Tono Slono hankki perheen ja kiinnostavan duunin ja voi nyt räpätä ilman paineita

Räppääminen on Tono Slonona tunnetulle Tony Shengille rakas harrastus, jolla ei onneksi tarvitse elättää itseään. Jo viime vuosituhannen puolella Ruudolfin, Karri Koiran ja DJ Henry Leen kanssa Vähäiset äänet -kokoonpanon muodostanut artisti on suomalaisessa räppigenressä pitkän linjan tekijä, jonka skene tuntee, mutta jolle ei riitä musasta taloudellista siivua itsensä elättämiseen. Siksi Tonon on parempi keskittyä ammattilaisuraan kuvaajana ja leikkaajana.

Neljännen soololevynsä viime vuonna julkaissut artisti on Vähäisten äänten jälkeen vaikuttanut osana SMC Lähiörotat -kokoonpanoa sekä lukuisissa muissa satunnaisissa projekteissa. Sheng aka Thono Slowknow, Tono Slono, Tonto Slonko, Tonto Slongon, Touko Smouka, Tantr Slangrr, Tontr Slonkr, Tonton Slonko, Thonoslono ja Tonto Sloossi on kuulunut kokoonanoihin Rivot rakit, Vihreys, Project Loota Kii, Fosforin kivennäiset ja The Mental Physics. Tämän päälle lyödään vielä soolojulkaisut ja vierailut muun muassa Jodarokin, Giant Räbätin, KC/MD Mafian ja Kemmurun biiseillä.

Uusinta soololevyään hän on työstänyt päiväduuniensa ohella vuosia. Edellinen, 2009 julkaistu levy oli jonkinlainen make or break -piste kokopäiväisen artistiuran suhteen.

“Sooloura on enemmänkin henkinen juttu kuin taloudellinen. Edellisen levyn aikaan yritin tehdä tosissaan ja aloin keikkailla soolokeikkoja, mutta se ei lähtenyt. Mä en odota mitään uutta tän levyn tiimoilta. Räppääminen on vaan vitun siistiä. Avaa suun, panee silmät kiinni ja lähtee matkalle”, Tono Slono sanoo.

“Edellisen levyn julkaisun aikaan leikkasin Putousta Maikkarille. Ammattiura leikkaajana ja kuvaajana oli lähtenyt tosi hyvin käyntiin ja sain koko ajan isompia keikkoja, joten ei se soolouran tyssääminen vaivannut yhtään. Mä olin enemmänkin iloinen, että mun oikea ura lähti käyntiin.”

Muusikon uraa voi verrata monessa tapauksessa urheilijan uraan. Huipulle pääseminen vaatii täydellistä sitoutumista, eikä silti voi koskaan olla varma toimiiko homma. Harvoille ja valituille on tarjolla paikkoja korkeimmilta palleilta ja parhailta palkoilta, mutta ura on usein lyhyt ja sen ajalle jää iso lovi cv:hen “oikean” työelämän suhteen.

Tono Slono kuitenkin osoittaa, että laadukasta musiikkia voi tehdä omilla ehdoilla, harrastuksena, rakkaudesta lajiin ja sitä tahtia, mikä tuntuu itselle hyvältä ja sopii muun elämän rytmiin. Julkaisujen ohella syntyy mittava työura kiinnostavissa hommissa kameran ja leikkauspöydän takana. Räpin parissa hankittua osaamista on päässyt käyttämään hyödyksi ammattiuralla, esimerkiksi Putouksen 2. tuotantokauden lanseerauskampanjan räppibiisin tekemisessä ja näyttelijöiden räppäämään opettamisessa sekä duunin ja räppielämän välimaastoon osuvissa musavideoprojekteissa.

Musaa ehtii duunin ja perhe-elämän ohessa. Koska on pakko.

“Se on omasta innosta kiinni. En oo koskaan kokenut, että mulla ois jossain joukko faneja, jotka vaatii multa uutta musaa. En ainakaan oo nähnyt niitä missään. Se on enemmän sisäinen ääni, että musaa on pakko tehdä. Ei siihen oo muuta vastausta.”

SMC löi luurin levy-yhtiön korvaan

SMC Lähiörotat on suomalaisessa mittakaavassa iso ilmiö. Katu-uskottavien setien kollektiivi näyttävine musiikkivideoineen räppäämässä jenkkiläisiin klassikkobiitteihin oli kuin räätälöity internet-aikaan. Homma lähti täysin puskista, mutta se lähti kovaa.

“SMC tuli mun edellisen levyn julkaisemisen jälkeen. Kukaan ei osannut odottaa, miten huikeasti se lähtee. Kun eka biisi lähti, levy-yhtiöt ja mainostoimistot otti yhteyttä ja kaikki halus hyötyä siitä meiningistä. Sit kun tuli eka keikkatarjous, meillä oli vaan yks biisi ja ajateltiin, että pitää tehdä toinen.”

Ensimmäinen biisi, Pohjois-Helsingille kumartava Northside nagetti oli alun perin Skatemaniacs-skedeleffaa varten tehty pätkä, joka lisättiin Youtubeen omana videonaan 2009. Siinä biittinä toimi kaikille räppipäille tuttu Mobb Deepin Shook Ones Pt. 2 ja video keräsi nopeaan tahtiin satojatuhansia kuunteluita. Tonon lisäksi Avionin Prinssin, Erä-Koiran ja Junon muodostuma yhtye päätyi tekemään toisen biisinsä Lähiörotat skujaa Snoop Doggin Gin & Juicen taustaan. Pablo Filmsin tuottama musiikkivideo sai kahdessa viikossa miljoona katselua täyteen.

“Monet varmaan mietti SMC:n kohdalla, että nuo jätkät on ihan tyhmiä, kun ne ei hyödynnä tilannetta ja tartu mahdollisuuteen. Ei me oltu etsimässä mitään saumaa, sitä oli vaan siisti tehdä”, Tono sanoo.

“Meille tuli tarjous yhdestä isosta levy-yhtiöstä. Ne soitti Avionin Prinssille ja se sanoi muistaakseni suoraan, että te voitte painua vittuun ja pani punaista luuria korvaan. En usko, että se ois johtanut yhtään mihinkään. Ne ois pannut biisin ulos ja alkanut kuumottamaan, että nyt nopee lisää. Se ois vaan tuhonnut bändin.”

SMC jatkoi omillaan ja on alun jälkeen saanut aikaan kahden albumin ja lukuisien tyylikkäiden musiikkivideoiden verran erinomaista suomalaista räppiä.

Sheng sanoo, ettei tunne tarkasti isojen levy-yhtiöiden toimintatapoja, koska ei ole käynyt niissä koskaan juttelemassa.

“Kaikki ainakin ottaa siinä, onks se nyt Universalin logon edessä sen kuvan, että nyt mä oon täällä. En mä tiedä, mitä ne odottaa…”

“Kyllä mä oon enemmän realisti kuin pessimisti. En ajattele, että isot levy-yhtiöt tai sopimukset on pahasta tai että ne tekee vaan sulle väärin ja yrittää vaan kusettaa sua”, Tono sanoo ja kehottaa artisteja ennemminkin pohtimaan, mitä he oikein kuvittelevat levy-yhtiödiilistä saavansa.

Pitkän uran hyödyt

Suurin osa hommista hoituu Shengiltä ilman levy-yhtiön avustustakin. Biitit hän saa tuttaviltaan, kuten entiseltä bändikaverilta Ruudolfilta. Biisien miksaus ja masterointi on tehty muiden toimesta.

“Oon vääntänyt kannet itse ja säätänyt kaiken muun. Mä soitan itse jokaiseen kauppaan ja postitan levyt, oon ollut painoihin yhteydessä ja säätänyt kaikki diilit.”

Pitkästä räppiurasta on tässä hyötyä.

“Jos sitä ei olisi, niin ei välttämättä sais yhtään mitään mihinkään. Jos lähetän Yle X:lle sähköpostia, ne vastaa ja reagoi siihen. Tai kun meen Bassoradiolle kysymään, pääsenkö haastatteluun, niin ne ottaa mut, koska ne tietää kuka mä oon, mistä mä tuun ja kuinka pitkään on tullut tehtyä.”

Keikkamyynti Tonolta hoituu SMC-bändikaverin Jussi Laineen oman All Day Agencyn kautta. Kun keikkaa on tarjolla, joutuu kahden lapsen isä sovittamaan ne muuhun aikatauluunsa. Tämä ei aiheuta ongelmia.

“Me heitettiin meidän eka Vähäiset äänet -keikka, kun olin 17 ja vaimo oli silloin katsomassa ja me oltiin jo yhdessä. Me ollaan oltu 18 vuotta yhdessä, joten mikään ei tuu enää yllätyksenä. Ei tarvii pitää palaveria, että voinko mennä keikalle. Se on enemmänkin ollut nykyään niin, että vaimo odottaa, että menisin keikalle, niin se voi kattoo tv:stä mitä sitä huvittaa.”

Isyyden ja räppäämisen yhdistäminen on onnistunut Shengiltä hyvin. Uudesta materiaalista on jäänyt kirosanat pois, samoin kuin tiettyjen laittomuuksien hehkuttaminen.

“Tiedät varmaan, mistä puhun. Ne on jäänyt pois räpistä, mutta myös elämästä.”

Rakkaus lajiin näkyy myös jälkikasvussa.

“Tarhasta on tullut semmoista viestiä, että aina kun me eteisessä puetaan, niin sun poika räppää sun biisejä muille ajankuluksi. Siellä oli tarhasetäkin tsekannut mun biisit Youtubesta.”

Pyöreämmillä aihepiireillä saattaisi saada palan kakusta

Tono ei haikaile menestyksen perään, vaikka myöntää joskus pohtineensa, riittäisikö kasvavasta räppikakusta hänellekin isompi pala.

“Oon mä joskus miettinyt, kun mun vanhat aisaparit Ruudolf ja Karri Koira on päässyt julkisuuteen paistattelemaan ja saanut tosi hyviä biisejä tehtyä, että jos mä tekisin yhtä vakavissani musaa, niin mihin se riittäis?”

“Mitä olen vierestä katsonut noita, jotka tekee ammatikseen, niin kyllä siellä selkeästi on painetta, ehkä jopa ahdistusta. Se on yks syy, miks en oo halunnut lyödä kaikkea tiskiin. Suomi on pieni maa ja suomea puhuvia vähän. Vaikka tekijöitä alkaa olemaan paljon, markkinat on pienet.”

Tono pohtii, kuinka hänen pitäisi isommat yleisöt tavoittaakseen ja rahaa räpillä tienatakseen pyöristää aihepiirejä ja löytää oikeat tuottajat tekemään biittejä.

“Toisaalta nyt etsitään koko ajan jotain uutta, millä ois pieni tähdenlento ja yritetään repiä siitä kaikki irti. Puhutaan esimerkiksi näistä tubettajista, joille lyödään yhtäkkiä mikki kouraan ja sanotaan, että tehkää biisi. Tubettaja tekee biisin ja muut tubettajat jakaa ja mainostaa sitä. En tiedä, mihin se kantaa, mutta kyllä levy-yhtiöt ottavat niistä varmasti kaiken irti.”

Siihen tuskin on tarvetta. Kunhan räppää. Kuvitteelliselle huipulle pyrkiminen vaatisi itsensä puskemista somessa ja kompromisseja musiikissa. Se ei tule luontaisesti levynkansitekstejä tutkimalla kasvaneelle vanhan koulun räppärille.

“Sitä on kuitenkin ikäluokkaa, joka aiemmin näki artistin vain lehden sivuilla tai levynkansissa. Levynkansista tutki aina tarkkaan ketä tyypit kiittää.“

“Oon ajatellut, että jos artisti on niin sanotusti 2.0 eli vastaa Facebookissa esitettyihin kysymyksiin omalla nimellään ja yrittää olla tosi interaktiivinen, se on huonoks sille. Mä näin sen niin päin, että ennemmin pitäis olla niin kuin Björk tai muut sellaiset artistit, jotka pysyvät mystisinä hahmoina.”

Omakustanneartistina on kuitenkin pakko puskea, jotta saa äänensä kuuluviin. Turhan ug-päissään sisäänpäinkääntyminen ei johda mihinkään.

“Jos on levy-yhtiössä, siellä on ihmiset, jotka puskee sun puolesta. Nyt, kun julkaiset itse, se kaikki työ on sulla, ellet palkkaa jotain ulkopuolista pr-toimistoa. Mut on mulla tullut tän tekemiseen uus näkökulma. Teen kuitenkin omaa musiikkia, omilla ehdoilla ja omilla aiheilla ja haluan tehdä sitä. Se, et kukaan ei pakota tekemään tai et mulla ei oo pakottavaa sopimusta, antaa vapautta. En kuitenkaan koe olevani erityisen taiteellinen musiikin suhteen, mä teen vaan räppiä.”

“Ennen SMC:tä ja vielä sen aikoihinkin, kun joku halus tulla jutteleen tai pyytämään nimmaria, en antanut tai huijasin, etten ole Tono Slono. Mä sanoin, että en oo Tono Slono, mä oon Tony Sheng. Mä en oo töissä, mä en oo räppäämässä. Se oli tosi tylyä. Nyt se on kääntynyt siihen, kun on lapset, perhe ja duuni, että onhan se siistiä, jos joku fiilistelee. Se tuo hyvää fiilistä, jos joku tykkää mun tekemistä biiseistä.”