Televisiosarja välittää kuolevan viimeiset terveiset

"Jouduimme keskeyttämään kuvaukset useamman kerran tekoprosessin aikana joko omaisten toivomuksesta, tai koska henkilö meni niin huonoon kuntoon, että kuvaukset oli lopetettava. Tuloksena oli loppujen lopuksi viisi hyvin erilaista jaksoa", kertoo Viimeiset sanani -sarjan ohjaaja Sari Isotalo.

Viisi vuotta, viisi jaksoa, viisi kuolemansairasta päähenkilöä. Ylen kohutun dokumenttisarjan ensimmäinen jakso nähdään televisiossa keskiviikkona 24. huhtikuuta.

Hollantilaiseen formaattiin perustuvaa sarjaa on tehty jo vuodesta 2008, jolloin se herätti heti alkuun runsaasti kritiikkiä mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Myös kirkko tuomitsi Ylen "kohusarjan" eettisesti arveluttavaksi. Saako kuolemasta tehdä televisioviihdettä?

"Päätimme, että nyt on oikea aika lanseerata sarja. Jaksojen kerrontatapa on pelkistetty, sillä aihe on jo tarpeeksi vahva ilman tahallisia "nessuhetkiä". Kukaan päähenkilöistä ei osallistunut sarjan tekoon saadakseen sääliä", ohjaaja painottaa.

Isotalon mukaan kaikki sarjaan pyrkineet ottivat oma-aloitteisesti yhteyttä tuotantoyhtiöön. Hän kertoo haastatelleensa kymmeniä ehdokkaita sarjaa varten. Mukaan mahtui myös ikäviä tapauksia.

"Eräs tytär ilmoitti kuolevan äitinsä mukaan sarjaan koska luuli, että osallistumisesta saa rahaa."

Sarjan aloitusjaksossa kamera taltioi helsinkiläisen Marian arkea. Luuydinsyöpää sairastava nainen on päättänyt testamentata ruumiinsa tieteelle ja suree syöpähoitojen aiheuttamia muutoksia kehossaan. Maria toivoo, että videotestamentista jäisi kaunis muisto sukulaisille.

"Lähdin mukaan sarjaan viestittääkseni ihmisille, että kuolema on normaali asia", hän toteaa kameralle.

Maria nukkui pois syyskuussa 2010.

Tuotantoyhtiö on uutisoinut, että yksi ohjelman päähenkilöistä, syöpää sairastava nelikymppinen nainen, on yhä elossa maaliskuussa 2013. Naisen elinennuste oli sarjan kuvausten alkaessa kaikista osallistujista huonoin, mutta hän sinnittelee yhä.

"Hän voi olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka onkin erittäin sairas. Päätimme kuvata hänen jaksonsa loppuun koska ajattelimme, että katsojille on lohdullista, että yksi jakso päättyy eri tavalla", Isokorpi kertoo.

"Idea ei missään vaiheessa ollut tehdä tositv-viihdettä, jossa näytetään sairaiden rappeutumista, vaan puhua avoimesti ympäristön suhtautumisesta kuolemaan", ohjaaja jatkaa.

Samaa mieltä on Riikka Suomi, jonka äiti Sirkka nähdään sarjan neljännessä osassa. Hän ei koe jakavansa äitinsä kuolemaa televisioyleisön kanssa, vaan kunnioittavansa tämän viimeistä toivetta.

"Kuolemassa on paljon asioita, joista pitäisi voida keskustella avoimesti. Äiti oli vanha ja sairas, mutta täysin kykenevä päättämään itse osallistumisestaan sarjan tekoon. Hänen lähtökohtansa oli antaa kiitosta saattohoitokodille, jossa häntä hoidettiin hyvin loppuun asti. Itse äiti päätti saattohoitokotiinkin menemisestä", tytär muistelee.

Isokorpi on tyytyväinen ohjaustyöhönsä. Seuraavaksi on katsojien reaktion vuoro.

"Vihaan kliseitä, mutta tälläistä pääsee tekemään vain kerran elämässä. Se jättää jäljet loppuelämäksi."