Kun Electronic julkaisi debytti-albuminsa kahdeksan vuotta sitten, olivat odotukset korkealla. Smithsien entisen kitaristin ja biisintekijän Johnny Marrin sekä New Orderin nokkamiehen Bernard Sumnerin liitto tuntui lähes kaksoismonopolilta silloisessa brittiläisessä popmusiikissa.
Paria loistokasta singleä seurasi kuitenkin epätasainen debytti ja joitakin vuosia sitten hämmentävän vaisu kakkosalbumi. Niinpä klassisen popin, Marrin napakan kitaroinnin ja modernien tanssisoundien yhdistelmä oli lopullisesti todettu vähemmäksi kuin osiensa summa. Kunnes nyt yllättäen ilmestyy “Twisted Tenderness”, jolle miehet ovat saaneet aikaan parempia biisejä kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen.
“Twisted Tenderness” on hienostunut pop-albumi, joka on ajassa kiinni ja pitää otteessaan koko albumin. Tapahtuuko tämä onnistuminen aivan liian myöhään onkin sitten toinen juttu. Ehkäpä vielä joku ex-moppipää nämäkin herrat muistaa?
Twisted Tenderness
Electronic
3 kommenttia
Anonyymi
22.1.2001 20:26
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Peter Hook
25.10.2002 15:19
Hyvät kanssaihmiset. Tässä on aivan mieletön levy. Vivid, Haze, Flicker ynnä muut ovat syynä siihen miksi ihmiset rakastavat rock-musiikkia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
electrick
25.10.2002 15:19
electronicin selkeesti huonoin tuotos, linja ei ole niin tansittava eikä muutenkaan kovin järkeviä biisejä tällä levyllä ole. kuitenkin sumner ja marr ovat jo legendoja mutta levy ei ole heidän maineensa arvoinen. ekan sinkun ohella leyllä löytyy vain pari kohtalaisen hyvää poppia mutta do all you want verroista diskorallia ei levyllä ole, mikä on todella outo juttu (vaikk sumnerilla on kyllä siihen tietoa taitoa)
Vastaa kommenttiinkolme tähteä ainoastaan sumnerin ja marrin takia.
Vastaa kommenttiin