Schizophonic

Lahjakkuutta on montaa sorttia.

Ennen vanhaan ajatus lahjakkuuden ja tähteyden välisestä suhteesta oli melko suora. Ensin joku oli lahjakas, sitten hän teki paljon töitä ja lopulta pääsi huipulle. Hänestä tuli tähti.

Jo kauan sitten lahjakkuuden havaitsemisen ja tähteyden välimatka lyheni merkittävästi, kun väliin astui tehokas markkinointimekanismi. Sen jälkeen ei kauaa olla ihmetelty, vaan pistetty pojat ja tytöt suoraan hommiin ja tulosta on tullut. Vaikka populaarikulttuuri teollisuutena on kasvanut räjähdysmäisesti viimekin vuosina, niin itseasiassa markkinavoimat ovat arponeet tähtiä puolestamme jo pitkään.

Ainakin siitä lähtien kun Hollywood ei enää ollut pelkkä Los Angelesin perukoilla sijaitseva jättömaa. Tähteyden teollistumisen ansiosta lahjakkuuden tunnistaminen tähdissä alkaa olla yhä vaikeampaa. Itse asiassa faktisen musiikillisen lahjakkuuden merkitys pop-uralla on useasti vähän niin ja näin. Kuuluisin esimerkki tästä lienee 80-luvun pahamaineinen Milli Vanilli duo, joka voitti Grammynkin vain myöhemmin paljastuakseen siitä, ettei edes ollut laulanut omilla levyillään. Tämä sentään lopetti kaksikon uran.

Lopettaisiko enää, on sitten toinen juttu. 90-luvun yksi tuotteistetuimmista artisteista on varmasti ollut Spice Girls. On varmaan turhaa ryhtyä kinastelemaan 9-vuotiaiden tyttöjen kanssa siitä, kuinka paljon Beatlesien menestykseen vaikutti se, että he olivat söpöjä ja hauskoja poikia kautta kuinka paljon vaikutti heidän sävellys- ja soittotaitonsa. Mutta selvää on, että Spice Girlsien tapauksessa ei ainakaan kyseisten viiden tytön musiikillisesta lahjakkuudesta ole kysymys.

Geri Halliwell eli tuotemerkiltään Ginger Spice oli alusta lähtien bändin suurin tähti. Joku popin ja Freudin välistä yhteyttä tutkinut voisi selittää sen pelkällä maitorauhasten koolla, mutta se tuskin on koko totuus, kun bändin pääasiallisella yleisöllä ne ovat vasta kasvamassa lähivuosina. Gerissä vetosi ehkäpä rämäpäisyys, aggressiivisuus ja se, että hänen imagoonsa parhaiten tiivistyi yhtyeen kehittelemä kahden sanan pituinen ”filosofia” eli se girl power. En tiedä.

Sen sijaan tiedän, että Geri ei valkoiseen t-paitaan ja farkkuihin pukeutuneena kääntäisi yhtään päätä, jos hän lähtisi Helsingin Espalle shoppailemaan. Entiseltä c-luokan kolmossivun tytöltä tytöltä on kuitenkin melkoinen meriitti se, että omista lähtökohdistaan ponnistaneena hän on nykyään yksi maailman tunnetuimmista naisista. Jolla on parhaana kaverina George Michael ja yhdeksännumeroinen omaisuus.

Ei ole silti vaikea selittää minkä takia Geri Halliwellin soololevyn ilmestyminen on niin valtava tapaus, että siitä pitää kirjoittaa järjetön määrä juttuja, tämä mukaan lukien. Ja miksi niin musiikillisesti köyhää albumia kannattaa markkinoida miljoonilla. Siksi, että Gerillä on yksi merkittävä lahjakkuus: hän on tähti.

Tällä lahjakkuudella ei ole mitään tekemistä taiteellisellisen lahjakkuuden kanssa, hyvin vähän ulkoisen olemuksen, korkeintaan se on sosiaalista älykkyyttä ja tilanneälyä vaativa laji. Geri myös osoittaa, että kaikkein tärkein ominaisuus tähdeksi tulemiseen on loppujen lopuksi oma pohjaton kunnianhimo. Muut hommat voi delegoida muille, antaa meikkitaiteilijoiden ja puvustajien murheeksi tai tarpeen mukaan opetella matkan varrella.

Ehkäpä Gerin kunnianhimo on osittain jo tyydytetty, sillä ”Schizophonic” on konseptina jokseenkin väsynyt. Periaatteessa albumin olisi ilmeisesti tarkoitus esitellä tämän kiehtovan persoonallisuuden eri puolia erilaisissa musiikillisissa ilmiasuissa, mutta se onnistuu kuulostamaan vain varman päälle tehdyltä jokaiselle-jotain-keitokselta. Ja tuskinpa uudistuneen ”aikuinen nainen”-imagonsa kanssa hän myöskään pystyy puhuttelemaan vanhoja fanejaan, saati sitten kasvamaan heidän kanssaan aikuisiksi.

Eikä se ole tarpeellistakaan. Siitä lähtien, kun Andy Warhol lanseerasi kuuluisan käsitteen ”15 minuutin kuuluisuudesta”, niin tähän ajatukseen on suhtauduttu osoituksena show-bisneksen raadollisuudesta. Eihän se niin välttämättä ole, vaan tärkeintä on käyttää ne 15 minuuttia tehokkaasti ja hyvin. Siinä ehtii jo paljon.

Geri Halliwellin kohdalla ne ovat jo kuluneet.