloissa tällainen olisi täysin käsittämätön järjestelmä.
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Pekka Hako vahvistaa tämän.
"Musiikkiopistoissa on 50 000 oppilasta. Kun joka sadas lapsi on musiikkiopistossa, Suomeen kasvaa paitsi soittajia ja säveltäjiä myös osaava konserttimusiikin yleisö. Toivon että tämä yleisö kuuntelisi molempia, kevyttä ja vakavaa musiikkia. Verdin oopperathan ovat parhaimmillaan humppaa."
New York Times toteaa, että suomalaiset ovat merkittävä tekijä klassisessa musiikissa maailmalla. Yhdysvalloissa tunnetuin klassinen tekijämme on tietysti suomalaisen kapellimestarimafian kirkkain tähti Esa-Pekka Salonen, joka on paitsi menestynyt tahtipuikon heiluttajana ja säveltäjänä, ottanut paljon osaa Los Angelesin alueen kulttuurikeskusteluun. Hän on klassinen poptähti, joka ajaa musiikkitaloa paitsi Suomessa myös Los Angelesissa. Siellä muuten rahoittaja ei ole valtio tai kaupunki vaan pääosin Disney-yhtiöt.
Salosen kohdalla tyypillisen suomalaista on se, että hän on yksi monesta kaveruksesta, jotka ovat menestyneet maailmalla. Magnus Lindberg ja Kaija Saariahto olivat opiskelijatovereita, Einojuhani Rautavaara oli säveltämisen opettaja. Ketju jatkuu hauskasti kun huomataan että Rautavaaran uralla merkittävä rooli oli itsellään Sibeliuksella.
"70-luvun säveltäjäpolvi loi pohjan sille, että suomalainen klassinen musiikki 90-luvulla integroitui osaksi kansainvälistä musiikkiteollisuutta. Tämä on tuonut uudenlaista kulttuuria, jonka avulla on pystytty rakentamaan luontevia yhteyksiä muualle myös uusien polvien kohdalla", vahvistaa Hako.
Klassisen reunoilta ropisee taitoja ja menestystä popinkin puolelle. Toistaiseksi eniten myynyt suomalainen poplevy on Apocalyptican, Sibelius-Akatemian ja klassisten musiikkikoulujen kasvattien tekemä. Moni poptekijä lienee oppinut taitonsa musiikkiopistossa.
VERRATTUNA FORMULOIHIN tai lätkämenestykseen suomalaisella klassisella musiikilla menee siis ihan kivasti. On niin paljon tähtiä, että rintama pysyy ja vahvistuu. Mutta kilpailu huipulla on kovaa. Jaakko Kuusisto, joka on veljeksistä se, joka paitsi soittaa viulua myös säveltää, totesi joskus, että hänelle on vaikeaa päästä urallaan eteenpäin muuten kuin kilpailujen kautta.
"Kilpailuissakin on niin paljon voittajia, ettei kaikille riitä töitä."
Kuusiston veljekset ovat tämän hetken kuumimpia nimiä suomalaisessa klassisessa musiikissa, mutta kuka perii heidän manttelinsa, jos näin nuorilta miehiltä sellaista vielä riisutaankaan vähään aikaan?
Toiminnanjohtaja Pekka Hako ei halua ajatella klassisen musiikin kenttää tähtien kasvualustana.
"Nuorista - jos nuori on alle 30-vuotias - nostaisin esimerkiksi Tuomas Kantelisen, joka on tehnyt paljon nimenomaan elokuvamusiikkia. Hänellä on kansainvälistä kommunikointikykyä, ja hän on käyttänytkin sitä paljon." "Uljas Pulkkisilla on paljon kilpailumenestyksiä, esimerkiksi kuningatar Elisabeth -kilpailussa Belgiassa. Hän edustaa ´normaalia´ nuorta suomalaista säveltäjää, toisin kuin Kantelinen, joka tekee käyttömusiikkia."
Maaliskuussa alkavan Musica Nova -nykymusiikkitapahtuman tärkeimpiä nuoria kykyjä on Juha T. Koskinen. Hakon mukaan tällä pitkäaikaisella nykymusiikin säveltäjälupauksella "alkaa olla näytön paikka". Musica Novassa esitetään Koskisen uusi työ Eukko - pidättekö vainajista, joka perustuu Daniel Harmsin näytelmään.
NUORISTA NAISISTA Hako nostaa esille laulaja Lotta Wennakosken, joka on "löytämässä omaa ääntään".
"Heidän lisäkseen voisin luetella kymmenen muuta säveltäjänimeä."
Soittajia Hako välttelee luettelemasta, ehkä viisaasti sillä heitä on vielä paljon enemmän kuin säveltäjiä.
Pohjaa suomalaiselle menestykselle on siis pitkälle tulevaisuuteen. Hakon mukaan suomalaisten maine on maailmalla hyvä.
"Kaikki jotka tapaan täällä (MIDEM-messuilla) ovat ihastuksissaan suomalaiseen musiikkiin. Päivittäin joku sanoo sen. Suomalainen musiikki tunnetaan ja tiedetään laadukkaaksi."
Hako näkee hyvässä järjestelmässä myös vaaratekijöitä.
"Musiikin asema on niin vahva suomalaisessa yhteiskunnassa että nuoret säveltäjät saattavat harhautua siihen, että asiat ovat maailmallakin näin helppoja."
"Jos haluaa menestystä, on mentävä osaksi koneistoa ja hyväksyttävä myös kielteiset asiat, haastattelut ym. Niissä ei ole kysymys itsensä myymisestä, vaan ammattitaidosta."
KLASSINEN MUSIIKKI ei ole kuitenkaan vain pelkkä suomalaisen imagon kohottaja, vaan myös bisnes - ja myös Suomessa. Suomalaisista klassisen musiikin levy-yhtiöistä Ondine on saavuttanut nimeä ja jopa myyntimenestystä maailmalla. Karita Mattilan, Ondine-tallin menestyneimmän suomalaisartistin viimeisintä levyä on myyty Suomessa platinan verran (yli 40 000 kpl). Ondinen tuottaja Seppo Siirala sanoo että pop-myyntilukuja varten tarvittaisiin kolme tenoria.
"Parhaiten on (Ondinen artisteista) ulkomailla myynyt Einojuhani Rautavaaran Angel of Light, jota meni yli 20000 kappaletta. Rautavaaran iso kampanja USA:ssa piti sisällään paikallisen pr-agentin ja massivisen kampanjan, johon kuului lehtimainontaa, toimittajakontaktien luomista, postikortteja..."
ONDINE ON OTTANUT yhdeksi strategiaksi tehdä paitsi suomalaista myös muunmaalaista "uutta, mielenkiintoista, myös vähemmän tunnettua musiikkia".
"Karita Mattilan repertuaari on populaari, mutta toinen esimerkki on juuri Rautavaara, jossa olemme vain luottaneet siihen että se puree."
Ja onhan se purrut ainakin jonkun verran. Angel of Lightille tuli pari vuotta sitten merkittäviä palkintoja ja Grammy-ehdokkuus.
Ondinen seuraava suuri projekti on Vladimir Ashkenazyn johtama, Helsingin kaupunginorkesterin soittama Sibelius-sarja. Millä tällainen levytys sitten rahoitetaan, kun soittajia on sinfoniaorkesterin verran ja kuuluisa kapellimestarikaan ei varmaan tule huvikseen heilumaan?
"Monet suomalaiset orkesterit levyttävät pistesysteemillä. Heidän sopimukseensa kuuluu tietty määrä levytyksiä, jolloin levy-yhtiö maksaa heille vain rojalteja levynmyynnistä, toisin kuin esimerkiksi USA:ssa, jossa jokaiselle soittajalle pitää maksaa levytyksestä erikseen."
Siirala toteaa ettei nykymusiikin hyvästä tasosta huolimatta Sibeliusta voi vieläkään sivuuttaa suomalaisessa klassisessa levybisneksessä.
"Sitähän me osataan tehdä."
Mikä sitten on klassisen musiikin tulevaisuus? Musiikkiopistojen tai Sibelius-Akatemian opiskelijamäärää kun katsoo niin tähtiä pitäisi riittää, mutta paraikaa opiskelua ravistellaan tutkinnonuudistukseen tähtäävällä selvitystyöllä.
"Ylioppilaskunnan kannanoton mukaan kaikenlainen kehittäminen ja asioiden uudelleenarviointi on hyväksi, mutta me vaadimme että opiskelun laaja-alaisuus säilyy", sanoo Akatemian oppilaskunnan puheenjohtaja Anna Hiipakka.
Hiipakka perää Akatemian jomuka hdolta laskelmia siitä, miten tutkinnon puristaminen väkisin viiteen vuoteen tulisi halvemmaksi.
"Laskelmia ei ole tullut Akatemian johdolta vaikka on luvattu. Pitkään jatkunut opiskelu ei välttämättä nosta kustannuksia: työn tekeminen on hyvä tapa oppia: opiskelijat tekevät töitä kokoa ajan keikoilla."
OMAN VAIKEUTENSA aiheuttaa se, että tällä hetkellä merkittävä osa Akatemian opiskelusta tapahtuu Pitäjänmäen väliaikaisiksi tarkoitetuissa tiloissa jo ties monettako vuotta. VR:n makasiinien paikalle suunniteltu musiikkitalo olisi kaivattu lisä opiskelijoillekin, siksi on vaikea uskoa että moni akatemialainen haluaisi että hänen opinahjonsa olisi jossain Pitäjänmäellä, jos kaupunginisät ja valtiokin tukevat hanketta tuoda se Kiasman taakse ja Finlandia-talon naapuriin.
Akatemian ylioppilaskunnalla ei ole kantaa musiikkitalon sijoittamisesta.
"Opiskelijoille on tärkeätä että talo tehdään, ei se mihin se tulee".
Klassisen tähtihetkiä
1892 Sibelius säveltää Kullervo-sinfonian ja lunastaa kansallissäveltäjän paikan.
1898 Ernst Mielckin sävellyskonsertti Berliinin filharmonikkojen kanssa.
1922 Aarne Merikanto säveltää Juha-oopperan, jota pidetään yhä parhaana suomalaisen oopperana.
1927-29 Georg Schneevoigt johtaa Los Angelesin filharmonikkoja.
1934-1944 Sopraano Aulikki Rautavaara tekee kansainvälisiä levytyksiä.
1930-luvulla Englannissa levytetään Sibeliuksen sinfoniat.
1943 Uuno Klami viimeistelee Kalevala-sarjansa, suomalaisen musiikin keskeisen teoksen.
1948 Säveltäjä Einar Englund II sinfonia, sodanjälkeisen ajan mestariteos, syntyy.
1960-luku Musiikkiteatteripelleilyt lastenkamarikonsertit tuovat musiikkimodernismia Suomeen.
1973 Jorma Panula Sibelius-Akatemian orkesterijohdon professoriksi.
1974 Martti Talvela korkkaa ensimmäisenä suomalaisena Metropolitanin lavan.
1975 Joonas Kokkonen säveltää Viimeiset kiusaukset -oopperan, joka aloittaa suomalaisen oopperabuumin.
1983 Karita Mattila voittaa Cardiffin laulukilpailun.
1994 Ralf Gothoni voittaa arvostetun Gilmore-pianokilpailun.
2000 Kaija Saariahon ensimmäinen ooppera esitetään Salzburgin musiikkijuhlilla.